HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 12. toukokuuta 2014

häähullut

Mä ajattelen häitä ja naimisiinmenoa lähes päivittäin, onhan tässä tullut killuttua saman kaverin kanssa jo useampi vuosi. Ja toisin kuin useammilla, mun mittakaavani pienenee ja seremoniatoiveeni yksinkertaistuu. Samaa ei voi sanoa kaikista.

Mitä isommat sen paremmat, taitaa olla nykytyyli. Näyttävästi jenkkimalliin, totta kai! Koska eihän häät ole mitään jos ei ole suklaaputousta, frakkeihin puettuja kyyhkysiä, viittäsataa vierasta, kuuttatoista ruokalajia, seitsenkerroksista kakkua ja kymppitonnin pukua! Ja sitten erotaan hiljaisuudessa seuraavana vuonna, kun ei se timanttisormus ja tonnin kukkalaitteet tuoneetkaan onnea.

Totta kai jokainen saa - ja niin jokaisen pitääkin - järjestää sellaiset häät kuin haluaa. Mutta monesti se vaan tuppaa menemään niin, että häät ovat morsiamen säälittävien Disney-fantasioiden multihuipentuma ja hänen suuri päivänsä, kun taas sulhasparka, perus-Petteri, joutuu kaivamaan kuvetta kun emäntä heittää bridezillavaihteen päälle. "SE ON MINUN PÄIVÄNI JA MINÄ HALUAN, ETTÄ MINULLA ON KRUUNU JA ORJIA JA YKSISARVINEN JA...."

Mikäs siinä, jos ottaa vähän vaikutteita näistä jenkki-tosi-tv:stä, jossa rikkaat bimbot järkkäävät satojentuhansien bileitä coctail-partyineen ja yltiö-övereine budjetteineen. Ja onhan se tosi realistista ajatella että saa häistään tyylikkäät ja laadukkaat, kun oma hanipöö intin päivärahoista kustantaa jotain latoa hääpaikaksi ja kun vieraslistalla on kaksisataaviisikymmentä suomalaista perushääjuoppoa.

Mitä helvettiä sellaisilla megahäillä tekee? Näyttää kaikille, että kattokaas meitä! Me ollaan vuosisadan ihanin pari! Meidän liitto tulee niin onnistumaan, kun on sanottu "tahdon" tuhottujen tuhansien keskellä! Vitsi kuinka ikimuistoista! Että paskat sitoutumisesta ja itse naimisiinmenosta, kattokaa meidän juhlia!

Tietenkin isoilla suvuilla on isot häät ja jos sitä kahisevaa on syöttää ja juottaa kaikki pikkupikkuserkuista naapurien tuttaviin, niin antaa palaa. Jokainen taaplatkoon tyylillään, eipä se mun elämääni hetkauta sen kummemmin. Nämä ovat aivan täysin makuasioita, ei sen kummempaa. Mutta kyllä se silti pistää ihmettelemään, miksi juuri nyt kun hääohjelmat ovat kuumaa kamaa, yrittää Suomen white trash perässä ja niiiiiiin moni pamauttaa alle vuoden seukkailun jälkeen naimisiin parikymppisenä mielettömin juhlamenoin, vaan siks ku "mää haluun olla prinsessa!!!".

Missä realiteetit, missä maalaisjärki? Ja missä vaiheessa häillä pröystäily syrjäytti sitoutumisen?



17 kommenttia:

  1. Mulla kävi vähän samalla tavalla kuin sulla, että haaveet vain pieneni ja kutistui, ja lopuksi mentiinkin sitten naimisiin käräjäoikeuden tuomarin huoneessa 8 sukulaisen läsnäollessa, jonka jälkeen käytiin porukalla ravintolassa syömässä... :P
    Itse seremonia kesti kokonaiset viisi minuuttia, ravintolaruokailu oli ihanan mutkaton, eikä tarvinnut katsella serkunkumminkaimojen naamoja tai kärsiä läpi perinteisten "hulvattoman hauskojen" hääleikkien.

    Jälkikäteen ajateltuna en muuttaisi mitään, oli aivan täydelliset häät meille. Joku muu haluaa paikalle koko suvun ja koko helahoidon täytekakuista sukkanauhanetsimiseen hameen alta, mutta mulle se olisi ollut ihan kamalaa. Kukin tyylillään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mun unelmalta! Ravintolan vaihtaisin grillipartyihin ;D

      Poista
    2. Grillipartyt olis tietty kans ollu kivat, mutta tolleen lokakuun loppupuolella ois voinut tulla vähän kylmä sellaisissa :D

      Poista
  2. Meillä oli häät maistraatissa, paikalla vanhemmat ja sen jälkeen kahvitukset meillä jonne tuli mun ja miehen läheisimmät 3 ystävää sekä vanhemmat. Puku maksoi 130€. Ruuat teki anoppi. Ei mua eikä miestä kumpaakaan kiinnostanut mitkään jättihäät missä on niitä kyyhkysiä ja biljoona sukulaista ketä sä et ees tunne yhtään. Sentään vähän oli sitä hienouden meininkiä kun päästiin limusiinikyydillä maistraattiin ja takasin. Vettä satoi maistraatista tullessamme kuin esterin peestä, yks kovimpia kaatosateita ikinä. :)

    Mäkään en tajua näitä hääpöpejä jossain kamalissa kermakakkuviritelmä-puvuissaan ja onko ehkä about suurimpia kliseitä ikinä jotkut kyyhkyset ja jättihääkakut sun muut turhat hömpötykset. Ei ole mitään järkeä maksaa itteensä kipeiksi häistä kun tälläkin hinnalla olisi voinut vaikka hankkia omaa asuntoa.

    VastaaPoista
  3. Itse oon haaveillut vähän isommistä häistä, mutta nyt ne ovat kutistuneet niin pieniksi, että ollaan päätetty mennä naimisiin samassa ristiäisten kanssa.

    Oon itse muutenkin pohtinut tätä samaa aihetta, että miksi ihmiset haluaa järjestää kunnon häät, että eikö voi sitoutua ilman, että kaikki sukulaiset on paikalla. Varsinkaan kun tosi usein kovin moni ei ole edes niiden kaikkien sukulaistensa kanssa tekemisissä :)

    VastaaPoista
  4. Ehkä sitten mulla on kivoja sukulaisia, joita on mukava nähdä. Ja varsinkin isommat tilaisuudet on hyvä sauma kutsua paikalle, jolloin ihmiset näkevät toisiaan pitkästä aikaa. Esim. äidillä omat serkut on vähän niin kuin siskoja, joten nykyään tuntuu ihan luontevalta kutsua nekin joka paikkaan. Muutamat omat serkutkin on vähän kuin omaa perhettä. Ei välttämättä isot puitteet ja väkimäärä tekisi häistä teennäisiä. Ehkä mulla on sitten vaan iso suku. Häät on kuitenkin hautajaisia iloisempi juhla. Eikä iso väkimäärä meinaa, että pitäs olla sitä sisäfilettä ja ilotulitusta. Voihan neki järjestää vaikka nyyttärimeiningillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei postaus varsinaisesti käsitellytkään väkimäärällisesti suuria häitä...

      Poista
  5. tää on taas näitä, että haluaako jälkikäteen muistella sitä, kuinka hauskat ja ihanat häät oli vai sitä, että voi kuinka paljon me taas säästettiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jenkkityyliset megahäät on hauskaa ja toinen vaihtoehto on rupuset köyhäilyhäät, niin ehkäpä sitten niin. Kaikkien mielestä ne nyt vaan ei ole hauska tapa avioitua :D

      Poista
  6. Vähän samat fiilikset suuruusluokkien suhteen. Aluksi suunniteltiin toki keskikokoisia häitä, sitten koitettiin miettiä jotain "vaan perheenjäsenet ja pari kaveria"-tyyppisiä juhlia, muttaku miehelläkin pelkästään perheessä on n. 18 tyyppiä ...

    Meillä on nyt vakiintunut vahva visio siitä, että mennään naimisiin maistraatissa ja läsnä korkeintaan pakolliset todistajat. Miksi tehdä siitä sen isompaa? Tuollainen intiimi pikkutilaisuus (todistajat olisivat vaiks kaksi parasta kaveria, voisimme paukata syömään johonkin hyvään mestaan ja tyyliin seuraavana aamuna karata ulkomaille puolisalaa häämatkalle) on enemmän meidän tyyliä, kun ei olla mitenkään sosiaalisia tehoperseitä tai edes sukurakkaita.

    Mukavuudenhalu taitaa olla myös osatekijä tässä visiossa: lähes kaikki tuntemani hääparit ovat valittaneet stressaavaa päivää, vaivaannuttavia hääpuheita/kohtaamisia oudompien vieraiden kanssa, feidaavia kaasoja/hääbändejä ja pitkän päivän jälkeen kalliin hääsviitin ruusuvuoteessa kuorsataan ennen kuin pää edes osuu tyynyyn. Toki voi olla suurentelun makua, mutta ei kai asiat nyt yleensä näin mene, eihän?

    VastaaPoista
  7. Jopas sattui aihe osumaan kohilleen, nimittäin mennään mieheni kanssa naimisiin syksyllä. Kummallakin oli kivasti haaveena pienet intiimit häät, joissa kummankin vanhemmat ja lähimmät sukulaiset ja läheisimmät ystävät. Mun puolen suku on niin ärsyttävän iso, että oli pakko vetää tiukka raja siihen, että vain serkut kutsutaan, siitä pidemmälle ei mennä, koska sit se menee niin että "jos me kutsutaan noi niin sit täytyy myös kutsua noi" jne. -.- Tällä hetkellä vieraslukumäärä on n. 60, joka on oikein sopiva. Häämekko maksoi 150€ ja löysimme ihanan paikan jossa viettää häitä hyvällä porukalla. Alunperin haaveissa oli ihan pienet häät, joissa pelkästään molempien perheet, mutta kyllä se vaan jäis harmittamaan, jos jättäis kutsumatta läheisimmät ystävät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä sanomani, että en ymmärrä kans yhtään näitä megahäitä, joihin kutsutaan serkunkumminkaimat ja mekko maksaa sen kymppitonnin ja häät 45678 € ja sit erotaan vuoden jälkeen. Tärkeintä kuitenkin on se avioelämä häiden jälkeen ja että kuinka se onnistuu, ei se minkälaiset kukat ja koristelut sun häissä on.

      Poista
  8. Meillä oli isot häät, vieraita oli 140? Kummankin puolelta on iso suku ja haluttiin tottakai ystävätkin juhlimaan meidän liittoa.

    Meillä oli oikeasti ehkä jollain mittakaavalla "överit" häät, oli ensin buffet (ruokaisa salaatti buffeeee :P) sitten oli kakkubuffet. Oli yöpalaksi hampurilais ja jätskibaari. Meillä oli kaikkea :D Ja järkyttävän suuri 10 000 euron budjetti.

    Mentiin naimisiin 10-vuoden seurustelun jälkeen, ollaan edelleen ydessä ja aiotaan olla jatkossakin. Ei ne överit häät välttämättä tarkoita sitä, etteikö pari olisi oikeasti rakastunut. Mw vaan haluttiin kunnon bileet hääjuhliksi :D

    VastaaPoista
  9. Mä olen menossa naimisiin juurikin nimenomaan amerikkalaisen kanssa :D Kumpikaan ei halua minkäänlaisia ökyhäitä. Kuvottaa ajatuskin. Kaikki saa järjestää häänsä kuten haluaa, mutta meille isoja häitä ei tule. Ja me mennään naimisiin kahdesti, sillä olen muuttamassa Yhdysvaltoihin nimenomaan kihlatun viisumilla, joka edellyttää naimisiinmenoa 90 päivän sisällä maahan saapumisesta. Eli ensin maistraattiin (jenkeissä oikeustalolle) ja myöhemmin kun meillä on hieman rahaa säästettynä ja kun myös edes perheeni pääsee varallisuuden puitteissa paikalle, pidetään varsinaiset häät. Toki haluaisin kaikki ystäväni paikalle, mutta todennäköisesti kukaan ei pääse paikalle, sillä lennot ja yöpyminen jenkeissä on todella kallista. Riippuu toki mikä kenenkin tilanne on sitten kun häiden aika on. Noh, kuitenkin. Eli pienet häät. Sukua ei ole kummallakaan hirveän paljoa ja vaikka olisikin, ei tarvita jokaista tädin kissanulkoiluttajaa paikalle ihan vaan jotta meillä olis paljon populaa paikalla. Ei haluta edes kirkkohäitä vaan jotkut ihanat, simppelit rantahäät olis ihanat :) Toki minkälaisiin häihin tahansa menee rahaa (ja näähän tulee olemaan sitten vihkivalojen uusinnat virallisesti, koska ollaan tuolloin jo naimisissa) , mutta ei me haluta tai tarvita mitään ylimääräsiä hienouksia. Niin, ja oon myös sitä mieltä (ja aina ollutkin), että häät ovat MEIDÄN päivä, ei mun päivä, olin kuinka "se morsian" tahansa.

    Mutta tosiaan häitä on kaikenlaisia ja niin pitääkin olla :) Se mitä en ymmärrä, on että miksi häistä pitää bridezilla-tyyliin stressata eikä osata nauttia siitä erityisestä päivästä. Toki jännittää ja haluaa ettei mikään mene pieleen, mutta voi luoja nekin telkkariohjelman bridezillat..............huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hajosin tädin kissanulkoiluttajalle :D

      Poista
  10. En voi muutaku yhtyä tähän :D Ihmiset ajattelee saavansa ikuisen onnen kun ne järjestää isot ja prameat häät, vannoo "kuolemaan asti" ja sitten eroaa parin vuoden päästä kun ei se kulta paskokaan ranskanpastilleja ja ratsasta yksisarvisella auringonlaskuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä oo sun kanssa samaa mieltä tai muittenkaan jotka on tota mieltä :D ihan samalla tavalla ne "pienet ja intiimit" häät voi päättyä eroon parin vuoden päästä.

      Poista

Ei muutaku kommenttia tiskii!