HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

syy-seuraussuhde, mikä se on?

Mä olen vaistonnut ilmassa useamman vuoden ajan sellaista meininkiä, että syy-seuraussuhde alkaa olemaan aivan vieras käsite, varsinkin nuorille. "Me pantiin ilman kumii JA NYT MULLA ON KUPPA, miten tässä nyt näin kävi?!"- tyyliset keskustelut suorastaan ylikuormittavat internettiä ja ihmiset ihmettelevät, että miksi ihmeessä suhde meni perseelleen kun ihan pikkuisen vaan petin, valehtelin, vittuilin ja uhkailin. Ja miksi kummassa kortti kuivuu kyttiksellä, kun ajoin tahallista ylinopeutta toistuvasti?! No niinpä!

On suorastaan hulvatonta seurata sivusta, kun ihmisen ihmettelevät mokiensa ja erheidensä seurauksia monttu auki. Että mites perskeles tässä näin kävi! En yhtään pohtinut mitä tästä voi seurata! Silti tein! Ja nyt syytän asiasta jotain ulkopuolista tahoa tai vähintään äitimammaa, joka ei koskaan mua ohjeistanut tällaisien tilanteiden varalle! Olen kusessa aivan omasta syystä, enkä silti vaan hoksaa mikä meni vikaan!

Huikeimpia on varmaan nää seksiseikkailijat, jotka ovat aivan ällikällä iskettyjä, kun siellä pöksyissä kasvaa lihansyöjäkasvi ja muita kirveleviä lomatuliaisia, samalla kun edellisen seikkailun tuotos itkee pissat housussa rattaissa. Siihen kun isketään kylkeen vielä vaikka varattu mies ja vihainen kolmasosapuoli, niin soppa on valmis - silti itse keittäjällä ei vain sytytä, että mites kummassa näin pääsi tapahtumaan. Ihan yllärinä tuli taas kaikki! Mutta hei, carpe diem!

Pienemmässä mittakaavassa tätä kausaliteetin katoamista huomaa jokapäiväisessä arjessa. "Siis voi perse, miten mä voin myöhästyä bussista, kun mä olin vaan vartin myöhässä, kun kähersin mun tukkaa! Siis tosi mulkvisti kuski!!!". "Siis tää kastike meni sit ja palo pohjaan, enkä mä ollu vaan ku kolme tuntia kylillä siinä välissä!". "Mä en yhtään tajuu miks mun kulta suuttu, kun mä olin menny ja heittäny sen Mersun avaimet hissikuiluun, siis ei yhtään huumorintajua silläkään!". Aivan...

Onko se niin vaikeaa välillä säännöstellä sieltä aivojen sopukoista pieni loraus maalaisjärkeä ja kauaskantoisempaa ajattelua, ennen kuin toimii? Mun mielestä on aivan turha itkeä krapulaa töissä, jos on vetäny tappiin asti tequilaa edellisiltana, tai jos on jalka poikki, kun tahallaan menee laskemaan laskettelurinnettä uimarenkaalla. Eikö järki koputa missään välissä, että tää nyt ei vältsisti kannattais? Että tällä voipi olla mahdollisia seurauksia?

Nettimaailma on loistoesimerkki tästä. Haukutaan, vainotaan, kusetetaan, tehdään parit nettipetokset, kun myydään olematonta tavaraa, lähetellään tappouhkauksia ja SITTEN vasta ihmetellään, että voiko tästä olla mulle haittaa! Ai että mun kotipornovideo ei sitten lämmittänytkään mun pomin mieltä mun FB-seinällä? Siis onko tosiaan typerä idea kaupitella mielikuvituselektroniikkaa nettikirppiksillä? Ai ei olis kannattanut vierailla deittisivustoilla ja jättää sivuhistoriaa puolison löydettäväksi? Oho!

Kaikki paheet ja epäterveelliset jutut kuuluvat myös samaan settiin. Siis mitä, tuliko tää vatsamakkara tosiaan pitsakuurin seurauksena, häh? Jaa siis siks mulla on huono olo, kun en oo viikkoon syönyt, joojoo, nyt aukes! HÄH, voinko tosiaan saada tupakasta syövän lisäksi keltaiset hampaat ja hengenahdistusta, eikä....? Ai siis siks mulla on vähän heikko olo, kun vedän tota piriä! Kappas kappas ja ohhoh!

Venähtipä postaus hauskasti tarkoitettua pidemmäksi... Nyt saatkin kertoa teosta, joka olisi kannattanut harkita vähän tarkemmin ennen toteuttamista. Menikö sulla tai tutullasi hommat aivan reisille, kun ei tullut mieleen pohtia seurauksia?

Itse taannoin mokasin laittamalla astianpesukoneen päälle, vaikka sen kilinä ja kolina oli jo antanut viitteitä sen epäkunnosta. Makuuhuoneesta keittiöön astellessani pääsinkin ottamaan osaa varsinaisiin allasbileisiin... Suihkulähdekin löytyi omasta takaa... Jes. 

"AI SIIS SIKS MULLA ON KAUHEE KÖHÄ, KUN OON VETÄNY VIIS VUOTTA NORTTIA POSKET LOMMOLLA?!"


keksi turhake!

Eräs lukija toivoi seuraavaa: "Voisit suunnitella mainoksia turhakkeille. Olis kiva kuulla, mimmosen kampanjan tekisit esim. Koiramuffinsseil tai kengännauhasiiville 8)"

Eli turhakkeita tiskiin - mitä haluaisivat minun mainostavan? Akvaariokynttilöitä, silmämunanpyyhimiä, koirankarvavahaa, pettäjänpaljastinta....? Laittakaapa mielikuvitus laukkaamaan!



sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

alkoholisanakirja

Me suomalaiset, yrmeät tissuttelijat, olemme herättäneet alkoholikulttuurillamme (lue: viinanhimollamme) huomiota ympäri maailmaa. Mutta ymmärrämmekö itsekään täysin juomistapojamme ja - sanontojamme?

"Vien roskat ja käyn samalla autotallissa" = Menen juomaan autotalliin kaljaa, jonka jälkeen salamyhkäisesti livahdan omille teilleni, enkä enää koskaan palaa tähän ydinperhehelvettiin.

"Me otetaan Mirkun kaa sivistyneesti viiniä!" = Me vedetään Mirkun kanssa sellaiset perseet, että ettepä ole ennen nähneet naisihmisten vetävän. Aamuyöllä hoipumme kotiin ripsivärit poskilla ja tissi vilkkuen ilman kenkiä. Mut hei viini on fiinii ja mitä näitä ny on!

"Ei perkele mää olin kännissä!" = Tein jotain täydellisen ääliömäistä kevyessä humalassa ihan vain siksi, koska luonteeltani olen täysi pelle ja älykääpiö. Yritän selittää tilanteen piilottamalla mokani liioilteltuun humalatilaan. Näin ollen virheeni (kaverin äidin iskeminen, baarimikon jaloille kuseminen, vaimon ajaminen vesurilla uhaten pakkaseen, jne. jne.) on hyväksyttävämpi erhe.

"En niinku muista yhtään mitään!" = Muistan aivan kaiken ja sekös aiheuttaakin muljahtelua rintalastan alla. Että toivottavasti muut eivät muista villiä tankotanssiani ja epämääräisiä iskuyrityksiäni, joihin kuuluu mm. lause "saisinksä mä lukee sulle iltasaduks Kamasutraa?".

"Mä ostin tätä punkkuu ruuanlaittoon, sopii kuulemma kivasti kastikkeeseen" = Ruuanlaiton yhteydessä juon noin neljä-viisi lasia ja lopun viinin piilotan allaskaappiin, josta sitä aina naukkaillen mm. silloin kun lapset tuhoavat kevään kolmannet Ticket to heavenin vk-asut ja mies lirkuttelee ylitöissä simpsakalle sihteerilleen. Viimeisen kahden kuukauden aikana ruuanlaittoviiniä on kulunut noin viisi litraa. Ruokaa olen laittanut kolme kertaa.

"Me juotiin varmaa seittemä lavaa kaljaa"= No ei kyllä juotu, mutta joskos joku uskoisi ja vähän heruisi rispektiä ja kunnioitusta. Anyone?

"Emmää montaa ottanu, pari vaan" = Saatana taas meni pilkkuun asti, siä mää tanssin pyödällä perse vilkkuen, rahaa paloi sellaset kolmisensataa, oksensin taksiin, heräsin jäätävän painajaisen vierestä aamupäivällä ja nyt krapula on aivan sietämätön.

"En juo enää ikinä" = Viisi yötä viikonlopuun on, rai rai rai...

"Hei kulta, tää suhde merkkaa mulle paljon enemmän ku alkoholi!" = Hei kulta, kun sä lähdet bodypumppiin, niin minä käyn sillä välin pihavajassa kurkkaamassa miten marjaviini pulputtaa.

"Pitäisköhän meidän kokeilla välillä viiniä X viinin Y sijaan, vai otetaanko välillä jokin pikantti kuohuva? Toisaalta X on ihanan tamminen ja Y taas rohkean vivahteikas." = Aivan yksi lysti vaikka otettaisiin lähihuoltsikalta pänikkä aurinkoista La Solia, aivan turpa täynnä kuitenkin tullaan olemaan. Ja paskat me muutenkaan mitään näistä rypälelajikkeista mitään tiedetä.



perjantai 28. maaliskuuta 2014

menneessä eläjät ja uutuusintoilijat

Tuttavapiriistäsi, perheestäsi, työpaikaltasi tai ystävistäsi löytyy aivan varmasti joku, joka palvoo menneitä tapoja ja käytäntöjä henkeen ja vereen, eikä muuttaisi sitten mitään. Tai vaihtoehtoisesti sellainen heppu, joka romuttaa vanhat toimintatavat uusien tieltä vaivautumatta edes kokeilemaan entisiä. Ai että miten rasittavaa kapeakatseisuutta!

ENNEN VANHAAN...
Ennen vanhaan laspset synnytettiin saunassa, asuttiin kuusen alla, syötiin jäkälää ja keitettiin perunoita käsin tapetun villisian kyytipojaksi gramofonin soidessa taustalla, joten aivan turhaa puppua ja ämmien lätinää kaikenmaailman elektroniset laitteet, proteiinipatukat, ripsienpidennykset, tauluteeveet ja avokadopastat! Typerää pestä ne ikkunat noin, kun minä olen aina tehnyt näin! Ai isä jää kotiin kun nainen menee töihin, ei ei ei, ei ennen vanhaan noin tehty ja hyviä ihmisiä meistä tuli näinkin! Meillä oli tapana koristella kuusi kas tällä tavalla, eikä tuolla tavalla, aivan turha tuollainen tapa! Minä olen aina pessyt pyykkini tällä aineella, ei tuollaisilla nykymyrkyillä mikään lähde, en siis kokeillut ole, enkä muuten kokeile!

Ai helvetti kuinka mukavaa on yrittää uudistaa ja päivittää jotakin asiaa tuollaisen ihmisen kanssa. Eikä kyseessä tarvitse olla mikään vanha ukonpässikkä, vaan ihan sellainen parikymppinen ämmäkin voi helposti tarrautua vanhoihin tottumuksiin. Selitäppä tuollaiselle jäärätampiolle, että ehkä nyt kuitenkin olisi parempi ostaa uudet lenkkarit, eikä juosta vanhoilla hiihtomonoilla. Tai että vaikka oletkin koko elämäsi elänyt ilman yhdys sanoja kirjoittaen ala aste ja kirppu tori, niin tässä vaiheessa sitä voisi jo kokeilla. "TÄHÄNKIN ASTI OLEN HYVIN PÄRJÄNNYT". Aivan. Pärjää sitten saatana keskenäs.

NO KUN SIIS NYKYÄÄN...
No mitäpä sitä suotta kokeilemaan vanhoja tapoja ja menetelmiä, kun on niin pirusti uusiakin tyylejä! Siis so last season paistaa joulukinkku noin, siis olis paljon superleissonimpaa laittaa se GinkkuX-ydinjätekaasumuoviin jota saa jo Jenkeis! Siis miks sä tilaat sen tollaselta sivustolta, siis jostain nettikaupast, kato ei ei, nykyään siis on tällanen deitti-kokki-kirpputori-4D-tulostin-appsi, josta saa mitä vaan ja millon vaan! Maksaa vaan kuustoista zegua, ja siis se zeguhan on virtuaalirahaa johon niinku mä oon siirtyny ajat si! EIKÄ, siis vietätsä viel nykyaikana aikaa sun ystävien kans aikaa kahvilas?? Siis mä ainakin teleporttaan itteni frendien kans aina 2500-luvulle ja siel me juodaan hillittömästi ufotequilaa!!

No tollasen kanssa vasta nannaa onkin viettää aikaa. Yritäppä tuollaiselle kertoa, kuinka ihanaa on perinteinen lanttulaatikko, niin johan on tyrmätty koko saatanan lanttu hetkessä ja sun kädessä on kuukunanmuna-sosekeitto-resepti. Tai menet innostuneen selityksen lomassa lipsauttamaan pesseesi saunan mäntysuovalla, kun se niin ihanan tuoksunkin tuo. "EIKÄ, siis for real?? Kun hei on tullu se uus, siis eksää tiä, se siis se uus lianräjäyttäjä Bili's GangBang, jolla voi niinku pestä ihan mitä vaan!". Niinpä niin, sitäpä tässä juuri haettiinkin, kiitos infosta.

Kumpi raastaa enemmän hermoja: "Siis mitä helvettiä kukaan mitään vitamiinikapseleita syö, kyllä ihminen pärjää pelkällä pettuleivällä jos on pärjätäkseen!!" VAI "Siis syöks joku oikeesti viel jotain kinteetä ruokaa, ku siis just tuli kauppoihin ne megapillerit, joist saa niinku kaiken välttämättömän, ettei niinku tarvi syödä esim mitään!!"


torstai 27. maaliskuuta 2014

Epätäydellinen bloggaaja - epätäydellisessä ympäristössä

Kaikilla muilla bloggaajilla on paljon asioita, joita mulla ei ole. Muiden bloggaajien elämät ja elinympäristöt vaikuttavat suorastaan täydellisiltä. Ollakko katkera, kateellinen vai hämmästynyt tästä vajavaisuudestani? Miksei mulla, mut kaikilla muilla....

Siisti koti on ehdoton ykkösjuttu, joka tuntuu jokaiselta blogia näpyttelevältä tsirpulalta löytyvän. Siis miten on mahdollista, että kämppä on joka saatanan kuvassa kuin sisustuslehden kannesta, yhtäkään eksynyttä sukkaa ei pilkistä sohvan alta, pöydällä ei ole hiukkastakaan pölyä, eikä tiskialtaassa ole merkkiäkään siitä, että sitä olisi koskaan edes käytetty. Ei jumankekka! Meillä ainakin - tälläkin hetkellä - on jumalaton kaaos kaksneljäseittemän. Eteistä voisi käyttää hiekkalaatikkona, vessan peilissä on toistuvasti kilo hammastahnaa, keittiön pöydällä makaa aina seitsemän kuukauden laskut ja Aamulehdet, ja leivänmurusia saa valehtelematta imuroida joka päivä joka kolosta. Vaikkei kukaan olisi leipää syönytkään.

Entäpäs se aika, jota bloggaajilla tuntuu olevan yllin kyllin keittiössä? Hei miten te naiset ehditte tehdä niin mielettömiä ateriakokonaisuuksia ja esteettisesti silmää hiveleviä annoksia, ihan tosta noin vaan, arki-illan ratoksi? Mun käsitys kauniista ruuan asettelusta on litra halvinta, samean punertavaa mehukeittoa vapaavalintaisen maitotuotteen seassa Paavo Pesusieni-kulhosta, eikä kreembryleekastike hanhenhaimalla ja juurespedillä, ruusun terälehdin koristeltuna?

Ja ne vaatteet... Mää köyhä ressu kuljen samoissa kulahtaneissa kollareissa päivästä toiseen, jumalattoman ruma hikinen pipo päässä ja parhaimmillaan kahdeksan vuotta vanhassa takissa. Toiset ne lähtee kauppaan bleisereissään, täydellisesti mätsäävissä asusteissaan ja kolmensadan saapikkaissa. Koruja on ku joulukuusessa (itsehän hukkaan jokaikisen helyn alle vartissa), tukka koreena ja meikkipohjakin on jotain vähän muuta, kuin Nivean peltipurkkirasva sekoitettuna alelaarin värivoiteeseen.

On ymmärrystä muodin päälle, äijät kukkapuskia raahaavia smokkimiehiä, koirilla on kalliimmat vermeet kuin meidän auto ja sisustus viimesen päälle. Sitten kun ne vielä osaa valokuvata, kirjoittaa, laulaa, tanssia, juosta maratonin ja kirjoittaa keittokirjan. 

Mä ainakin raavin mahaani aluskerraston lököttävät pitkikset jalassa, nyrhin käpälilläni edellisenpäivän nakkilaatikkoa kylmänä suoraan jääkaapista ja vedän pipon paskasen tukan suojaksi, kun lähden ostamaan kaupasta jotain hyvin epäseksikästä ruokaa. Kunhan ensin saan pujoteltua kenkäkasojen (ei minkään seksyjen korkokenkien, vaan kumpparien, likaisten kangastossujen ja Reinojen muodostamien kasojen) ja keskelle olohuonetta levitellyjen salikamojeni välistä. 

Olenko alisuorittaja vai onko muut käsittämättömiä robotteja? 


ah, mikä harmonia


nyt kaikki joukolla äänestämään!

Onko Let's fake it vuoden viihdyttävin blogi? Mikäli vastasit mielessäsi kyllä, kirmaappa osoitteeseen http://showroom.indiedays.com/indiedays-blog-awards-2014/ , rullaile ihan alas asti ja paina ääni LFI:lle! Toki toivon parhaan voittavan, oli se sitten LFI tai jonkun kilpasiskon blogi - eli ei muuta kuin äänestämään suosikkia, paras palkittakoon!

Ihanaa torstaita kaikille!

<3: Jenni


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

risut ja ruusut, vinkit ja toiveet



Postaustoiveita tulee mukavaan tahtiin, mutta lisääkin saa toki laittaa. Myös muita ehdotuksia ja vinkkejä otan mielelläni vastaan - tehän tätä luette, en minä. Mikäli postaustoiveesi on vähääkään lifestyle-tyylinen, osoitathan sen tänne.

Kiitos jo etukäteen! Tehdään yhdessä Let's fake it:stä hyvä ja viihdyttävä blogi!

puolen vuoden käytöskoulu

Telkkarista tulee jatkuvalla syötöllä superdieetti-laihdutus-kilotvittuun-ohjelmia, että alkaa jo ihan kyllästyttää. Mä kaipaisinkin "uutta" formaattia, sarjaa, jossa huonokäytöksisistä jässiköistä opetetaan hyvätapaisia ja kohteliaita.

Ohjelman nimi voisi olla vaikkapa "Puolen vuoden käytöskoulu", johon sitten porukka voisi ilmoittaa työntekijöitään, naapureitaan, ystäviään ja perheenjäseniään opettelemaan tapoja. "Onko naapurisi mulkvisti? Eikö setäsi osaa käyttäytyä? Jättääkö bussikuski toistuvasti tervehtimättä? Nyt on aika heittää syrjään tuhmuusviltti, läheisestäsi tulee superkiltti! Oppii kohteliaaksi urpo tuttu, hyvä käytös on helppo juttu!"

Toisaalta tuollainen yllämainittu pirteysmeininki ei ehkä tepsisi ainakaan katsojalukujen suhteen , vaan käytösvalmentajan tulisi olla joku 120-kiloinen lihaskimppu, joka ohjeistaa kättelyjonossa ja ruokapöydässä kuuluvalla äänellä "Jumalauta Raimo, sano kiitos, vielä kymmenen, yhdeksän, kahdeksan... ei tullu tarpeeks kuuluvasti, vedetään kymmenen lisää ja sen jälkeen availlaan loppupäivä ovia vanhuksille!!!"

Aika ihania olisi myös ne pätkät, kun huonokäytöksiset ressut tilittäisivät päiväkirjahuoneessa tuntojaan. "Siis ei perkele, oli kova päivä... Ensiks aamulla pöytätapareeni, sitten käteltiin pari tuntia ja loppupäivän opeteltiin keskustelutaitoja... Mä en tiä pystynkö vetään tän loppuun asti... Ei musta oo tähän... Tää vaati paljon enemmän kun mä uskoin aluks."

Toki huonoimmin selviytyneet aina tiputetaan - ja jotkut luovuttavat. Tsyge lähtee kotiin, kun nakkikioskilla on vaikeuksia hillitä itsensä, Miljastiina ei selviä joka-aamuisista kohteliaista tervehdyksistä ja Jokke kokee ongelmalliseksi sanoa mielipiteensä asiallisesti. Terppa lähtee omasta tahdostaan, kun pää ei kestä, kun ei saa ohitella jonoissa ja anteeksipyyntö tuottaa hankaluuksia.

Ja joku sitten voittaa koko paskan, kun on oppinut kiitos, anteeksi, ole hyvä -setit, katsoo silmiin puhuessaan, kättelee tarpeen vaatiessa, esittelee itsensä selkeästi, ojentaa auttavan käden sitä tarvitsevalle ja ottaa muut huomioon. Voittaja saa satatonnia ja Valioyksilö-pinssin rintapieleen.

Miltä kuulostaa?

Kas näin! Kättelykoe selvitetty.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

kolumnikammo

Mun täytyy myöntää, että vaikka silloin tällöin kirjoitukseni heittäytyvät kolumnityylisiksi niin silti mulla on kamala kolumnikammo. Mä suorastaan inhoan naistenlehtien kolumneja, hyi hyi hyi!

Mua oikein ällöttää, kun tehopakkauspatteriperseäidit niissä kertovat muka häpeillen ottavansa joskus omaa aikaa, jättävänsä imuroimatta sohvien alta ja käyttävänsä kotona risoja nappiverkkareita jakkupukujen sijaan, julistaen "hei tekin äiskät ja ihanaiset naiset saatte tehdä niin, ei tartte olla aina niin super!".  Siihen päälle vielä joku mukahauska tragikoominen käänne ("olin lähtenyt töihin lenkkareissa saapikkaiden sijaan, silloin tajusin tosiaankin tarvitsevani lepoa!") ja loppuun pari tekotaiteellista tsemppilausetta ("elämä siloittaa meistä ne terävimmät reunat ja hioo meihin pehmeämpiä arvoja - älä siis häpeile menneisyyttäsi, vaan elä ilolla odottaen elämän karkeaa hiekkapaperia sielusi rosoihin!"), niin ollaan aika lähellä nykylehtien kolumnien ydintä. HOH-HOIJJAA.

Mä myönnän, että välillä mietin "siis tästäkö teille maksetaan, tätäkö tekstiä sä olet nyt hionut viimeisen kuukauden, hä!?". Tekisi mieli lähinnä polttaa ne ylipirteät tekstit oksentavista taaperoista ja rikkoutuneista sukkahousuista lounaspalaverissa. Onko niillä tädeillä joku kolumnien yleisohje, jonka pohjalta jokainen liibalaabateksti silmäpusseista ja selluliitistä naputellaan? Itsestäänselvyyksiä toistensa jälkeen, teennäinen avoimuus, pari mukanoloa paljastusta, mummovainaan elämänohje ja pari nuorekasta tsemppilausahdusta tyyliin "jaksuhaleja" ja avot, täydellinen tekstinpätkä meille pöntöille naisille on valmis.

Parasta on, jos koumnisti on julkisuuden henkilö. Ai että, viikosta toiseen julkkis paljastelee itsestään ja perheestään inhimillisiä piirteitä, "hei kyllä munkin vauva kakkaa, uskokaa pois""-tyyliin. Ihan kuin ihmiset olisivat olettaneet suomalaisen näyttelijän tai muun julkkismamman elämän olevan Hollywood-glamouria ja shamppanjaa. Kiitos hei kun kuitenkin meille kuolevaisille ressukoille kerroit, että teidänkin koira joskus järsii kenkiä ja on ihan okei olla väsynyt! Tuntuu heti paremmalta, kun entinen chat-juontaja, nykyinen seurapiirileidi, sen mulle kertoo tollai ihanan avoimesti!

Loppuun vielä raikas ja rento kuva ja vaikka pari mukavaa sanaa

"kevättuulen raikastamaa loppuelämää sinulle apina, rakkaudella J"


maanantai 24. maaliskuuta 2014

"olen hylkiö" ja muista hauskoja hakusanoja

Pari lukijaa toivoi mun kertovan hauskoja hakusanoja, joiden kautta blogiini on eksytty. Minäpä sitten otin ja selasin kyseistä hakusanaluetteloa blogini tilastoista - enkä lainkaan turhaan. Aikas metkoilla hakusanoilla on tähänkin blogiparkaan löydetty ja kysynkin vain yhden kysymyksen: MI-TÄ IH-MET-TÄ?

Ehdottomat suosikkini ovat... 

bloggaaja jonka nimeä vauva - Mua kiinnostaisi äärettömästi tietää, miten tämän lauseen olisi tarkoitus loppua. "Bloggaaja, jonka nimeä vauva ... ei osaa sanoa tutti suussa", "Bloggaaja, jonka nimeä vauva ... ei koskaan saanut tietää!", "Bloggaaja, jonka nimeä vauva ... jokeltelee iltatissillä." Ja olenko minä se bloggaaja! Hmmm, mystistä ja suorastaan jännittävää.

fitness on turhaa - No on se varmaan sitäkin. Ehkäpä jopa pääsääntöisesti juuri sitä.

hatkasta kiinni jääminen - Mä ymmärrän mitä tarkoittaa esim. ottaa hatkat, mutta mitä helvettiä toi lause kokonaisuudessaan tarkoittaa? Onko hatkalla joku toinen merkitys jossain teinislangissa vai onko joku jäänyt kiinni otettuaan hatkat? HALUAN LISÄSELVITYSTÄ!

hiukset olkapäille vai peppuun - No täytyy sanoa, että en mä niitä ainakaan perseeseeni laittaisi. Ehkä pakon edessä, mutta en omasta vapaasta tahdostani.

anoreksia irttarit  - Mitä tällä on haettu? Irtokarkkeja anorektikoille vaaaai....?  Hyvin hämmentävä sanapari.

bussi jossa sohva - Mä olen pahoillani kyseisten hakusanojan naputtelijan puolesta, mutta mun blogista ei taida löytyä mitään faktatietoa aiheesta. Mä en kyllä sohvallista bussia ole koskaan nähnyt enkä kyllä ole osannut kaivatakaan...

ikean tiskikone pitää ääntää - Kaikkein sympaattisin osuus näissä hakusanoissa on viimeinen sana "ääntää". Tulee sellainen fiilis, että jollakulla tosiaankin se tiskikone pitää äääääntääääääää, vesi suihkuaa ja tiskikoneen omistajaparka yrittää paniikissa googlettaa korjausvinkkejä vedenpaisumusta pakoillessaan. Toisaalta myös herää ajatus, että onko tässä sittenkin haettu sitä, että miten se "tiskikone" äännetäänkään oikeaoppisesti. Mene ja tiedä!

alastomia naisvartaloita - Ikävä kyllä tämän kirjoittanut hakupetteri on joutunut epäonnekseen sivustolle, jossa nakuja naisia on aika vähäisessä määrin. Ehkä pitää korjata asia, ja ryhtyä tässä sivussa pyörittämään jotain tissikuvapalvelua?

olen hylkiö - No sama juttu! Vertaistukea on kyllä tarjolla.

Omistan kuvan sille, joka löysi blogiini "olen hylkiö"-sanaparin avulla. Niin mä ja Heloukin ollaan.


Mikä on hauskin hakusana, jolla sun blogiisi on eksytty?



torstai 20. maaliskuuta 2014

Kevät, tuo valtava luonnonmullistus

Talvi ehkä yllättää autoilijat, mutta kevät totisesti yllättää iltapäivälehdet. "ISKEEKÖ TAKATALVI?! PLUSSAN PUOLELLE MENNÄÄN! VOI EI, TAAS PAKKASASTEITA!" toitottaa etusivut saaden ihmiset suorastaan hysteriaan. Kauhistellaan vuoroin takatalvea (=hetkellistä lumisadetta kevättalvella) ja ihmetellään plussa-asteita. Hei kamoon, sitä kutsutaan kevääksi!

Mä ainakin ymmärrän kevään talven ja kesän välissä sijaitsevana vuodenaikana, jonka pointti on se että kelit vähän heittelee; ei kai talvi voi kesäksi yhdessä yössä muuttua. Tämä vuodenaika nyt sattuu olemaan vähän sellainen, että välillä ollaan vähän miinuksen puolella, sitten lämpiää, tulee kevyttä lumipyrytystä, aamulla on kylmä, iltapäivällä virtaa hiki, eteinen on täynnä loskaa ja hiekoitushiekkaa, tuuli kaataa talvesta terassille jääneet kynttilälyhdyt ja kukaan ei tiedä milloin kannattaisi vaihtaa kesärenkaat.

En oikein näe syytä varsinaiseen paniikkiin. Katsooko ihmiset liikaa televisiota, vai mistä kummasta kumpuaa animaatiomainen harhakuvitelma kevään kulusta: lumi sulaa puroksi, muuttolinnut istuvat paljaille oksille joihin puhkeaa lehdet about noin kolmessa minuutissa, sinivuokot puskee maan läpi ja jänikset heittää kesävermeet niskaan valkoisen pörröpuvun sijaan. Tadaa, kevät on täällä - vartissa valmista!

Ja siis mikä helvetin takatalvi?! Kerran - kaksi tuli pari senttiä lunta maaliskuun puolivälissä? Öö? Takatalvi on se, kun huhtikuun lopussa pamahtaa viistoista astetta pakkasta ja syödään pettuleipää, ei se, kun joutuukin vaihtamaan pariksi päiväksi nahkatakin toppatakkiin. "Siis ekä, eiks tää talvi lopu ikinä!" No siis ei lopu! Tähänkin asti joka vuosi meillä on ollut jo helmikuussa helle ja tämä kevät täysin poikkeustapaus!

Joka vuosi, siis oikeasti joka vuosi, saa lukea lehdistä saman "MUUTTOLINNUT TULIVAT ENNÄTYSAIKAISIN, MITEN NOKIHAIKARAN JA PUNAPOSKITIRPAN NYT KÄY?"-setin - silti ne oletettavasti aina selviävät. Ainakaan ei ole vielä kantautunut mun korviin "petokuikka ja sarvinaakka kuolivat sukupuuttoon juuri tänä keväänä"-uutista... Ja päälle vielä "HISTORIALLINEN SÄÄ, NYT RIKOTAAN ENNÄTYKSIÄ"-shokkiuutiset, joiden sisältö on sarjaa "Mirkku Porvoosta löysi valkovuokon aprillipäivänä takapihaltaan". Hohhoijjaa...




Mikä on sun mielestä varma keväänmerkki? Muuttolinnut, lumen sulaminen, kangastossut, polkupyörän huolto...?

tiistai 18. maaliskuuta 2014

terveysvillitys & some - mikä ihana syy vetää pultit!

Ihmisiä vituttaa salikuvat Instagrammissa, urheilupäivitykset Facebookissa, superruokahehkutus blogissa ja oikeastaan kaikki ulosanti, joka viittaa terveelliseen elämään. "Luulis olevan salilla muutakin tekemistä kuin ottaa kuvia", "Taas kuva kanasalaatista, salee ei ees tykkää tosta", "Faces luki, että se oli ilmottautunu puolimaratonille, joo niivvarmaa" ja lässynlää. Kyteekö ihmisissä katkeruuden siemen, vai tuleeko liikunta-aiheista mössöä joka tuutista kyllästymiseen asti?

Kieltämättä treenikulttuurin laajentumisen myötä erilaisilta hyvinvointipostauksilta ja -statuksilta ei voi välttyä, mikäli sosiaaliseen mediaan halajaa ottaa osaa. Mutta onko se tosiaan niin kamalaa, että täytyy oikein narisemalla narista? Mistä ihmeestä se ihmisten viha kumpuaa? Miten toisen ihmisen liikuntasuoritus tai raejuustomössö voi aiheuttaa niin suurta purnaamista, että se on jo suorastaan ilmiö? Miksi hyvinvoinnin, terveyden ja paremman kunnon puolestapuhujat leimataan suoralta kädeltä salilla seinään nojaileviksi, tissejään esitteleviksi lumpuiksi? Mä kun en ainakaan ole sellaisiin koskaan puntilla törmännyt, vaikka niitä pitäisi olla runsainkin mitoin - mitä ihmisten kitinäpuheisiin on uskominen.

Silti on ihan okei postailla viikonloppuisin ryyppykuvia, päivitellä bissestatuksia ja jokseenkin ylpeillä paheillaan? Minkä takia on hyväksyttävämpää kirjoittaa päivitys uskomattomasta kännistään, promilleistaan, humalatoikkaroinneistaan, kuin siitä, että olipas mukava pyörälenkki? Ja miksi yleensä se "oujee känni päälle ja naamalleen asfalttiin!!!"-sakki sattuu usein myös olemaan samalla sitä "lol taas joku fakin fitnesskuva instas, lol salee esittelee vaan persettää nois trikois"-angstisakkia...

Liikunta kun vaan on harrastus muiden joukossa, eikä mikään elämän ja kuoleman asia. Onko se niin vakavaa? Onko oikeasti syytä polttaa hihansa toisten kyykkyhaasteista ja ruokavalioista? Eikö se ole aivan yksi lysti, kirjoittaako joku päivitykseensä auton korjaamisesta, kissanpennuistaan, pihatalkoistaan, lumisateesta, ravintolaillallisestaan vai siitä saatanallisesta ja paheellisesta terveellisestä elämästä? Jos joku nyt sitten haluaa luoda illuusion muille fitnesstypykkänä tai salimarkkuna, vaikka oikeasti kotona vetäisi sohvalla makkaraa, NIIN MITÄ SITTEN? Keneltä se voi olla pois? Se on kuitenkin vain sosiaalinen media ja nuo postaukset pintaraapaisuja ihmisten elämistä, ei sen kummempaa.

Miksi somen terveyspainotteinen sisältö aiheuttaa niin suuria tunteita? Miksi se kuohuttaa ja ärsyttää?
Mä itse ainakin luen sata kertaa mieluummin treenipäivityksiä ja katselen kuvia liikunnan maailmasta, kuin niitä iänikuisia krapulapäivityksiä ja otoksia, joissa hehkutetaan Viron tuliaisia.

(Pahoittelen taas kuvattomuutta, mutta mun kone ja Blogger eivät tee mielellään yhteistyötä - kuvien lataaminen epäonnistuu ja edes Flickr-palvelun kautta en kuvaakaan saa postaukseen liitettyä... Mozillakaan ei enää aukea ja joka päivä tää vaan temppuilee enemmän... ei yhtään huvittais lähteä tietokoneostoksille, kun ikää tällä ressukalla on vasta kaksi vuotta ja tähän asti ollut varsin moitteeton vehje! Voi perse.)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

ärysttävät ihmistyypit osa X

Mä kun olen tarkkailija ja äärettömän kiinnostunut erittelemään eri ihmistyyppejä toisistaan, olen taas löytänyt uusia ärsyttäviä "heimoja". Vai mitä mieltä olet itse horoskooppi-huuhaa-kukkuu-tyypeistä, etelä-eurooppalaista rentoa aikakäsitystä toteuttavista ikimyöhästelijöistä tai vaikka ihmisistä, joille vuodenkin ikäero on aina mainitsemisen arvoinen asia?

Ensinnäkin nää kukkuu-huuhaa-pimpelipom-ennustaja-intuitio-mammat... Joo, itsekin luen horoskoopit vitsimielessä ja uskon jollain tasolla siihen, että on olemassa asioita joita ei paljaalla silmällä näe (esim. monet monet tarinat siitä, kun joku saa vahvan tunteen, että asiat läheisellä ei ole ok ja sitten tapahtuukin jotain kurjaa). Mutta sitten kun keskustellaan henkien kanssa olohuoneessa ja viljellään valkosipulia vampyyrikarkoittimiksi ovenpieleen, niin mennään ehkä liian syvällä mystiikan maailmassa. "Hei, me ei olla täällä yksin, musta tuntuu että esi-isäni näkymättömän huuhkajan muodossa istuu mun olkapäällä"-kommentit yhtäkkiä kesken päiväkahvittelun on kaltaiselleni ihmiselle liikaa.

Sitten nämä ikimyöhästelijät, joista on ihan ok vähän lipsua aikataulusta. Esimerkiksi sovittaessa että tavataan paikassa X keskipäivällä, se voi siis tarkoittaa mitä vaan kello yhdentoista ja neljäntoista välillä. Otetaan vähän lungisti, levätään tapaamisten ohi, odotutetaan ystäviä ja ollaan niin helvetin rentoo sakkia, että morjes. HALOO, ihmisillä voi olla muutakin tekemistä kuin odottaa jotain yksittäistä rentoreinoa koko päivän jossain kahvilassa! Suoraan sanottuna kyrpii suunnattomasti romuttaa loppupäivän aikataulu sen takia, kun jollain "vähän kestää".

Yksi porukka, joka saa mut henkisen kuristautumisen kannalle, on nää "ei vitsi, vähäks mä oon vanha suhun verrattuna"- ja "sä oot niin junnu!"-lässyttäjät, joilla on ikää enemmän maksimissaan se kolme vuotta. "Kun mä olin sun ikänen..." NIIN VIIME VUONNA, TAMPIO? Onko niin huono itsetunto, että täytyy korostaa edes sitä ikää, kun ei muuta keksi vai hä? Tällaisen ihmisen tavatessa tekisi mieli aina heittää "ajatella, että sä olet niinkin paljon vanhempi, mutta noinkin paljon tyhmempi"-tyylistä päänaukomista kaksoispiste-oo -ilmeellä. Onneksi mä kuitenkin tähän asti olen kyennyt olemaan aikuinen ja oikein neutraali.

Entäpä nämä, joilla ei ole mitään omaa mielipidettä, eikä minkäänlaista taitoa perustella mitään, mitä suustaan päästää... "No ku netissä luki!", "Yhellä keskustelupalstalla sanottiin!", "Mun kaveriki sano että!". Okei, sulla ei siis ole a) omia mielipiteitä ja b) minkäänlaista lähdekritiikkiä. Koska Demissä sanottiin, että vedessä on kaloreita, niin siinä on! Ja kun kaveri sanoi, että tää paita on ihan ysäriä, niin sehän on! Inhotaan kebabbia kun kamukin vihaa ja kannatetaan Kärppiä, kun poikkis sano et ne on hyvii! Itsellähän ei liiku päässä muuta kuin tukka tuulessa. Tällaisen ihmisen kanssa keskusteleminen on tosi mielenkiintoista.

Viimeisimpänä muttei lainkaan vähäisimpänä (mua muuten ärsyttää ihmiset, jotka käyttää tuota fraasia) on nää "NO ANNA MÄÄ"-apinat, jotka nappasee kädestä niin ruuvimeisselit, puhelimet, verhotangot ja vispilät, koska "ANNA MÄÄ, EI TOSTA TUU MITÄÄN!". No ei varmaan tulekaan, kun en ole saanut edes yrittää! Perkele! Kai mä nyt osaisin ruuvin ruuvata, jos saisin edes koskea tarvittavaan välineistöön yli kolme sekuntia!

Minkäslaiset pönttöpäät sua tänään kyrpii?

Eloisa? Noup. Tunteikas? Ehkä. Romantikko? Ei ikinä. Uneksii mistä...? Villillä, just joo...

maanantai 10. maaliskuuta 2014

liian suuri city

Eksytkö lenkillä? Oletko toistamiseen umpikujassa, vaikka opettelisit vaikka mitä muistisääntöjä maamerkeistä? Onko retki yksin naapurikaupunkiin katastrofi? Onko suuntavaistosi yhtä hyvä, kuin sokkona kuljeskelevalla aasilla New Yorkissa? Tervetuloa Jennin elämään!

Huono suuntavaistoni alkoi hahmottua mulle jo lapsena, kun hämmästelin joka kerta mummolaan mentäessä, että jokos tästä käännytään, eikä tuosta toisesta risteyksestä - huomionarvoista on se, että mummolani on 20 kilometrin päässä ja vietin siellä paljon aikaa muksuna. Puolustukseksi voin sanoa, että sinne pääsi kolmea eri reittiä. Mutta silti. Haloo, eikö niinku mitään jää päähän?

Muistan myös sellaisen reissun, kun ystäväni kanssa eksyimme kävelylenkillä. Kolmannen kerran kun ohitimme saman pihan (jotka tunnistimme portin pielessä seisovasta leijonapatsaasta), tajusimme, että meillä ei ole harmainta aavistusta miten päästään kotiin. Tunti siinä meni, kun löysimme tuttuja katuja, joita pitkin pääsimme kotiin. Oli aika noloa tajuta, että olimme eksyneet kilometrin päähän kotipihastani. Jep.

Autolla ajaminen on siis mulle aivan yhtä helvettiä, ellei reitti ole mulle sataprosenttisen selvä ja vuosia kuljettu. Myös sukkuloiminen puolitutussa kaupungissa, isossa rakennuksessa tai uusissa ympyröissä on aika jäätävää. Tarvitsen jokaiselle vähänkin vieraaseen paikkaan sijoittuvalle reissulle ylimääräistä aikaa eksymisen varalle. Tosi jees aina varata tunti vartin matkaan vain siksi, koska on täydellinen aasi!

Lentokentät, juna-asemat, sairaalat ja ostoskeskukset saa mun nupin aivan sekaisin. Ei varmaan tarvitse sanoa, että työharjoittelut isommilla osastoilla oli aikamoista seikkailua. Niin olikos se kanslia täällä, eeeei, tää on siivousvarasto. Mä haen nopeasti katetrisetin varastosta, joka oli ööö... tuolla? Vasemmalla? Kymmenen askelta itään? Apua?

Mun pään saa pyörälle ihan sillä, että vetää pari ylimääräistä rundia liikenneympyrässä tai kuljettaa mua silmät kiinni kaduilla (NÄIN MULLE TEHTIIN VIIME VIIKOLLA!) - suuntavaisto on siinä vaiheessa hävinnyt kuin virtsa hankeen. Huvittavinta on se, että kartanlukeminen sujuu multa ihan jees, jos saan ihan paperikartan käteeni ja lähdetään ajeleen Lappia kohti, mä olen vallan hyvä kartturi, jos verrataan siihen kuinka apina mä olen eksyessäni esim. takapihalle.

Välillä mietin, että onko tälle neurologinen syy, joku hahmotushäiriö, vai pitääkö niellä vaan se fakta, että mun suuntavaisto nyt vain sattuu olemaan muovailtu vähän heikommasta aineksesta.

Muita saman kohtalon jakavia?


MISSÄ - MINÄ - OLEN ?

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Feissarimokat

Mä olen innokas Feissarimokien lukija ja aina odotankin uusia mokia suu vaahdossa. Olenkin siis alkanut oppia pikkuhiljaa kaavat ja peruspohjat, joilla täydellinen feissarimoka rakennetaan! Luvassa siis kourallinen Feissarimokia Jennin kynästä.

1. tyhmäksi tekeytyminen

Linduska Äly-Kääpiölä: "Laitoin marsun mikroon ku ajattelin et se tykkäis saunast, o ouu xD"

Tsirpa T. Eini: "Öö niinku onko Kouvola tosiaa SUOMES eikä Japanis?? Siis eiks me mennäkkää luokka retkelle ulko maille???"


2. uhmaikäisyys

Tauno Tanpio: "Vittu ajoin yli    nopeutta taajamas 150 km / h sit vituh kyttä natsi sijat otti korti pois voin kertoo että päähän tulee mua ei kannata suututtaa!!!"

Raivo A.Pina: "JORMA MAKSA VELKAS! Ei paljoo naurata suakaan ku on kuutio multaa pääl......... tiän mis asut....."

3. provosoiminen

Leenamarjukka Tätiliys: "Mitä mieltä muut äidit? Mulla on viisi lasta seitsemästä suhteesta, yksi niistä veljeni kanssa ja nyt olen kyllästynyt niihin.... ELI kysymys kuuluu: minne ne voi jättää? Voiko lapsia viedä esim. seurakuntakeskuksen oven taakse vai onko olemassa joku kyllästymisparkki?"

Margo Koo: "KATSOIN TEEVEESTÄ OHJELMAA JOSSA NAINEN AJOI OJAAN ELI KUKA MUU ON SITÄ MIELTÄ ETTÄ NAINEN EI SOVI RATTIIN?? xD"

4. syyttely

Mielikki Pahoittaja: "SINÄ SYDÄMETÖN, joka ostit itsellesi kahvipaketin ja kurkkupastilleja Kirkkonummen Citymarketista eilen 7.4.2009, mutta et lapsellesi hänen toivomaa karamellipussia: HÄPEÄ!"

Ulpukka Veepää: "Toivottavasti sinä mustatakkinen mies nautit suunnattomasti, kun et päästänyt meidän perhettä suojatien ylitse eilen tiistaina Espoon keskustassa!!"

5. paljastelu

Pikke Leponen: "Tosi jees kun tuli paskat housuun Bäkkärien keikalla -.-"

Sönkkösen Petsu: "Panin muijan frendei Viron reissulla, toivottavasti Maiggu ei saa tietää tästä mutta meno oli kovaa!!"

6. itsensä nostaminen jalustalle

Hyvä Ihminen: "Tulipas hyvä mieli tänään minulle kun kesken sadan kilsan juoksulenkin havaitsin pienen mummoparan, jolla oli suurensuuri kauppakassi. Kukaan muu, SIIS KUKAAN, ei auttanut mummoraasua. Toki menin tarjoamaan auttavan käden - ihanaa miten sai pelastaa toisen päivän, oikein sydämessä läikähti. Mummo tarjosi tonnin seteliä, mutta enhän minä laupias samarialainen sellaista tarvitse - hyvä mieli riittää!<3<3"

7. mukahauska puoliksi itsekeksitty tarina kuluneelta viikolta

Korppisen Jokke: "Aamulla menin keittämään kahvia - voi ei, sumppi oli loppu. lähdinpä sitten lainaamaan naapurilta yhtä mitallista puruja. Tässä vaiheessa en enää muistanut olevani pelkillä pyjamanhousuilla, joiden kuminauha on pahasti venähtänyt, enkä muistanut myöskään naapurilla olevaa ylivilkkaudesta kärsivää entistä sirkusapinaa. Soitin ovikelloa -kukaan ei avannut. Yhtäkkiä postiluukku aukesi, apinan raaja tarttui housunkaulukseen,veti ne nilkkoihin, varasti taskussa olevat  avaimet ja siinä sitten seisoin, munat paljaana rapussa! Eikä naapurin seksipommin astuminen rappukäytävään auttanut oloani.... Noloo!"


8. moka keittiössä


"Siis tän piti olla kermavaahtoo!!"

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Korkeassa virassa

Pahoittelen postaustiheyden heikkoa laatua, mutta kyseessä on aika tekninen juttu: tietokone vittuilee mulle, jos ihan näin suomeksi sanotaan. Perhana, jos se sanoo meidän suhteen irti! Onni onnettomuudessa, iPad pelastaa. Kuvaton postaus kylläkin on (kuvathan tunnetusti majailevat tietokoneen syövereissä), mutta toivottavasti muuten viihdyttävä (näin 13 tunnin työpäivän jälkeen täytyyy kyllä laittaa itsensä peliin, että saa aikaan oikeastaan mitään viihdyttävää....).

Tämän päivän postaus kertoo siitä, kuinka rasittavaa voi olla jatkuva patistus opiskelemaan hienoja virkoja ja korkeita arvonimiä.

Itse olen tehnyt ja teen parasta aikaakin töitä, joista nautin. Ammattini ja työmaani eivät ehkä ole olleet niitä kaikkein hohdokkaimpia ja seksikkäimpiä, mutta kuitenkin sellaisia, joista itse olen henkilökohtaisesti kovasti pitänyt. Silti aika useinkin saa kuulla "älä tähän hommaan jämähdä" ja "kai sä nyt fiksu likka pidemmälle luet, oothan jo hakenut AMKiin?"-siunailua. Anteeksi vain, kysyn ehkä tyhmiä, mutta kuka perkele ne "kurjat hommat" (=työt joissa oikeasti joutuu tekemään fyysisesti jotain, joissa saattaa sotkeentua tai joissa tulee hiki) tekee, jos kaikkien tulisi olla vähintään ammattikorkeakoulun käyneitä, mielellään professoreita, esimiehiä, lääkäreitä, tuomareita ja pankinjohtajia?

Toki mulla päästä löytyy jonkin älliä lukemista ajatellen ja hyvät paperit viime koulusta sainkin. Opiskelusta pidän myös kovasti ja olenkin sataprosenttisen valmis lisäkouluttautumaan ja käymään kursseja, joilla syventää ammattitaitoani. Mutta se, että mä menisin tuhlaamaan vuosia koulunpenkille vain siksi, että saisin jonnkun tittelin muiden mieliksi... Ei käy. Aivan turha kuvitella. Luen itseäni viksummaksi kun sen aika on - saisi nyt edes hetken nauttia suhteellisen tureesta valmistumisesta ja jonkinlaisesta uutuudenhohdosta.

Musta on kamalan sääli katsoa ikätovereitani, joita vanhemmat patistaa aloille, jotka eivät kiinnosta, joissa mahdollisuudet työllistyä on kiikun kaakun (varsinkaan jos opiskelumotivaatio on pyöreä nolla) - mutta joilla on hieno nimi! Olisihan se paljon mieltä ylentävämpää kutsua rakasta poikaansa insinööriksi, kuin autokorjaajaksi ta sähkömiehekai. Tai kertoa tyttärensä olevan lakimies, huolimatta siitä, että paljon mieluummin tyttöparka olisi leipuri, joka opintojen ohessa siivoaa rappukäytäviä.

Kaikki eivät vain halua korkealle pallille, kaikista ei edes olisi siihen. Joku haluaa perustaa sisustusliikkeen, toinen tahtoo kovasti parturiksi ja kolmas mielellään tekisi putkihommia - ei pitäisi olla huikean uusi juttu kenellekään, että erilaisia me kaikki olemme ja koko ajan iän karttuessa muutumme. Ja eihän se ole tähtiin kirjoitettu, että jos sä kahdeksantoista kesäisenä nautit kassatytön hommista, niin sä sitten tykkäät aina - uudelleenkouluttautuminen kun on mahdollista ja taivas vain on rajana, jos unelmien eteen tekee töitä. Kuka kieltää lukemasta itsensä pomon pestiin nelikymppisenä tai hankkivansa komeat tittelit keski-ikäisenä? Ei kaikkea tarvitse saada heti ja nyt. Mun mielestä olisi ihan fiksua idea vähän hankkia jonkinlaista elämänkokemusta ja työtunteja oikean duunin parista, ennen kuin lähtee väen väkisin ja painostuksesta parikymppisenä lukemaan itsestään aivokirurgia - varsinkin jos se oma juttu on jotain aivan muuta.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

kuivakakkuja ja muita ikääntymisen merkkejä

Koska lauantaina vietän 23-vuotissynttäreitäni ja lähenevän vanhuuden tunnen jo kolkuttavan ovella, voisinpa teille jakaa merkit, joista olen huomannut ikääntyväni.

Eräänä päivänä Petja mietiskeli sohvalla "Paljos sää täytätkään, jotain kakskolme? Muija alkaa oleen iällä...". Kun oma junior(11 kuukautta nuorempi...)avomieheni tokaisee mun olevan iällä, mun täytyy hyväksyä se karu fakta, että en ole enää se sama ihana ja heleäihoinen teinilotjake kuin rakkautemme syttyessä seitsemän vuotta sitten. Mä olen riutunut, harmahtava, nukkaantuneessa aluskerrastossa haahuileva huuhaa-mökkihöperö ja ilmestyskirjan peto, enkä mikään ylimeikannut hottismisukka.

Entäpä salainen haaveeni ja villi fantasiani villasukkien ja lapasten neulomisesta! Käsityöt vielä noin vuosi sitten kiinnosti mua yhtä paljon kuin seiskajulkkisten seksielämä - eli ei vähääkään - mutta nyt olisi niin vallan ihanaa taitaa sukan kutominen alusta loppuun. Ai että mulla olisi komea villavaatekokoelma, jos nää nakit taipuisivat moiseen puikkopuuhaan.

Huomaan itsessäni myös fyysisiä merkkejä iän karttumisesta: naama vaan rypistyy silkkipaperin lailla, silmänaluset tummuu kuin Kenian yö, myöhään valvominen väsyttää melkein hengiltä, ja lihaksetkaan ei tuppaa palautumaan reenistä entiseen malliin. Muutenkin tuntuu olevan tarvetta ravata vitamiinipurkilla napsimassa vähän sitä sun tätä kuuttiuutteesta mungolianpihkapillereihin, ja vaivatkin vaihtelevat kuivasta ihosta melkeinpä vaihdevuosimaisiin oireisiin perinteisten teiniongelmien sijaan.

Juhlakäyttäytyminenkin on muuttunut. Kaksi viinilasillista ja seuraavan päivän päänsärky on taattu (en koskaan unohda sitä, kun pilkkasin samanlaisesta taipumuksesta kärsivää keski-ikäistä sukulaistani....), ja kunnon humalan aiheuttama krapula taas jatkuu päivätolkulla sillä seurauksella, että ei oikein edes huvita kekkeröidä. Viime juhlat vietin yhden siiderin ja vissypullon voimin ja tulin himaan pötköttämään ennen puolta kymmentä. Ennen vanhaan sitä vedettiin aamuviiteen asti ja etsittiin jatkoja - nyt mä alan ennen keskiyötä haaveilemaan iltapalasta, yöpaidasta ja perusteellisesta naaman rasvaamisesta vanhojen tätien yövoiteella.

Ja vapaa-ajan vietto... Jenni leipoo vähän kuivakakkuja, täyttelee ristikoita, herätyskello soittaa vapaapäivänäkin ennen yhdeksää... Sairasta touhua. Tästä enää puuttuu eläkeiläisristeilyt ja bingoillat. Muut ne harrastaa trendilajeja joiden nimiä en edes tiedä ja viettää fiinisti aikaa ystäviensä kanssa. Mulle ennaltasuunnitellun päiväjärjestyksen muuttuminen on kauhistus - miten voi tehdä mitään ex tempore, jos pyykkikone on päällä!? Ja eihän nyt moneen paikkaan repeä, jos on suunnitelmissa jo alennusjauhelihan kärkkyminen lähikaupan lihatiskillä?!


Kun päälle lisää vielä lonkkaviat ja natisevät jäsenet, niin ei muuta ku vanhainkotipaikkaa jonottamaan.


maanantai 3. maaliskuuta 2014

kokonaisuus kuntoon - kaalista kroppaan

Maaliskuu on pamahtanut täysillä käyntiin ja mikäpäs sen parempi tapa aloittaa kevät, kuin Indiedaysin  Motivaation maaliskuun kera! Tämän kuukauden ajan 15 suosittua bloggaajaa - joista minä olen yksi - postaavat liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin parista. Tervetuloa mukaan!

Valtaosa lukijoistani tietää parin vuoden takaisesta painonpudotuksesta, ruokavaliomuutoksesta ja yleisestä elämäntaparemontista (remontti on ehkä ylisana, sanoisin ennemmin "tuunaus" tai "fiksaus"), jonka seurauksena läskiä tippui noin 15 kiloa ja elämääni tuli hyvinkin intensiivisesti mukaan liikunta. Moni myös tietää kuinka asian tein, kaava kun on hyvin yksinkertainen: terveellisempää ruokaa ja enemmän vipinää kinttuihin. Päälle ripaus kovaa tahtoa ja pitkää pinnaa. Mutta harva tietää sen, kuinka helposti vaa'asta tulee paras ystävä, mutta samalla pahin vihamies.

Sisäistä, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.

On harhaluulo, että terveellinen painonpudotus takaisi sen kuuluisan tolkun säilymisen - vaikka pudotustahti ja -tavat olisivat kropalle nannaa, niin nupille se voi olla yllättävän kovakin paikka. Tunneskaalat vaihtelevat euforiasta ahdistukseen, riemusta jopa harhaluuloisuuteen. Kun paino tippuu yllättävänkin iisisti, alkaa miettiä, että onko tämä edes totta vai flippaako mulla. Näenkö itseni väärin, katsooko peilistä eri ihminen? Ja kun pudotus välillä takkuaakin, herää pelko - teenkö jotain väärin, lintsasinko reenistä, oliko leivällä liikaa rasvaa, juoksinko liian lyhyen lenkin?

Nauti kohtuudella.

Kun vaatteet suurenivat, en tiennyt pitikö syyttää pesukonetta vai kiittää itseään hyvästä suorituksesta. Vaikka elämäni ei pyörinyt ruuan ja liikunnan ympärillä, ulkopuolista apua en hankkinut tai ruokaohjelmia noudattanut, niin silti - tai ehkäpä juuri siksi - kropan muokkaantuminen oli jopa shokki. "Apua, en mä ole koskaan ollut tämän kokoinen, miten tällaisessa kropassa eletään?!" Oli pirun hankalaa vaa'alla päättää, että onko fiilis hyvä painon putoamisen johdosta, vai oliko lukema digitaalinäytöllä vain surkea osoitus lihasmassan kasvamattomuudesta. Tai jos kilogrammat pysyivät samana viikosta toiseen, ei tiennyt ollakko onnellinen tasaisesta tahdista ja onnistuneesta ylläpidosta, vai tunteakko salaa pieni pettymys. Ei vain tiennyt kuinka päin tulisi olla.

Valitse liikuntamuoto, josta pidät.

Haluankin muistuttaa, että järjen pitäminen kasassa vastaanvanlaisissa muutoksissa on yllättävän kova paikka (korostan, että tämä ei päde vain laihdutukseen, vaan kaikkeen mitä elämäntaparemontti tuo tullessaan). Terveellinen ohjeistus ja sen noudattaminen ei takaa sitä, että psyyke kestää muuttuvan kropan ja päälaelleen käännetyt tavat ja tottumukset. Kun on ensimmäistä kertaa elämässään jotain, mitä ei koskaan ole ollut ja kokee tunteita, joita edes uskonut kokevansa, voi vahvinkin persoona häkeltyä. Ihan kuin olisi herännyt väärässä paikassa ja jonkun muun kropassa.

Satsaa aamupalaan, pidä ateriavälit fiksuina ja syö monipuolisesti.

Rauhallinen tahti ja itsetutkiskelu auttaa säilyttämään terveen järjen muutoksen keskellä. Pitää uskaltaa sanoa ääneen kaikki ne synkätkin ajatukset, jotka tahtomattakin tunkeutuvat mieleen. Pitää uskaltaa avautua siitä v---tuksesta, jonka kokee niin punttiksella kuin puntarillakin. Pitää uskaltaa sanoa, että musta tuntuu, että tämä voi lähteä lapasesta ilman tukea. Koska tottahan se on; nuori nainen pudottamassa painoa on erittäin herkkä jäämään koukkuun siihen mahtavaan tunteeseen, kun puntarin numerot vain rullailevat alaspäin ja todellisuudentaju hämärtyy. Myös menestyksestään pitää osata iloita ja nauttia. Oli sitten kyse painonpudotuksesta, lihasmassan kasvattamisesta, ruokavalion fiksaamisesta tai uudesta urheiluharrastuksesta, täytyy osata sanoa ääneen, että ei perkele määhän oon hyvä!

En halua ylipuhua ketään väenväkisin laihduttamaan, keräämään massaa, tai ylipäätään muuttamaan itseään tai elämäänsä, vaan haluan motivoida ihmisiä tekemään kaiken mitä ikinä tekeekin olemalla itselleen rehellinen. Haluan motivoida ihmisiä kuuntelemaan itseään ja myöntämään ne kielletyt tunteet, joita  elämäntapamuutokset ja -remontit tuo tullessaan. Kukaan ei pysty pitämään tolkkua koko hommassa, jos ei välillä pysähdy ja kysy itseltään urheiluruutumaista kysymystä "miltäs nyt tuntuu?".


Kiitos kysymästä, hyvältä tuntuu!


Jennin vinkit pähkinänkuoressa:
  • Etene r a u h a s s a - hoppu ei muuta kuin stressaa.
  • Kuuntele kropan lisäksi päänuppia - jos nautinto muuttuu ahdistukseksi, se ei palvele ketään.
  • Siirry pois mukavuusalueeltasi - mutta älä suotta loikkaa tuskan puolelle.
  • Tunnusta suurimmat haasteesi elämäntaparemontissasi - niin niihin on helpompi tarttua.
  • Sano iso EI vippaskonsteille ja pikakuureille - käytä maalaisjärkeä.
  • Ole avoin, pyydä tukea - yksin jääminen muutoksessa voi olla liian iso pala haukattavaksi.
  • Älä soimaa itseäsi suotta - kaikkien täytyy välillä ottaa rennommin.
  • Liiku tavalla, josta nautit - itselleni sali, lenkkeily ja spinning ovat ne ykkösjutut.
  • Muista kohtuus kaikessa - niin liikunnassa kuin ravintopuolessakin.
  • Nauti ruuasta - älä tee ruokahetkistä kärsimysnäytelmää.
  • Arvosta itseäsi kokonaisuutena - mieli vaatii yhtä lailla huoltoa, kuin kehokin.

Kipaiseppa  siis pian osoitteeseen http://terveys.indiedays.com/ , sieltä löydät lisää motivoivaa luettavaa ja vinkkejä terveellisempään elämään koko kuukauden ajan!