HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

liian suuri city

Eksytkö lenkillä? Oletko toistamiseen umpikujassa, vaikka opettelisit vaikka mitä muistisääntöjä maamerkeistä? Onko retki yksin naapurikaupunkiin katastrofi? Onko suuntavaistosi yhtä hyvä, kuin sokkona kuljeskelevalla aasilla New Yorkissa? Tervetuloa Jennin elämään!

Huono suuntavaistoni alkoi hahmottua mulle jo lapsena, kun hämmästelin joka kerta mummolaan mentäessä, että jokos tästä käännytään, eikä tuosta toisesta risteyksestä - huomionarvoista on se, että mummolani on 20 kilometrin päässä ja vietin siellä paljon aikaa muksuna. Puolustukseksi voin sanoa, että sinne pääsi kolmea eri reittiä. Mutta silti. Haloo, eikö niinku mitään jää päähän?

Muistan myös sellaisen reissun, kun ystäväni kanssa eksyimme kävelylenkillä. Kolmannen kerran kun ohitimme saman pihan (jotka tunnistimme portin pielessä seisovasta leijonapatsaasta), tajusimme, että meillä ei ole harmainta aavistusta miten päästään kotiin. Tunti siinä meni, kun löysimme tuttuja katuja, joita pitkin pääsimme kotiin. Oli aika noloa tajuta, että olimme eksyneet kilometrin päähän kotipihastani. Jep.

Autolla ajaminen on siis mulle aivan yhtä helvettiä, ellei reitti ole mulle sataprosenttisen selvä ja vuosia kuljettu. Myös sukkuloiminen puolitutussa kaupungissa, isossa rakennuksessa tai uusissa ympyröissä on aika jäätävää. Tarvitsen jokaiselle vähänkin vieraaseen paikkaan sijoittuvalle reissulle ylimääräistä aikaa eksymisen varalle. Tosi jees aina varata tunti vartin matkaan vain siksi, koska on täydellinen aasi!

Lentokentät, juna-asemat, sairaalat ja ostoskeskukset saa mun nupin aivan sekaisin. Ei varmaan tarvitse sanoa, että työharjoittelut isommilla osastoilla oli aikamoista seikkailua. Niin olikos se kanslia täällä, eeeei, tää on siivousvarasto. Mä haen nopeasti katetrisetin varastosta, joka oli ööö... tuolla? Vasemmalla? Kymmenen askelta itään? Apua?

Mun pään saa pyörälle ihan sillä, että vetää pari ylimääräistä rundia liikenneympyrässä tai kuljettaa mua silmät kiinni kaduilla (NÄIN MULLE TEHTIIN VIIME VIIKOLLA!) - suuntavaisto on siinä vaiheessa hävinnyt kuin virtsa hankeen. Huvittavinta on se, että kartanlukeminen sujuu multa ihan jees, jos saan ihan paperikartan käteeni ja lähdetään ajeleen Lappia kohti, mä olen vallan hyvä kartturi, jos verrataan siihen kuinka apina mä olen eksyessäni esim. takapihalle.

Välillä mietin, että onko tälle neurologinen syy, joku hahmotushäiriö, vai pitääkö niellä vaan se fakta, että mun suuntavaisto nyt vain sattuu olemaan muovailtu vähän heikommasta aineksesta.

Muita saman kohtalon jakavia?


MISSÄ - MINÄ - OLEN ?

28 kommenttia:

  1. Kärsin samasta vaivasta. Olen 13 asunu samassa pikkukaupungissa ja vieläkää en osaa juuri liikkua täällä :D Reitit ei vaan jää mieleen

    VastaaPoista
  2. ah samiksia ::D olen mm. hukannut naulakon kahdesti, ensin kaverin luona ja sitten yhdessä kokoustilassa. olen asunut koko elämäni samassa kaupungissa, mutta osaan keskustasta vain sen osan jotan tarvitsen monta kertaa viikossa. Onneks kauppakeskukset on usein niin avoimia pohjaratkaisultaan, että voi paikantaa itsensä hennesin logon mukaan:D mutta juu, epäilen lievää hahmotushäiriötä.. mun eksymistarinoita on meinaan senverran paljon ::D joskus helsingin keskustassa en löytänyt kamppia, varmaan, koska kyttäsin paniikkissa kokoajan rautatieasemaa etten hukkaa sitä ja jää junasta...

    VastaaPoista
  3. Itselläni on erittäin hyvä suuntavaisto. Kunhan kuljen joko kävellen tai tuttua bussilinjaa. Silloin kun vielä ajoin autoa, en uskaltanut yksin lähteä tuttuja paikkoja kauemmas enkä todellakaan olisi lähtenyt yksin ajelemaan moottoriteitä minnekään. Mulle ei kerro mitään jos joku sanoo, että hei sehän on ihan helppoa, ajat vaan motaria numero 666 suuntana Hamina-Moskova. Öömitä? Osaan kuitenkin paikkaan kun paikkaan kävellen tai julkisilla ja osaan suunnistaa metsässä kartan ja kompassin avulla. Matkustan lähes aina yksin, joten kulkeminen junilla, lentokentillä, asemilla sun muilla on jo ihan helppoa. Eräs kaverini taas on eri luokkaa. Hän kyllä osaa moottoritiet ja ties mitkä, mutta on jo kaupungin keskustassa ihan toivoton. Hän on asunut samassa kaupungissa yhtälailla koko elämänsä kuten minäkin, mutta tietyt, kaikille tutut maamerkit, talot tai kadut ovat hänelle hepreaa minkä vuoksi tapaamme aina samassa paikassa tai muuten hukkaan kaverini jonnekin eikä hän osaa heti edes kertoa missä on :D

    VastaaPoista
  4. Samaistun! Viime viikolla missasin työhaastattelun, koska en löytänyt perille (eikä ollu suinkaan eka kerta). Ei auttanu etukäteen kartasta kattominen ja löysin kyllä oikean kadun, mutta sen haarautuessa mun ymmärrys loppui ja päädyin kiertään kehää eikä kännykässä toimi netti.. Antaa aina niin loistavan ensivaikutelman :D

    VastaaPoista
  5. Mulla sama vaiva ! Et ole yksin :D

    VastaaPoista
  6. Sama homma! :D Mutta toi on oikeesti välillä (usein) niiin rasittavaa, ja sitten vielä kun joudut selittämään jotain reittiä toiselle eikä se ymmärrä?! Tai no, miten voisikaan, kun selittäjän oma suuntavaisto ja sisäinen navigaattori on niin pahasti epävireessä.

    VastaaPoista
  7. Täällä kans yksi aivan toivoton tapaus surkean suuntavaiston suhteen! Välillä en kans ymmärrä, että miten voi olla mahdollista, että unohdan moneen tuhanteen kertaan ajetut reitit. :'D

    VastaaPoista
  8. Mä niin tunnistin itseni tästä :D

    VastaaPoista
  9. Tämäpä merkintä sattui just sopivasti - mun piti tänään mennä hammaslääkäriin mutta eksyin totaalisesti ja löysin itseni ihan toiselta puolelta kaupunkia kuin sen hammashoitolan ois pitänyt olla. Onpa sit kiva maksaa se lasku paskan suuntavaistoni takia...

    VastaaPoista
  10. Jeeeee ihan mahtavaa, mä en oo ainoa suuntavaistoton tonttu! :-)) Nyt tulin kyllä niin iloiseksi että oksat pois!

    VastaaPoista
  11. Täällä kans yks! Ainoo poikkeus on kartan lukeminen, en osaa enkä tajua. Onneks on google maps, olisin muuten eksyny viime viikon kauppareissullani (käännyin silti väärään suuntaan vaikka google mapsissa lukee "käänny oikealle" "käänny vasemmalle" tms :D). Ihan pelottaa lähtee hiukan keskustaa pidemmälle ku tiedän et eksyn. Tää on kans yks syy miks mulla ei oo vieläkää ajokorttia...

    VastaaPoista
  12. Pari vuotta sitten Tampereella Sauna Open Airissa. Kuljin kolme päivää festarialueelle ja takaisin (+ vielä syömässä) samaa reittiä, mutta niin vaan se sitten viimeisellä kerralla oli jotenkin muuttunut. Viiden minuutin kävelymatkaan meni puoli tuntia, ja pikkasessa paniikissa mietin jo että oonko helvetti matkalla Turkuun kun sitä Hämeenkatua ei vieläkään näy. Vois edes selittää alkoholilla, mutta kun oli koko viikonlopun limulinjalla....

    VastaaPoista
  13. Muistan ikuisesti kun muutin pikkukaupungista Turkuun :D Onnen määrää, kun heti seuraavana AAMUNA piti olla Naantalissa jossain marketissa tekemässä inventaariota klo 07. Se eksymisen laatu, kun kosketukseni Varsinais-Suomeen oli ollut lapsena Muumimaahan ruinaaminen... Perille löysin, onneksi, kotiinpaluussa meni 45min aijottua enemmän ja puhelimesta meni akku.

    Mä en hahmota rakennusten sisällä, missä ja miten päin toinen rakennus on. Mä en hahmota pohjapiirroksia, mittasuhteita tai tavaroiden sovittamista paikkaan. Käännäppä mut pari kertaa ympäri kotiovella ja kysy missä on pyskä, niin aivan varmana osotan väärään suuntaan.

    Onneksi olen kotoisin pienestä kaupungista ja Turkukin alkaa 2 vuoden harhailun jälkeen suhteellisen tuttu :D Yhä edelleen en ilman paperikarttaa kuitenkaan ihmisiä osaa neuvoa, sillä "eksyn" paikalle aina itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahah eikää, tää on niin minä. Muutettiin joku 3v sitten tänne Naantaliin ja äiti käski käydä kaupassa mut en löytäny sieltä enää uuteen kotiin takasin.... Ja jäätelö suli matkalla, ärsytti :D

      Poista
  14. Ootko ihan varma ettet vahingossa kirjottanu mun elämästä etkä omastas, tää eksymysjuttu kuulostaa vähän turhan tutulta :DD

    VastaaPoista
  15. Tunnustan. Mulla on jopa nolon huono suuntavaisto. Pärjään kyllä metässä - vuosikausien metsästäminen auttaa siinä että kartanlukeminen ei tuota ongelmaa ja kyllä mie siellä liikenteessäkin löydän kun ensin joko omaksun kartan kunnolla tai sitten se on tulostettuna. Kadunnimiä tosin en opi koskaan, suunnistan maamerkeillä. Kuusi vuotta nykyisessä asuinkaupungissa takana ja edelleenkään en muista edes keskustan kadunnimiä ja saatan ihan hyvin kääntyä väärästä korttelista sinne paikkaan minne oon jo sen miljoona kertaa kulkenu aiemminki.

    Lääkäriksi opiskellessa myös sairaalat on tullu tutuiksi - siinä että oon tosi hyvä eksymään niissä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun juoksen opetukseen pää punasena oltuani ihan eri puolella sairaalaa, vaikka oonkin varautunu tulemaan jo 20min ennen opetuksen alkua. Ja kun opin yhen reitin osastolta x osastolle y, niin käytän sitä tunnollisesti - vaikka se olisi pitkä ja hankala. Pari kesää tein töitä obduktiopuolella ja opin kulkemaan kellarikäytävissä, joten edelleen siihen sairaalaan töihin mennessä tulee helposti mentyä kellarin kautta jos jonnekin pitää päätyä täsmällisesti - koska ylemmissä kerroksissa vain eksyisin. :D

    ... Oon myös alle kouluikäisenä eksynyt Hippohiihdoissa kahdesti merkityltä ladulta. Kahdesti. Sekä kotikaupungin Anttilaan, silloin jo vähän isompana..

    VastaaPoista
  16. Mä pärjään nykyään jo paremmin, mutta joskus yläasteiässä eksyin metässä suoralle hiekkatielle. Siinä ihan varmasti oli vielä edellisellä viikolla ollu risteys, vaan eipä ollu sillä kertaa...

    VastaaPoista
  17. Mulla on niin, että yrittäessäni päästä autolla (karttaa "apunani" käyttäen) johonkin löydän itseni useimmiten milloin mistäkin hevon arseesta. Sama juttu kävellessäni johonkin uuteen paikkaan, mut juurikin karttaan tukeutuen. Sarjassamme maailmankaikkeuden kummalliset asiat, kun taas oon jalkaisin liikenteessä vaikka kuinka huge cityssä niin löydän takaisin esim. hotlalle vaikka kymmenen kilometrin päästä, kun vaan oon saanut reitin kerran kävellä. Kaiketi siinä aktivoituu jokin eri osa aivoista ku mitä tarvittais kartan menestyksekkääseen hyödyntämiseen. :D Huvittavana detaljina vielä, että autolla taas en osaa takaisin edes kerran ajamiani reittejä - ne on menneet varmaan liian nopeesti ohi enkä oo ehtinyt bongailla tarpeeks maamerkkejä tms...

    VastaaPoista
  18. Justa katoin viime viikolla jonkun aivoista kertovan ohjelman, jossa puhuttiin miesten ja naisten aivojen eroista. Naisten aivot on rakentuneet jotenkin niin, että meillä on miehiä huonompi suuntavaisto ja ohjelman mukaan naiset usein suunnistaa maamerkkien avulla kun taas miehet suuntien ja matkojen avulla.

    VastaaPoista
  19. Mää oon aina yhdistänyt lukihäiriöni ja surkean suuntavaistoni yhteen. Oon niin surkea suunnistamaan! Kerran kävin naapuripaikkakunnan hammaslääkärissä (pieni, n. 3 huonetta) ja sen 20 minuutin aikana unohdin miten siitä rakennuksesta päästiin ulos. Hoitaja joutui neuvomaan kun olin menossa siivouskomeroon :D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihana, olit menossa siivouskomeroon XD tää piristi mun päivää, kiitos !

      Poista
  20. samastun tähän ihan täysin! pienenä oltiin äidin kanssa kuljettu mun tuleva koulumatka harjotukseksi vaikka kuinka monta kertaa (matka oli 1km ihan suoraa tietä) ja ekaa kertaa kun piti yksin sinne kulkea niin käännyin heti kotipihalta väärälle tielle ja äiti joutu paniikissa juoksemaan perään.. en kanssa osaa yhtään liikkua vieraissa tai tutummisakaan rakennuksissa ja esim jos poikkean kadulta kauppaan niin ulos tullessani oon kyllä ihan sekasin, että mistä sitä nyt tultiinkaan, välillä kyllä ihan nolottaa! :D

    VastaaPoista
  21. Oii nyt oli kyllä kuin suoraan mun elämästä kirjoitettu teksti! Ihanaa huomata että muillakin on samanlaisia hahmotusongelmia :D Voin vaan kuvitella mitä tapahtuu kun ensi syksynä pitää muttaa tutusta pikkukylästä isoon kaupunkiin..

    Terveisin yks joka joutu turvautuun kännykän navigaattoriin kun lähti ajokortin saatuaan ekaa kertaa yksin mummolaan naapurikaupunkiin.

    VastaaPoista
  22. Huh, hyvä tietä etten oo ainut onneton suunistaja........kerran koulun liikkatunnilla joskus muinoin jouduttii just suunnistamaan mut silloin sentään (onneks!!!!!) pareittain ja kompassin plus kartan kans. Olishan niist ollukii jotain hyötyy jos olis ymmärtäny niist jotain, mut eeeei! Tiputtii kartalta jo ekan 10m aikana...:DDDD ja muutenkii myös koulun muut suunnistustunnit on palanu mieleen tuskallisina nimim. kerran yksin metsässsä ja ihan hukassa :D
    Toinen kerta ku suuntavaistosta olis ollu apua oli kun oltiin samaisen suunnistuskaverin kanssa ulkomailla ihan vierailla mestoilla ja meiän piti selviytyä ite polkupyörillä noin 10km matkasta kahdestaan!!! Oltii kyl edellisenä päivänä käyty se reitti läpi ihan paikan päällä mut sitku pitikii ite löytää perille ni vähä jännitti..samalla reissulla mut isommal (vaan ei fiksummalla :D) porukalla eksyttiin pienessä kylässä vieraiden ihmisten takapihoille oivoi :D onneks kaikki päätty hyvin kuitenkii!!

    VastaaPoista
  23. Itsehän en osaa vähemmän tutusta asunnosta edes pois, jos ovet ovat samanlaisia... Aina erehtyy suunnasta ja päätyy vessaan/makuuhuoneeseen.

    VastaaPoista
  24. Mullakin on ihan sairaan huono suuntavaisto. Muutin pikkukylästä tampereelle päälle kaks vuotta sitten, oon liikkunu täällä aika paljon, todennäkösesti jokasessa kaupunginosassa on tultu käytyä montakin kertaa. Ja silti, emmä osaa ajaa ku kotoota keskustaan, kauppaan, rannalle. tms paikkoihin missä käy usein. Kaupasta rannalle ei sit enää onnistukkaa, paitsi jos käyn kodin kautta. Jos joku sanoo mulle et ajappa nyt nekalasta kalevaan, ni emmä osaa! Sit kans alkuun olin ihan ihmeissää "hei tää on tosi iso paikka!!" mut nyt jo oon tajunnu et ei tosiaankaan oo :D Se johtuki siitä et ne samat kadut näytti aina erilaisilta ja luulin olevani uuessa paikassa vaik olisin käyny sielä jo 20 kertaa. Ja tosiaan ennenku muutin tänne ni kävin tääl tosi usein. Se ja 1.5 vuoden asumisen jälkee vast alko nää reitit hahmottuu et mistä nyt sinne rannalle ajettiinkaan. Sitä ennen en osannu senkä vertaa. Ja kans joku iso rakennus ni oon ihan hukassa. Nykyään meen vaan heti kysyyn infosta et miten pääsen perille :D Jos siis semmonen löytyy. Terveyskeskuksessaki sain jo puhelimessa ohjeet tyyliin "mee 3 kerrokseen ja punasesta ovesta vasemmalle", ja tietty pitää viel infosta varmistaa, ja sit menin väärästä ovesta :D Noku ne kaikki ovet oliki samanvärisiä!
    Mul on kyl muutenki ongelmii ton tyyppisis asiois kolmeulotteisis tms. Lukion lyhyen matikan paras koenumero on 6, olin innoissaan jos ees pääsin läpi. Jos ajan ni en osaa hahmottaa kuinka kaukana se auto on, kuinka kovaa se ajaa, et ehinkö nyt mennä. Ennen jos mietin et ehinkö ni en mee. Ja sit mut ohitetaa väärältä kaistalta tms. Nyt oon sit kokeillu et "no kyl mä ehin" ja kaasutan siit täysii. Oikeesti kerran tuli viel kymmenen autoo mun jälkee tommoses tilantees :D Mut oon oppinu et jos mun pitää miettii et ehtiikö, ni aina ehtii monta autoo mun jälkeenki. Jos taas oon varma et ei ehi, tod.näk ehtis, mut en oo kokeillu. Mun aivoissa on varmaan jotain vikaa :D

    VastaaPoista
  25. Mulla on yleensä ihan hyvä suuntavaisto, esim. isommissakin kaupungeissa pärjään ihan hyvin (paitsi niissä, joissa ei ole minkäänlaista ruutukaavaa!), mutta sitten taas esimerkiksi isommat rakennukset tuottaa päänvaivaa. "Mistä täällä mennään sisälle?" "Mihin helvettiin mun pitää mennä?!" "Missä on taulu, jossa on punainen täplä siinä kohdassa missä mä oon?!"

    Joo :DD Ja eksyin mä tossa joitain viikkoja sitten ihan omassa kotikaupungissakin, tosin pimeellä ja vähän vieraammallla suunnalla. Menin poikaystävän luo, muistin oikein hyvin mulle neuvotun lyhyemmän reitin, koska pidempi kiersi sairaasti. No, sitten kun lähdin takaisin pyöräilemään, oli tietenkin pimeää, niin minähän pyörin siellä omakotitaloalueella miettien, että missähän vitussa mahdan olla... oli oikein mukavaa näin puoli kahdentoista aikoihin lauantai-iltana. Noh, löysin sitten viimein tutumman tien (:

    VastaaPoista
  26. Mä saatan hyvällä säkällä löytää uuteen paikkaan, mutta todennäköisesti en meinaa löytää takaisin tai enää seuraavalla kerralla sinne missä jo kerran kävin. Tutussa kauppakeskuksessa harhailen ja tulen ulos mistä ovesta milloinkin. Tää on tätä.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!