HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

lakki päähän ja tonni taskuun

Kevät ja kesä ovat juhlien aikaa, ja ainahan kissanristiäisten osuessa kohdalle joutuu miettimään lahjaideoita. Ja yritäppä siinä keksiä jotain messevää viemistä, kun mikään ei nirppanokille kelpaa.

 Somessa on ollut paljon puhetta siitä, mikä on riittävä lahja ja mitkä taas epätoivotuinpien listalla - ja mä olen suoraan sanottuna aika saatanan lapiolla takaraivoon lyöty! Ihan täydellä pokalla nuoret - itse hädintuskin työelämään päässeet - rahanarvosta mitään tajuamattomat juhlakalut sadattelevat lahjojaan ja luettelevat, että mikäs olis jees ja mikä ei. Parikymppiä fyffee on liian vähän ja arvokakkulapiot paskaa. Mitä jumaleissonia?!

Ensinnäkin on aivan turha lätistä "no daa mieluummin sanon mitä haluun ku et saan jonku paskan lautassetin!!!". Vieras ei ole velvoitettu tuomaan yhtään mitään, tokihan se on kohteliasta. Mutta se mikä ei ole kohteliasta, on alkaa pokalla jakamaan jotain vitun lahjalistaa, että mää haluun ponin ja iPadin ja koiran ja 4D-tulostimen. Siinä vaiheessa, kun vieras tiedustelee toiveita, asia on tietenkin eri ja silloinhan nyt voi sanoa haluavansa sen sähkövatkaimen tai koristekissan - järjen rajoissa. Mutta ei vieraan tehtävä ole rahoittaa juhlia tai maksella teiniapinalle safarilomia, vaan osallistua juhlaan ja käyttäytyä juhlien teeman mukaisesti, luoden hyvää tunnelmaa.

Katsokaas kun kaikilla ei ole edes varaa heittää viittäkybää jonkun puolitutun pellen lakkiaislahjaan - varsinkin, jos niitä lakkiaisia ja muita pirskeitä on kesässä seittemät. Huvittavaa, että monet pennittömät ja vanhempien nurkissa asuvat tahvot kuvittelevat, että kaikki kaivaa ilolla ja onnella kukkaroa ja kantaa tabletteja selkä solmussa lahjapöytään. Voin kertoa että itse muistan parhaiten ne lahjat, jotka on ajatuksella mulle valittu - parhaimmillaan jopa itse tehty -, kuin ne seteliniput kirjekuorissa.

Ja tosiaan kun harmittaa niin pirusti saada niitä laseja ja kakkulapioita. Voi että. Mitä sitten pitäis tuoda? Kossua ja design-huonekaluja? Baarirahaa ja Gina Tricotin lahjakortti? Mä ainakin olen äärimmäisen onnellinen siitä, että mun ei ole 15 ikävuoden jälkeen tarvinnut miettiä yhtäkään astiahankintaa kotiini - kiitos rakkaille sukulaisille, jotka näitä "paskoja ja tylsiä astiastoja" alkoivat mulle kerätä jo ala-asteen alkumetreillä. Ehkä jonkun mielestä on sitten aivan uuvattia ostaa se kuuluisa kakkulapio kymmenenvuotiaalle, mutta mun mielestä se on lähinnä perkeleen hyvä satsaus tulevaisuuteen.

Häissä mä ymmärrän pirun hyvin lahjalistan, mikäli siitä tulee myös ilmi ettei mitään ole pakko tuoda, kunhan tuo itsensä. Nykyparit kun ovat useimmiten asuneet jo vuosia yhdessä ja niin edelleen, niin eipä siinä kukaan hyödy kymmenestä kahvinkeittimestä tai Sodastreamista. Mutta sitten kun joku pikkupirpana lahjalistoineen olettaa aivan tosissaan saavansa kuun taivaalta ja tähdet vielä kaupanpäällisiksi, niin morjes!

Itse henkilökohtaisesti aina juhlakaluna ollessani toivoisin saavani kortteja, valokuvamuistoja, yhteistä tekemistä, lupauksen siivousavusta tai itsetehtyjä keksejä. Tai jotain muuta, jossa antaja on vastaanottajaa lämmöllä ajatellut. Katsokaas kun minä käyn töissä saadakseni rahaa joilla voin haluamani asiat ostaa, ei mun tarvitse nakittaa sitä jobia vierailleni.



18 kommenttia:

  1. Siis aivan mahtava teksti! Asiaa prkl

    VastaaPoista
  2. Itsehän pyysin rahaa omaan asuntoon muuttoa silmällä pitäen. Mitään kalliita astioita en halunnut, koska en kuitenkaan raaski niitä käyttää. Eikä tullut pieneen mieleenkään vaatia mitään tiettyjä summia. Jokainen sai tuoda sen verran kun halusi/pystyi. Säästöön menivät melkein kaikki rahat. Yhden kirjan ja setin sukkapuikkoja kyllä ostin.
    -menninkäinen

    VastaaPoista
  3. Joo, just pari viikkkoa sitten luin jostain että valmistuvien kakaroiden mielestä 50 euroakin on liian vähän rahaa lahjaksi vaikkapa sukulaiselta..... :D Voi tätä ahneuden määrää.

    VastaaPoista
  4. Iltalehdessä oli juttua mitä valmistuvat ei halua lahjaksi yms. Aivan järkyttävää "ei 20e riitä mihinkään olisi sitten ostanut edes kaulakorun"
    Olisivat onnelisia että saavat ylipäätään lahjoja..

    VastaaPoista
  5. Tää oli muuten hyvä kirjotus, mut kannattaa muistaa että kaikki ihmiset ei haluu turhaa krääsää, siks mun mielestä lahjatoiveet/raha on ihan hyvä juttu.
    Mä oon niiin ilonen et mulle ei annettu lahjaks niitä lautasia ja laseja! Mieluummin ostin sit semmoset mistä ite tykkäsin. Se oiski ihanaa ku ois saanu mummon mielestä ihanat (kalliit) kukkalautaset joita vihais.
    (En siis tarkota et ymmärtäisin niitä vikisijöitä "50e on liian vähän!!" mut pointti on se, et ite olisin mieluummin ilman lahjaa, kuin että joku antais mulle astiaston)
    T. ihminen joka ei oo ikinä omistanut kakkulapiota

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii ja et voi toivoo sit sellasta astiastoo mistä ite tykkäisit ? :D

      Poista
    2. Niin sen takii sanoinki et lahjatoiveet on hyvä juttu, et vois toivoo just semmosta mistä tykkää (:

      Poista
  6. Mun mielestä on kiusallista, että suunnilleen täysin tuntemattomat ihmiset "joutuu" tuomaan jollekin randomille sukulaistytölle kalliita lahjoja siks että se pääsi koulusta pois. Siksi en pitänyt nyt juhlia kun lakin sain, mutta jos tänne sattui eksymään niin kahvit tarjosin ja kakkua kans.
    Sain silti aika paljon rahaa ja kattilan ja paistinpannun ja vaikka mitä... Meillä siis kävi pari pariskuntaa kahvittelemassa ja osa sukulaisista oli laittanut näiden mukana esim. rahaa.

    Ei tullut mieleenkään valittaa tai vaatia jotakin muuta. Sain ainoastaan hyödyllisiä asioita ja olen kiitollinen, koska tulen kyllä tarvitsemaan niitä joskus omassa kodissani.

    VastaaPoista
  7. Musta sillä lahjan rahallisella arvolla ei ole mitään väliä.Ajatus on tärkeimpää ja se, minkälainen lahja sopii kellekin.En ostaisi esim. hääparille valmiiksi vauvan vaatteita :D

    VastaaPoista
  8. jos joku kysyy multa nykyään lahjatoivetta on se aina sama: leikkokukkia! Niitä ei itse raaski ostaa vaikka ne olisi niin kivoja :)

    VastaaPoista
  9. Minä kirjotin kutsuuni muistaakseni, että annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikä kanneta niitä mun maljakkoon kuolemaan ja mikäli joku jotenkin haluaa muistaa, niin ilolla vastaanottaisin rahalahjoituksia matkakassaani. Tilinumeron rustasin vielä perään. Ja se toimi hienosti. Kaikki halukkaat laittoi rahaa sinne ja se tuli kyllä tarpeeseen yli puolen vuoden reissailun aikana. Joku kaveri oli laittanut parikymppiä ja se ilahdutti hurjasti, kun ei mitään kuitenkaan odottanut. Mulle ongelma oli ennemminkin se, että tuntui, että joku oli laittanut liikaa.

    VastaaPoista
  10. Omissa lakkiaisissani joskus taisin saada kaikenkaikkiaan 200 euroa rahaa lahjaksi. Ja sen kuuluisan kakkulapion. Järkyttää kuulla ja lukea esim facebookista miten nykypäivän ylioppilaat marisevat siitä ku saivat "vain" 2000e, uuden tietokoneen, kolmet festariliput, auton ja Havaijinmatkan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen että joku ylioppilas kirjoittaisi facebookiin päivityksen siitä miten vähän on saanut lahjoja vitun dorka :D:D:D Toi sun kommentti oli ku suoraan tosta viime postauksesta " silloin kun minä olin nuori...."

      Poista
  11. Musta lahjalistat ovat hyviä, koska näin vieraat eivät osta mitään tarpeetonta. Se on mun mielestä rahantuhlausta, jos ostetaan esim. koru, josta lahjansaaja ei pidä, ja sitten se pölyttyy vain laatikossa. Se ei ole kiittämättömyyttä, olen ollut kiitollinen kaikista sukulaisten antamista koruista yms., mutta samalla rahalla voisi saada myös jotakin, josta on oikeasti iloa ja hyötyä. Näin lahjanantajien rahat ovat oikeasti arvossaan, eikä se 40€ mene 'hukkaan', kun sitä korua/tavaraa ei koskaan käytetä.

    Sitte tietty kun lahja on saatu, on äärimmäisen epäkohteliasta alkaa nurisemaan tai palauttelemaan lahjoja. Mun serkku sai ylpäärilahjaksi mummoltaan astiaston, mutta palautti sen hänelle takaisin koska "liian ruma". Oltiin kaikki kyllä aika mitä vittua -fiiliksellä :--D

    VastaaPoista
  12. Nyt olisi ollut käyttöä vanhalle kunnon älä yleistä lehmä -painikkeelle. Ei multa oo ainakaan tultu kysymään johonki iltalehden kura-artikkeliin, että riittääkö 50€ lahjaksi, vaikka kevään ylioppilas olenkin. Itselleni se riittää ja varmasti monelle muullekkin, ja olen kiitollinen kaikista saamistani lahjoista, vaikkeivat kaikki niin käytännöllisiä olisikaan.

    VastaaPoista
  13. Itse olen ainakin tyytyväinen saamiini lahjoihin ja lahjatoiveiden kysyjille vastasin että, olen muuttamassa mahdollisesti omaan kotiin, joten tällä hetkellä arvostaisin enemmän rahaa ja lahjakortteja/asiaan liittyviä lahjoja kuin koruja. Pääasiassa tuli siis rahaa, mutta myös esimerkiksi keittiötarvikkeita. Täällä päin en ole kenenkään kuullut valittavan lahjoistaan, mutta jos näin tekee, niin en kyllä ymmärrä jos ei osaa olla kiitollinen edes siitä mitä on saanut.
    T: Vastavalmistunut

    VastaaPoista
  14. No itse en toivottavasti saa astioita kun en niitä tarvitse. Muuten olen kyllä kiitollinen lahjasta kuin lahjasta koska en pidä lahjoja minään itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
  15. Kakkulapiom kyllä sain kun olin maininnut että se puuttuu ^_^

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!