HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 31. heinäkuuta 2014

kesä ja kärpäset

Kesä, tuo kaunis suomalainen vuodenaika, jolloin kansamme kauneuden ja herkkyyden pääsee näkemään harvinaisen selkeästi. Erilaisissa kesätapahtumissa ja lomareissuilla suomalaisuudesta saa vallan mainion poikkileikkauksen ja kaukaisimmistakin maista tulleet turistit pääsevät pian sisälle suomalaisuuteen.

Hiljaiset ja vaisut suomalaiset pääsevät kesällä vauhtiin, kunhan kalja on kylmää ja lämpötila edes kymmenen astetta plussan puolella. Paita pois ja makkaraostoksille! Mikäs sen mukavampaa kuin hinkata hikistä ja pälvikaljuista vatsaansa kassajonossa etummaisen selkään! Ja ne suomenkielen kauneimmat sanat "perkele", "saatana" ja "vittu" eri muodoissaan rikastuttavat lomalaisen puhetta niin Puuhamaassa kuin grillijonossakin. Toki "rakastan"-sanaakin tulee käytettyä - ikävä kyllä se useimmin upotetaan lauseeseen jossa on jo sanat "HK:n sininen", "Karhu" tai "turpaanveto".

Mä en itsekään ole mikään muotiguru (nytkin istun collegehousuissa ja iänikuisessa topissa tätä naputtelemassa), en todellakaan, mutta kyllä sen suomalaisen capri-Kaarinan ja ja sandaali-Santerin tunnistaa missä vaan. Kreetalla lomaillessamme ei tarvinnut kanssaturistin suutaan avata, kun jo ulkoisesta olemuksesta osasi kotimaan arvata. Tennissukat, vyölaukku ja Koffin lippis eivät ole mitään myyttejä, vaan ihan sitä peruslomapukeutumista, kuten myös huonosti istuvat tunikat ja suomalaisuutta korostavat isänmaahenkiset t-paidat.

Suomalainen loma-asenne on myös vertaansa vailla - ei tarvitse lähteä mihinkään, kun voi hukuttaa useamman viikon muistikuvista paikassa nimeltä humala. Korkki auki kesäkuussa ja joten kuten sen saa survottua kiinni elokuun puolella, jos tahdonvoimaa riittää. Grillin vieressä vesisateessa on aina hyvä vetää perisuomalaiset perskännit ja pitää meteliä Petri Nygård-soittolistan tahdittamana. Ah, kesä!

Mutta sitten kun tulee Jorma the Lomailijan ja kukkahattutädin yhteentörmäys, konflikteilta ei voi välttyä. Justiinsa luin paikallislehdestä, kun joku ammattiloukkaantuja Millamaija-mielensäpahoittaja oli kokenut suurta vääryyttä kun oli sattunut aidan yli vilkaisemaan naapurin puuhia: siellähän se meni, saunaan, ja kaiken lisäksi alasti! Todella rankkaa. Tokihan sitä voisi käänntää päänsä ja olla katsomatta naapurinsedän kulkusia, mutta toisaalta niitä voi myös tuijottaa, järkyttyä ja lähettää asiasta viesti lehteen. Teki mieli kyllä kyseiselle ihmiselle laittaa takaisin, että onko omalla ukollas pienempi vai mistä moinen harmi, mutta jätin kuitenkin mielitekoni toteuttamatta.

Se suomalaisessa kesässä onkin ehkä parasta, että on mahdollisuus kääntää katseensa pois siitä lomasakista, jota ei itse halua nähdä (kuten mielensäpahoittajatätikin olisi voinut tehdä) ja siirtyä väljemmille vesille (joita tässä maassa onneksi riittää). Jos ei kestä hikisiä kaljamahoja ja Crocs-helvettiä, ei kannata mennä Tuuriin tai paikalliseen karaokekapakkaan. Mäkin olen siirtynyt mökin hiljaisuuteen, porukoille maalle tai muille syrjäseuduille, kun on alkanut tulla korvista ulos lomakansan ilonpito. Antaa kaikkien lomakukkasten kukkia!

Ihanaa kesäiltaa kaikille!




keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

siedettävää

Vaikka me ihmiset ollaankin nykypäivänä turhan herkkiä ulkoisille ärsykkeille kanssaurheilijan liian lyhyistä shortseista koirankakkaan ojanpenkalla, ja Italianpadat hernemaissipaprikasekoituksineen holahtavat sieraimiin naurettavimmistakin syistä, niin siitäkin huolimatta välillä me siedetään ihan liikaa.

Monet työpaikoilla, harrastuksissa ja koulunpenkillä sattuvista ikävistä kokemuksista useimmiten ohitetaan olankohautuksella. On ihan ok, että sulle puhutaan härskejä ja puristellaan perseestä, koska sä nyt olet ainoa nainen raksalla. Tai on pakko sietää jatkuvaa juoruilua ja leukojen louksuttamista, koska hei, me nyt ollaan kaikki naisia tällä toimistolla. Ja tokihan täytyy myös hyväksyä harrastuspiirien ja koulun nokkimisjärjestys ja tyytyä omaan heikompaan kastiin, koska jotkut nyt vaan kuuluu siihen kermaan ja omaa tiettyjä oikeuksia naurettavien perusteiden varjolla.

Me siedetään myös liikaa huonoja käytöstapoja ja suoraan sanottuna paskaa laatua. Me siedetään veemäisiä bussikuskeja, töykeitä asiakaspalvelijoita, epäsoveliasta käytöstä ja kelpuutetaan sekunda nurisematta. No en mä nyt viitsi valittaa näin pienestä; ehkä ostamastani kirjahyllystä uupuu seitsemän palaa ja lopuista kolmesta kaikki on enemmän tai vähemmän vaurioituneet ja ehkäpä myyjä puhui mulle asiattomasti ja kenties hinta oli vähän yläkanttiin laatuun nähden, mutta antaa olla. Ollaan olevinaan nöyriä, vaikka tosiasiassa ei vain uskalleta puuttua asiaan.

Nettimaailmassa melkein rikotaan sietokyvyn rajoja, mutta hei, se on vaan netti. On ihan okei huoritella, haukkua, mustamaalata, ilkeillä nimimerkin suojista ja tuhota itsetuntoja liukuhihnameiningillä. Porukka on vaan sillai et okei, no, iteppä menin nettiin, sainpahan ansioni mukaan sitten. En mä nyt tarkoita että jokaisesta provosta täytyy tehdä rikosilmoitus ja repiä peliverkkarinsa, mutta kaikkea nyt vaan ei tarvitsisi niellä.

Mutta me ei siedetä EU-direktiivien ulkopuolille jääviä käyriä kurkkuja, ruohoa leikkaavaa naapuria jonakin helvetin tärkeänä päivänä ("Hei sinä joka surruutit nurmikkoasi Keski-Sambian kansallispäivänä, häpeä!!!"), omaan silmään liian pulskaa tätiä kadulla, satunnaisesti haukkuvaa koiraa tai iloisesti kiljahtelevia lapsia pihaleikeissä. Mutta ala-arvoista kohtelua, polkemista ja simputtamista me kyllä siedetään. No, helppohan se on napista pikkuasioista kirjoittelemalla valivali-Facebook-statuksia, kun isompien asioiden edessä on täysin aseeton.

Siedettävää keskiviikkoa toverit!

torstai 17. heinäkuuta 2014

Lömällä

Sori pitkänpitkä postaushiljaisuus, mutta mä olen lömällä! Näkyillään kuomat kunhan kotiudun!


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

jääkaapin aliarvostetuimmat

Mun mielestä nykypäivänä mesotaan ihan liikaa avokadopastoista, friteeratuista norsunkärsistä ja höyrytetyistä vasikanperseistä, ja unohdetaan se todellinen a-luokka!

Ketsuppi, tuo joka ruuan pelastaja. Muuntaa paskimmankin pöperön siedettäväksi, jopa herkulliseksi. Jauhelihakeittoon, nuudeliin, munakkaan päälle, maissin hunnuksi... Ihminen joka ei nauti ketsupin tuomasta makuelämyksestä, kärsii mun mittapuulla mielenhäiriöstä.

Kaurapuuro. Soveltuu eri variaatioina nautittavaksi aamulla, illalla, välipalalla, päivällisellä - ja tietenkin pelkkään himoon ja mielitekoon. Lisukkeina toimii fiiliksen sanelemana joko mehukeitto, hillo, protskujauhe, marjat, raejuusto... Kuulemma myös viili (mitä --ttua....) on myös herkkua puuron kanssa. Plus että se on puoli-ilmaista ja ravintoarvotkin on jokseenkin kohdillaan. KUKA MUKA VOISI VASTUSTAA KAURAPUUROA!?

Nakit. On joo niin kamalan epäterveellistä ja rahvaanomaista ja paskaa ruokaa että hyh hyh. Turhaa lätinää! Jumankauta nakit grilliin, ketsuppia niskaan ja aijumankekka on loistava ateria esim. saunan päälle! Kesät talvet nakki toimii pikkupurtavana ja lisukkeena sapuskan kuin sapuskan kanssa.

Jogurtti. "Sokeri sitä ja sokeri tätä ja vittu lässynlää, hampaat putoo ja läskiä tulee". Ensinnäkin a) jogurtteja löytyy myös vähäsokerisina vaihtoehtoina ja b) aivan sama tässä konkurssissa! Jos karamellit ja proteiinipatukatkin maistuu, niin tuskinpa yksi hedelmäpommi sokerimäärillään tappaa ketään. Eikä sitä tarvi varmaan lapata naamaansa kilotolkulla.

Lanttulaatikko. Kuulemma paskin jouluruoka. JA HÖPÖNLÖPÖN! Sehän on suorastaan mestariteos siirappineen ja korppujauhopintoineen! Syön kyseistä juuresruokien aatelia myös kesällä - TOIMII!

Pinaattikeitto ja kananmuna. Mulla nousee syke noin sataanseittemäänkymmeneen, jos sitä jossain on tarjolla. Kun muut teki u-käännöksen ruokajonossa, mä etenin itsepinatisesti kyynärpäätaktiikalla kiilto silmämunissa kohti pinaattiämpäriä. Ettei vaan lopu kesken tuo vihertävä, nestemäinen kulta.

Mikä ruoka on sun mielestä aivan aliarvostettu? Jaa himosi kanssani!