HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

kirpputorien parhaat

Mä rakastan kirpputoreja, jostain syystä vaan ei juuri koskaan tule lähdettyä penkomaan aarteita. Silti joka kerta kun kirpparille päätyy, pääsee hekottelemaan ja pudistelemaan päätä mitä mahtavimmille myyntipuheille ja hulluille hinnoille.

Niin peruskirppiksellä kuin nettikirppiksilläkin on hoksattu sanojen "wanha", "antiikkinen" ja "retro" voima. Kolme vuotta vanha ränsistynyt lamppu on ehottomasti retroa, itse toissavuonna puusta puuhasteltu ja tummaksi petsattu jakkara on totisesti antiikkinen ja jos taas ei osaa päättää miten tuotteen ikää (tai ränsistynyttä ulkonäköä) kuvailisi, kannattaa heittää vanha kunnon "wanha" hintalappuun myyntipuheeksi. Myytävän roinan kun ei tarvitse oikeasti olla iäkästä, riittää että se vaan näyttää siltä! Mä oikein odotan sitä, kun joskus saan lapsia ja pääsen myymään loppuunkulutettuja bodyja "antiikkina".

Ja ihan oikeesti, "tunnearvo" ei tuo lisähintaa sille sun mukille tai kenkäparille. Vaikka kuinka olis rakas ja ihana jakkutakki tai kaulapanta, niin ei se sen arvokkaammaksi muutu rahallisesti, vaikka sen myyminen sydäntä raastaisikin. Mä ainakaan maksa kahtasataa euroa kenenkään vanhasta rakkaasta, mutta koinsyömästä ja kusiläikkäisestä hääpuvusta tai seinäryijystä, ihan vaan siks kun se on myyjälle tärkeä tunnetasolla. Älä jumalauta myy jos pahaa tekee!

Entäpä ne hinnat... Joo, ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa, mutta kamoon! Kuka helvetti maksaa saman verran käytetystä tuotteesta, kun bränikästä suoraan kaupan hyllyltä? Henkkamaukasta saa hakee vitosella rättejä ihan uusina ja käyttämättöminä, että minä en ainakaan maksais lisähintaa siitä, että joku on venyttänyt ja vanuttanut pesussa toppinsa ja hikoillut sen pilalle. Ihan jees että kuvittelet saavas kympin topista 12 euroa, mutta aika epätoivoiselta tuntuu. Vai tuoko ne hikiläntit kainaloissa extraa hintaan? "Osta nyt - Uutena näin huonossa kunnossa et saa paitaa mistään!"

JA KAIKKEA EI TARVITSE MYYDÄ! Pidä ihan rohkeesti tamponisi, geishakuulasi, tissiliivisi ja stringihoususi, mä voin ostaa kaupasta omani. Hyi saatana! Mä en koskaan elämässäni tule olemaan niin persaukinen, että tarvii ostaa käytetyt pikkupöksyt kirpparilta. Oon ennemmin vaikka ilman sitten. Oikeesti mitä liikkuu päässä, kun lähtee myymään jotain puolikasta tenapakettia tai rintsikoidenraatoa kahdenkymmenen vuoden takaa? Onko sekin retroa vai peräti antiikkia?

Ja vaikka kuinka siihen hintalappuun rustailisi "vähän käytetty, vain pari kertaa päällä ollut!"-vakuutteluja, niin ei kuule auta. Käytetty mikä käytetty ja kirpputori on kirpputori!

Mikä on loksauttanut sun leukasi lattiaan kirpparikierroksella?

ps. Pahoittelen kuvattomuutta, oon toistuvasti unohtanut ladata kameran akun............. Perusjenni.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vipussa vatuttaa

Totta kai vappukin ärsyttää, jos oikein pinnistelee.


1. Klara vappen -kiertotekstarit. Luojalle kiitos siitä, että tekstarien aika alkaa olemaan ohi, kiertotekstareista puhumattakaan. Mutta onneksi meillä on Facebook ja muu some, jossa voi jakaa Riemurasiasta hirveen hauskoja kuvia, joissa koirilla on aurinkolasit ja vappupilli suussa!  Pääsiäisenä munavitsit, keskikesällä "hyvää jussia, nyt voi nu...kkua, hehe"-lätinää, jouluna pukkiherjaa ja vappuna vaan kaikkea mikä vähääkään liittyy pämppäämiseen.

2. Sima, tuo kiljusta askeleen fiininpi juhlajuoma. Kyseinen juotava vituttaa pääosin siksi, että sitä jostain kumman syystä on juotava, kun tarjolla sattuu olemaan. Vaikka tietää varsin hyvin jo etukäteen, minkälainen olo sen juomisesta seuraa, jos oikein litratolkulla intoutuu maistelemaan. Sattumiksi viä kilo rusinoita ja ei muuta kuin oksennusta odottelemaan.

3. Tippaleivät. Kuka puolisokea idiootti on nekin nimennyt? Siis kyseinen "herkku" näyttää lähinnä itsetuhoiselta ja sisäänpäin kääntyneeltä mustekalalta, eikä tipalta!? Ennemmin jopa aivoilta. Tai epäonnistuneelta suolentähystykseltä. Ei tipalta.

4. Ilmapallot on varsinainen saatanan keksintö. Myönnettäköön, että mä sekoan onnesta jos - ja kun - huomenna niitä ihania värikkäitä pallosia puhaltelen kämpän täyteen, mutta kyllä tunnissa alkaa hermo tykyttää. Se ääni pamahtaessa on vaan jotain niin järkyttävää, ja kun aina jollakulla on tarve niitä mälvätä käsissään ja odottaa poksahdusta. Miksi!? "Heh heh määpä tätä narisuttelen tässä näin, kohta ehkä kuuluu poks, tai sitten ei, heh heh". LOPETA!

5. Serpentiini. Sitä kusipäistä paperinarua löytyy nurkista vielä joulunakin.

Ja miks muilla serpentiinit näyttää aina ryhdikkään korkkiruuvimaisilta ja kuohkeilta, mutta mulla lähinnä säälittäviltä paperisuikaleilta, jotka masentuneina roikkuvat verhotangosta ollen kaikkea muuta kuin koristeellisia ja pirteitä yksityiskohtia vappudekoreerauksessa?

6. Kännipäivitykset ja -kuvat. Kyllä! Toki sää vedät käsittämättömät perseliukset yo-lätsä päässä ja toki siitä täytyy kirjoittaa viidesta kymmeneen statusta kolmenkymmenen kuvan kera. Tietenkin. Tekeehän miljoona muutakin ihmistä niin. Huominen on huomenna ja olotila sen mukainen, hekoheko. Että skål ja klara vappen, perseet on olalla ja simaa rinnuksilla.

Voisin liittyä huomenna itsekin samaan kastiin. Että pitäkää Insta lähellä, täältä pesee.

7. Vappu- ja muu juhlapyhäpainostus. Ei tää nyt enää tällaisena vanhana kantturana kosketa, mutta kyllä se silloin villeinä teinivuosina oli aina pieni stressi pohtia että missä ja miten, koska ja kenen kanssa. Kaikki kyseli, että mitäs vappuna/jussina/helluntaina/Aleksis Kiven -päivänä ja olihan se saatanan nöyryyttävää vastata "emmäätiä" ku muut oli lähdössä Sisiliaan rantapartyihin vetään kekee tai luksusmökille pohjoisiin pailaan viikoks putkeen.

8. Vappusää. Ja se on satavarma että seuraavat kolme päivää sataa lunta, tulipalloja, jääpuikkoja ja vihaisia kukkahattutätejä sen sijaan, että aurinko paistais ja mittariin heilahtais viistoista lämpöastetta.  Ettei vaan kukaan pääse nauttimaan Suomen keväästä grillin ääressä tai mökin terassilla! Toki sitten ensiviikolla on varmaan ihan kivat kelit, ihan vaan piruuttaankin.


maanantai 28. huhtikuuta 2014

ilopillerit

Positiivinen asenne on aina jees ja hymy piristää päivää. Naurukin on ilmaista iloa ja hyväntuulisuus tuppaa tarttumaan. Mutta sitten on se ääripää: ilopillerit.

Ilopillerit ovat sitä porukkaa, jotka letit kireänä ja naama hymystä vääristyneenä kiitävät suolisto suorana sen vähääkään pitkää naamaa näyttävän luokse, tyrkyttäen positiivista asennettaan ja muistutellen surkuttelun turhuudesta. Vaikka lemmikkimangusti olisi juuri siirtynyt niin sanotusti rajan taa, tai jalka katkennut kesken Hippohiihtojen, niin on aina hyvä syy hymyillä. "Hei mieti jos olis käyny pahemmin! Kerran mäkin olin surullinen, mut sit mä kelasin et nauru on huumeista paras ja halvin, hehe".

Tää on tätä niin sanottua tukioppilas- ja isossakkia; halutaan jakaa iloa, fantsuu fiilistä ja laulaa parit hauskat rippileirilaulut erilaisten leikkien ja kisailujen päälle. "Hei kaikki mukaan, älkää olko tollasii tosikkoja, elämä on ihanaa"-mantra alkaa kuitenkin aika pian tökkiä, jos esimerkiksi vähääkään ymmärtää elämän reaaliteettien päälle tai jos omistaa tiilkkaakaan tervettä järkeä. Mutta yritäppä tällaiselle positiivariapinalle sitten nätisti sanoa, että vituttaa. Koska sehän on happyhappy-landissa kielletty tunne! Vedetääs Tilkkutäkki vielä kerran!

Mun mielestä ylipirteät ihmiset ovat pelottavia. Onhan se aivan helvetin kummallista ja epäinhimillistä, jos ihminen ei koskaan näytä muuta kuin autuaan aurinkoista naamaa. Ne joko itkee salaa kotonaan kylpyhuoneen lattialla raastaen hakaneulalla kurkkuaan auki, tai yksinkertaisesti vaan vetää jotain pulkkaa kovempaa kamaa. Ei kukaan voi olla taukoamatta ilomielellä ja odottamassa seuraavia vastoinkäymisiä joille voi hymyillä autuaasti! Vai voiko?

Tukioppilas- ja isostoiminnassa (joka on muuten aika veemäinen harrastus tällaiselle osa-aika-ateistille) tällaisiin persooniin tuli kieltämättä törmättyä, samoin muissa vastaavissa seurueissa. Ilopillerien esitelmiä tai muita esiintymisiä on aina ollut kamalaa katsella - jos sä esittelet kirjallista työtäsi aiheesta orjatyövoima tai juutalaisvainot, mun mielestä on aika epänormaalia hymyillä kuin lottotyttö.

Olisi mielenkiintoista tietää, että hyytyykö hymy elämän edetessä, vai onko ilopilleriys koko elämänpituinen piirre persoonassa. Että onko ne yläkoulun hymymasiinat edelleen varttuneemmallakin iällä hymy huulilla, vaikka sitten vaikka koomassa? Tuleeko niistä niitä hymyileviä täti-ihmisiä, jotka kauppaavat pipareita naama innosta väreillen  pojan futisjoukkueen myyjäisissä? Vai tuleeko se itku pitkästä ilosta?


Loppuun voisin kertoa lempivitsini varmaankin viidentoista vuoden takaa:

"Pikku-Kallen isä etsi partateräänsä, tuloksetta.
-Onko kukaan nähnyt partaterääni? isä tuskaili.
-Se on minulla, kuului Pikku-Kallen ääni isän selän takaa.
-Mitä ihmettä sinä sillä teet? isä kysyi ihmeissään.
-Leikin, että se on huuliharppu, sanoi Pikku-Kalle. Ja hymyili korvasta korvaan."


Ratkiriemukasta alkavaa viikkoa!




keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

muista aina liikenteessä

Mä olen joskus avautunut tästä samasta aiheesta, mutta koska mä olen niin tulistunut, eikä edes Facebookiin purkaminen tasannut mun tunteitani, otan asian esille uudestaan. Perkele!

Mä olen liikenteessä jokaikinen päivä - pyörällä tai jalkojeni varassa. Niin, tai pelkääjän paikalla autossa (en aja muuta kuin hätätapauksessa, jätän sen homman viisaammille). Ja jokaikinen päivä mä näen aivan uskomattomia tempauksia ja suoranaista välinpitämättömyyttä liikenteessä noin alle 15-vuotiaiden lasten keskuudessa. Ei jumalauta! Missä on vanhemmat ja liikennekasvatus? Vai onko sekin vastuu vieritetty koululle, päiväkodille, eskarille tai poliisille, vai ajatteleeko vanhemmat "kyllä Siperia opettaa"-tyylillä? Vai onko kaikkien mukulat niin ylivertaisen älykkäitä, että heitä ei erikseen tarvitse ohjeistaa esim. olemaan jäämättä auton alle?

Eihän pieni lapsi voi ymmärtää liikenteestä sen enempää ku sika manikyyrista, jos sille ei opeteta ja sen kanssa olla siellä liikenteessä! Pelkästään tänään mä näin ainakin viisi alle 5-vuotiasta YKSIN pyöräilemässä ja tekemässä sellaisia ratkaisuja että morjes! Missä vanhemmat? Mä en uskaltaisi sellaista syy-seuraussuhteesta mitään ymmärtämätöntä pientä ihmistä yksin liikenteeseen, varsinkin ilman kypärää, viiriä ja sataaviittäkymmentä heijastinta.

Ja se välinpitämättömyys, joka ns. vanhemmilla koululaisilla oikein paistaa läpi. Vilkaistaan olan yli, että aha, joku olis tulossa. Eipä varmaan väistetä, ei oikein huvittais. Väistäkööt muut meitä vaikka autotien puolelta tai ojanpohjan kautta. Kun sitten rimpauttaa kelloa tai hölköttelee ihan vierestä ohi, alkaa silmienpyörittely ja tuskailu, että voi vittu ja daa. Eiks me saadakaan tehdä mitä me halutaan! Jos mä ja Maisa ja Tiia ja Keijo ja Raipe halutaan kävellä, skeitata ja polkee vierekkäin ja yhtäkkiä vaihtaa puolelta toiselle, niin kyl me voidaan! Me ollaan jo kakstoista vee!

Ihan kuin suurin osa vanhemmista kuvittelisi lapsiensa olevan jotenkin erityisen älykkäitä ja jo kolmevuotiaana valmiina astumaan alakoululaisen saappaisiin. Että osaahan pikkupetteri jo, pikkupetteri on niin viisas lapsi, osas ikätovereitaan aiemmin tehdä palapelejä. Osaa se silloin väistellä rekkoja ja käyttää suojatietäkin! HOHHOIJJAA! Ei se nyt vaan ihan niin mene!

Liikenne on sen verran monimutkainen juttu, että välillä itsekin miettii minne itsensä siellä laittaa jos haluaa selvitä hengissä (mm. tänään elin jännittäviä hetkiä, kun kuorma-auto päätti ryhmittäytyä vasemmalle, mutta kuitenkin ilman vilkkua kääntyi oikealle!), saatikka joku eskarilainen. Jos lapsi ei osaa (mikä on lähes mahdotonta, mikäli ei ole koskaan minkäänlaista ohjeistusta liikenteen suhteen saanut) tai ymmärrä, silloin se ei siellä voi yksin kulkea, vaan tarvitsee opastusta ja aikuisen vierelle. Piste! Eihän äiti tokikaan voi koko elämäänsä taluttaa pikkepellervoa kädestä, mutta joku roti tähän touhuun.

Nyt on aivan turha ottaa esille "ei sulla oo lapsia, et voi tajuu"-korttia. Vaikka mulla olis sataviistoista mukulaa ja naapurinkakarat päälle, mä en siltikään olettaisi 4-vuotiaan olevan kykenevä toimimaan liikenteessä fiksusti - enkä edes sen juuri ja juuri yläasteikäisenkään.


Turvallisia kilometrejä!




tiistai 22. huhtikuuta 2014

jos ymmärrät mitä tarkoitan

Kaikkihan (tuskinpa vain) muistavat Vedetään hatusta -ohjelman "jos ymmärrät mitä tarkoitan"-sketsin, jossa näyttelijät yleisöltä saamiensa speksien valossa kertovat pikkutuhmia juttuja - jos ymmärrät mitä tarkoitan. Ajattelinpa kokeilla samaa eri ammattiryhmillä, ja tällaista settiähän siitä sitten seurasi:


Leipuri:  Oli sellainen duunipäivä eilen, että morjes. Mä olin koko ajan käsi munakennolla ja valmiina vatkaamaan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Autokorjaaja: No olihan sitä itselläkin meisseli tanassa ja sellanen vanhempi peli kuuskytäluvulta sörkittävänä - jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tuli siinä tungettua kättä sinne öljyisimpiinkin koloihin, ihan kyynärvartta myöten.

Liikunnanohjaaja: Mullakin meni koko päivä siihen, että treenasin käsiä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tai no, tulihan siinä sivussa niin sanotusti poljettuakin pariakymmentä akkaa spinningsalissa...

Vartija: Mulla oli myös aika vauhdikas päivä, meinaan yllätin myymälävarkaan takaapäin! Takahuoneessa oli aika kiivas kuulustelu, jos hiffaatte...

Autokorjaaja: Mulla kävi vähän samalla tavalla! Tuli mentyä peräkontin kautta, you know...?

Leipuri: Mä vaan vaivasin ja vatkasin yksin koko päivän, olishan sitä ollu kiva jonkun kanssa kaksin pursottaa, mutta meni se yksinkin.

Liikunnanohjaaja: Joo, ei siinä aina muita tarvita jos haluaa pitää käsipäivän ihan yksin, jos ymmärrätte mitä meinaan.

Remontoija: Sori ku oon ollu hiljaa koko ajan, mulla on vaan liisteriä suu täynnä. Jos ymmärrätte.

Karkkikauppias: Ei se mitään, itekin oon aika mietteissäni, ku pohdin sitä valtavaa patukkaa, joka tukusta tuli. En oo ennen patukasta niin välittänyt, oon ennemminkin pipari-ihmisiä, mutta se kyllä herätti mun huomion.

Lintubongari: Kyllä pesä on aina pesä.

Leipuri: Onko niissä pesissä usein montakin munaa? Jos ymmärrät mitä tarkoitan...?

Lintubongari: No enempi parempi, mutta kyllähän yksinkin kelpaa. Jotkut kotkat on sellaisia, että ne vaatii useamman ja sitten pikkutirpoille riittää vähempikin.

Remontoija: Näin remontoijan näkökulmasta kotipesä voi olla vähän epäsiistimpikin, mutta asiakkaalta vaadin kyllä puhdasta pesää - ei vieraisiin ole kiva mennä läträän liisterillä, jos ei edes sisään mahdu kun on niin sottaista. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Liikunnanohjaaja: Mun täytyy myöntää teille yks juttu.... Tänään mun suoritukset ei ollu priimaa ja liikeradat puhtaita. Itseasiassa oli aika ontuvaa menoa - jos käsitätte... Toivottavasti kukaan pumpattavista ei kiinnittänyt erityisemmin huomiota nykiviin liikkeisiini.

Lintubongari: Kai sä kuitenkin lopussa tärisit ja olit antanut kaikkes?

Liikunnanohjaaja: Täytyy myöntää, että ei ihan täysillä menty, täyty pikkusen esittää siinä loppuhuipennuksen aikana. Jos tajusitte.

Leipuri: Onneks yksin ollessa ei tartte kehua jokaista piparia ja torttua. Ei sitä samaa "onpas siinä kivasti kostutettu piiras"-kliseetä jaksa koko ajan hokea. Saa nauttia vaan omasta kätten työskentelystä.




Ja näin vähän heikommalla läpällä lähdetään luistelemaan kohti iltapäivää! Mukavaa tiistaita!



perjantai 18. huhtikuuta 2014

pääsiäisruno

Pääsiäisintoilijana (kuuletko sarkasmin tuulen viheltävän?) ajattelin viihdyttää teitä pääsiäisrunon muodossa.

Pääsiäinen on taas täällä!
Viimeinen pilkkijäkin sulaan solahtaa 
kun heikolla jäällä
kaira pohjaan asti kolahtaa


Pääsiäinen tuli meille!
Ja kaupat ovensa sulki
ei sijaa perkeleille
kun virret soi ja matka ristille kulki


Pääsiäinen länsä on!
Ovikellot hoosiannaa laulaa
kun naapurin kakara kuriton
kohti suklaita kurottaa kaulaa


Pääsiäinen päähän ottaa!
Kun viestit pikkutuhmat puhelimen täyttää
"noita suunsa munalla sottaa
kun mämmiänsä hameen alta näyttää"


Tule rakas arki takaisin 
ja pitkät perjantait jätä taa
mielelläni makaisin
ilman pyhää tunnelmaa


Kohta pajunkissoilla itseäni lyön
ja hiljentymisen sijaan huudan
lasten suklaat piiloista syön
ja poltan noita-akan luudan




No ei vaineskaa! Rauhallista ja munarikasta - heh heh - pääsiäistä kaikille! Nyt on hyvää aikaa hetki hengähtää.

täystyrmäys

Tunnetko tyrmääjän? Ihmisen, joka asiasta tai asiayhteydestä riippumatta tyrmää muiden ehdotukset, ideat ja toimintamallit - useimmiten vedoten omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseensä. Koska näille ihmisille oma mielipide on yhtä kuin totuus ja timantinluja fakta!

Näitä tyrmääjiä voi olla niin perheen sisällä, ystäväpiirissä, koululuokassa, työporukassa - tai se voit olla juuri sinä. Mikään ei koskaan käy, vaikka itse olisikin aiemmin saman asian puolesta liputtanut. Koska eihän se käy, että joku muu tuo asian ilmi! Onhan se vittumaista, jos asiat tehdään jonkun toisen mielen mukaan. Onneksi ongelman voi ratkaista tyrmäämällä täysin toisen ihmisen ajatusmaailman.

Tyrmääjät harvemmin käy missään porukalla; silloinhan voi joutua vaikkapa tinkimään omasta mukavuudesta. Toisaalta taas tyrmääjä ei viihdy yksin, koska eihän sekään ole nautinnollista, jos ei pääse tyrmäämään. Ei me nyt tonne mennä syömään! Et todellakaan osta tota jugurttia vaa tätä! Meillehän ei tollasta autoa tule! Aivan typerä idea! Tollaset tapetit ajattelit laittaa, höpöhöpö, sinä ostat maalia! Mietippäs uudemman kerran ja kun olet miettinyt, vastaa haluamallani tavalla, kiitos!

Tyrmääjiäkin on monenlaisia. Jotkut tyrmäävät vain tietyissä porukoissa ja toisissa sakeissa taas voivat olla suostuvaisia laittamaan vaikka harjanvarren perseeseensä. Toiset tyrmääjät taas harrastavat tyrmäystä harrastuksensa tai osaamisalueensa piireissä, eivätkä niinkään muuten. Toiset ovat taas tyrmääjäkumppaneita, joille ei kelpaa sen toisen puoliskon ehdotukset päivällisestä laminaatin väriin - edes piruuttaan. Jotkut taas tyrmäävät kaiken ja kaikkialla. Heidän ystäväpiirinsä koostuu yleensä toisista tyrmääjistä ja tyrmäämistsempistä: "Onneks hei sanoit sille Keijolle ettei vaan lähde Ylläkselle vaan Luostolle, se oli niin idiootti se sen matkasuunnitelma!".

Eniten sykkeen päälle ottaa ne tyrmääjät, joilla on kauhea hokki päästä tyrmäämään toisten arvot, kasvatusmetodit ja vakaumukset. Sellaisen materiatyrmäämisen vielä kestää ("EI KUKAAN VOI TOLLASTA MEKKOO OSTAA!"), mutta kyllä se pikkusen napsahtaa tuolla hermoratojen välimaastossa, kun joku tyrkyttää uskontoaan tai arvomaailmaansa ainoana oikeana ja suorastaan musertaa sun maailmankatsomuksesi.

Toisaalta tyrmääjän kanssa on helppo olla - sano mitä vaan, niin tiedät vastauksen. Voi lähteä sellaisella peruspessimismillä liikkeelle! Joko on oikeassa tai yllättyykin iloisesti, kun tyrmääjä suostuukin johonkin ehdotukseen tai omaksuu uuden tavan. Tyrmääjä on myös rehellinen. Tyrmääjän suusta ei kuule korulauseita tai perättömiä valheita, vaan mielipide tulee suoraan sieltä sielun perimmäisestä nurkasta.

Kysynkin siis toistamiseen: tunnetko tyrmääjän?



torstai 17. huhtikuuta 2014

tekstaripalstalla tapahtuu

Oletko tuohtunut? Pahoittanut mielesi? Tykkäätkö kytätä naapureita, raportoida kotikadun tapahtumista, tyrkyttää toistamiseen mielipidettäsi ja vouhottaa? Haluaisitko muuta kaltaistasi seuraa? No ei muutaku kotipaikkakuntasi paikallislehden lukijoilta-palstalle etsimään kaltaisiasi!

Parasta antia on nimettömät kirjoitukset naapureille. Itsehän ei voi esim. pimpottaa naapurin ovikelloa ja purkaa mielipahaansa kasvokkain, tai edes lähettää henkilökohtaisesti jonkinsortin kirjelmää, vaan ongelmat voi hoitaa ytimekkäillä teksteillä paikallislehdessä! "Sinä naapurini joka kävelet joskus vielä klo 22:04 rappukäytävässä, voisitko ystävällisesti kunnioittaa muita talon asukkaita ja noudattaa taloyhtiön sääntöjä, jotka varsin hyvin tunnet! Hiljaisuus alkaa tasan 22:00! Nimim. yks mamma vaan".  Mä en piruuttanikaan noteeraisi tuollaisia kirjoituksia, jos kerran ei ole munaa tulla sanomaan suoraan, niin kuin aikuiset ihmiset yleensä asiansa hoitavat. Saatana hiippailisin rappukäytävässä vielä vartin ylikin, ihan vaan ilkeyttäni!

Palstalle kuuluu myös aina yksi tai kaksi huuhaata, joilla on joku uskonnollinen tai muu henkinen sanoma jota on hyvä pari kertaa kuussa mainostaa - ja ihan omalla nimellään. Kirjeiden sisältö on lähinnä muistutusta siitä, että nyt on hiljentyä ja kutsua ylempiä voimia avuksi ja rukoilla uuden kauppakeskuksen tai sillankorjuun puolesta, nauttia kevään ihmeistä ja Jeesus-lapsesta. Paholaisille käännetään selät ja kukkuluruuruu. Kaupunginvaltuusto on täynnä Juudaksia ja kaikkihan muistaa mitä Moosekselle kävi!

Ja ne palstan runosuoniaan revittelevät tädit ja sedät!
"Kevät saa 
minut muistamaan
kuinka leskenlehti aukeaa
on niin ihanaa
kun mehiläinen maistaa hunajaa
puro solisee
jäät järvessä kolisee
vaik' kesä ei ole vielä täällä
on västäräkki iloisella päällä!"
terkuin Martsu Heikkinen-Mökkilä

Mielensäpahoittajiahan onkin sitten runsain mitoin noiden naapurikyttääjien lisäksi: Kuka ajoi liian lujaa, kuka liian hiljaa!? Hei sinä punaisella Volkkarilla ajava mieshenkilö, katsoitko eteesi? Sinä sydämetön, joka olit ajanut oravan päälle, onko sinulla verenhimoisella murhaajalla nyt hyvä mieli??! Ohitit minut kauppajonossa ja otit viimeisen tarjouskahvipaketin nenäni edestä! Oletko nyt tyytyväinen?! Kenen koira kakkasi portin pieleen? Kuka tallasi sinivuokot? Poikani lintsaa koulusta, miksei poliisi tee mitään?! Olen hyvin tuohtunut!

Ja eihän tuollainen yleisönosasto ole mitään ilman yhtä muka niin pirun viksua ja ylikoulutettua todellisuudesta irtautunutta apinaa, joka istuessaan rahakirstun päällä kerää kaiken älynsä kasaan ja tuo esille absurdeimmat parannusehdotuksensa: "Olen tässä tehnyt tarkkoja laskelmia, joista on käynyt ilmi, että kuntamme voisi säästää miljoonia, jos lakkauttaisimme puolet kouluista ja vanhemmat opettaisivat lapsiaan joka toinen viikko kotona. Näin koulukiusaaminen vähenisi puoleen, samoin perhe saisi lisää yhteistä aikaa, työpaikkoja vapautuisi ja säästetyillä rahoilla meille silinterihatuille voisi ostaa uudet kultahampaat, joilla voimme syödä teidän köyhien lihaa veri tirskuen!"


Mikä on ollut sun mielestä ehdoton helmi oman kotikaupunkisi lehden yleisönosastolla? Onko joku kirjoitus jäänyt mieleesi? Onko kyseisellä palstalla vakinaamoja, joilla on tapana parikin kertaa kuussa jakaa aivoituksiaan muille? 



keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

parasta Facebookissa

Tiedättekö ne kaikkein parhaat (SAATANAN HERMOJA RAASTAVAT) päivitykset ja statukset Facebookissa? Ne, joihin varmaan jokainen tahtomattaan sortuu, mutta silti muiden kirjoittaessa meinaa naama hajota lukiessa.

Mamma Äitikkä: Tänään meillä oli ihana päivä! Puhkesi Peetu-Allanin kuudestoista hammas, kolmaskymmenes kakkeli tipahti pottuliin pottailun seurauksena, sitten onpi lypsetty ämpärillinen tissimaitoa pakastimeen, pissaakin lirahti tilkka sohvalle, ihana sadasviidestoista hymy äidille ja ensimmäinen sana "äösdfkdsgl" sanottu <3 on se vaan niin viisas lapsi, ihan äitiinsä tullut <3
PaskaMutsi kommentoi tätä: Itsehän lypsin kaksikymmentä litraa ja tein niistä pannarit koko naapuruston lapsille. :)

Ann Gstiina: Paskin päivä ever! -.- Miten kaikki voikin mennä niin perseelleen.... Kaikki haaveet romuttu taas kerralla.
Kamu Liina kommentoi tätä: Mitä ny?
Ann Gstiina: en jaksa kertoo

Sirpa Superihminen: Tänään leivottu, maalattu, siivottu, jumpattu, Volvo pesty, käyty Hoplopissa, tehty koko loppuvuoden makaronilootat pakastimeen, imuroitu, pesty ikkunat, oltu lapsien kanssa seitsemän tuntia pihalla, leikitty, laulettu, opeteltu aakkoset ja muuta mukavaa. Ihana aurinkoinen päivä rakkaan perheen kanssa, ihanaa. Kultamurukin ulkona grillaa sisäfilettä ja heittelee seitsemän nuorimman pojan kanssa palloa. Täydellinen arki <3
(kirjoittaessaan tätä Sirpa viiltelee vessassa ja syö rauhoittavia, kun kakaralauma kiduttaa naapurin koiraa ja kaljaanmenevä ukko sytyttää saunaa tuleen.)

Tsyge elämän koulu lainen: Kaljaa ny nii et ei silmätkä liiku se o meinaas perjantai ja nyykoordin petriä mennää kattoo paikallisee !! onko kellää myyrä pirtua ??

Mauri Pahamieli: Kaikki naiset ovat pohjasakkaa, en ole katkera mm. avioerostani tai epäonnistuneista naissuhteistani, mutta niin se vaan on että kaikki naiset on huoria ja mies on se joka määrää, siis en ole todellakaan tunne mielipahaa kun Raija-Maija lähti sen toimitusjohtajan matkaan kun minä makasin kotona olut kädessä, mutta niin se on että ämmät on hiljaa ja mies oikeassa!

Lisbeth Von Lissu: siis niinku vitun mutsi osti mulle iPhone kasin vaik halusin iPhone kymppiplussan!! ottaa nii päähä ku ei voi koskaa kukaa kuunnella mua -.- hyppään johki lampee.

Savannah Von Lissu: öö jos haluun syödä kierrepastaa ja meillon vaan jtn paskaa perusmakaronii, ni voiks noita jotenki kiertää?? esim vaiks ruuvimeisselil?
3459030 tykkää tästä.
Savannah kommentoi tilaansa: hups nyt meni keittiö uusiks, ounou laitoin vahingossa kilon folioo mikroon ja kissan tehosekottimee!!

Salla Liittoteoria: Meitä ihmisiä huijataan, eikä kukaan tee mitään. Väitetään, että mikron edessä seisominen ei ole vaarallista - höpönlöpön sanon minä. Mikroaaltoihin (myös muihinkin aaltoihin!!) VOI KUOLLA. Tunnen seitsemän ihmistä, jotka ovat mehentyneet kahden vuoden sisällä mikron edessä seisomisesta - sattumaako muka?? Tämä on USAn ja Venäjän ja Italian mafian salajuoni päästä eroon pohjoismaalaisista - kaikki menehtyneet tuttavani ovat suomalaisia (en tunne ulkomaalaisia). VAROKAA! Tämä EI OLE leikin asia!

Harde Äijänen: vasikat käyny taas kitisee bisneksist mut kattokaas alkaa tapahtuu pian pahoja asioita jos ei laulamine lopu, TIEDÄT KYLLÄ KUKA ;)

Vinku Maija: Hei sinä joka ajoit pihani ohitse liian lujaa siten, että kukkapenkkiini lensi katupölyä: oletko nyt tyytyväinen? Krookus nuupahti heti, kissa pelästyi ja oma mielenrauhani järkkyi. Toivottavasti nautit aiheuttamastasi haitasta.

Jenni Katariina lisäsi kuvan:
Jenni kommentoi kuvaansa: ruma....
BFFFFFF: ihanin<33
F. Rendi: kaunein kullein söpösein<333
Jenni: ite ootte <333


Aloin tossa kelaileen, että mihin on itse sortunut somea käyttäessä ja pakko oli todeta, että helpompi laskea ne, joihin EI ole sortunut.....

tiistai 15. huhtikuuta 2014

ei se naama sutimalla parane

Ehostamisessa on pari sellaista sivuseikkaa, joita mun tietojenkäsittelyjärjestelmä ei ymmärrä...

Ensinnäkin "meikkaa sillee niinku et ihan ku sul ei olis meikkii"-luonnollisuuslärpätys, jota naistenlehdet tyrkyttää, menee aivan yli mun ymmärrykseni. Siis miksi helvetissä sä meikkaisit ittees puoli tuntia vaan näyttääkses siltä, että et olis naamaas koskenutkaan? Todella fiksua ajankäyttöä! Pitääkö sitten meikata itselleen ne tummat silmänaluset, kiiltävä otsa ja näppyjä pitkin naamavärkkiä, koska siltä mä näytän ilman meikkiä?!

Vai luuleeko joku tampio todella, että joku "siisti kevyt meikkipohja, vähän punaa poskiin ja sipaisu ripsiväriä"-ehostus näyttäis millään tavalla siltä, että vois erehtyä luuleen meikittömäksi? Sen ny näkee kilometrin päähän, että jotain on siihen naamaan laitettu, vaikka kuinka "luonnollinen ja raikas" puolen sentin meikkivoidepohja olisikin. Ja miksi  ylipäätään täytyis yrittää näyttää meikittömältä? Onko se joku suuri salaisuus, että suurin osa naisista on susirumia ihan naturellina silmäpussit heiluen ja naama punoittaen!?

Ja sitten mitä ne kaikki kynät ja tussit on? Mä ymmärrän erittäin hyvin mikä on silmäpussi, mutta mikä helvetti on silmänrajaustussi? TUSSI?! Ja valokynästä mulle tulee mieleen pienenpieni taskulamppu, eikä mikään hohdetta ja loistoa kasvoille tuova pensseli. Minne sitä edes laitetaan? Ja sitten on kaiken lisäksi vielä sataa eri tököttiä ihan siihen meikkipohjaan - värivoidetta, rasvaa, moussea, meikkipuuteria, peiteväriä, kalustemaalia, puuöljyä, kenkäplankkia, kittiä... MITÄ!? Hyvä jos osaan aamulla erottaa hammastahnan ja käsirasvan toisistaan. Ainakin yleensä.

Mä en myöskään ymmärrä miten joku voi meikata jopa TUNNIN? Tai KAKSI? Miten naamaan saa tuhlattua niin kauan aikaa; eikö siinä lopu pinta-ala kesken värittämisen? Okei, syy tähän tyhmyyteeni voipi olla se, että mä en osaa taikoa mitään huikeita silmämeikkejä ja varjostuksia, joihin sitä aikaa ehkä saisi upotettua. Tohon mun Aina-voide-ripsari-kulmakynä-settiin kun ei oikein saa yli kolmea minuuttia kulumaan...

No eipä tarvi miettiä miks mää oon aina vähän suttusen näkönen ämmä...



maanantai 14. huhtikuuta 2014

Linkitä pieni, mutta ihana blogi!

Nyt on aika saada pieniä blogeja paraatipaikalle! Eli linkitä se pienikokoinen, ehkä jopa tuntematon, mutta silti niin paras/ihana/hauska/loistava blogi 16.4. mennessä tähän postaukseen. Linkitetyistä blogeista kokoan parhaat ja huomionarvoisimmat postaukseen, josta on sitten helppo löytää uutta luettavaa. Ei mielellään aina niitä omien blogien linkkailuja.


PS. Monet eivät varmastikaan ole vielä löytäneet LFI:n uutta osoitetta ja pohtivat  joko a) miksei postauksia kuulu tai b) missä koko saamarin blogi on, joten muistuttakaapas niitä LFI:ä lukevia kavereitanne, että siirtyvät oikeille taajuuksille! Ja oletettavasti Facebookissakin tykkääminen/jakaminen onnistuu....? Toivottavasti!

Mukavaa viikkoa kaikille!

pääsiäisallergia

Mun täytyy myöntää, että mä himpun verran inhoan pääsiäistä. Noloa myöntää aikuisena ihmisenä olevansa niin negatiivisesti latautunut jotain juhlapyhää kohtaan, mutta mä en vaan voi sille mitään, että mulla nousee karvat pystyyn Jeesuksista ja pajunoksista.

Munien maalaaminen, rairuohon kasvatus, pääsiäiskoristeet ja suklaamunajahti olivat lapsena huippua, tietenkin. Ihan mukavaa puuhaa terästettynä tilkalla taianomaista jännitystä. Ja kukapa kakara ei välittäisi suklaasta ja askartelusta? Telkkaristakin tuli enemmän lastenohjelmia, koulusta oli vapaapäiviä ja Kinder-munarojua oli joka nurkassa. Sellainenhan on suorastaan jokaisen lapsen unelma-aikaa joulun lisäksi. Mutta sitten tuli lisää ikää ja pääsiäisvastaisuus alkoi nostaa päätään.

Ehkäpä tämä inho pääsiäistä kohtaan johtuu omasta uskonnollisesta vakaumuksestani  - pääsiäinen on kristittyjen The Thing ja itse kun seilailee ateismin ja agnostismin välimaastossa, niin tuskinpa tulee hirveästi hurrattua Raamatun tarinoille. Mua vaan alkaa ahdistamaan ja jopa pikkiriikkisen vituttamaan kaikki "KÄRSIMYSTEN RISTI!"-tyylillä nimetyt elokuvat, se uskomaton Jeesussetti mitä koulujen uskonnontunneilla meuhkataan ja sellainen yleisen masentava ilmapiiri, josta huokuu tuska ja hiljentyminen. Tällaisille uskontoneutraaleille ihmisille tää pääsiäinen on totisesti sellaista kärsimyksen aikaa.

Eikä unohdeta sitä tuskaa, jonka mussa aiheuttaa noidiksi pukeutuneet mukulat kerjäämässä vierailta ihmisiltä karamellia ja rahaa. Mä olen varmaan kamala ihminen, mutta sellaiset peruscollariasuiset 12-vuotiaat joku epämääräinen risu kädessä odottamassa kultaa ja timantteja saa mut sekoamaan sukissani - eikä millään positiivisella tavalla. Se on eri asia, jos on oikein ajatuksella nätisti koristeltu pajunkissa, panostettu pukeutumiseen ja lähdetty virpomaan tutuille tai edes puolitutuille ilahduttamismielessä, mutta se taitaa olla aika harvinaista. Saatana nykyään vaan mennään käsi pitkänä ovelta ovelle ja nyrpistellään nenää, kun ei palkkio miellytä.

Mä en olis kakarana edes kehdannut mennä jonnekin uppo-oudolle ovelle odottamaan koura ojossa jotain megamunia! Ja viä perusvermeissä! Me vedettiin kavereiden kanssa sellaiset noitamaalaukset, luudat, kahvipannut ja noitakuteet niskaan, että morjes, ehkäpä meni vähän jo yli. Ja niin meidän kuin kaverienkin porukat ohjeistivat virpomissakkia, että kuinka virpomisreissulla toimitaan ja käyttäydytään. Kerrottiin kuinka kiitettiin, niiattiin ja toivotettiin mukavaa pääsiäistä. Kerrottiin, kuka yksinäinen mummu jossain kylänperällä voisi ilahtua noitalapsista ja kerrottiin, kuinka se karamellisaalis ei ole se reissun pointti - vaikka toki tärkeä asia sekin oli. Eipä taida olla enää sellainen malli.

Kaiken kaikkiaan pääsiäinen aiheuttaa mussa lähes ihottuma-oireita tai ainakin jonkin sortin henkistä allergiaa. Mä nyt vain en halua vieraita ihmisiä oveni taakse, enkä varsinkaan "GOLGATALLA"-elokuvia televisiooni.




perjantai 11. huhtikuuta 2014

rentoutumismorkkis

Mä olen huomannut niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä vallitsevan rentoutumismorkkiksen - mielipahan, jonka aiheuttaa rentoutuminen ja mielekkäiden asioiden tekeminen. Tuntuu, että nyky-yhteiskunta ja media puskevat päälle paineita ja odotuksia, joiden mukaan pitäisi olla tehokas, olla nopea, olla koko ajan tekemässä jotain, olla tärkeä. Ihan kuin kärsimys ja tuska olisivat ne tunteet, joiden kautta elämää eletään. Ihan kuin rättiväsynyt ja burnoutin partaalla oleva ihminen olisi jotenkin arvokkaampi, kuin satunnainen löysäilijä.

Tuntuu, että kun syö, pitää syödä pahaa, kun treenaa, pitää tuntea kipua, kun painaa duunia, senkin pitää olla tuskaa ja kun lepää, pitää potea huonoa omaatuntoa - miksi levätä, kun olisi merkittävämpiäkin asioita tehtävänä? Pitää pestä pyykkiä, siivota, leipoa, olla fiksu ja sivistynyt, hyvässä kunnossa, omata raudanluja tahto ja itsekuri ja kiillottaa sitä kärsimyksen kruunua. Makaamalla kun ei saavuta mitään - paitsi ehkä hyvän mielen ja paremman vireystilan. Njääh, ne ei oo kovin suuressa huudossa nykytrendien mukaan.

Mulla on tapana nauttia viiniä kahdesti kuussa, ja siitäkin joskus koen valtavia tunnontuskia. Että ihan kaksi kertaa naukkailen jokusen lasin kuivaa valkkaria vapaapäivänäni! Hyi mua! Pitäisi olla vetämässä pitkää reeniä, siivota vaatekaappia, jynssätä saunanlauteita, vierailla sukulaisilla ja pestä ikkunoita, eikä lorvailla viinipänikän vieressä! Saatanan laiskapetteri! Ihan kuin se olisi kauhea synti, joka vie mut vielä sinne kuuluisaan hiilikellariin muiden pahojen ja selkärängättomien sohvaperunoiden seuraan, jos joskus ottaa rennosti.

Vaikka porukka koko ajan käy enemmän ja enemmän ylikierroksilla, niin lehdet suorastaan vuotaa ylitse "rentoudu, löydä sisäinen rauhasi!!!"-vinkkejä aukeamatolkulla. Ehkäpä juuri siksi: jos muutkin ihmiset ovat havainneet tehokkuusyhteiskunnan luoman pakottavan tarpeen olla koko ajan saatananmoinen patteriperse, niin kaippa sitä tuleekin paniikissa haalittua relax take it easy-oppaita kotiinsa kilokaupalla, kun pumppu hakkaa toista sataa ja viides koneellinen pyykkiä pyörii ennen aamuyhdeksää. Pakkohan sitä apua on jostain hakea, kun oravanpyörä pyörii vähän liian kovilla kierroksilla - jhan kuin joku pilipalijoogagurun haastattelu nyt sitten opettaisi rentoutumaan hyvällä omallatunnolla.

Nyt toivotankin teille lukijat oikein rentouttavaa, ihanaa, rauhallista ja ennen kaikkea leppoisaa viikonloppua. Syökää hyvin, maatkaa sohvalla, katsokaa telkkaria, röhnöttäkää ja löhöilkää ilman paniikkia ja tuskanhikeä. Voi kuulkaa, kun ei tää yhteiskunta pyöri niin, että kaikki vaan koko ajan painaa hommia ja kärsii, kun joskus pitää levätäkin.

Mielenrauhaa kaikille - ei morkkista!


torstai 10. huhtikuuta 2014

vähät siitä



Jokainen tuntee varmasti edes yhden vähättelijän - se voi olla sisko, opettaja, kumppani, sukulaistäti, työtoveri tai vaikka nettituttu. Oli kuka hyvänsä, vähättely alkaa jossain välissä raastamaan hermoratoja, jos sitä nauttii liian suuria annoksia.

Itse jaan vähättelijät karkeasti kolmeen eri ryhmään: itseään vähätteleviin, toisia vähätteleviin ja yleismaailmallisia asioita vähätteleviin.

Itseänsä vähättelevät ovat ehkä se rasittavin sakki - toisaalta tähän kyllä syyllistyy jokainen ihminen jossain muodossa elonsa aikana. Mutta entä jos sitä harrastaa koko ajan? "No eihän toi mun avokado-kananpoika-pesto-taikasieni-keijupöly-pasta oo mitenkään erikoinen, tollanen viritelmä vaan, vasurilla hutastu mössö!", "Vitsit mä oon kauheen näkönen, oikee ruma ankanpoikanen, ai niin - mä olin toissapäivänä kansikuvamallina, alusvaatekuvauksissa ja missikisoissa!", "Njääh, emmä juokse ees lujaa! SM-aika jäi sadasosasekunnin päähän!", "Vähäks oon läski, vaaka näytti 44 kiloo tänään...." ARE YOU FUCKING KIDDING ME? Miksi ei voi suoraan sanoa olevansa omasta mielestään loistava, mahtava, taitava ja hyvännäköinen? Vai jääkö silloin muiden kehut saamatta, jos suoraan sanoo itse itsestään jotain positiivista?

Toisia vähättelevätkin ovat aika piinaavaa porukkaa, varsinkin jos ottaa herkästi itseensä. "Ai sä sait ysipuolen? Mä sain joskus hei kymppi miikan!", "Tosi hyvä nää tällaiset peruspullat, melkein samanlaisia ku ne mun tekemät rahka-voisilmä-mantelimassa-sitruunarahka-vaniljakreemi-pitkot.", "Aika reipas toi sun maratonaika, itsehän sen juoksin 20 minuuttia vielä suakin nopeammin.", "Sulla on kuumetta 39,8 astetta? No ei toi vielä mitään, mulla oli taannoin 40,2 astetta!" HOHHOIJJAA! Kiva kuulla että olit mua sata kertaa parempi sadassa eri asiassa! Menenkin tästä sitten nurkkaan nuolemaan henkisiä haavojani ja nieleskelemään kyyneleitäni. Että kiitti tsempistä!

Sitten on tämä porukka, joka vähättelee sellaisia yleismaailmallisia asioita. Myönnän - mä välillä kuulun tähän seurueeseen ja lyttään kaikki vähääkään merkittävämmät asiat tsunameista ilmastonmuutokseen, ikään kuin ne olisivat pikkupikkujuttuja. "Turha tässä on lamasta itkeä, nälkävuodet ne vasta itkun aihe oli, tällanen kevyesti perseelleen mennyt taloustilanne oo viä mitään!", "Amazonissa sataa lunta ja Lapissa kasvaa palmuja - njääh, vitut tää mikään ilmastonmuutos oo.", "Koko Ukrainan kriisi unohtuu tuossa tuokiossa, turhaa hysteriaa taas!". Yritäppä mun kanssa sitten keskustella maailman katastrofeista tai kriiseistä....

Kuului vähättelijä mihin ylläolevaan ryhmään tahansa, vähättely on aina äärimmäisen rasittavaa. Suomalainen "eihän tää oo mitään, tällanen pikkujuttu vaan"-mukanöyristely oikeasti laittaa hermot koville siinä missä "eihän toi vielä mitään, kuunteleppas mitä mulle kävi!"-uhoaminenkin. Ja mun kaltaiset yleismaailmalliset vähättelijät todennäköisesti tulee kuolemaan johonkin kriisiin, jota ei ole ottanut todesta: "Ydinpommi, pyh, salli mun naur...." KABOOM!


Tunnetko sä vähättelijän? 

"Sähän oot oikee lukutoukka - tosin itsehän sain vain kiitettäviä."



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

HUOMIO! Blogin osoite on muuttunut!

Nyt kun naputtelee osoiteriville vanhan lets-fake-it.blogspot.com-osoitteen, tulee vastaan "blogi on poistettu"-teksti. Mutta ei, ei musta noin vain eroon pääse.  Nykyinen osoite on letsfake-it.blogspot.com! Eli yksi viiva vähemmänSyy tähän on Facebook, jonka mustalla listalla jostain syystä olin, eikä Let's fake it:iä pystynyt edes chatissa jakamaan. Palautetta asiasta tuli tosi paljon ja niin minä kuin monet muutkin laittoi palautetta eteenpäin - tuloksetta. Nyt ongelman pitäisi olla poissa - FB, mä vein kuus-nolla!

PS. FB:ssä tykkääminen on nykyään siis mahdollista!

haaveammatit kirjailijasta hauturiin

Sen ku tietäis. Mulla on varmaan sata haaveammattia - joista 95% hyvinkin epärealistisia - ja tuntuu että mua kiinnostaa joka kolmas ala ja näen kaikissa ammateissa jotain hirveän hauskaa ja jännittävää. Mun sisäiseen sanakirjaani ei sisälly sanaa "paskatyö"!

Liikunnanohjaaja, personal trainer, saliohjaaja, fyssari... Siinä olis useampikin haaveammatti, jotka kyllä haaveeksi jäävätkin näiden fyysisten puitteitteni vuoksi; opetappa siinä lonkkavikasena jotakuta kyykkäämään oppikirjan mukaan, niin morjes! Todella uskottavaa! Mä olen notkeudessakin samassa kategoriassa ku betoniporsas, että siinäpä sitten jakelemaan venytysvinkkejä - eiku? No, onneksi haaveet saakin jäädä haaveiksi.

Hoivayrityskin olisi ihana ajatus. Joku pienkoti vanhuksille, vaikkapa. Ei sellainen medioiden mässäilemä yksityinen hoivakoti, jossa nyhdetään rahat jokaiselta mummolta, painatetaan töitä puolikuntoisilla työntekijöillä lain silmää pakoillen ja jossa inhimillisyys on kaukainen käsite. Vaan sellainen rauhallinen, lämmin, kotoisa paikka, jossa hoitotyötä voisi toteuttaa mutkattomasti vaihtuvissakin olosuhteissa kuitenkaan tinkimättä turvallisuudesta. Mä näen sieluni silmin kymmenen mummoa omenapuun alla juomassa kotikaljaa mun kanssa kauniissa kesämekoissa, saunanraikkaina!

Kirjailijan ura on ehkä mun ykköshaave. Kuinkahan monta kirjaa, novellikokoelmaa ja muuta kirjallista tuotosta mä olen aloittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana? On traagisia kasvutarinoita, teinihömppää, arkista lätinää huumorilla terästettynä... Useita kymmeniä yritelmiä ja viritelmiä, olettaisin. Mutta kun on näin kriittinen silmä omiin juttuihin, niin eihän sitä koskaan mitään valmiiksi saa. Viisi vuotta sitten vielä jutut rullasivat ja luetutin niitä ystävättärillä, mutta nykyään mä jään junnaamaan aina lauseeseen, sen rakenteeseen ja pohdin aivan liikaa synonyymejä, niin eiköhän ole aika selvää, ettei tältä ihmiseltä tule koskaan luettavaa teosta ilmestymään! Surkeeta!

Noloa on myöntää, mutta joskus männävuosina tuli myös mietittyä hautaustoimistoa työpaikkana... Hei kamoon, alle parikymppinen muikkeli miettii, millaista olisi olla töissä hautaustoimistossa?! MIKSI? Mä en vieläkään osaa vastata, mikä siinä niin kiintoisalta tuntui. Kuvittajaksi tai sarjakuvapiirtäjäksikin lapsena mielin - huolimatta siitä, että en todellakaan ole mikään vahvin kynänpitelijä. Tai askarteluartesaani; MÄ EN OSAA LEIKATA EDES SUORAA KAISTALETTA AANELOSESTA! Poliiskin olisi jännä ammatti, sitä hommaa kun on saanut lähipiirissä seurata vuositolkulla. Mutta miettikää nyt tällainen pelkuri poliisiksi, hei kukkuluuruu!

Lapsena, siis ihan ala-asteen ensimmäisillä luokilla, unelma oli olla opettaja. Jee, vinkuvia mukuloita, punakynää, unettomia öitä bilsan kokeita tarkistaessa... Mikä ihana ammatti! Muistan, miten haaveilin lukemaan opettamisesta ja hulivilien kasvattamisesta kunnon kansalaisiksi. Samoihin aikoihin mua suuresti viehätti lastenkodit ja ajatus, kuinka pienet lapsiraukat saisivat rutiinit, kuria ja hyvän kasvatuksen. Ihan mielenkiintoisia ajatuksia 7-vuotiaana, kun muut haaveilivat eläinlääkäreistä ja poliiseista. Hullu mikä hullu!

Myös lehtiä tuli väkerrettyä sukulaisille - ne sisälsivät kuvauksia kotikylän epäsiisteistä paikoista (olin hauska kukkahattutäti jo silloin), moraalisaarnoja roskaajille, mukahauskoja "pakinamaisia" tekstejä  ja yleistä haihattelua. Aina ajattelin, että joku päivä mäkin saan kirjoittaa oikeaan lehteen - yeah right! Ilmeisesti kyseinen lehti (jonka nimeä en ikävä kyllä muista enää) oli joku Let's fake it:n esiaste, sisältö oli ainakin hyvin samankaltaista...

Mikä oli lapsena sun haaveammatti? Entä nyt?




idolini Sulo Vilen - heittomerkillä

"Materia ei tee onnelliseksi", "Tavarat tuo aitoa autuutta" ja plaaplaa. Pitäisikö tässä muuttaa sillan alle nauttimaan henkisistä varoista ja elää silkalla sielun ilottelulla, materiaa kartellen? Ei kiitos.

En mäkään ymmärrä sitä, että omaa huonoa oloa piilotellaan kulissien taakse ostamalla sitä ja tätä luksusta ja tuhlaamalla kaikki omat ja muidenkin rahat vaatteisiin, sisustukseen, kenkiin, koruihin ynnä muuhun - vain kuullakseen seteleiden hetkellistä havinaa, kun muuten on sielu rikki ja mieli musta. Kyllä ihmisellä täytyy elämässä olla muutakin; hyviä ihmissuhteita, jonkinlainen henkinen balanssi, elämäniloa ja sitä kuuluisaa henkistä rikkautta. Eihän rahalla voi saada kaikkea - ainakaan ihan kaikkea.

Mä olen kertonut useaankin otteeseen olevani about pihein tuntemani ihminen, enkä aio sitä nytkään kieltää. Kyttään erittäin tarkkaan kilohinnat ja tarjoukset - joskin sisälläni asuu Tankki täyteen -sarjan legendaarinen Sulo Vilen, joka ostaa melkeinpä mitä vaan, kun halvalla saa. Kiitos sisäisen Suloni, aika paljon erilaista tavaraa on löytänyt tiensä meille. Treenitoppeja, kesäkenkiä ja sisustustyynyjä tursuaa joka saatanan kaapista ja laatikosta. Mutta kun mää olen niin onnellinen, kun saan raahata taas jostain alelaarista jonkun vitosen sandaaliparin tai juoksupaidan hellään syleilyyni! Miksi on väärin olla onnellinen rojusta?

Myös astiat (Muumimukit, Arabia, Iittala...), verhot (Vallila!) kynttilät, lenkkivermeet ja koriste-esineet sekoittavat mun kuuppani, varsinkin jos on oikein edullista settiä tarjolla tällaiselle pihille ämmälle - oli sitten vaikka vähän heikompaakin laatua! Loistoesimerkki tästä on mun dvd-intoilu. En edes erityisemmin katso mitään sarjoja tai leffoja, mua pitkästyttää jumalattomasti istua telkkarin edessä. Mutta kun niitä saa niin halvalla netistä! "Siirry kassalle"-nappia painaessani selitän itselleni, että onhan niitä aina hyvä olla varalla usemapikin, jos joskus vaikka katsoiskin! Jos vaikka joskus on kuumeessa.... tai tylsistynyt, tai.... tai....

Mä olen tullut siihen tulokseen, että ihminen tarvitsee niin materiaa kuin aineetontakin hyvää elääkseen miellyttävän elämän. Jos valitsee  vain jomman kumman, voi kuolinvuoteellaan tulla pohtineeksi, että olisikohan sittenkin kannattanut toimia toisin. Toki on niitäkin sankareita, jotka hylkäävät kaiken tavaran ja elävät kaislahameessa meditoiden - olkoot he ihmisryhmä aivan erikseen. Itse henkilökohtaisesti kärsisin suunnattomasti upeassa lukaalissa karhuntaljojen ja timanttien keskellä, ilman ainuttakaan ystävää tai harrastusta. Aivan yhtä paljon mä kärsisin kolkossa kopissa henkisistä voimavaroista nauttiessani, ilman edes yhtä Muumimukia tai sitä alelaarista löydettyä maailman parasta jumppatoppia.

Joskus on ihan hyväksyttävää hamstrata ja nauttia siitä! Varsinkin, jos halvalla saa...

sielu lepää....



maanantai 7. huhtikuuta 2014

ärsyttää(kö?)

Järjestä seuraavat asiat ärsyttävyysjärjestykseen!

1. Siivouksen jälkeen tapahtuva katastrofi. Mikäpäs sen hienompaa, kuin kaataa vastapestylle lattialle loiskahtaa tomaattikeittoa oikein aimo annos, puhtaisiin ikkunoihin päättää norosta kärsivä talitintti heittää tarpeensa, millimetrin tarkkuudella imuroitu eteinen on vartissa soramonttu tai kun roskapussin pohja pettää levittäen kaiken mädistä banaaninkuorista lasinsiruihin noin 40 neliön alueelle? Ei mikään!

2. Se ärsyttävin ihminen, jonka tunnet, menestyy pelkällä moukantuurilla. Se koulukiusaaja-laiskaperse-mulkvisti-apina voittaa lotossa, löytää unelmien kumppanin, perii huvilan ja raaputtaa arvasta uuden Mersun, kun taas kaikki tuntemasi kiltit, ahkerat ja miellyttävät ihmiset rämpivät velkahelvetissä yksinhuoltajina turpaan saaneena. Karma, missä olet?

3. Olet laittautunut juhlia varten viimeisen päälle, oletat olevasi koko pippaloiden kaunein ilmestys. On manikyyrit, pedikyyrit, persekyyrit ja kaikki muut hoidot tehty, istuva mekko ja ihana kampaus. Ja kun parin päivän päästä sinulle toimitetaan valokuvat juhlista, haluat vain hypätä Amazoniin piraijojen raatelemaksi. Joka toisessa kuvassa sinulla on kaksoisleuka, joka toisessa taas silmäsi ovat kiinni ja ilmeesi kuin saisit sähköshokkeja. Sieltä täältä löytyy myös kuvia, joissa teet jotain noloa - kaivat hampaita, korjaat sukkahousuja tai tanssiliikkeesi on ikuistettu kuvaan näyttäen häiriintyneeltä vompatilta. Ihanat pileet hei!

4. Saat kuulla pikkulintujen kautta itsellesi tärkeää informaatiota. Kylillä puhutaan, että äijä pettää, äitisi muuttaa Koreaan, olet saamassa potkut ja kämppäkin menee alta. Ai ku mukavaa! Onneksi kukaan asianomainen ei ole vaivautunut asiasta mainitsemaan, onhan se ihan hauska sivukorvalla kuulla monen mutkan kautta kulkeutunutta tietoa omasta elämästäsi!

5. Kaupat, apteekit, pankit tai muut paikat ovat sulkeutuneet sillä samalla sekunnilla, kun heidän palvelujaan tarvitsisit. Tai netti, tietokone tai muu yhteys kusee juuri silloin, kun jotain tärkeää pitäisi tehdä. Ai kuinka mukavaa huomata tarvitsevansa kipeästi migreenilääkettä, mutta apteekki sulki ovensa kaksi ja puoli minuuttia sitten. Voi että, nytkös se sokeri loppui hauskasti kesken leipomisen, kun kaupatkin on kiinni ja huoltikalle kakskytäviis kilometriä ja menopelinä vain polkupyörä! Ai kolmen minuutin päästä on viimeinen mahdollisuus laittaa hakupaperit unelmaduuniin, OHO, ei internet-yhteyttä! Kiva kiva!

6. "Pienet" mittausvirheet ja mututuntumalla arvioidut etäisyydet. "Kyllä tää kirjahylly tohon mahtuu!" Joo ei mitään, mikäs siinä kantaa sadan kilon kirjahyllyä nurkasta toiseen, kuin joku kantojuhtamuuli ja tajuta ETTÄ VOI PERSE YKSI SENTTI, YKSI SENTTI OLISI TARVITTU! Ei muutaku kaikki alusta! Tai kun ostaa tapettia. "Näitä on jäljellä enää viis rullaa, kyllä se meille riittää!" ...niin vai riittikö? Mä olen oikeasti oppinut käyttämään mittaa, sen verran monta kertaa on tullu raahattua sohvaa, sänkyä, kirjahyllyä ja muita huonekaluja ympäri kämppää vain siksi, että pääsen hokemaan hiljaa mielessäni v-sanaa.

Mittaa voi myös käyttää sen otsassa kasvavan heijarin mittaamiseen, kun ärsytyskäyrä hipoo maksimia. 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

kiire & hoppu

Nykyaikana on trendikästä olla kiireinen, vaatia palvelua hetinyt ja saada tuloksia alle minimiajan. Mihin helvettiin meillä on kiire? Vai juurikin sinne?

Sikspäkki pitäisi saada viikossa, täydellinen iho yhdessä yössä ja herkkuateria vartissa. Urheilusuoritus olisi suositeltavaa tiivistää mahdollisimman kompaktiin 20 minuutin pakettiin, Henkkamaukan paketin tulla vajaassa kahdessa päivässä kotiovelle asti ja sen oman kullankin tulisi painaa sitä vihreää luuria sillä saatanan samalla sekunnilla, kun puhelu toiselta puoliskolta on vasta puolimatkassa. Että hopi hopi, eipä mulla ole tässä kauhean kauaa odotella.

Itsekin tähän syyllistyy, kun netti käy hitaalla tai ravintolassa ruoan tulo kestääkin odotettua kauemmin. Tulee pärrättyä mielessään perkelettä, kunnes sitä havahtuu siihen faktaan, että eihän meillä tässä valmiissa maailmassa ole mihinkään kiire. Onko mun elämä kiinni minuuteista, tunneista, päivistä tai edes viikoista? Kun kaikkea nyt ei voi saada heti.

Vaikka olishan se hirveän kiva aamulla herätä kolme kokoa pienempänä, aamupala lähes katettuna pöydässä, sähköpostissa vastaukset öisiin meileihin ja ihokin täydellisen virheettömänä. Että kaikki olisi valmiina edessä, eikä tarvitsisi muuta kuin esittää kiireistä ja meuhkata siitäkin, että vieläkin nopeammin kaikki olisi voinut tapahtua.

Eikö ihmisillä ole mitään pitkäjänteisyyttä? Osta mikä vain tuote tai palvelu, niin sen eteen on liitetty sana "pika". Pikaruokaa, pikakaunistajaa, pikadieettejä, pikalainaa... Huh huh. Otsikot huutaa: Nopea keitto! Kiireisen meikki! Tämä kestää vain hetken! Vauhdikas treeni! Ole nopea! Huippukuntoon alle aikayksikön! Tee työsi puolet ripeämmin! Pikakurssi täydelliseksi ihmiseksi! Kuinka olla helvetin nopea? Miten nipistää aikaa siitä, tästä ja tuosta?

Mitäs sillä ajalla sitten tehdään, joka jää "yli", kun kaikki pakolliset toiminnot hiustenpesusta kotitöihin ja meikkaamisesta kuntoiluun tehdään jumalattomalla vauhdilla tuli perseen alla? Kiirehditään ja vouhkataan lisää? Täristään ja tössötetään ympyrää, ja sillä tavalla tuhlataan sitten sitä kallisarvoista aikaa?

Otetaan hei lungisti välillä, jaksa ny koko aikaa olla joku tehopetteri.


perjantai 4. huhtikuuta 2014

#YOLO

Tää yolottelu alkaa pikkuhiljaa kypsyttää näinkin tasaista ja harmonista ihmistä. Hei kamoon, ei kai kukaan käytä tota sanontaa tosissaan?

Siis joo, me eletään vain kerran (toki maailmankatsomuksissa ja kulttuureissa on poikkeuksia, tiedetään). Ja onhan se ihan kiva ajatus elää se yksi ja ainoa elämä "täysillä" (mitä helvettiä toikin tarkoittaa, jotain että paahdetaan paikasta toiseen tukka putkella ja suolisto suorana?), mutta hei haloo ja hellurei. Täytyykö tehdä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin idioottiudet sen varjolla, että me eletään vain kerran? Että sulla on hei vaan yksi elämä, tunge imurinletku kurkkuusi tai myy isoäitisi Italian mafialle, koska et enää koskaan saa uutta tilaisuutta toteuttaa tätä riemukasta tapahtumaa!

Mikä peruste kaikelle ääliöydelle joku yolo edes on? Siis mitä sitten, vaikka on yksi elämä? Tarkoittaako se sitä, että täytyy vetää tequilaa aamunkoittoon, jakaa persettä, laittaa käsi tehosekoittimeen, tatuoida otsaan SWAG ja syödä naapurin koira? Mä ennemminkin näkisin asian niin, että koska sulla on vain se yksi elämä, niin opiskele, paina duunia, harrasta, nauti, arvosta itseäsi, älä katkeroidu, käytä järkeäsi, jiiänee, jiiänee. Ei sitä, että maataan junanraiteilla ottamassa selfieitä ja syödään sieniä. Koska jos liikaa yoloilee, voidaan joutua käyttämään uutta lyhennettä YMYLS - Yolo Makes Your Life Shorter.

Ehkä mä vain olen tylsä ämmä, kun en näe mitään hehkeää tai tavoittelemisen arvoista siinä, että piripäissään tanssitaan pöydillä, jätetään koulut kesken ja lähdetään makoileen aurinkorannoille vailla huolta huomisesta. Tai sekoillaan sitä sun tätä ja vedetään muuten vaan kaikki ranttaliksi, koska vittu yolo. Mä mieluummin elän pitkän ja hyvän, joskin tasaisen elämän, sen sijaan että kuolen 25-vuotiaana baarin rappusille kikkeli tatuoituna otsaan.

Matkustele, opiskele, tee asioiden eteen töitä, ole ahkera, rentoudu, harrasta, pidä huolta itsestäsi ja läheisistäsi, liiku, herkuttele, kunnioita itseäsi ja muita, muista sanoa, että rakastat, avarra maailmankatsomustasi, ole avoin ja rehellinen, uskalla avata suusi, nauti elämästä, ole oma-aloitteinen, älä nurise turhasta. Koska you live only once.




keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

turhakemainontaa

Valitsin osittain summamutikassa ehdottamianne turhakkeita/keksintöjä, joita olisi nyt tarkoitus mainostaa. Ostaisitko...?

"Kuivaako silmämunia, valuuko kyyneleet allergia-aikana? Oletko alituiseen itkuinen, nyyhkytätkö taukoamatta? Ei hätää, tähänkin ikävään vaivaan on ratkaisu: EyeWiper -silmämunanpyyhin! Tehokas, viidentoista hevosvoiman pyyhkijä laappii näköelimiäsi valitsemallasi nopeudella ja kyyneleet saavat kyytiä! Laite on helppo asentaa nenälle erikseen ostettavilla EyeWiper-pidikkeillä. Ei siis enää noloja tilanteita kahvitauolla, ei vaarallisia hetkiä liikenteessä! Osta siis heti - puolen tunnin kuluessa tilaavat saavat kaupan päälle silmämunien säilytyspussin, siis TÄYSIN veloituksetta, maksat vain postikulut!"

"Oletko laiskaperse, vai kenties muuten vain materialisti-hifistelijä? Jos vastasit kysymyksiini kyllä, tämä tuote on kuin tehty juuri sinulle: banaaninkuorija! Banaanin kuoriminen ei koskaan ole ollut näin helppoa ja vaivatonta - ja nopeaa! Et ehdi edes ensimmäistä syödä, kun toinen on jo kuorittu! Pakkaus sisältää pahvilaatikon, jossa töitä tarmokkaasti painaa huumattu apina. Tutustu myös tuoteperheemme rakastettuun klassikkoon: banaaninviipaloijaan! Kuin munanviipaloija, mutta viisi kertaa kalliimpi!"

"Voi voi! Onko taskut taas täynnä tummia läikkiä rikkoutuneesta kuulakärkikynästä? Menitkö idiootti laittamaan kynän valkoisten housujen takataskuun, saaden koko työporukkasi nauramaan kämmillesi selän takana? Nolottaako? No, vastaisuuden varalle meillä on sinulle loistava ratkaisu - saanko esitellä: Kynelo! Eli kynäkotelo yhdelle, tärkeimmälle kynällesi - ethän halua lempihousujesi sotkeentuvan? Ethän toivo rakkaimman kynäsi katoavan, tai vaikkapa vaurioituvan taskussasi? Ole siis vastuullinen ihminen ja tilaa Kynelo! Jos tilaan heti, saat mukana musteläikkäiset housut muistoksi entisajoista ilman Kyneloa!"

"Missä murusesi on? Onko armaasi, mielitiettysi, pettäjän polulla? Vaiko kenties karannut saunailtaan - ilman lupaa? Ei hätää, tähänkin on ratkaisu: WhoLetMyHoneyOut-seurantasiru! Upota kultasi nukkuessa hänen ihonalaiskudokseensa siru, jonka langattomasti voit liittää tietokoneeseesi tai älypuhelimeesi - kumppanisi liikehdintä, ruumiinlämpötila, syke, koordinaatiot ja seksuaalinen aktiivius tulevat välittömästi tietoosi. Tuotepaketti sisältää sirun, asennus-cd:n, anestesialääkärin valmistelevan nukutuspiikin asennusta varten, sekä "näin ahdistat puolisosi nurkkaan"-oppaan!"

Kuka kuorii? Kuka viipaloi?