HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Valehtelija, valehtelija

Maailman surkeimpana valehtelijana mä en ymmärrä valehtelun hohdokkuutta tai ylipäätään sitä, kuinka joku siihen pystyy. Pienet valkoiset valheet mä ymmärrän, mutta sitten kun valehdellaan omat asiat työpaikasta poikaystävään, mulla loppuu ymmärrys.

Sanoin, että ymmärrän valkoiset valheet, sellaiset pienet. Musta on ihan okei esimerkiksi kusettaa kahville kinuavaa kaveria väsymyksellä tai kiireellä, jos tosi asiassa menossa on vuosisadan perheriita tai lähipiirissä on tapahtunut kurja sairaustapaus. Kaikki pääsee helpommalla, eikä mua ainakaan henkilökohtaisesti kiinnosta alkaa selittämään sairaalaan joutuneesta sukulaisesta tai megariidan syystä keskellä helvetillistä härdelliä. Asian voi halutessaan "myöntää" jälkikäteen - tuskin kukaan voi vetää asiasta kauheita kilareita, jos ei olekaan saanut samalla sekunnilla raporttia toisen yksityiselämästä.

On myös muita tilanteita, joiss ei ole pakko olla rehellinen. Omista tunteistaan on mun mielestä ihan hyväksyttävää vaieta, jos joku puolituttu niitä kyselee. Rakkauselämä, ihastumiset, parisuhteen tila tai seksuaalisuuteen liittyvät ja liian henkilökohtaiset kysymykst voi mun mielestä aivan hyvällä omallatunnolla sivuuttaa epämääräisellä vastauksella tai antaa ymmärtää toisin kuin asia on. "Seurustelettekste?!?!"-uteluihin voi suhteen alkuvaiheessa vastata "eeeeeeeei me sillai ööö emmäätiiä tota noin niin", jos ei halua koko maailmalle tuoretta suhdetta julki tuoda - varsinkin jos kyseessä on juorukelloista juorukelloin leukojen louskuttaja.

Mutta valehtelemista -siis mustista mustinta valehtelemista- mä en hyväksy, en ihmissuhteissa sen enempää kuin muuallakaan. Jos kumppanin täytyyy kusettaa olinpaikkansa, ystävätär keksii itselleen mielikuvituspoikaystävän, perheenjäsen viettää kaksoielämää naapurimaassa tai muuta vastaavaa yhtä tervettä, mulla alkaa napsua. Mikä helvetti siinä on, että ei voi puhua totta!? Musta tuntuu, että silloin ihminen itsekään ei ole sinut valintansa kanssa, kun ei kehtaa sanoa faktaa ääneen. Valheella kun on lyhyet jäljet, ainakin useimmiten.

Toisaalta selkeä valehteleminen on joskus jopa viihdyttävää. On kieltämättä aika hauskaa hymyillä, kun sinkkutyttö on vienyt ihastuksensa asteen pidemmälle ja kertoo mahtavista retkistään poikaystävänsä kanssa, joka ei ole edes tietoinen seurustelevansa kyseisen ihmisen kanssa (nähty ja kuultu on!). Ja kyllähän se pistää myös naurattamaan, kun joku kertoo sulle sattunutta asiaa omana kokemuksenaan (koettu on!). Tai nää neropatit, jotka valehtelee mielettömästä menestyksestään tajuamatta kuinka helppoa on jäädä kiinni - loistavat yo-tulokset ja SM-ennätykset urheilulajeissa kun eivät ole mitään salaista tietoa. 

Surulliseksi laittaa nämä itsetunto-ongelmista kärsivät ihmiset, jotka keksivät itselleen ja perheenjäsenilleen sairauksia ja tapaturmia, saadakseen muilta sääliä ja myötätuntoa. Ihan oikeesti hei, ihan saatanan oksettavaa! Mä en tiedä alhaisempaa, kuin kertoa keksitystä syövästä, jotta joku nyt vähän huomaisi mutkin. SHAME ON YOU!

Oletko sä itse valehtelija vai tunnetko megakusettajan? Oletko joskus yrittänyt valehdella ja jäänyt nolosti kiinni? Vai oletko sä bustannut jonkun mielettömästä valheesta? Kerro! 

12 kommenttia:

  1. Mulla on yks tuttu, jonka juttuja kuunnellessa tuntuu että se valehtelee kaikesta :D siis joo, ei siinä mitää jos sillon tällön valehtelee, mutta siinä vaiheessa kun kuulee kaikilta eri version hänen selittämästää asiasta ni alkaa mietityttämää että hei, tajuutko enää ite ees että valehtelet? Jos eka sanoo että on laihtunu 4 kg, seuraavalle 7kg, kolmannelle 12kg ja lopulta se summa o neljännelle jo 18kg ni hei kamoon :D ja muutenki kaikki iha pikkujutut muuttaa muotoaa, luulis että on hankala ees muistaa mitä kenellekki selitti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DDDD apua noi tyypit on ihan parhaita :DDD

      Poista
  2. Tunnustan valehtelevani porukoille ja sukulaisille opiskelun sujuvuudesta ja rankkuudesta. Lähinnä tullut valitettua, että kun on niin kamalan rankkaa, vaikka tosiasiassa sekin rankkuus on ollut vaan omasta laiskuudesta kiinni. Jospa sitä motivaatiota sais kesän aikana jostain repästyä vähän enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...no mut toisaalta eihän se oo valehtelua, et vaan kerro rankkuuden syytä (=motivaatiopuutos) :DD

      hyi mua miksi kannustan valheeseen

      Poista
    2. Hahaa :D Omantunnontuskat katos samantien, kiitosta vaan :D

      Poista
  3. Apua. Lähipiirissä on yks sellanen joka suurentelee asioita ja myös tuota sääliä samalla kerjää :D jos jollakulla on vaikka käsi kipeänä niin tällä rouvallakin on käsi äkkia niin kipeä et hirveenä saikkua "aijai ette uskokaan miten sattuu,ei pysty liikuttaan" (kummasti silti haravointiki sujuu)
    Sit semmosta et ikäänkuin olis kateellinen jos joku toinen sairastuu :D

    keksipä kerrankin säikytellä et omalla lapsellaan on syöpä "saa nähdä mitä lääkärit sanoo" ...loppujen lopuksi poika sai c vitamiineja :D
    Kyseinen henkilö on myös saanut jotain sähköshokki hoitoja käteensä ja lääkäri oli todennut:"tämä on hengenvaarallista mutta aivan pakko tehdä". Hmm vai et semmosta LÄÄKÄRI menis edes ehdottamaan. :D

    VastaaPoista
  4. Näin kesätöitä tehdessä tulee väkisinkin mieleen eräs riemukas tapaus, kun muutenkin aika huomionhakuinen luokkakaverini kertoi kyynel silmäkulmassaan minulle miten oli käynyt lääkärillä heikon olonsa takia. Lääkäri oli todennut kaverilla jonkun kuolettavan stressin ja kirjoittanut paperit ettei saa mennä kesätöihin koska voi muuten palaa kokonaan loppuun.

    Toinen kaveri kertoi että kyseinen tyyppi oli lopettanut kesätyönsä koska oli kohdannut ilkeän humalaisen asiakkaan ja käynyt sen jälkeen kouluterveydenhoitajalla.

    Ei sillä jos oikeasti väsyttää eikä jaksa, mutta pitääkö siitäkin vetää tuollanen show? Ei se nyt ole niin vaarallista jos ihan itse päättää ettei jaksakaan.

    VastaaPoista
  5. Kaveri väitti myyneensä ilmakitaran netissä, että hänellä on sydämmen tahdistin (kuitenkaan ei mitään arpea rinnassa) ja pari kertaa kun oltiin hänen auton kyydissä kuulemma sydän pysähtyi kesken ajon, keulineensa koulusta kotiin mopolla koko matkan ja jos valoihin on pitänyt pysähtyä niin pomppinut vain takarenkaalla ( ei tosiaan sen kaverin ajotaidoilla), hänelle on tehty polvileikkaus ja laitettu polveen metallia jossa on erään kappaleen sanat, mitähän muuta... :DD

    VastaaPoista
  6. Pakko tulla vielä kommentoimaan, munkin yks entinen ystävä väitti että isänsä on raiskannut hänet, veli puukottanut, isä ollut dokaamassa tän kaa ja jättänyt roskikseen nukkumaan, äiti hakkaa päivittäin kotona, ja lisäksi näitä jokapäiväisiä pikkujuttuja.

    VastaaPoista
  7. Mulla oli joskus yläasteella paha ongelma valehtelun kanssa. Ensin pikkujuttuja ja lopulta valheet paisu ihan övereiks ja musta ainakin tuntu järjettömän pahalta kokoajan se valehtelu mutta siihen jäi koukkuun. Kokoajan halus valehdella lisää ja kattoo kuinka paljo niihin juttuihin uskotaan ja lopulta alko uskoon itekki. Sit lopulta kerroin tästä muutamille kavereille, osa suuttu tosi paljon kun sai tietää jotkut asiat valheiks ja osa mun kavereista oli jo osannu epäillä mun valehtelua mut lopulta kaikki jolle kerroin halus vaan auttaa mua korjaan kaiken sotkun mitä valehtelu aiheutti. Onneks jäin yhdestä isosta valheesta kiinni kaikille ja sain kokee nöyryytyksen kunnolla sillä ilman sitä en ois täysin tajunnu kuinka paskaa valehtelu on vaik en muutenkaa sitä enää kestäny. Ainut mikä harmittaa on se että elämässä on yläasteen jälkeen tapahtunu oikeesti ikäviä asioita ja vaikka tiedän ansainneeni luottamukseni ystäviltä ja perheeltä on edelleen noloa puhua ongelmista kun jäi semmone pieni pelko et nyt mua ei enää uskota. Se on ehkä se karman lak, sitä saa mitä tilaa. Blogisi on loistava! :)

    VastaaPoista
  8. Mun yks vanha kaveri keksi aina kaikkea jännää. Kahentoista vanhana joku poika oli kuulemma huumannut sen jossain bileisssä, raiskannut ja tehnyt välittömästi raskaustestin joka näytti positiivista, ja jättänyt sen sit jonnekin pihalle housut kintuissa makaamaan. Isoveli teki sille kuulemma sit abortin :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!