HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 9. lokakuuta 2014

pieniä paheita

Kaikilla meistä on varmasti pahoja tapoja, sellaisia pieniä paheita, joista on hankalaa päästä eroon. Niistä on erityisen hankala päästä eroon varsinkin silloin, kun ei edes yritä. Oma paheskaalani on laajaa mallia, eikä näillä näkymin ole kutistumassa.

Ykköspaheeni on varmaan tämä järkyttävä sokeririippuvuus ja sen myötä muodostunut makean napostelu. On aivan virhe ostaa kaappiin jotain "vierasvarakeksejä", koska seuraavana päivänä allekirjoittanut on vetänyt ne naamaansa sillai puolihuomaamattomasti. Petja teki pari päivää sitten maksimaalisen virheen ostamalla suklaalevyn keittiön kaappiin. Hmm, onkos sitä enää? Ja saikos Petja itse palaakaan? Täytyis ehkä vieroittaa itsensä, mutta....

Toinen paha tapani on se, kun mulla ei pysy millään korkki kiinni. Siis ihan konkreettisesti, tää ei ollut mikään viittaus viinalla läträämiseen. Yhdessäkään meikkivoidetuubissa, hammastahnassa, rasvapurkissa tai missään muussakaan vastaavassa esineessä ei ole korkkia tai kantta sen jälkeen, kun olen sen käteeni saanut. Mä en tajua mihin mä ne taion! Ne meinaan katoaa jäljettömiin heti sen jälkeen, kun mä olen ollut niihin kosketuksissa.

Kolmas on mun närppiminen. Jos lautasella on pulla tai vaikka piirakkaa valmiina slaisseina, en kykene ottamaan sitä niin kuin normaalit ihmiset, vaan murennan siitä itselleni palan. Keksit, leivät ja kaikki muut mä halkaisen jättäen jälkeeni valtavan sotkun ja äärimmäisen epämääräisen palan ja kilon murusia. Juhlissa mä skarppaan enkä ryhdy raatelemaan ja närppimään kahvipöydän leivonnaisia, mutta kotona sitten kaikki onkin puolikkaita palasia ja epämääräisiä känttyjä. Ja ei, en edes käytä veistä, vaan käsin repäisen mieleiseni palan maksimoiden sotkun.

Neljäntenä on kaappien epäjärjestyksen ylläpito. Mä en edes yritä pitää kaappeja siistissä ja asiallisessa kunnossa, vaan heittelen tavaroita komeroihin ja kaappeihin ja työnnän pikapikaa oven kiinni ennen kuin valtava tavaramassa romahtaa niskaan. Mun vaatekaappi näyttää sotatantereelta, samoin keittiön kaapit. Morjes miten helvetillinen sotku voi pienessä kaapissa olla! Samalla hyllyllä voi olla peitevärit, joulukoristeita, pöytäliinoja, pussi sipuleita, sukka, silitysrauta, kynttilöitä ja pari kirjaa. Mutta plussaa on, että epäjärjestyksestä huolimatta mä pääsääntöisesti aina tiedän missä mikäkin on!

Viides paheeni on hukkaaminen. Kaikki häviää. Huvittavinta on, että mä en ole ikinä hukannut lompakkoa tai puhelinta, jotka on varmaan ne yleisimmät tavarat, mitä ihmiset hukkaa. Ja huomionarvoinen asia on myös se, että mitään en hukkaa kodin ulkopuolelle. Kaikki katoaa akselille makkari-eteinen-olohuone-keittiö. Avaimet, työvuorolistat, pankkitunnukset, kalenteri, salikortti, puuteri, sauvasekoitin (...kyllä...) ja hiuspinnit katoavat noin sata kertaa viikossa - osa lopullisesti, osa löytyy etsintäoperaation jälkeen. Kihlasormus teki myös vuosi sitten katoamistempun tässä osoitteessa, mutta erona edeltämainittaviin on se, että sitä ei ole sen koomin näkynyt...

Surullista on, että mulla olisi vielä noin sata muutakin kivaa pientä pahetta, josta voisin jaaritella loputtomiin. Kun samassa ihmisessä yhdistyy huolimattomuus ja laiskuus, pahelista on jokseenkin pitkä.... Mutta jotta mä en olisi yksin pahojen tapojeni kanssa, annan suunvuoron teille: mikä on sun ykköspaheesi?

Sijaitsee tällä hetkellä jemma-nimisessä kätköpaikassa....

12 kommenttia:

  1. Mä niin samaistun tohon makeanhimoon ja siihen vielä päälle pakko ähkyyn itsensä syöminen. Pahinta on, kun tietää että kaapissa on jotain hyvää ja sitä ei vaan voi olla syömättä. Ihan turha siis ostaa tarjouskarkkeja jemmaan pahan päivän varalle, kun ne ei kaapissa kahta päivää pidempää säily. Ja todella harvoin pystyn jättämään esimerkiksi karkkipussin syömisen kesken ja säästämään toiselle päivälle. Ängen ne loput karkit väkisin kurkusta alas, vaikka tekisi pahaa. Ihan hullua! :D Toinen paheeni on siivoaminen. Se lähtee aina käsistä ja kun saan yhden paikan siivottua huomaan, että hei tuokin pitää siivota/putsata...

    Olen aika varma, että sun neljännellä ja viidennellä paheella on joku yhteys! Olen itse huomannut ja oppinut ehkä hieman kantapään kautta, että pitämällä kaapit järjestyksessä tavarat löytyy helposti, kun niille on omat paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi sun makeanhimo kuulostaa tutulta! Mä en tiä pitäiskö mun perustaa joku vertaistukiryhmä, että selviän tän addiktion kanssa :D

      Mutta arvaappa mitä, parhaiten löydän asiat sekaisista kaapeista! Jos lasken tavaran pöydälle tai laitan laukkuun, niin on satavarma homma, että sitä ei löydy enää ikinä. Mutta kun heitän romukaappiin, niin sieltä löytyy hienosti kaikki mitä ikinä tarvitsen.:'D

      Poista
  2. Mun ykköspahe on ehdottomasti se, etten saa millään pidettyä pompuloita ja pinnejä tallessa. Siis vaikka ostan kuinka monta pakettia niitä ja pidän niitä purkissa, kas kummaa, parin päivän päästä kaikki ovat hävinneet. En tajua miten ne aina katoavat. Sama juttu harjan kanssa, kerran kun sen kädestä lasken niin sitä en kyllä hevin löydä.Toinen huolimattomuus on korvikset, kaulakorut...nekin tahtovat hävitä. Ei siis pikkuhelyjä tänne kiitos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAMA! Mulla ei ole mitään koruja enää, kun kaikki on kadonneet. Pinnejä ostin loppukesästä sellaisen megapakkauksen - hmm, missähän ne ovat? Hiuslenkeillä sama juttu. MITE ne voi kadota, vaikka ne tosiaan laittaisi purkkiin tai laskisi yöpöydälle??

      Poista
  3. Kyllä se on se hukkaaminen... Just töissä hukkasin kännykän pussukan missä oli myös pankkikortti (kännykkä oli tallessa taskussa). Etin sitä ihan hulluna ja kiipesin semmoseen jäätävän isoon pahviroskikseenkin tonkimaan etten heittäny sitä vahingossa roskien mukana. No se oli sit maitokaapissa maitojen päällä johon olin sen varmaan laskenut kun otin kännykän siitä. :D
    Kotona mä voin laskea tavaran kädestä johonkin ja ettiä sitä vartin. Tavara voi myös löytyä paikasta jonka oon jo olevinaan kattonu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on helvetin paha, kun tavara löytyy sieltä mistä on jo katsonut! Niin tuttua.......... .D

      Poista
  4. Kyllä se on täälläkin tuo sokeririippuvuus.... Joskus aloitin tietoisesti herkkulakon ja pysyin siinä ehkä viikon... Kaveri tarjosi kolmen suklaan juustokakkua, enkä vaan voinut kieltäytyä. Olen kuitenkin ravannut lääkärissä vatsavaivojen takia ja saanut vihdoin "diagnoosiksi" ärtyvän suolen oireyhtymän. Ei mitään vaarallista, mutta rajoittavaa, jos sen ruokavaliohoitoa haluaa noudattaa. Ja minähän halusin kokeilla. Minunlaiselle ihmiselle, joka ei voi oikeastaan lähteä kaupasta ilman sitä "jotain pientä hyvää", tuntuu TODELLA OUDOLLE tarkastella jotain ravintosisältöjä karkkihyllyllä. "Gluteeniton, jee! Ainii mut pitäs olla laktoositonkin...". Siinä jää vaihtoehdot aika minimiin :D Tavallaan tuo on hyvä asiakin ja toivon saavani tästä ruokavaliosta avun. Oon just sellanen sokerihiiri, et kun poikaystävän kanssa ostettiin viikonlopuksi kunnolla herkkuja, niin söin aina ne loput, etenkin jos ei nähty pariin päivään työkiireiden takia. Sit toinen tulee kotiin et "hei vieläkö on niitä karkkeja?" "ne meni jo" "entäs ne sipsit?" "noku tota..." "vois ottaa sitä suklaata kahvin kanssa" "anteeks, mä söin sen" :D Tulipas avautuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa lohduttavalta kun vedin eilen irtokarkkiöverit ja ajattelin olevani about maailman ainoa karkkiholisti :D

      Poista
  5. Täälläkin paheiden lista on aikamoinen... Ykkösenä varmaan kuppien ja kippojen sinne tänne kantaminen ja tasan siihen paikkaan jättäminen. Järkyttävän ärsyttävä, turha ja typerä tapa, mikä siinä on niin vaikeata viedä se murokippo takaisin keittiöön, kun sinne kuitenkin menee pian hakemaan jotain muuta? :D Poikaystävä harrastaa samaa, vielä intohimoisemmin kuin minä, jokainen voi kuvitella miltä kämppä näyttää ja mikä itkuparku alkaa kun yrittää siivota... Tässä jos koitetaan petrata, ne kipot jää tiskikoneen yläpuoliselle tasolle muttei varmasti mene koneeseen asti. Miksi oi miksi ?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös tämä astioiden jättäminen joka paikkaan... teemukit ja lautaset ympäri taloa tällä neidillä :D Vanhemmilta menee hermot ja varmasti sitten, kun omilleni vielä muutan, niin viimeistään alkaa ärsyttämään.. kiva tiskailla niitä jo pari päivää ketsuppisina olleita astioita varmasti... :D

      Poista
  6. Hei mä harrastan tota samaa! Rahkakippoja ja puurolautasia löytyy mitä mainioimmista paikoista :D

    VastaaPoista
  7. Aina kun juon vettä niin jätän lasiin puolet siitä nesteestä. Sitten kun haluan lisää vettä, niin haen uuden lasin ja jätän senkin puoli täyteen. Huomasin tekeväni näin vasta kun poikaystävä huomautti.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!