HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

kokonaisuus kuntoon - kaalista kroppaan

Maaliskuu on pamahtanut täysillä käyntiin ja mikäpäs sen parempi tapa aloittaa kevät, kuin Indiedaysin  Motivaation maaliskuun kera! Tämän kuukauden ajan 15 suosittua bloggaajaa - joista minä olen yksi - postaavat liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin parista. Tervetuloa mukaan!

Valtaosa lukijoistani tietää parin vuoden takaisesta painonpudotuksesta, ruokavaliomuutoksesta ja yleisestä elämäntaparemontista (remontti on ehkä ylisana, sanoisin ennemmin "tuunaus" tai "fiksaus"), jonka seurauksena läskiä tippui noin 15 kiloa ja elämääni tuli hyvinkin intensiivisesti mukaan liikunta. Moni myös tietää kuinka asian tein, kaava kun on hyvin yksinkertainen: terveellisempää ruokaa ja enemmän vipinää kinttuihin. Päälle ripaus kovaa tahtoa ja pitkää pinnaa. Mutta harva tietää sen, kuinka helposti vaa'asta tulee paras ystävä, mutta samalla pahin vihamies.

Sisäistä, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus.

On harhaluulo, että terveellinen painonpudotus takaisi sen kuuluisan tolkun säilymisen - vaikka pudotustahti ja -tavat olisivat kropalle nannaa, niin nupille se voi olla yllättävän kovakin paikka. Tunneskaalat vaihtelevat euforiasta ahdistukseen, riemusta jopa harhaluuloisuuteen. Kun paino tippuu yllättävänkin iisisti, alkaa miettiä, että onko tämä edes totta vai flippaako mulla. Näenkö itseni väärin, katsooko peilistä eri ihminen? Ja kun pudotus välillä takkuaakin, herää pelko - teenkö jotain väärin, lintsasinko reenistä, oliko leivällä liikaa rasvaa, juoksinko liian lyhyen lenkin?

Nauti kohtuudella.

Kun vaatteet suurenivat, en tiennyt pitikö syyttää pesukonetta vai kiittää itseään hyvästä suorituksesta. Vaikka elämäni ei pyörinyt ruuan ja liikunnan ympärillä, ulkopuolista apua en hankkinut tai ruokaohjelmia noudattanut, niin silti - tai ehkäpä juuri siksi - kropan muokkaantuminen oli jopa shokki. "Apua, en mä ole koskaan ollut tämän kokoinen, miten tällaisessa kropassa eletään?!" Oli pirun hankalaa vaa'alla päättää, että onko fiilis hyvä painon putoamisen johdosta, vai oliko lukema digitaalinäytöllä vain surkea osoitus lihasmassan kasvamattomuudesta. Tai jos kilogrammat pysyivät samana viikosta toiseen, ei tiennyt ollakko onnellinen tasaisesta tahdista ja onnistuneesta ylläpidosta, vai tunteakko salaa pieni pettymys. Ei vain tiennyt kuinka päin tulisi olla.

Valitse liikuntamuoto, josta pidät.

Haluankin muistuttaa, että järjen pitäminen kasassa vastaanvanlaisissa muutoksissa on yllättävän kova paikka (korostan, että tämä ei päde vain laihdutukseen, vaan kaikkeen mitä elämäntaparemontti tuo tullessaan). Terveellinen ohjeistus ja sen noudattaminen ei takaa sitä, että psyyke kestää muuttuvan kropan ja päälaelleen käännetyt tavat ja tottumukset. Kun on ensimmäistä kertaa elämässään jotain, mitä ei koskaan ole ollut ja kokee tunteita, joita edes uskonut kokevansa, voi vahvinkin persoona häkeltyä. Ihan kuin olisi herännyt väärässä paikassa ja jonkun muun kropassa.

Satsaa aamupalaan, pidä ateriavälit fiksuina ja syö monipuolisesti.

Rauhallinen tahti ja itsetutkiskelu auttaa säilyttämään terveen järjen muutoksen keskellä. Pitää uskaltaa sanoa ääneen kaikki ne synkätkin ajatukset, jotka tahtomattakin tunkeutuvat mieleen. Pitää uskaltaa avautua siitä v---tuksesta, jonka kokee niin punttiksella kuin puntarillakin. Pitää uskaltaa sanoa, että musta tuntuu, että tämä voi lähteä lapasesta ilman tukea. Koska tottahan se on; nuori nainen pudottamassa painoa on erittäin herkkä jäämään koukkuun siihen mahtavaan tunteeseen, kun puntarin numerot vain rullailevat alaspäin ja todellisuudentaju hämärtyy. Myös menestyksestään pitää osata iloita ja nauttia. Oli sitten kyse painonpudotuksesta, lihasmassan kasvattamisesta, ruokavalion fiksaamisesta tai uudesta urheiluharrastuksesta, täytyy osata sanoa ääneen, että ei perkele määhän oon hyvä!

En halua ylipuhua ketään väenväkisin laihduttamaan, keräämään massaa, tai ylipäätään muuttamaan itseään tai elämäänsä, vaan haluan motivoida ihmisiä tekemään kaiken mitä ikinä tekeekin olemalla itselleen rehellinen. Haluan motivoida ihmisiä kuuntelemaan itseään ja myöntämään ne kielletyt tunteet, joita  elämäntapamuutokset ja -remontit tuo tullessaan. Kukaan ei pysty pitämään tolkkua koko hommassa, jos ei välillä pysähdy ja kysy itseltään urheiluruutumaista kysymystä "miltäs nyt tuntuu?".


Kiitos kysymästä, hyvältä tuntuu!


Jennin vinkit pähkinänkuoressa:
  • Etene r a u h a s s a - hoppu ei muuta kuin stressaa.
  • Kuuntele kropan lisäksi päänuppia - jos nautinto muuttuu ahdistukseksi, se ei palvele ketään.
  • Siirry pois mukavuusalueeltasi - mutta älä suotta loikkaa tuskan puolelle.
  • Tunnusta suurimmat haasteesi elämäntaparemontissasi - niin niihin on helpompi tarttua.
  • Sano iso EI vippaskonsteille ja pikakuureille - käytä maalaisjärkeä.
  • Ole avoin, pyydä tukea - yksin jääminen muutoksessa voi olla liian iso pala haukattavaksi.
  • Älä soimaa itseäsi suotta - kaikkien täytyy välillä ottaa rennommin.
  • Liiku tavalla, josta nautit - itselleni sali, lenkkeily ja spinning ovat ne ykkösjutut.
  • Muista kohtuus kaikessa - niin liikunnassa kuin ravintopuolessakin.
  • Nauti ruuasta - älä tee ruokahetkistä kärsimysnäytelmää.
  • Arvosta itseäsi kokonaisuutena - mieli vaatii yhtä lailla huoltoa, kuin kehokin.

Kipaiseppa  siis pian osoitteeseen http://terveys.indiedays.com/ , sieltä löydät lisää motivoivaa luettavaa ja vinkkejä terveellisempään elämään koko kuukauden ajan!


28 kommenttia:

  1. Aamen! Tää on ihan tosi hyvä juttu. Mä tein raskauden jälkeen elämäntaparempan koska lihoin silloin hurjasti ja se harmitti. Nykyisellään syön terveellisesti, käyn salilla 4x viikko ja juoksen kahdesti. Tosi monet tulee kysymään miten onnistuin ja sitten kun kertoo että kova tahto, hyvä tsemppi, liikunnan ilo (!!!) ja maalaisjärki niin siinä vaiheessa kaikki menettää mielenkiintonsa. Ihmisillä on outo käsitys mun mielestä siitä että laihdutus ja hyvät elämäntapamuutokset tapahtuis hetkessä ja että esim 2000kcal päiväannos on ihan fine niin että 1500 kaloria suklaata ja pari porkkanaa, tai sitten niin että vedetään vaan rahkaa ja parsakaalia. :D Mä oon jokaiselle joka on neuvoa kysynyt painottanut sitä että liikunnasta pitää nauttia, onnistuminen on ihan mahdottomuus jos vihaa sitä mitä tekee. Toinen asia on se suuri (mutta tosi) klisee siitä että "one bad meal wont make you fat, just like one good meal wont make you skinny". Maltti on valttia, näissäkin jutuissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ Tämä kommentti oli lähes yhtä hieno kuin itse postaus, hyvä Jenni & Anonyymi! :--)

      Poista
  2. Olipa hyvä postaus! En ole tullut paljon ajatelleeksi tuota psyykepuolta... Tai tottakai se on ollut mielessä, että jollain lailla vaikuttaa psyykeeseen se muutos, mutta nyt havahduin että vaikutus voi olla hyvin vahva - jopa negatiivisessa mielessä. Ehkä sitä ei ole tullut ajateltua, kun vaaka ei ole vielä näyttänyt kovin suuria muutoksia. :D Tästä oli paljon apua, ja hyviä vinkkejä annoit. Kiitos, motivaatio nousi jälleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli mullekin aika yllätys, vaikka olen ammatissa jossa tulee ihmisen psyykepuolta mietittyä paljonkin. Jotenkin sitä vaan sivuuttaa itsensä. Oli aika shokki kokea myös negatiivisia tunteita ja tuntea itsensä harhaluuloiseksi hulluksi, vaikka olisi muiden näkökulmasta ollut tuuletuksen paikka. Mutta kun ottaa heti asian tarkkailuun ja huomioi itsensä kokonaisuutena, niin pärjää pirun hyvin. Tsemppiä ja iloa muutoksiin! :)<3

      Poista
  3. Jes! Ehkä minäkin löydän sen kuuluisan liikunnan ilon, kun suosikkibloggaaja kirjoittelee aiheesta. :)
    Mulla sitä ei tosiaan ole löytynyt, vaikka olen yrittänyt etsiä. Siedettävin liikunnan muoto on juuri nyt lenkkeily, mutta sekin tuntuu vaan pakolta ja asialta joka on väkisin saatava mahtumaan päivän ohjelmaan. Kotijumppaakin vääntäessä tulee vähän väliä vilkuiltua kelloa, että joko pitää mennä nukkumaan, ehdinkö vielä sitä ja tätä... Oon kyllä yrittänyt piilottaa kellot, mutta jotenkin mulla sit aina eksyy se puhelin käteen tai jotakin. Äh ja ärrinmurrin. Tuloksiahan ei tosiaan näy eikä kuulu, tarkoitus olis hieman kiinteytyä, olen kyllä kuullut että se on ehkä yks vaikeimmista jutuista... Tai sit mulle on valehdeltu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos siitä ei tykkää niin ei vaan tykkää! Mutta sun kannattais kokeilla vaan rohkeasti - en mäkään ennen ensimmäistä lenkkiäni olisi IKINÄ uskonut, että tykkään siitä. Sama juttu spinningin kanssa. Jotenkin vaan yhtäkkiä natsasi. Tykkäisitkö uida, polkea, vesijuosta, kävellä, tanssia, zumbata, kahvakuulailla, kokeilla pilatesta, rullaluistella...? On kliseistä sanoa "tartu rohkeasti tilaisuuksiin ja yllätä itsesi positiivisesti"-liibalaabaa, mutta se on monesti aika totta. Löytäisitkö lenkkikaveria? Onko sulla musiikkisoitinta, josta fiilistellä lenkkeillessä? Onko liikuntavaateasiat kunnossa - paskoilla kengillä kun turhauttaa juosta tai jos lenkkihousut on vaikkapa hiostavaa materiaalia? Mutta sitten jos mikään laji ei vaan nappaa, niin satsaa arki- ja hyötyliikuntaan ja ota polkupyörä alle ja kävele matkoja mahdollisimman paljon. Kaikkien ei ole pakko tykätä kaikesta ja olla himoliikkujia! Mutta voin sanoa, että liikuntaankin voi jäädä koukkuun kun siitä tekee rutiinin ja kohta huomaat, ettei vaan osaa olla ilman... Tsemppiä kiinteytysprojektiin!

      Poista
  4. Onhan noi marjat suomalaisia, kun ulkomaalaisia ei saisi syödä keittämättä? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en suuhuni puolalaisia kuppamarjoja laita! Suosin suomalaista kotikeittiössäni :)

      Poista
  5. Mä en tiedä kaipaatko postausehdotuksia, mutta ehdotampas kumminkin. Olis tosiaan kiva semmoinen kokkausvinkkipostaus, koska mä oon keittiös aina sormi suusssa ja syönkin aika ykspuolisesti, sillä en vaan osaa laittaa mitää terveellisiä gourmee aterioita ja googlella en tahdo löytää mitää helppoja :/

    Saako kysyä paljonko painoit tuossa 'ennen' kuvassa? Wau, ihan sairaan upeen duunin teit! Ootko ikinä tehnyt sellaista postausta, missä olis enemmän kuvia susta ja muutoksesta? Jos oot niin linkitä tähän, mä nimittäin saan parhaat motivaatiot toisten onnistumisesta :) keep going girl!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtöpainoa en tiedä, 68 kilon jälkeen en ole puntarilla käynyt. Varmaan siinä 68-70 kilon huippeilla. Eihän se painona ole valtava, mutta kun kaikki tulee keskivartaloon, niin sen kyllä huomaa...

      Poista
  6. Ohoh, en oo aiemmin etes tajunnu miten paljon oot pudottanut painoa, mutta tosta kyllä näkee tosi hyvin muutoksen :o Ihan valtava muutos! Onnea valtavasti kun oot päässy tavoitteeseesi, kyllä tossa varmasti on saanut töitä tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten kroppa ei ole valtavasti muuttunut kuin keskivartalolta (mulla kun on taipumus kerätä rasva kaikkein vaarallisimpaan paikkaan, eli vatsalle:/), mutta olo on mahtava, veriarvot täydelliset ja täytyy myöntää, että on se vaatteiden sovittelukin shoppailureissulla aika paljon ihanampaa. Ja kiitos paljon!

      Poista
  7. Jes, mun mielestä on tosi hyvä että sä jaat omia kokemuksia ja kannustat muitakin löytämään liikkumisen ilon, saa itekin enempi puhtia ja mielenkiintoa liikkumiseen :)
    Voisitko sä joko tässä blogissa tai sitten siinä sun toisessa "Jennin verkkarit" blogissa listaamaan sun parhaimmat treenibiisit tällä hetkellä, mitkä varmasti saa sut liikkumaan? Mulla musiikki auttaa tosi paljon jaksamaan treenatessa ja jumpassa, ja haluaisin koota listoihini lisää mukaansatempaavia biisejä! :D (en oo varma ootko tehny tällasta biisilistausta ennen..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio idea! Puuhastelen heti tänä iltana Verkkarien puolelle sellasen postauksen !:)

      Poista
  8. Eikö tätä voisi tehdä siellä toisen blogin puolella? Tämä oli yksi harvoista blogeista missä ei tarvitse lukea ollenkaan näitä treeni, laihdutus, fitness-juttuja, mutta sinne meni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on Indiedaysin teemakuukauden juttu, Let's fake it kuuluu Indiedaysin Inspirationiin ja toinen blogini ei liity taas näihin kuvioihin mitenkään. Ja mun mielestätää nyt ei ollut sitä perusfitnessmassahuttua, mutta no can do, kannattaa klikata sitten itsensä toiselle sivustolle.

      Poista
  9. Täydelliseen saumaan tuli tää postaus, tsemppaa tosi paljon! Tässä juur oon alottanu kuulusan elämäntaparemontin, ja viimein ois aika onnistua, sen verran paljon noita kilojaki kertyny et oikeen itkettää.. Mut kyl lisäänty motivaatio taas, kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tsemppiä kamalasti! palkintona muutoksesta on hyvä olo ja entistä teräksisempi itsetunto!

      Poista
  10. oon vaan niin pettynyt kun sinäkin olet myynnyt sielusi indiedayspaskalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on pakko kysyä, miten olen myynyt yhtään mitään kenellekään? Suosittelen lämpimästi päivittämään tietoja ja tutustumaan Inspiration-osioon. Haluan myös tietää, miten Inspirationiin liittyminen on muuttanut blogini sisältöä, kun sieltä suunnasta mulle ei ole saneltu mitään postauksiin liittyvääkään, vaan mulla on blogini suhteen täysin vapaat kädet? En ymmärrä tuota Indiedays-mörköä - varsinkaan kun en itse Indiedaysin alla kirjoittele. Vastausta odottelen!

      Poista
  11. Heips <3 Ihan mahtava postaus! Tuli niin hyvä mieli. Oon jo monta kuukautta miettiny että nyt pitäis tehä itelle jotakin ja että haluaisin sen terveellisen elämän itselleni. Kohta kuukauden oon nyt ollu polttamatta tupakkaa ja alkoholia ei oo tullu myöskään nautittua yhtään. Eilen kävin sitten tekemässä sopparin kuntosalille ja tänään lähti kaikki kunnolla käyntiin. On niin hyvä mieli! Ja tää postaus toi vaan enemmän motivaatiota. K I I T O S <3

    Mutta olis mulla kysymyskin.. Osaisitko yhtään neuvoa että mistä löytyisi hyviä saliohjelmia aloittelijoille? Olen normaalipainoinen, joskin hieman siellä yläkantissa, mutta omaan ihannepainooni olis matkaa sellaset 6kg, ja mikä tärkeintä siihen kauniiseen peilikuvaan, terveeseen oloon ja pysyvään, terveelliseen muutokseen! :) Kiitos Jenni<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osaa sanoo noihin saliohjelmiin oikein mitään, itse kun rakensin oman ohjelman fiiliksen mukaan :) mutta esimerkiksi liikunta-alan lehdissä usein on vinkkejä ym, joista voisit kokeilla koota ohjelman? Ensin suosittelen kuitenkin tutustumaan saliin ja laitteisiin rauhassa! Onnea ja iloa elämäntapamuutoksesi johdosta, saat olla itsestäsi ylpeä! Raittiuskin on hatun noston arvoinen asia! <3 ja kiitos itsellesi kauniista kommentistasi! Tuleppa joskus päivittämään, että miten sujuu!:)

      Poista
  12. Poikaystäväni sisko ihmettelee, kun sanoin, etten tykkää urheilusta. En vaan kertakaikkiaan pidä. Hommasin tarjouksesta yhdistelmäkortin paikalliselle salille. Käyn siellä 1-3krt viikossa, koska tiedän että kroppa tarvitsee liikuntaa. On se ihan ok, mutta kyllä mä mielummin jäisin suklaalevy kainalossa sohvalle kun pomppisin hikipäässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ei voi tykätä kaikesta, urheilukin on harrastus ja ei kaikkia voi kiinnostaa samat asiat :) älä tuskan voimalla liiku, vaan yritä löytää siitä iloa - eikös se ole aika ihana fiilis, kun tulee salilta ja saa mennä suihkuun, heittää kotiverkkarit jalkaan ja painua sinne sohvanpohjalle lihakset väsyneinä ;) tokihan voit harrastaa hyöry- ja arkiliikuntaa, kävellä paikasta a paikkaan b ja vaellella vaikka luonnossa, jos se olisi mukavampaa?

      Poista
  13. Laihduttamisen psyykepuolesta puhutaan ihan liian vähän. Ei se pelkkä kaloreitten laskeminen riitä pitemmän tähtäimen ruokavaliomuutoksessa. Ite melkeen vainoharhasesti pelkään syömishäiriöön lipsumista ja sen takia laihdutan tosi hitaasti, enkä laske kaloreita ollenkaan. On nimittäin pari kertaa tullu havahduttua esim sellasiin aatoksiin, että vitsi en mää saa istua tässä, pitää nousta seisomaan, että kuluttaa enemmän kaloreita.
    Ja sitten taas uuden vartalon hyväksymisestä: viis kiloa on lähteny ja varmasti kaikki tisseistä. En tunnista itteeni peilistä tommosena päärynänä :( käytän varmaan push-uppeja loppuelämäni. Muista kohti kroppa kyllä on menny vain parempaan suuntaan :)

    VastaaPoista
  14. Tosi hyvä postaus. Mä just eilen mietin tota, miten osaan olla eri kokoinen kuin ennen. Sekoitus intoa ja pelkoa. Vielä on matkaa alaskin päin, mutta onneksi en tavoittele "laihuutta". Mä oikeasti pelkään ettei pää kestäis olla pieni :)

    VastaaPoista
  15. sä oot jo ihan liian laiha

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!