HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Korkeassa virassa

Pahoittelen postaustiheyden heikkoa laatua, mutta kyseessä on aika tekninen juttu: tietokone vittuilee mulle, jos ihan näin suomeksi sanotaan. Perhana, jos se sanoo meidän suhteen irti! Onni onnettomuudessa, iPad pelastaa. Kuvaton postaus kylläkin on (kuvathan tunnetusti majailevat tietokoneen syövereissä), mutta toivottavasti muuten viihdyttävä (näin 13 tunnin työpäivän jälkeen täytyyy kyllä laittaa itsensä peliin, että saa aikaan oikeastaan mitään viihdyttävää....).

Tämän päivän postaus kertoo siitä, kuinka rasittavaa voi olla jatkuva patistus opiskelemaan hienoja virkoja ja korkeita arvonimiä.

Itse olen tehnyt ja teen parasta aikaakin töitä, joista nautin. Ammattini ja työmaani eivät ehkä ole olleet niitä kaikkein hohdokkaimpia ja seksikkäimpiä, mutta kuitenkin sellaisia, joista itse olen henkilökohtaisesti kovasti pitänyt. Silti aika useinkin saa kuulla "älä tähän hommaan jämähdä" ja "kai sä nyt fiksu likka pidemmälle luet, oothan jo hakenut AMKiin?"-siunailua. Anteeksi vain, kysyn ehkä tyhmiä, mutta kuka perkele ne "kurjat hommat" (=työt joissa oikeasti joutuu tekemään fyysisesti jotain, joissa saattaa sotkeentua tai joissa tulee hiki) tekee, jos kaikkien tulisi olla vähintään ammattikorkeakoulun käyneitä, mielellään professoreita, esimiehiä, lääkäreitä, tuomareita ja pankinjohtajia?

Toki mulla päästä löytyy jonkin älliä lukemista ajatellen ja hyvät paperit viime koulusta sainkin. Opiskelusta pidän myös kovasti ja olenkin sataprosenttisen valmis lisäkouluttautumaan ja käymään kursseja, joilla syventää ammattitaitoani. Mutta se, että mä menisin tuhlaamaan vuosia koulunpenkille vain siksi, että saisin jonnkun tittelin muiden mieliksi... Ei käy. Aivan turha kuvitella. Luen itseäni viksummaksi kun sen aika on - saisi nyt edes hetken nauttia suhteellisen tureesta valmistumisesta ja jonkinlaisesta uutuudenhohdosta.

Musta on kamalan sääli katsoa ikätovereitani, joita vanhemmat patistaa aloille, jotka eivät kiinnosta, joissa mahdollisuudet työllistyä on kiikun kaakun (varsinkaan jos opiskelumotivaatio on pyöreä nolla) - mutta joilla on hieno nimi! Olisihan se paljon mieltä ylentävämpää kutsua rakasta poikaansa insinööriksi, kuin autokorjaajaksi ta sähkömiehekai. Tai kertoa tyttärensä olevan lakimies, huolimatta siitä, että paljon mieluummin tyttöparka olisi leipuri, joka opintojen ohessa siivoaa rappukäytäviä.

Kaikki eivät vain halua korkealle pallille, kaikista ei edes olisi siihen. Joku haluaa perustaa sisustusliikkeen, toinen tahtoo kovasti parturiksi ja kolmas mielellään tekisi putkihommia - ei pitäisi olla huikean uusi juttu kenellekään, että erilaisia me kaikki olemme ja koko ajan iän karttuessa muutumme. Ja eihän se ole tähtiin kirjoitettu, että jos sä kahdeksantoista kesäisenä nautit kassatytön hommista, niin sä sitten tykkäät aina - uudelleenkouluttautuminen kun on mahdollista ja taivas vain on rajana, jos unelmien eteen tekee töitä. Kuka kieltää lukemasta itsensä pomon pestiin nelikymppisenä tai hankkivansa komeat tittelit keski-ikäisenä? Ei kaikkea tarvitse saada heti ja nyt. Mun mielestä olisi ihan fiksua idea vähän hankkia jonkinlaista elämänkokemusta ja työtunteja oikean duunin parista, ennen kuin lähtee väen väkisin ja painostuksesta parikymppisenä lukemaan itsestään aivokirurgia - varsinkin jos se oma juttu on jotain aivan muuta.

23 kommenttia:

  1. Hyvä teksti taas! Itsellä on myös opiskeluun liittyvä ärsyttävä tilanne. Nimittäin opiskelen yliopistossa omaa unelma-alaani, jossa kuitenkaan työllisyysnäkymät ei tällä hetkellä oo kauheen ruusuiset. Mutta kun yläasteesta asti olen kyseisestä alasta haaveillut niin haluan kuitenkin opiskella sitä, ajatuksena juurikin se, että myöhemmin kerkiää sitten vaikka uuden alan käymään, jos tulee tarvis.

    Kuitenkin jokaiselta uudelta tuttavuudelta yms kuulen saman hauskan läpän kun kerron mitä opiskelen. "Heh heh sä opiskeletkin oikeen kunnolla työttömäksi, kannattaa varmaan vaihtaa alaa" Ei tunnu kovin kivalta, vaikka vitsiksi varmaan tarkoitetaan.

    Eli pointti siis tosiaan: kukin opiskelkoon mitä haluaa tai olkoon opiskelematta, älkäämme haukkuko tai arvostelko toisten elämänvalintoja !

    VastaaPoista
  2. Muuten yhdyn tekstiin, mutta esimerkkiammateissa/-aloissa sellaisia, joilla työllistyy suhteellisen hyvin. Painostaminen on tyhmää, mutta mun mielestä on suunnilleen yhtä hölmöä hakea yliopistoon opiskelemaan jotain itselle mielekästä, käyttää monta vuotta siihen ja sitten ihmetellä tutkintopaperit takataskussa, miten 5+ vuoden puurtamisen jälkeen istutaan Siwan kassalla. Totta kai sitä voi ja saa puhtaasti mielenkiinnosta opiskella, mutta jotenkin monella nuorella ei tunnu olevan realistisia käsityksiä niistä oman alan työllistymismahdollisuuksista ja väkisin hangoitellaan vastaan, vaikka lähipiiri hyvää hyvyyttään yrittäisi auttaa ja neuvoa. Ei - pakko päästä opiskelemaan sitä folkloristiikkaa.

    VastaaPoista
  3. Mä olen niin samaa mieltä! Oon ollut vuoden siivousduunissa ja se ei kyl todellakaan mun unelma-ammatti ole, mutta mieluummin sitä teen kun olen työtön, sillä muuta työtä tällä hetkellä on niin vaikea saada. Aikomuksenani kuitenkin on vaihtaaa työpaikkaa kunhan jonkun sopivamman löydän ja ehkä haastattelun jälkeen sinne pääsisin. Eniten mua kuitenkin ärsyttää kun sukulaiset, - jopa omat vanhemmat- sekä puolitututkin kuulumisia kysellessään kysyy että "nii sää varmaa haet ny opiskelee, mikäs sua kiinnostais" sit ku en oikee osaa sanoo tai sanon et ei opiskelu vaan ole mun juttu niin that's it. Ei niitä sitten muu kiinnostakaan. Tai jotkut kysyy et mitäs teet työkses ja vastaan että oon siivooja, nii saan sellasen katseen takaisin että pystyn lukemaan heidän ajatuksistaan "apua joku siivooja..." -tyylisen mietteen. Ja heti perään kysytään "no koska ajattelit alkaa tekeen jotain muuta". Tuntuu kanssa että pitäis vaihtaa alaa ja alkaa opiskelee itselleen sopimattomia aloja vain muita miellyttääkseen.
    Ja hauskinta on kun ennen siivous duunia tein vain pätkätöitä, niin lähimmäiset koko ajan toitotti että yritäpä ny saada joku pidempi aikasempi työpaikka. Sit sain tän siivoustyön ja enkä ees vuotta kerenny olee ku samat läheiset alotti ton että tee jotai muuta ja tee se nyt plaaplaa. Eikö mikään enää riitä?

    VastaaPoista
  4. Mua vituttaa sama meininki. Osa sukulaisistanikin järkyttyi kun kerroin meneväni ravintola-alalle ja sieltä tarjoilijaksi "Mutta sullahan on hyvät arvosanat. Eikö lukiosta yliopistoon yhtään kiinnosta?". Miks moni vinkuu jostain yliopistosa? Oonko mä muka paska ku en valitse yliopistoa. Aina kuulee niistä tyhmien ammateista ja paskahommista ja minä oon muka yksi niistä. Muistakaahan että te käytte siellä tyhmän kaupan kassan luona ostamassa ruokaa ka tyhmä postinjakaja tuo tärkeän postin. Itse oon mieluummin tarjoilija kuin työtön. Vituttavaa on myös sekin että jotkut saattavat nauraa että kuka kehtaa opiskella ammattiin johon pääsee ilman koulutustakin, esim. minä. Kyllä koulutus mielestäni kannattaa. Kouluttautuneessa työn saantiin on helpompaa, olit sitten siivooja tai kaupan kassa.

    VastaaPoista
  5. Onneksi ainakaan vanhemmat eivät painostaneet tietyille aloille tai tietylle tasolle asti opiskelemaan. Tärkeintä heille oli, että opiskelen, mutta jotain mitä HALUAN opiskella eikä että opiskelisin johonkin heidän haluamaansa muottiin. Tiedän liian monia, joiden vanhemmat painostavat ties mitä korkeita virkoja opiskelemaan joko siksi, että ovat sellaisissa itsekin tai sitten on näitä, jotka yrittävät elää lastensa kautta ja saavuttaa siten jotain mitä eivät itse saaneet siinä iässä. Itse olen tyytyväinen opiskeluihini ja ammattiini ja se saa muillekin riittää. Onneksi kukaan sukulainen tai ystävä ei ole sitä mieltä, mutta varmasti on ihan liikaa näitä urpoja, joiden mielestä mä "vaan lapioin paskaa ja rapsuttelen eläimiä" eivätkä näe siinä mitään muuta eivätkä varsinkaan sitä miten raskasta hommaa se on TAI sitä, että MINÄ nautin töistäni (olen siis eläintenhoitaja). Miten se ketään muuta liikuttaa mitä minä työkseni teen? En minäkään halua papereita pyörittelemään johonkin toimistoon, mutta jollekin toiselle se sopii ja joku toinen pitää siitä työstä. Joten antakaa mun pyöriä eläinten lannassa rauhassa :D

    VastaaPoista
  6. Anteeksi tää iPadilla kirjoittelu. Luulis nyt teitäkin vituttavan, jos sairaalan tai kauppakeskuksen lattiat on paskaisina joka päivä. Oon myös ravintola-alan paskoja puolia kuullut et se on se siivoaminen. Totta kai keittiössä omat jäljet siivotaan jos hygieniasta halutaan pitää huoli ja salit siivotaan ja asiakasvessat. Tuskinpa kukaan haluu käydä vessassa, jossa ei oo vessapaperia tai syödä pöydän ääressä, jossa on edellisen asiakkaan lautaset. On nykyään siis hävettävämpää sanoa olevansa siivooja tai tarjoilija kuin työtön.

    VastaaPoista
  7. Samaa mieltä! Nykyään onneksi on valinnanvaraa ja mikä parasta: vapaus muuttaa mieltään mihin suuntaan tahansa missä elämänvaiheessa tahansa. Työllistyminen ei ole itsestäänselvää kuin harvalla alalla, koulutusasteesta riippumatta. Se kerrostalon rappukäytävän siivoojakin saattaa varsin hyvin olla koulutukseltaan filosofian maisteri jolle ei oman alan töitä löydy mistään. Kaupan kassalla saattaa tuotteita piipata viikonloppuvuoroja tekevä lukiolainen tai jo valmistunut tradenomi. Koulutus itsessään ei kerro ihmisestä mitään, ei isosta palkasta, coolista tittelistä tai vaikutusvaltaisesta asemasta. Onnekas on se joka työllistyy työhön josta tykkää, eikä siinäkään ole pakko koko elämää olla. Jos jossain vaiheessa alkaa työ puuduttamaan niin vain taivas on avoinna. Ollaan sen verta onnekkaita että meidän ei tarvi lukita mitään vastausta siitä, mitä työkseen haluaa tehdä.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus! Tuntuu vähän siltä, että iäkkäämmät sukulaiset katsovat oikeudekseen valittaa nuoremman polven opiskeluista ja uravalinnoista, ihan alasta riippumatta. Itse suoritan parhaillaan tohtorintutkintoa ja olen kerran jos toisenkin saanut kuulla kyselyitä siitä, miksi en mene oikeisiin töihin. Tutkimustyöhän on siis monen mielestä täysin turhaa ajanhukkaa... Eli jos joillekin urputetaan liian matalasta koulutuksesta, niin kyllä liian korkeasti kouluttautuminenkin voi herättää närää :) Suosittelen tukkimaan korvat ja tekemään vapaasti sitä, mikä itseä kiinnostaa!

    VastaaPoista
  9. Kuulostaa niin tutulta. Mun omalle isälle ei olisi käynyt mitenkään päin, että olisin jatkanut yläasteen jälkeen oiskelemaan lähihoitajaksi (josta nyt olen tosin kiitollinen, koska ei musta siihen työhön olisi ollutkaan), joten menin kiltisti lukioon ja kun M:n paperit nappasin pari vuotta sitten, alkoi painostus yliopistoon. Isä ei hyväksynyt AMK:ta ("semmosella 3 vuoden tutkinnolla tee mitään") eikä edes kaikkia yliopistoaloja..
    Löysin kuitenkin mielenkiintoiselta kuulostavan alan ja kyllä, tykkään ihan mielettömästi opiskella tätä ja tulevaisuudennäkymätkään ei ole toivottomat. Mutta isän painostamista en silti koskaan tule hyväksymään (enkä omille lapsille toivottavasti samaa tekemään), vaikka tiedän että se teki sen täydestä rakkaudesta mua kohtaan ja halusi ajatella vain mun parasta.

    VastaaPoista
  10. Mua ärsyttää mun poikaystäväni puolesta kun hänen perhe koko ajan "painostaa" hakemaan AMK. Kaikki neljä vanhempaa sisarusta ovat tohtoreita, diplomi-insinöörejä jne. Poikaystäväni valmistui sähköasentajaksi ja haluaa tehdä sitä työkseen. Ihan käytännön työtä eikä olla ns. se johtaja tai toimistohenkilö. Mä en ymmärrä miksei se voi olla ihan ok olla vain toiseen asteen käynyt....

    VastaaPoista
  11. Mua taas ärsyttää se kuinka ainakin täälläpäin mistä mä oon, pitäisi kaikkien opiskella sairaanhoitajaksi tms. Itse opiskelen kaupallista alaa yliopistossa, eikähän työllisyys näkymät niin hyvät oo kuin esim. hoitotyössä. Kohtaan tätä jatkuvasti, kun mun serkku opiskelee sairaanhoitajaksi ja häneltä kysytään vaikka että "Mitä sä opiskelet?" "Sairaanhoitajaksi" "Oi, voi kuinka ihanaa, niillehän on paljon töitä, plaaplaaplaa". Sitten kun mä kerron opiskelevani kaupallista alaa yliopistossa, jonka pääsykokeisiin luin perse ruvella, koska mua oikeesti kiinnostaa se, niin vastaus on vaan tyyliä "Aijaa".

    Sit mua ärsyttää myös se, kun oon aina ollut hyvä koulussa ja päässyt oikeastaan vähän liiankin helpolla useasti, niin esim. kun kirjoitin YHDEN ällän ylioppilaskirjoituksissa (eli en oo kuitenkaan todellakaan mikään 11 ällän ylioppilas), niin siitä vittuillaan sitten koko ajan että no sähän vaan luet koko ajan ja sitten että huomaa että sua kiinnostaa vaan toi koulu jne. Miksei siis annettais kaikkien opiskella sitä mitä haluaa, sen sijaan että pitäis mennä vaan työllisyystilanteen mukaan opiskelemaan. -- Eihän sitä koskan tiedä jos oisin opiskellu sairaanhoitajaksi, voisin mä siltikin olla työtön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on vähän sama kun laihoja saa nälviä, mutta lihavia ei :D Korkeesti kouluttautuneita saa huudella elämäst vieraantuneiksi, mutta annas olla kun näitä Elämäm kova koulu -tyyppejä pudottelee maan tasalle. Mitä tämmönen toimistorotta tietäisikään duunarin elämästä! Kun on rankkaa!

      Mä opiskelen suomen kieltä, oon siis humanisti. En edes oikee opiskelija ollenkaan, valmistun kortistoon, en osaa puhua suomea ja en vaan itse tajua kuinka TURHA mun alani on hehheh ;) Karuimmat palautteet on tullut Sanna Sairaanhoitajilta ja Into (tippa)Insinööriltä, ja pari Laura Lähihoitajaakin on huudellut. Palataan asiaan, kun oppari/gradu pitäs oikolukea, taksa voi olla aika suolanen...
      Opettajana, tai puheterapeuttina, tulen olemaan hyvä, muttä voin myöntää että monessa muussa asiassa en. En osais rakentaa perheelleni taloa, hoitaa sairasta mummoani, eikä mulla ole kirjanpidosta käytännön kokemusta sekuntiakaan. Puhumattakaan elektroniikasta.
      Paskaduuneja mäkin oon vääntänyt siinä missä muutkin, joten turha tulla elvistelemään sillä :D

      Mä arvostan kaikkia jotka tekee työtä josta nauttii. MIKÄÄN ala ei ole turha, kaikkia ammatteja tarvitaan jossain. Siks mä en jaksa semmosta novittusori -asennetta mitä monet mun alan kaverit kantaa päällään.
      Joten Elli Esimerkit, antakaa meidän ”ylikouluttautuneitten” kouluttautua rauhassa – jos sitten sossun jonossa törmätään, voit naureskella kuinka olitkaan oikeassa.

      Poista
  12. Mulla on yks ystävä, jolla olis vaikka mitä siistejä unelmia ja urahaaveita. Näitä hän ei kuitenkaan aio toteuttaa, vaan hakee vuoden päästä alalle, joka kiinnostaa häntä vain "ehkä vähän". Ja tämä vain siis siksi, että hän haluaa yliopistokoulutuksen. Siis whaat, oikeesti. Mulla pää oikeesti hajoo näihin olen liian hyvä ammattikorkeaan -ihmisiin. :D

    VastaaPoista
  13. Pakko kyllä myöntää että mua painostetaan kouluun. Tosin se on ihan sama mihin kouluun meen kunhan meen kouluun :D kriteerit on se että "en tyydy" vaan haen ja teen töitä että pääsen unelmien duuniin ! Joten eipä se kamalasti haittaa parempi vaa ajatella että vanhemmat tukee tätä :)

    VastaaPoista
  14. meiän suvussa taasen menee niin, että jos meet lukioon ni se on jo ihan älytöntä ajanhukkaa ja herranjumala jos meet ammattikorkeeseen ni oot ihan todellisuudesta vieraantunu laiskuri, joka pelkää oikeeta työtä :D En tiiä millasen kohtauksen ne ois saanu jos oisin menny yliopistoon :D

    ja tietysti aivopesu alotetaan jo ajoissa, 12-vuotiaat serkkuni on saaneet jo saarnan siitä kuinka amis on se ainut oikea vaihtoehto eikä mihkään lukioon todellakaan mennä... muuten rakastan mun sukulaisia yli kaiken mut toi asenne on joku mitä en voi vaan kestää :D Ei siinä mitään jos ite haluaa sinne amikseen, mut pitäis ymmärtää ettei sekään oo kaikkia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyy viel tarkentaa et vanhemmat ei onneks oo painostanu suuntaan taikka toiseen, sitä saa opiskella mikä itseä kiinnostaa :) ♥ positiivisesti on vaa kannustettu opiskelemaan vähän korkeemmalle kuin he itse aikanaan

      Poista
  15. Oon niin kiitollinen, että mun vanhemmat ei oo koskaan tuputtanu mulle mitään tollasta. Meijän perheen lapsista olen toinen yliopistoon mennyt, kaks on amk-koulutettuja ja yks "vain" toiselta asteelta valmistunu, samoin äiti ja isä. Että sinänsä en tiedä, mistä mulla sitten kumpus se halu mennä välttämättä yliopistoon. Mun uravaihtoehdot on kyllä koko ajan ollu hyvin eri ääripäistä ja jos en opiskelis tätä, niin olisin amkissa, johon mahdollisesti muutenkin haluan kandin jälkeen. Mieheni taas on perheestään ensimmäinen lapsi, joka lukee kolmannella asteella (amk) ja myös hänen vanhemmillaan on toisen asteen koulutukset. Siellä kyllä tuettiin päätöstä lähteä opiskeleen, mutta oltiin selvästi yllättyneitä valinnasta. Ja sitten oltiin kovin huolissaan, että miten kaks opiskelijaa pärjää taloudellisesti, koska heillä on totuttu käyttämään rahaa vähän leveämmin. No, hyvin ollaan pärjätty :)

    VastaaPoista
  16. Sulle on haaste mun blogissa :) http://tomorrowiwill-laugh.blogspot.fi/2014/03/blogigallup-haaste.html

    VastaaPoista
  17. Tuntuu, että oma ammatti on jotenkin hävettävä: kaupan myyjä. Ainoa mikä vois olla vielä "nolompaa" on siivooja. "Ai sä oot KAUPASSA töissä?" "No kai sä meinaat vielä opiskella jotain?" Öö.. En meinaa, oon 30. Eiköhän se opiskelu olis sit tehty joskus jos olisin meinannu.

    Sitäpaitsi en mä tajua miksi ruokakauppa on niin huonoa duunia, paitsi tarvii kyllä myöntää et itsekkään en kassahommista niin perusta koska se on aika tylsää. Tosin tuntuu, että ihmiset jostain syystä luulee, ettei siel kaupassa mitään muuta hommaa ookkaan kuin se kassalla istuminen. Itse oon semmoinen "jokapaikanhöylä" ja duuniin kuuluu laajalti toimia ihan kaikilla osa-alueilla. Eikä se palkkakaan ole niin huono koska teen paljon vkl ja iltahommia. Ja just mä itseasiassa suoritin työn ohessa myynnin ammattitutkinnon täydentämään omaa kaupallista koulutusta ja ammatillista osaamista, tuo oli sellainen koulutus mikä oli vielä räätälöity ko. ketjun kaupoille ja mihin pomo kysyi kiinnostaisko mua mennä jos hän sen maksaa.

    Sitäpaitsi en mä edes tiedä mitä haluaisin tehdä ellen tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupan myyjää nolompi on vaan me Siwan kassat :D t. Just se, ja vielä ylpeä siitä :-)

      Poista
  18. Mä kuulen tätä aika useasti, teen työkseni hissinmoottoreita, ja työnimike on nostokoneistovalmistaja... 'Kai sä nyt aiot vielä opiskella, ja ethän vaan jämähdä?!'... no mutta, jos mä tykkään työstäni niin että hymyillen lähden aamulla töihin ja tiedän varmaksi ettei mun koskaan tarvitse tuolta pois lähteä, niin miksi en jäisi? :)

    VastaaPoista
  19. On se nyt perkele kun tuntuu ettei ihmiset arvosta näitä "huonoja paskaduuneja" tekeviä ihmisiä ollenkaan. Että kai sä nyt teet sit joskus jotain muuta, voi kamala, kun kuka nyt haluais olla myyjä??!?1+

    Mutta auta armias jos siellä kaupassa ei olekaan juuri sulle sitä myyjää joka ehtis palvella juuri sua just sillä samalla sekunnilla. Siivoojat ja myyjät (ilmeisesti nämä "paskimmat" duunit) on hemmetin tärkeitä kaikille meille ja heitä kuuluis arvostaa. Eihän ne ehkä hyväpalkkasia ja mahottoman siistejä töitä ole, mutta millasta sitten oliskaan jos kukaan ei tekis niitä töitä? Ja entä jos joku nauttii/tykkää/viihtyy? Esimerkiks siivoaminen on toisaalta hyvinkin mukavaa, koska siinä näkee sen työnsä jäljen usein hyvin selkeästi ja tietää auttavansa ihmisiä paljon kun sitä tekee.

    Tää nyt oli tällanen aivopieru, mutta varmaan tajusitte mun pointin. Jokaiselle työlle löytyy tekijänsä, ei kaikkien tarvi olla niitä toimistorottia eikä vastaavasti asiakaspalvelijoitakaan. Suunnilleen kaikkia töitä ja niiden tekijöitä pitäis kyllä osata arvostaa.

    VastaaPoista
  20. Rautaista asiaa, ihanaa lukea että joku muukin ajattelee samoin. :) Nimimerkki kolme välivuotta "etsimässä itseä" ja haahuilemassa yliopistojen pääsykokeissa, ennenkuin tajusi mennä amikseen missä opiskella työhön josta on haahuillut lapsesta asti. P.s. ja koko epävarmuus siksi, että luulin että lukion käyneenä on "pakko" mennä korkeakouluun..

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!