HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

puutarhassa kukkii ketutus


Mä olen vastoin kaikkia lupauksiani hurahtanut kaikenmaailman taimien kasvattamiseen, siemenpussien hipelöimiseen (kuulostipa erikoiselta?) ja mullan kuokkimiseen. Ihminen, joka vannoi, ettei tule kasvattamaan ikinä elämässään muuta kuin jormaa otsassaan, juhlii nyt kasvilaatikon vierellä villisti tuulettaen. Voi veljet. Toki tämäkin harrastus omaa ne synkät varjopuolensa.

Ehkä eniten vituttaa (tai ihmetyttää) miten on mahdollista, että rikkaruoho kasvaa niin jumalatonta vauhtia ettei mukana pysy, mutta se itse porkkana/mansikka/krookus/juhannusruusu on hädintuskin elossa? Tokihan se on kiva että edes joku kasvaa, mutta jos tarkoituksena on syödä omia punajuuria tai katsella kaunista liljapenkkiä, niin joku saatanan suolaheinä ei siinä vaiheessa ihan hirveästi lämmitä. Nytkin kun vilkaisen pihalle, saan todeta havukasviemme olevan ns. terminaalivaiheesa, mutta toi nokkonen kyllä menestyy ihan helvetin hyvin!

Ja se aika jonka kyseinen "harrastus" vie, varsinkin kun verrataan tuhlattua aikaa siihen hyötyyn. Näin rivitalomiljöössä mitään kauhean kannattavaa perunapeltoa kun ei oikein kykene pyörittämään, saatikka rakentamaan kovinkaan hulppeaa kukka-asetelmaa. Ensiksi rakennetaan kasvumahdollisuudet joillekin säälittäville taimille, sitten kannetaan selkä kierossa multaa ja vettä, ja toivotaan, että jos nyt edes jokunen korsi nostaisi päätään. Jee. Hauskaa.

Kun vielä sattuu olemaan munkaltainen apina joka ei erota ohraa voikukasta, niin onnea vaan yritykselle. Mulla ei ole mitään käsitystä mikä kukkii milloinkin, minkälaisissa olosuhteissa, kuinka kauan ja miltä se ylipäätään näyttää. Että meneppä siinä sitten nyppimään rikkaruohoja, kun ei edes tiedä mikä niistä risuista on se rikkaruoho ja mikä se The Kasvi, jonka kasvua perse hiessä odotellaan.  JA APUA EI VOI KYSYÄ JA GOOGLETUSKIN ON KIELLETTY! Että kappas kappas, orvokit lähti helvettiin niin että heilahti, mutta sammal se leviää kauniisti.

Ehkä joku kaunis päivä meidänkin terassilla kukkii muukin kuin rikkaruoho ja vitutus maximus.



3 kommenttia:

  1. Tämä! En oikeasti käsitä miten joiltakin se "viherpeukalo" vaan tuntuu löytyvän.
    Mun äiti kasvattelee takapihallaan rivarissa kymmenet eri yrtit, chilit, salaatit sekä kesäkurpitsat ja kukkapenkkikin rehottaa koreana, mutta heti kun se lähtee viikoksi matkalle ja mä lupaudun hoitamaan kukkien sun muiden kastelun ohjeiden mukaan, niin johan siinä ajassa ehtii puolet nyssähtää ja mutsin palatessa takapihalla odottaa neliömetreittäin jotain epämääräistä kompostijätettä. Jotenkin se vaan silti saa sen jälkeen ne puolikuolleet rehut taas kukoistamaan.
    Ei tajua.

    VastaaPoista
  2. Monet kasvattavat tarkoituksella sammalta esim. turvepaakkujen tai kivien päällä. Mutta tsemppiä. Yrityksen ja erehdyksen kautta lähti minullakin liikkeelle. Ruukkumansikat ja -tomaatit on aika kovia, niihin ei yleensä tule rikkaruohoja.

    VastaaPoista
  3. Mä ajan vaan nurmikon ja siinäkin kestää välillä 3 viikkoa. Muuten saa olla ja kasvaa, emmä jaksa kun ne kuolee kuitenkin. Kukkia ne voikukatkin on!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!