HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 2. toukokuuta 2014

pidä huoli itsestäsi

"Pidä hei huoli itsestäs kans!" sanoo eräs tuntemani vanhempi rouva usein. Harvinaista herkkua, sanoisinko.

"Muista myös itseäs välillä". Taitaa olla kyseinen muistutus kuolemassa sukupuuttoon. Sen elintilaa vievät "minäminäminä" ja "ei kuulu mulle". Enää ei vilpittömästi toivota toisen pitävän itsestään ja jaksamisetaan huolta. Koska sehän on jokaisen oma asia pitääkö vaiko eikö. Pidetään huolta vaan siitä ihan omasta perseestä. On tässä muutakin ajateltavaa, kuin toisten hyvinvointi.

Ongelman varsinainen ydin ei ole itse toivotuksen tai kehotuksen (miten sen nyt ottaa) vähäisempi käyttö, vaan lähinnä sen vilpittömyyden katoaminen. Ihan oikeasti ja täysin rehellisesti: kuka nykypäivänä enää suo ajatustakaan vähänkään etäisemmän ihmisen olemassaololle tai hyvinvoinnille? Naapurin setä sai slaagin ja kuoli, jaajaa. Tuttava paloi loppuun ja vetää nyt kourakaupalla rauhoittavia, voi voi, elämä on sellaista välillä. Ai sun tutulla on kasvain, no, semmoista nyt sattuu, harmillista kerrassaan. Ja ketään ei oikeasti kiinnosta paskaakaan.

Ehkäpä nyky-yhteiskunnan luoma minä- ja yksilökeskeisyys on tehnyt ihmisistä tällaisia mulkvisteja, jotka kamppailevat vain omista oikeuksistaan ja omasta elintilastaan. Ei ole enää väliä, vaikka ei muista huolehtisikaan - kyllä jokainen saa luvan huolehtia itse itsestään, aivan yksi lysti. On ihan okei olla itsekäs ja teennäinen. On ihan okei olla oikeasti välittämättä. Tokihan sitä voi aina toivotella jaxuhaleja ja tsemiä tuleviin koitoksiin, vähän niinku ku kohteliaisuuden nimissä.

Vilpitön huolenpitokin - se vähäisinkin määrä, mitä jäljellä enää edes on - aiheuttaa hiekan kirvelyä tiedätte-kyllä-missä - mitä toikin puuttuu mun asioihin, mitä taka-ajatuksia sillä on, miksi mun ei anneta olla rauhassa? ... Yritäppä siinä sitten olla ihan hirveän empaattinen ihminen, kun vastaanotto on yhtä lämmin kuin Siperia tammikuussa. 

Onko nykyaikana enää muuta aitoa, kuin viha ja katkeruus? 






1 kommentti:

  1. Kieltämättä alkaa kyrpiä toisista huolehtiminen kun kukaan ei kuitenkaan tunnu sitä tosissaan ottavan eivätkä ainakaan huolehdi susta takas! Taputtelevat vaan olkapäälle, "kyllä sä jaksat, oot aina ennenki jaksanu" ja jatkavat matkaansa ties mihin. Terve vaan eikä tarvi tosiaan muistaa sitä että tulin esim. sun muuttokuormaa kantamaan!

    Ei siis sillä että odottaisin vastapalveluksia. Mut alkaa se pidemmän päälle harmittamaan kun pistät itses likoon ja saat itse osakseks vaan olankohautuksia.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!