HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

herkästi syttyvää

Tuliko sanottua rumasti? Kilahtiko? Veditkö sen kuuluisan herneen nenään? Menikö yksinkertaisesti vaan hermot? Siis oletko sä se kaveri, joka kiihtyy nollasta sataan alle sekunnissa?

No, mä voin ainakin tässä ihan suoraan ja nöyränä myöntää kotioloissa olevani aika herkästi syttyvää materiaalia, sellainen pikkiriikkisen räjähdyaltis täti. Se on punainen sekunti ja sokka on irti, mutta ei ihan niin kuin Cheek on sen ajatellut. "MITÄ JUMALAUTA TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?" on ihan ok reaktio arkipäiväisille asioille, kuten linnun ripuloidessa terassikalusteille tai liian suolan lorahtaessa porkkanakeittoon. Siitä lähtee liikkeelle helvetillinen messuaminen ja huutoporu, jota seuraa itsesäälissä piehtarointi.

Tästä saa nyt sellaisen käsityksen, että esimerkiksi virastojen jonoissa, duunissa, ihmisten ilmoilla tai muuten vaan paineen alla mä muutun hermoheikoksi apinaksi, jonka ainoa ilo kurjassa elämässä on haastaa riitaa verenmaku suussa. Mutta ei. Mä en koe tarvetta poksahtaa kiukusta muualla kuin tuttujen seinien sisäpuolella. Sehän olisi helvetin nöyryyttävää raivota jossain kaupassa tai taksitolpalla! Ai että mää häpeäisin itteeni, jos melttoisin jossain kylillä virastotädille tai ensiavun hoitajalle suu vaahdossa - sellaistakin porukkaa kun tuppaa olemaan. Kai ny ihmisellä sen verran pitää itsehillintää olla, että purkaa patoutumansa ja vuodattaa kiukkuitkunsa vasta kotona.

Toki monien mielestä sitä ei saisi tehdä edes kotona. Fiksu ja sivistynyt ihminen ohjelmoi kiukkunsa mukaviin asioihin, purkaa ne harrastamalla kaikkea mieluisaa tai muuten vaan tukahduttaa ne. Ja pimpelipom ja tilulilulaa, kaikki hyvin! Mutta mä voin kertoa, että kun todellinen huippu tulee Jennin käyrässä vastaan, ei paljoa pullataikinoiden vaivaamiset ja taideterapiat auta. Silloin täytyy saada säksättää suu vaahdossa ja kiroilla kuin merirosvo. Ei ehkä asiallista parikymppisen ihmisen käytöstä, mutta ainakin saa mielenrauhan.

Nyt siellä joku huokaa, että voi Petja-parkaa, kun on tollanen kamala pirttihirmu-nalkuttaja-naakka kotona kitisemässä ja raivoamassa. Eihän kukaan mies sellaista kestä. Varmaan kaatelee kirjahyllyjä ja roikkuu kattolampusta suutuspäissään. Mutta ei. Mä naputan itsekseni. Tokihan sen kuulee jokainen kymmenen metrin säteellä oleva puolikuurokin, mutta mä en kohdista sitä kilarointinaputusta kehenkään. Kunhan saatana räävin päätäni keskenäni. Hoen kaikkia rumia sanoja jotka vaan mieleen tulee, haukun kaiken mitä eteen sattuu ja pienen hetken vihaan koko maailmaa. Ja Petjaa naurattaa.

Ja lopuksi tulee se häpeä. Että tässä mä nyt kymmenen minuuttia olen itsekseni jupissut, hokenut v-sanaa kuin sen juuri oppinut ekaluokkalainen ja haukkunut jokaisen esineen, joka vastaan on tullut. "Ei helvetinperkele taas menee kaikki aivan reisille, ei jumalauta, miks tääkin tuoli on tässä, kuka tänkin on tähän laittanu (minä) ja voi perse mää vihaan tota vesisadetta ja tätä rumaa taulua, kuka tänkin on tänne halunnu (minä).... Ja tää ruoka on ihan karmeeta paskaa, tätä voi syödä kukaa, ei jumalauta!"-lätinä voi tosiaan hetken funtsimisen jälkeen kuulostaa aika nololta setiltä jopa omaankin korvaan ja varsinkin kun asuinkumppani pidättelee vieressä naurua ja tirskuu olkapäät hytkyen.

Mutta silti mun mielestä on ihan ok välillä vetää kilarit tyhjästä, kunhan ei siinä kilaroidessaan ketään muuta morkkaa tai loukkaa. Kai sitä ny yksinään saa märistä ja huutaa helvettiperkelettä, jos siltä tuntuu? Ja vaikka vähän polkea jalkaa. Se helpottaa. Oli sitten kakaramaista tai ei.


POKS.


5 kommenttia:

  1. Joo'o. Olis ihan jees päästellä höyryjä itekseen, mutta heti kun vähänkin kilahtaa esim. maahan tippuneelle kynälle niin jostain kuuluu toisen puoliskon paheksuva "Mitä sä raivoot? Älä huuda." Kelpais kyllä tollanen naureskelija.

    VastaaPoista
  2. Tää teksti vois yhtä hyvin kuvata mua! Huvittavaa että on olemassa ihminen , joka käyttäytty noin samanlain ku minä!:D

    Oudot ihmiset saa minusta aina sellasen kuvan, että oon tosi rauhallinen, mutta auta armias ku minuun tutustuu kunnolla! Mutta onneks en tosiaan sitä raivoa pura muihin vaan itteeni, ja kaikkiin esineihin ja asioihin niinku sinäki, tyyliin takin vetoketjulle ja liian hitaalle tierokoneelle.. Mun raivokohtaukset onkin mun läheisille parasta viihdettä :D

    VastaaPoista
  3. Mulla tulee aina välillä pitkähköjä tällasia vaiheita, et oon just tollanen ku postaukseen oot kirjottanu :D Tälläki hetkellä menossa, neljättä päivää.... Eli vituttaa kokoajan. Kaikki. Ja kirosanatulvan määrää ei suatana.... Päivässä tulee se mitä muuten tulis ehkä viikossa.

    Mulla on vähän sama ku aikasemman anonyymin kanssa, esim. ammattikoulussa olin ekana vuonna suht rauhallinen (tai siltä ilmeisesti näytin), toisen vuoden ehkä puolivälin paikkeilla tutustuin paremmin kolmeen nykyiseen parhaaseen ystävään, ja se niiden ilme ku eräällä tunnilla leikkas kiinni ihan törkeen pahasti :D Siinä tuliki haukuttua kaikki ruutuvihosta lattian rumaan väriin....

    VastaaPoista
  4. Haha, täälläkin on yksi tuollainen, että sitten kun vituttaa, niin se on sen kynän/kuulokkeiden/kameran/ponnarin vika :D

    VastaaPoista
  5. Hei nyt ihmiset. Ei sivistynyt aikuinen IKINÄ korota ääntään tai sano rumia sanoja. Aina pitää hillitä raivonsa ja laskea kymmeneen silmät kiinni ja hengitellä syvään.

    Mä olen todella pahoillani mut mua suorastaan loukkaa se miten jotkut huomauttelee mulle siitä, että ärähdän joskus esimerkiks jollekin toiselle autoilijalle ratissa keikkuessani. Eihän ne edes kuule mua... Mutta silti "Hei nyt vähän ryhdistäydy, et sä voi tolleen kitistä."
    Mun pitäs aina olla suu hymyssä ja sietää vaan kaikki mitä eteen sattuu. Muille ei saa ikinä suuttua, millekään ei saa ikinä suuttua, ei edes itselleen. Kaikki on niin vitun ihanaa ja kaikille tapahtuu huonoja asioita, ei niistä pidä suuttua.

    Ja vittu blaablaa.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!