HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

haaveammatit kirjailijasta hauturiin

Sen ku tietäis. Mulla on varmaan sata haaveammattia - joista 95% hyvinkin epärealistisia - ja tuntuu että mua kiinnostaa joka kolmas ala ja näen kaikissa ammateissa jotain hirveän hauskaa ja jännittävää. Mun sisäiseen sanakirjaani ei sisälly sanaa "paskatyö"!

Liikunnanohjaaja, personal trainer, saliohjaaja, fyssari... Siinä olis useampikin haaveammatti, jotka kyllä haaveeksi jäävätkin näiden fyysisten puitteitteni vuoksi; opetappa siinä lonkkavikasena jotakuta kyykkäämään oppikirjan mukaan, niin morjes! Todella uskottavaa! Mä olen notkeudessakin samassa kategoriassa ku betoniporsas, että siinäpä sitten jakelemaan venytysvinkkejä - eiku? No, onneksi haaveet saakin jäädä haaveiksi.

Hoivayrityskin olisi ihana ajatus. Joku pienkoti vanhuksille, vaikkapa. Ei sellainen medioiden mässäilemä yksityinen hoivakoti, jossa nyhdetään rahat jokaiselta mummolta, painatetaan töitä puolikuntoisilla työntekijöillä lain silmää pakoillen ja jossa inhimillisyys on kaukainen käsite. Vaan sellainen rauhallinen, lämmin, kotoisa paikka, jossa hoitotyötä voisi toteuttaa mutkattomasti vaihtuvissakin olosuhteissa kuitenkaan tinkimättä turvallisuudesta. Mä näen sieluni silmin kymmenen mummoa omenapuun alla juomassa kotikaljaa mun kanssa kauniissa kesämekoissa, saunanraikkaina!

Kirjailijan ura on ehkä mun ykköshaave. Kuinkahan monta kirjaa, novellikokoelmaa ja muuta kirjallista tuotosta mä olen aloittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana? On traagisia kasvutarinoita, teinihömppää, arkista lätinää huumorilla terästettynä... Useita kymmeniä yritelmiä ja viritelmiä, olettaisin. Mutta kun on näin kriittinen silmä omiin juttuihin, niin eihän sitä koskaan mitään valmiiksi saa. Viisi vuotta sitten vielä jutut rullasivat ja luetutin niitä ystävättärillä, mutta nykyään mä jään junnaamaan aina lauseeseen, sen rakenteeseen ja pohdin aivan liikaa synonyymejä, niin eiköhän ole aika selvää, ettei tältä ihmiseltä tule koskaan luettavaa teosta ilmestymään! Surkeeta!

Noloa on myöntää, mutta joskus männävuosina tuli myös mietittyä hautaustoimistoa työpaikkana... Hei kamoon, alle parikymppinen muikkeli miettii, millaista olisi olla töissä hautaustoimistossa?! MIKSI? Mä en vieläkään osaa vastata, mikä siinä niin kiintoisalta tuntui. Kuvittajaksi tai sarjakuvapiirtäjäksikin lapsena mielin - huolimatta siitä, että en todellakaan ole mikään vahvin kynänpitelijä. Tai askarteluartesaani; MÄ EN OSAA LEIKATA EDES SUORAA KAISTALETTA AANELOSESTA! Poliiskin olisi jännä ammatti, sitä hommaa kun on saanut lähipiirissä seurata vuositolkulla. Mutta miettikää nyt tällainen pelkuri poliisiksi, hei kukkuluuruu!

Lapsena, siis ihan ala-asteen ensimmäisillä luokilla, unelma oli olla opettaja. Jee, vinkuvia mukuloita, punakynää, unettomia öitä bilsan kokeita tarkistaessa... Mikä ihana ammatti! Muistan, miten haaveilin lukemaan opettamisesta ja hulivilien kasvattamisesta kunnon kansalaisiksi. Samoihin aikoihin mua suuresti viehätti lastenkodit ja ajatus, kuinka pienet lapsiraukat saisivat rutiinit, kuria ja hyvän kasvatuksen. Ihan mielenkiintoisia ajatuksia 7-vuotiaana, kun muut haaveilivat eläinlääkäreistä ja poliiseista. Hullu mikä hullu!

Myös lehtiä tuli väkerrettyä sukulaisille - ne sisälsivät kuvauksia kotikylän epäsiisteistä paikoista (olin hauska kukkahattutäti jo silloin), moraalisaarnoja roskaajille, mukahauskoja "pakinamaisia" tekstejä  ja yleistä haihattelua. Aina ajattelin, että joku päivä mäkin saan kirjoittaa oikeaan lehteen - yeah right! Ilmeisesti kyseinen lehti (jonka nimeä en ikävä kyllä muista enää) oli joku Let's fake it:n esiaste, sisältö oli ainakin hyvin samankaltaista...

Mikä oli lapsena sun haaveammatti? Entä nyt?




19 kommenttia:

  1. mie oisin halunnut olla eläinlääkäri ja kävin jopa pääsykokeissa. En tietenkään päässyt läpi, on melko mahdoton koe läpäistä! Lopullisesti haave romuttautui siihen, että pyörryin oman koiran leikkauksessa verta nähdessäni...

    VastaaPoista
  2. Rikospoliisi ja eläinlääkäri tais olla muksuna ne kovimmat jutut. Tällä hetkellä ei oo mitään hajua, vaikka opiskelemassa olenkin. Kai se ennen valmistumista selviää, että mihin täältä edes valmistuu...

    VastaaPoista
  3. mä halusin aina olla vain rikas trophy wife suunnilleen :D just vähän aika sitten löysin päiväkirjan julia 6v niin "isona olisin rikas, minulla olisi iso kartano ja 100 palvelijaa ja 50 koiraa ja 50 hevosta ja 50 kissaa" ja niin päin pois... nykyään jos sitä englannin kääntäjäksi opiskelisi niin kelpais seki!

    VastaaPoista
  4. Mun haaveammatti lapsena oli opettaja. Samoin kuin niin moilla muillakin.. Se hieman jalostui vuosien varrella ja ajatuksissa kävi monista syistä muitakin ammatteja, mutta nytpä sitä on useampi vuosi opiskeltu opeksi ja parin eri aineen pätevyyttä tässä havittelen. Open ammatti siis pysyi, hieman se vuosien aikana vain "jalostui".

    VastaaPoista
  5. Nyt löysin tänne jee! Pelästyin jo, että oot poistanut koko blogin!

    Mäkin oon ihan tuuliviiri ammattien suhteen. Suurinpiirtein samassa lauseessa haaveilen lihamestarin työstä ja parturi-kampaajan ammatista :D Haaveammatit on vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Kuitenkin melkein koko lapsuuden haaveilin tulevani poliisiksi. Edelleenkin se ammatti on todella kiinnostava, muttei musta kyllä siihen olisi. Nykyinen toiveeni olisi edes päästä kouluun ja saada joku kiinnostava ammatti. Tällä kertaa oon hakenut merkonomilinjalle. Tietysti jos voisi olla ihan mikä vaan ja saisi siitä vielä kivasti rahaakin niin haluaisin olla helvetin hyvä tanssija, jolla töitä riittäisi suurien starojen taustatanssijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hajosin ku luin kommenttis ääneen, meinaan muistan kakarana rehvastelleeni myös että musta tulee teurastaja :DDDDDD jos merkonomin hommat ei maistu, niin voidaan varmaan alkaa teurastaan ja leikkaan lihaa?

      Poista
    2. Joo tottakai! Oma firma pystyyn heti :D Ei tästä maasta heti liha eikä lihansyöjät lopu eli duunia varmasti riittäis :D

      Poista
  6. Kirjailija halusin pienenä olla, ja vieläkin se on mun suurin haave. Ongelma on etten ikinä saa mitään valmiiks, koska ideat kuihtuu enkä saa tarpeeks tekstiä tuotettua. Kuinka traagista. :(

    VastaaPoista
  7. Kamala kun säikähdin, kun avasin tämän postauksen ja tuli vain sivu, jossa luki että Let's fake it on poistettu! Sydän jätti muutaman lyönnin välistä, mutta onneksi sivu aukesi nyt kunnolla. :)

    Pienenä halusin ehdottomasti sairaanhoitajaksi ja vähän myöhemmin eläinlääkäriksi. Sitten kielsin sairaanhoitajan työn enkä halunnut enää sinne.
    Nykyään sitten taas haluaisin eläinlääkäriksi ja opiskelen (lue: tuskailen) lukion fysiikan ja matikan kanssa. Nyt sairaanhoitajakaan ei ole sellainen ehdoton nou nou, kun lääketiede on alkanut kiinnostamaan yleisesti. Eläimet ovat kuitenkin aina olleet suuressa osassa elämää ja olisi hienoa päästä auttamaan niitä. Siksi eläinlääkikseen tähtäilen, vaikka pahoin jo pelkään, etten sinne pääse ainakaan ensimmäisellä yrittämällä.

    VastaaPoista
  8. Pienenä halusin eläintenhoitajaksi enkä mitään muuta. "Vauva"kirjassakin lukee, että 6-vuotiaana olin todennut, että haluan eläintenhoitajaksi. Tuskin tiesin, että se on oikea ammatti vaan halusin vaan hoitaa eläimiä työkseni :D Nykyään olen eläintenhoitaja enkä koskaan ole muuta halunnutkaan, joten mulla ei paljoa nää unelmat ja suunnitelmat vaihdellu ajan mukana :D

    VastaaPoista
  9. Haaveammatti oli ja on edelleen poliisi mutta terveydentilan vuoksi haaveeksi se sitten valitettavasti jääkin.. Seuraavana listalla tulee varmaan sairaanhoitaja jonne päin olen yrittämässä päästä. Olen myös haaveillut patologin työstä mutta mulla on niin surkea luku- ja matikkapää että se siitäkin sitten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patologiksi saa kyllä lukea monen monituista vuotta. Mitäs mieltä olisit obduktiopreparaattorin ammatista (joka on myös haaveammattilistallani :Ddd) ? Sh on kans sellanen ammatyi, mihin varmaan joskus järkisyistä tulen lykemaan, mutta vielä ei ole mielenkiintoa siihen hommaan - eka täytyy olla hoitotyö hanskassa ja laaja osaaminen perustasolla. :)

      Poista
  10. Mulla on kans tuo kirjailija, ollut ties kuinka kauan. Se vaan aina tyssää. Usein siihen, että en saa millään kasattua kunnollista, kokonaista juonta millekään tarinalle. Ollut aina ongelmani. Mutta, yritys on edelleen kova, kyllä mä vielä...:D

    Tajusin muuten kauhukseni äsken, että en muista, onko mulla minkäänlaista muuta haaveammattia edes ikinä ollut. Täysin vailla suuntaa ajelehdin (: Pystyn tosin luettelemaan aina listan, että mitä musta EI IKINÄ tule...

    VastaaPoista
  11. Mua kiinnostaa psykiatria ja lääketiede yleensäkin aika paljon. Luin kyllä lukiossa matemaattisia aineita ne syventävät kurssit, mutta olisi kyllä pitänyt olla huomattavasti lahjakkaampi, että sinne lääkikseen olisin lähtenyt hakemaan.
    Myös lääkkeiden tai elintarvikkeiden tutkiminen kiinnostaisi, samoin kuin ravitsemustiede. Kielissä oon hyvä ja kääntäjän ammattikin käynyt mielessä.
    Alakoulussa haaveammatit vaihteli kyllä tiuhaan kirjailijasta sairaanhoitajaan ja matkaoppaasta (äidinkielen)opettajaan.

    Nyt opiskelen oikiksessa ja oon valintaani tyytyväinen, koska saan hyödyntää vahvuuksiani. Ja voinhan mä pitää sen lääkeaineiden vaikutusmekanismeista lukemisen kuitenkin harrastuksena tässä sivussa :)

    VastaaPoista
  12. Epistä, mä taas en saa keksityksi oikeen mitään mitä haluisin tehdä tulevaisuudessa! Haluisko joku lahjottaa toiveammatteja tännepäin? :D Kätilön pääsykokeisiin luen nyt, ehkä siitä muodostuu se toiveammatti :)

    VastaaPoista
  13. Ittelläni on ollut tekeillä kirja jo pari vuotta, ihan hyvä juonikin siinä on(kai) mut saa nähä et mitä siitäkin tulee:D

    Ja Jenni ois ihanaa lukee pätkiä sun kirjottamista tarinoista, joista mainitsit tossa tekstissäs:)

    VastaaPoista
  14. Pienenä mun haaveammatteja oli muun muassa eläinlääkäri, lääkäri, kokki ja kirjailija. Vähän isompana halusin elokuvaohjaajaksi ja tuottajaksi. Lukion jälkeen hain media-alalle, hoitoalalle, kaupalliselle alalle ja oikikseen. Nyt olen valmistumassa psykologiksi. :D

    VastaaPoista
  15. On sitä itsekin haaveillut eläinlääkärin ammatista :D mutta myös laulaja, näyttelijä, tanssija, suomen ope (eli ihan äidinkielenä siis) jaaaa biologian jutuista joskus. Oon myös yläasteella ollu kiinnostunu sähköön liittyvistä ammateista. Lopulta luin itteni ihan muuks ja nyt on toinenkin ammatti.

    Siinä nykyisessä haaveammatissani työskentelen :)

    VastaaPoista
  16. Muistan kun vielä ammattikoulu aikoina halusin olla ruumiinavaaja! :") se herätti kauhistusta... ei musta sitä tullut mutta ehkä jonakin päivänä? Kuvitelkaa ny, mutustaa eväitään sie ihmisten keskellä joilla ei oo enää minnekää kiire. Ja kertoo niille kaikki salaisuudet.. ehkä parhautta.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!