HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 30. syyskuuta 2014

nainen ratissa

Jotkut Instagram-seuraajat ovatkin varmaan panneet merkille perheemme kasvun yhdellä menopelillä; Audi, fillarit ja moottoripyörä ovat saaneet uudeksi ystäväkseen ensimmäisen oman autoni! Vuoden tauon jälkeen ajaminen on samaa luokkaa kuin viisivuotiaan juottaisi humalaan ja käskisi pujotella potkulaudalla neljän ruuhkassa, mutta kaippa pikkuhiljaa Fordilla rullailu alkaa luonnistumaan. Tällä hetkellä mä kyllä olen täydellinen stereotypia naisesta ratissa.

Toisaalta nyt kun pääsee liikenteeseen autoilijan roolissa, näkee ja kokee liikenteen eri kantilta. Mä olenkin tässä jo viikon jälkeen onnistunut havainnoimaan viisi vittumaisinta autoilijatyyppiä, jollaiseksi itse en koskaan halua(isi) tulla. (Huom. eivät ole vittumaisuusjärjestyksessä, koska kaikki jakavat ykkössijan!)

1. Perseessä kiinni tönöttävät.
Jos mä ajan rajoitusten mukaan enkä vähääkään alinopeutta, en näe syytä minkä takia täytyy hiillostaa takapuskurissa kiinni. Jos sä saatana haluat mun autooni sisään, suosittelen käyttämään ovea, enkä rysäyttämään takaluukusta. Kaupunkialueella tulee helposti nopeita jarrutuksia, kun joku putkinäköinen Keimo sattuu sittenkin tulemaan kolmion takaa tai joku muu neropatti päättää tehdä jonkun äkkiratkaisun, niin sitten onkin helvetin hauskaa kun joku tampio rysäyttää perään. Eikä se herkkua ole isommillakaan teillä, kun mittarissa on sata vauhtia ja joku villieläin heittäytyykin tielle JA JOKU AIVOKÄÄPÄ VETÄÄ PERÄSSÄ KIINNI! Ohita jos on noin helvetillinen kiire!

2. Sairaat ohittelijat.
Vastaan tulee sata autoa, kymmenen rekkaa, sulla on keltainen viiva, yleisestikin vauhti omalla kaistallasi on rivakkaa MUTTA PAKKO PÄÄSTÄ OHI sillä isin megasiistillä Mesellä. Lopputulos on viiden auton äkkijarrutus, ylimääräisiä puikkelehtimisia, kolmetoista vaaratilannetta ja pahimmassa tapauksessa kolari. Mutta hei, sun oli pakko päästä ohi, että oot noin puolitoista minuuttia aiemmin perillä! Kai sitä ny kuolonkolarin aiheuttaa, kunhan vaan saa kasvattaa omaa itsetuntoaan ja kokea itsensä hetkellisesti rallikuninkaaksi!

3. Ne, jotka eivät osaa käyttää vilkkua.
Sulla on siinä autossa ratin läheisyydessä sellainen viiksi. Käytä sitä. Sen pointti on kertoa muille liikenteessä kulkeville mitä sä aiot seuraavaksi. Ihan myös sinun oman turvallisuutesi takia. Vilkulla ei ehkä käännytä, mutta vilkulla voi välttää esim. sairaalareissun. Ja jos sä käytät sitä vilkkua, tee se mielellään ajoissa. Se että sä heität vilkun päälle samaan aikaan ku jarrutat ja käännät rattia, ei ihan hirveästi auta. Kun joku rekka vyöryy niskaan kun oma vilkkukäsi ei toimi, on aika turha itkeä  ja märistä turvaväleistä. Ja kun se vilkuttaminen tekee muutenkin liikenteestä huomattavasti sujuvampaa; vittumaista odoitella risteyksessä omaa vuoroaan ja todeta sitten että ahaa, sä päätitkin kääntyä sinne, okei! Kiva! Jos käsi ei vilkulle taivu, kannattaa käydä lääkärissä näyttämässä kättään. Tai päätään.

4. Mun on pakko päästä JUST TÄHÄN väliin -apinat.
Sulla on laivankokoinen kiesi, jonka sä haluat saada siihen pienimpään rakoon mitä parkkipaikalta tai ihan mistä vaan löytyy. Sulle sopivan kokoinen paikka olisi noin kolmen metrin päästä, mutta PAKKO, aivan pakko päästä JUURI TÄHÄN! Sitten vekslataan ja venkslataan eestaas ja lopputuloksena pari kolhaisua, eikä naapuriautojen kuskit pääse omiin menopeleihinsä. Sama pätee kaistanvaihtoihin. Sulla olisi ollut noin sata mahdollisuutta vaihtaa kaistaa viimeisen puolen minuutin aikana, mutta JUST NYT kun on vähän jo liian myöhäistä, sun täytyy päästä siihen rakoon ILMAN VILKKUA! Maalaisjärki, ennakointi, käytöstavat?

5. Ihan sama -autoilijat.
"Mä ajan taajamas kahtasataa, iha sama. Iha sama jotkut kuolonkolarit ja vaaratilanteet ja sakot. Kato jos mä haluun vetää kolmion takaa satasta muiden eteen ni mä vedän. Kato ei paljoo kiinnosta, yolo ja sillee. Ja vittu jou mään. Mä teen mitä haluun, oon niin pro kuski ja elän vaan kerran. Vedän invapaikalle ku mua ny huvittaa. Oikeestaan vedän tän mun autoni vaikka Koskikeskuksen aulaan jos mua sattuu huvittaa. Kato mul ei o midi menetettävää ja paljo nappaa jotkut kävelijät ja suojatiet ja pyöräilevät lapset ja poliisit ja lait. Poppi soi ja talla pohjaan!"
Ihanaa että sä oot saanut kortin ja rikastutat tätä liikennettä muiden kaltaistesi apinoiden kanssa!



Ei ehkä kuitenkaan tässä ratissa...


Mikä SUA ottaa eniten kupoliin liikenteessä?

torstai 25. syyskuuta 2014

10 asiaa, jotka jokainen lapseton on kuullut

Jos satut kumppanisi kanssa muodostamaan nuoren pariskunnan jolla ei (ainakaan vielä) ole lapsia, seuraavat kymmenen lausahdusta ovat varmaankin sinulle tuttuja.

"Millos teillä alkaa kuulumaan pikkujalkojen tepsutusta?"
Jos mä haluan kuunnella pikkujalkojen tepsutusta, mä voin mennä kuuntelemaan sitä vaikka Hoploppiin. Ja hei kamoon, mitä se kenellekään kuuluu? Iljettävää kysellä toisilta, että millonkas sää Tsyge siität ton Pirjoliinan, että oliskos jo aika heittäytyä tiineeksi.

"Sit kun teillä on lapsia...."
...kaikki on niin saatanan raskasta ja vaikeaa ja hankalaa ja silti niin palkitsevaa ja ihanaa ja ja ja... Ihan kuin elämä olisi täydellisen merkityksetöntä ennen perheen perustamista.

"Odotappas vaan kun teilläkin on jälkikasvua!"
Eli toisin sanoen "kyllä teilläkin vielä hymy hyytyy!" Tässä lauseessa on yleensä vähän sellainen "tepä ette kestäisi tätä vanhemmuuden taakkaa, jonka me kannamme harteillamme"-vivahde.

"Olis se niin ihanaa jos teilläkin olis pieni käärö..."
Mene saatana Jyskiin ja osta sieltä ittelles kapalo, mä en ainakaan ala sijaissynnyttäjäksi tai ryhdy toisten mielihaluja toteuttamaan omilla sisuskaluillani.

"Otappa Perttijantteri syliin, niin saat harjoitusta, heh heh!"
Kukas antaa opetustunteja sitä itse lastentekoa varten, hä? Eikö se olis ensisijaisempaa kuin pidellä sukulaispilttia polvella?

"Kyllä sit kun on omia lapsia, jää oma halut ja toiveet kakkoseks!!"
No, ehkäpä juuri siksi niitä lapsia ei ole.

"En kyllä kadu hetkeäkään!"
Mun mielestä tää on jotenkin kuvottavaa. Ihan oikeesti sun täytyy todistella muille, että olet iloinen ratkaisustasi hankkia lapsia?! Vai onko toi joku tv-shop- tyylinen tsemppilause lapsettomille, että ei muuta ku hommiin, ette tule katumaan!

"Te voitte lainata Keimoleenaa niin tiedätte millasta se on, se lapsiperheen arki!"
Öö, haluanko mä tietää? Teidän lapsenne kautta? En? Pitäkää Keimonne.

"Sillon kun Tsyge Junioria ei viä ollu, mä en tienny maailmasta mitään."
Ja kas näin päästään siihen tulokseen, että ihmiset jotka eivät koskaan syystä tai toisesta perhettä perusta, "eivät tiedä maailmasta mitään"!

"Kannattaa opiskella niin ja näin ja hoitaa taloustilanne noin ja niin ja tehdä töitä tuolla ja tällä tavalla, niin sitten tekin voitte alkaa suunnittelemaan perhettä!"
Mä ymmärrän, että häät, olohuoneen sisustus ja lomamatka suunnitellaan tarkasti kohta kohdalta, mutta että perhekin pitää perustaa aikataulumaisen tarkasti tähdäten ideaaliolosuhteisiin? Kiva ajatus, mutta ikävä kyllä elämä ei aina mene niin, kuin kymmenenvuotiaana kuvitteli. Aina ei ole mahdollista hankkia satukirjamaista ihanne-elämäntilannetta lasta varten. Ja miten helvetissä kukaan voi sanella toisille ihmisille milloin heidän kannattaa hankkia mukuloita?!



keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Facebook-statuksia muumien tyyliin ||

Muistaako joku vielä Muumien FB-sekoilun? Nyt on aika jatkaa kakkososalla!


Niiskuneiti kuunteli kappaletta Diandra - Paha poika 
Haisuli kommentoi: tääl ois yks ;)

Muumimamma: Tervetuloa kaikki kurpitsajuhlaan tänään ihan mihin aikaan vaan, ovet ovat auki! :):)
Viljonkka kommentoi: Ei ikävä kyllä päästä, koska #eatclean & #healthyeating.

Muumipappa: vitu hyvii sienii
Hemuli kommentoi: äläpä

Mörkö: Ensimmäinen ja viimeinen työpäivä mehutehtaalla. Tein vahingossa kuusisataa lirtaa mehujäätä. :( #mehu

Hemuli: Lauantai-ilta, luvassa rankkaa postimerkkeilyy ja kasvitieteilyy!
Muumipappa kommentoi: Voinko tulla poikkee, poltetaan piiput?

Netti-Poliisimestari: Poliisi pyytää silminnäkijähavaintoja smaragdivarkaista. Tähän mennessä saamieni tietojen mukaan liikkeellä kaksi lyhytkasvuista mekkopukuista heppua, sukupuolet eivät vielä poliisin tiedossa. Ota yhteyttä.
Viljonkka kommentoi: Siellä ne kriminaalit on Muumeilla hyysättävinä!!!!

Pikku Myy: EIKÖ ME PÄÄSTÄ MIHINKÄ LAITTEISII?? - paikassa Särkänniemi käyttäjien Tiuhti ja Viuhti kanssa.
Tiuhti kommentoi: Kiitti pituusrajat!!

Nuuskamuikkunen: TJ0, lomat lusittu, ny kotio päi.
Muumipeikko kommentoi: <3

Muumipeikko: Tytöt eivät kiinnosta minua.
Niiskuneiti: ???

Nipsu: Katoin Twilightin, en todellakaan suosittele kenellekään... #vampyyritraumat

Taikuri: Ollu vissii meikäpojalla astetta kovemmat paardit, meinaa hattu hukas xD

Niisku: ei näitä ilmalaivoja kortilla ajeta!!!
Haisuli tykkää tästä.

Hattivatti: Jaahas, se olis ny sähköinsinöörin paperit kädessä! :)
264267 hattivattia tykkää tästä.

Ninni kuunteli kappaletta Janna - Läpinäkyvä

Jenni-täti: ei oo fygest kii

huomiohuoraus ja kehujenkerjäys

Harrastus, jota on harrastettu aivan varmasti niin kauan, kuin vain ihmisiä on tällä pallolla saapastellut. Ja mahdollisuuksia harrastuksen jatkamiseen suorastaan satelee erilaisten nettisivustojen ja somevillitysten muodossa. Mutta mitkä ovatkaan ne suosituimmat heitot, jolla huomio on taattu?

"Vitsi mä oon ihan täynnä, en tod jaksa syödä enempää"-vikinä littanaa vatsaa taputellen, kun lautaselta on lapikoitu suuhun noin kolme ja puoli teelusikkallista jäävuorisalaattia. Ruokaseurue tässä vaiheessa vilkaisee noloina tyhjiksi nuoltuja lautasiaan ja yrittää selitellä, että eivät hekään yleensä syö niin paljoa.

"Vitun vasikat tiätte kyl mitä tapahtuu jos laulaa!!"-tyylinen sekoilu, ilmenee lähinnä teinipoikaporukoissa ja Facebookissa. Tämänkaltaisen egouhoilun idea on viestittää muille ihmisille, että "olen tehnyt jotain todella hurjaa, olen kova jätkä!". Herää kyllä kysymys, että miksi syytät muita siitä että olet itse tehnyt jotain väärää, mutta no. Ei aina voi ymmärtää.

"Oon niin paska tässä, en osaa mitään"-sönköttäminen asiasta, jossa on aivan saatanan hyvä. Kun tiedossa on kymppi matikasta tai kultamitali pituushypystä, on aika turvallista heittää "vähäks oon huono"-kortti pöytään.

"Oon niin iljettävä läski" ja taas taputellaan sitä littanaa mahaa ja vilkaistaan lähellä seisoskelevia pulleroita. Joo, jokainen näkee vartalonsa miten näkee ja jokaisella on omat kauneusihanteensa, se on ihan ok. Mutta silloin kun kyseinen heitto ajoitetaan siihen kun itse on verhonnut luisevan ruotonsa kireään sukkahousuasuun ja ympärillä on vähän pyöreämpää tai omaan makuun huonokroppaisempaa sakkia, niin aika törppöä toimintaa.

Ja erilaiset kampanjat ja somevillitykset. Esimerkiksi #kutsumua-kampanja kuulosti ihan hyvältä, mutta kun itse runsaskätisesti kiusanneet pikkulortot ottavat itsestään selfieitä "en ole kusipää, vaan kaunis ja ihana"-kyltit kädessä omahyväisesti hymyillen, menee pikkuisen mauttomaksi.

Myös blogit ovat oiva keino saada hetken valokeilassa - varsinkin jos blogilla on joku messevä ydin. Yhdessä vaiheessa tuntui, että yläkouluikäiset hankkiutuivat paksuiksi vain saadakseen puitteet kuntoon teiniäitiblogia varten. Ja päälle vielä vihjailevat postaukset! "Tässä on sattunut kaikenlaista. en voi kertoa, aihe liian kipeä, mutta se liittyy... no, en voi kertoa. Haluaisin kyllä kertoa. No okei, se liittyy pettämisdraamaan. Tai ei. Haluan olla yksin asian kanssa, älkää vain kyselkö lisätietoja!"

Mutta onhan tällä asialla kääntöpuolensakin. Tuntuu, että saavutuksistaan nauttiminenkin lasketaan nykyään huomiohuoraamiseksi. Iloista tapahtumaa ylivstävä päivitys, omasta mielestään itsestä kaunis kuva tai muuten vain omasta onnistuneesta suorituksestaan kertominen katsotaan kehujenkerjäämiseksi ja retosteluksi: "Mitähä vittuu toiki lääsää tosta sen puolimaraton ajasta/yo-tuloksista/lomakuvista, vittu ketää kiinnosta!!!". No, kaippa se on niin, että sanoit mitä sanoit, aina se voidaan tulkita väärin ja kääntää sua vastaan. 


Huomiohuoratonta päivää kaikille!

"Mä oon IHAN täynnä!"

tiistai 16. syyskuuta 2014

näpit irti

Missä menee hyvän maun raja kun puhutaan työpaikalla tapahtuvasta vitsailusta ja flirttailusta? Mikä erottaa kaverillisen flirtin ahdistelusta? Mikä kuuluu työpaikalle ja mikä ei? Saako työkaveria kosketella luvatta? Mikä lasketaan häirinnäksi? Ja mitä yksittäinen työntekijä voi tehdä, jos kokee olonsa epämukavaksi kyseisestä toiminnasta johtuen?

"Ootko sä vähän herkkä?" vastattiin kaverilleni, kun hän otti yhteyttä esimieheen työpaikalla sattuneen seksuaalisen häirinnän takia. Toverini oli saanut koko työpäivän kestää ahdistelevia kysymyksiä, flirttailua, himokasta tuijottamista ja kuin pääpalkinnoksi sai vielä kyseisen tyypin iholleen. Mun mielestä mikään edellämainituista ei kuulu varsinkaan työpaikalle. Ei sen puoleen, että missään muuallakaan kenenkään tarvitsisi kokea tuollaista kuvottavaa paskaa tahtomattaan.

Ja hei HERKKÄ? Mitä helvettiä, tarvitseeko jonkun aivokääpiön perseenhipelöintiä kestää? Tekeekö se susta vahvemman ihmisen, jos siedät mukisematta kahdeksan tuntia oksettavia vihjailuja ja iholle pyrkimistä? Ja täytyykö se sietää vain siksi, kun sattuu olemaan nainen? Onko nainen miesvoittoisella alalla pelkkä pimppi ja tissit?

"Ei tällaisesta oo ennenkään kukaan valittanut" oli toinen pervopaviaanin esimiehen esittämä argumentti. MITÄ VITTUA!? Se että sä olet joko ensimmäinen häirinnän uhri tai kukaan muu ei ole uskaltanut kertoa ahdistelusta pervopetterin esimiehelle, tekee asiasta vähäpätöisemmän? Että jos se vielä jatkuu viikkotolkulla ja loppuhuipennukseksi väkisinmakaa sut, niin kattellaan sitten, vai?

Ja onko säälittävämpää, kuin heitellä jotain "oot aika kuuma, vink vink, sexy girl, tuu meille"-kommentteja, tuijottaa tissejä ja kouria persettä TÖISSÄ? Ja varsinkin, jos asiasta on useammin jo huomautettu... Että mä oon sanonut kolmetoista kertaa että pidä ne näppis kurissa, mutta yritä toki neljännentoista kerran, voi olla että just tällä kertaa sua onnistaa! Jos ei koita, niin ei voita! Eiku? Missä työmoraali ja käytöstavat? Musta olis äärettömän mahtavaa tavata nainen, joka syttyy tuollaisesta juntteilusta ja tahtoo olla työpaikkansa seksiobjekti.

Jokaisella työpaikalla on omat läppänsä ja työryhmän sisäiset suhteet vaihtelevat. Jossain firmassa läpsitään perseelle eikä se haittaa ketään ja se on ihan ok. Toisissa sitä ei suvaita, mikä myös on musta ihan ymmärrettävää. Mutta jumalauta ketään ei läpsitä tai hipleöidä luvatta, eikä myöskään puhuta seksuaalissävytteisesti - eikä varsinkaan sen jälkeen kun työkaveri on siitä suivaantunut ja kyseisen "hassuttelun" kieltänyt.

Itsekin mä olen ronskin huumorin ystävä, mutta huumorilla ja ahdistelulla on aika helvetin iso ero.


Oletko sä joskus kokenut häirintää töissä? Kuinka asia ratkesi?

tiistai 9. syyskuuta 2014

tv-sarjat tiivistettynä ||

Nyt seuraa lisää tiivistelmiä tv-sarjoista!


Neljän tähden illallinen.
Neljä julkkista - joista katsojat tunnistavat maksimissaan kaksi - kerääntyvät toistensa koteihin nauttimaan illallista mukahauskan kertojan heitellessä "parsa sinulla on housuissasi, heh heh"-tyylisiä heittoja. Joko illallisen tekijä "nauttii ruuanlaitosta ja tekee erästä bravuuriaan" tai "ei ole koskaan koskenutkaan hellaansa".  Kaupasta ei meinaa millään löytyä sopivia ainesosia, lihojen marinadi melkein unohtuu ja kokki havaitsee aivan liian myöhään omistavansa vain kolme viinilasia. Ruuanlaitto illan isännän/emännän sönköttäessä urastaan muistuttaa ikävän paljon yläkoulun köksäntunteja. Tulos on lähes tulkoon aina sama - keskinkertaista ruokaa ja kiusallisia hetkiä, kun uppo-oudot ihmiset yrittävät rupatella luontevasti. Illan kokki myös järjestää vierailleen jotain hurjan hauskaa ohjelmaa, joka voi olla saamelaisia kansanlauluja tai punaviinillä terästettyä tanssimattoilua. Kaikilla on riemastuttava ilta ja kaikki ovat saaneet kokemuksen myötä uusia ystäviä.

Salatut Elämät.
Kun ihminen muuttaa Pihlajakadulle, hänen koko menneisyytensä katoaa ja sosiaalinen elämänsä kuolee, koska Pihlajakadulla saa kaveerata, seurustella ja harrastaa ainoastaan saman rapun porukan kanssa. Välillä myös ammutaan ja tapellaan, pääasiassa päivät menee juoruiluun ja naapureiden elämän sotkemiseen. Salailuun ja oleellisten asioiden kertomatta jättämiseen kuluu myös huomattavasti aikaa. Ja totta kai jokaisen rapun asukkaan kanssa täytyy kokea intiimi suhde! Ja aivan ehdottomasti kaikista Helsingin kuppiloista ja kahviloista täytyy käydä juuri sen kusipäänaapurin ravintelissa sumpilla!

Pomo piilossa.
Toimistusjohtajien toimitusjohtaja, herra yliomistaja soluttautuu siivoojaksi tai hampurilasten paistajaksi vakoillakseen ketjunsa toimia. Kukaan ei ihmettele kameramiesten läsnäoloa. Yllättäen jo ensimmäisenä päivänä hän tutustuu kolmeen työntekijään, jotka kaikki tekevät seitsemää muutakin työtä kustantaakseen isänsä, koiransa ja lapsensa opiskelut ja polvileikkaukset. He kaikki ovat pääsääntöisesti ahkeria huippuosaajia - jotain pieniä puutteita voi olla, mutta niistä ei sen enempää välitetä koska heillä on lämmin sydän. Viikon kestäneen työntekijöiden kusettamisen jälkeen isokiho paljastaa näille arjensankareille olevansa koko paskan ykkösäijä ja lätisee siitä upeasta työpanoksesta, jonka heistä jokainen on antanut kyseiselle firmalle. Tämän jälkeen pomo antaa parille työntekijälleen tuntuvan määrän kahisevaa, matkan Havaijille, silmien laserleikkauksen ja ponin, kun sadat muut työntekijät eivät saa mitään.

Rekkakuskit jäällä.
Tie on liukas. Mitä vain voi tapahtua. Lumimyrsky on peittänyt tiemerkinnät. Taka-akselissa on jotain vikaa ja ulkona neljäkymmentä astetta pakkasta. Vauhti ei saa hiljentyä, muuten rekka voi jäädä jumiin näissä äärimmäisissä olosuhteissa - tai jopa pudota satoja metrejä vuoren rinnettä pitkin. Oho, mikä ääni se oli? Kiinnitysliina irtosi. Myrsky pahenee, tällaista keliä ei ole ennen nähty. Ja silti kaikki selviävät hengissä!

maanantai 8. syyskuuta 2014

tv-ohjelmien tiivistys

Mä olen vähän sellainen kaveri, että en jaksa tuijottaa televisiota tunnista toiseen. Itseasiassa puoli tuntiakin tuottaa tuskaa, joten mä kelailen ohjelmia, hypin tylsien kohtien yli ja jätän alku- ja loppulätinät katsomatta. Katson siis ohjelmista pääpointit, eli keskeltä viisi minuuttia. Tää eteenpäin kelailu ja kohtausten yli hyppiminen on opettanut mulle monen tv-sarjan lähes identtisen kulun ja aionkin jakaa teille huomioni eräistä valikoiduista tv-ohjelmista!

Kuppilat kuntoon.
Gordon saapuu kaksikymmentä vuotta sitten trendijunasta jääneeseen ravintolaan, jonka omistajat ovat joko tyhmiä tai aggressiivisia, yleensä molempia. Gordon tilaa paria ruokalajia, jotka ovat ehdottomasti kamalimman makuisia mitä hän on ikinä maistanut. Ruoka on joko raakaa, ylikypsää, vetistä tai mautonta. Gordon haluaa tavata keittiöhenkilökunnan ja pitää heille pienen palautetuokion: "Mitä vittua teillä liikkuu päässä?! En ole koskaan maistanut mitään yhtä saatanan pahaa risottoa, eikö täällä jumalauta osaa kukaan kokata!? WHAT THE FUCK!?" jonka jälkeen keittiömestari poistuu paikalta ja käskee sammuttaa kamerat. Kylmiöstä löytyy hometta - kukaan ei ole käynyt siellä vuoteen! Gordonin naama punoittaa, kun hän huutaa paikan olevan terveysriski ja omistajan pelkkä pelle. Henkilökunta alkaa nöyränä pestä paikkoja. Sitten - tadaa - yhdessä yössä kyseinen rafla rempataan, kokit koulutetaan tekemään gourmeeta, omistaja joutuu anelemaan asiakkaita avajaisiin ja kaikkia jännittää. Keimit meinaa mennä päin helvettiä, kun avajaisvieraat joutuvat odottamaan ruokia pienen ikuisuuden, mutta lopulta kaikki kääntyy parhainpäin ja kassaan virtaa rahaa.


Hurja remontti.
Perhe pitää pyhäkoulua tai päiväkotia homekämpässään, heillä on itselläänkin viisitoista lasta, puolet jotenkin raajarikkoja ja talo on totta kai pilannut kaikkien terveyden. Mutta ei hätää, Hurja remontti auttaa! Ty Pennington ensin tirauttaa tiiminsä kanssa pari kyyneltä, pyyhältää paikalle kysellen perheen mieltymyksiä (jos satut sanomaan pitäväsi jalkapallosta, saat todennäköisesti makuuhuoneeksesi futisstadionin pienoismallin) ja pamauttaa kämpän paskaksi Kermit-sammakon avustuksella. Aina välillä mässäillään perheen sisäisillä tragedioilla. Perhe lähtee Disney Worldiin ja viikon päästä kun he palaavat kotiin ylienerginen Ty esittelee heille helvetillisen huvilan, jossa kynttilät syttyy silmänmuljautuksella ja king size -tiskikoneessa voi pestä vaikka auton. Kaikki itkevät onnesta (paisti juontaja, joka todennäköisesti vetää jotain piristeitä) ja rakastavat mauttomia teemahuoneitaan.

Olet mitä syöt.
Läski britti mättää ranskalaisia ja olutta, voi huonosti, on vähän ummetusta, sydäririski, korkea kolesteroli ja b-vitamiininpuutos. Kertoja ivailee tämän vatsamakkaroista ja sikamaisista ruokamieltymyksistä ja kameran inhorealistinen kuvakulma paljastaa selluliittipyllyn jokaisen poimun. Luiseva Gillian pamahtaa paikalle tykittäen faktoja pullerolle ja ratsaa jääkaapin - jokainen lokero suorastaan tulvii ranskalaisia, bisseä, pitsaa ja jäätelöä. Pullukalle näytetään viikon sapuskat kerättynä yhdelle pöydälle, pullukka järkyttyy ja tajuaa kuolevansa näillä näppäimillä, jos jatkaa samaa rataa. Vastapainoksi esitellään vihanneksia pursuava kasvispöytä, pullukka esittää pitävänsä niistä, mutta nurisee kotona kuinka vihaa selleriä. Sitten hypitään trampoliinilla, kippistellään smoothiella ja suututetaan Gillian ainakin kerran. Kymmenen-viisitoista kiloa tipahtaa siinä sivussa ja ihminen on energisempi, onnellisempi ja virkeämpi kuin koskaan.

Huutokaupan metsästäjät.
Koko sakki sattumalta saapuu samaan varastohuutokauppaan ja jo kolmessa minuutissa alkaa vittuilu ja kukkoilu - yleensä taisteluasetelma on Dave vastaan henkilö X. Kaupanteko alkaa, Barry maksaa liikaa kopista josta ei hyvällä tahdollakaan löydy mitään arvokasta,  Brandi pyöräyttelee silmiään ja huokailee, Jarrod kehuu itseään, Darrel odottaa jymypottia ja Dave keskittyy olemaan nolo oma itsensä. Joka nyssykästä ja pussukasta löytyy käsittämättömän harvinaisia esineitä, jotka toinen toisensa perään paljastuvat huonoiksi kopioiksi. Lopulta joku porukasta  tienaa  pari tonnia jollain vanhalla julisteella tai kivikokoelmalla. Lopputekstien valuessa Barry rikkoo jotain tai satuttaa itsensä.