HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 30. lokakuuta 2014

poistuisitko mun elämästäni

Koko ajan touhotetaan siitä, kuinka ihmisten tulisi hankkia lisää ystäviä, kontakteja, seuraa ja monia muita erilaisia ihmissuhteita. Pitäisi olla jos jonkinlaisia frendejä, rakastajia, kumppaneita, kaveripoikia, ystävättäriä, sieluntovereita, kännikavereita, puolituttuja ja kaikenlaista sakkia ympärillä. Ihmisen tulisi olla koko ajan valmiina tutustumaan ja kartuttamaan ystäväpiiriään. Facebookin kaverilistat pullistelee liitoksistaan ja WhatsApp vinkuu taukoamatta. Kivaa?

Mutta entäpäs jos ei vaan jaksa? Jos ei huvita olla supersosiaalinen ja aina tavoitettavissa? Itse ainakaan en tarvitse elämääni epämääräisiä puolituttuja tai jotain helvetin viestittelykavereita. Mä en käsitä, miten jotkut jaksaa jakaa asioitaan kymmenien ihmisten kanssa tulematta hulluksi - tai tekemättä niitä kavereita mielipuoliksi. Mulla ainakin sekoisi kuuppa ihan kummassakin roolissa. Siksi mun mielestä välillä voitaisiin puhua kaveripiirin kutistamisesta ja turhien ihmissuhteiden katkaisemisesta  sen sijaan, että koko ajan hankitaan lisää ja lisää ääliöitä nilkkaan roikkumaan.

Ihmiset osaavat vaivatta kertoa millaisia tuttavuuksia he elämäänsä haluavat - hauskoja, rehellisiä, rempseitä, empaattisia, spontaaneja... Nettikin on tehnyt äärettömän helpoksi löytää haluamiansa piirteitä omaavia ihmisiä ystäviksi ja kavereiksi - parilla klikkauksella olet löytänyt joukon ihmisiä, jotka jakavat kanssasi saman aatteen, harrastuksen, ammatin tai elämäntilanteen. Halusit sitten toveriksi postimerkkejä keräilevän vegetaristin tai tankotanssia harrastavan rekkakuskin, se mitä todennäköisemmin onnistuu. Mutta osaavatko ihmiset kertoa minkälaisia ihmisiä he EIVÄT elämiinsä halua?

Itse osaan vaivatta luetella ihmisiä, joita en ystäväpiiriini halua tai joista mielelläni hankkiutuisin eroon:
  • Ihmiset, jotka ottavat yhteyttä vain kun itsellä on ongelmia tai muuten vain tarvetta vinkua jostain (jotka sitten katoavat kuin kusi lumeen parempien aikojen koittaessa) saavat lähteä ihan ensimmäisten joukossa. Jos joku on niin vajaa että kuvittelee ystävyyden olevan sitä, että maristaan vain sitä omaa elämäntuskaa ja käännetään selkä sitten kun kaikki onkin taas ihan jees, niin ei muuta ku morjes ja mukavaa loppuelämää.
  • Ihmiset, jotka haluavat olla vain kännikavereita. Tätä porukkaa mä en ole koskaan tajunnut. Miksi helvetissä sä hankit elämääsi ihmisiä, joita sä et kestä selvinpäin!? Ihan pikkuisen hämärää touhua. Vai onko jotkut ihmiset yksinkertaisesti parhaimmillaan nakit silmillä? Vähän vaikea uskoa, mutta se toisaalta olisi ainoa looginen ratkaisu. 
  • Ihmiset, joiden pääpuheenaihe on muiden arvostelu ja haukkuminen. Onhan se ihan ilmiselvää, että jos joku ihminen taukoamatta lätisee paskaa muista sinulle, niin sinusta se lätisee muille. Yleensä tällaiset ihmiset ovat myös niitä, jotka eivät sitten kestä minkäänlaista kuittia itsestään. Mun henkilökohtainen mielipide on, että sellainen muita kyrpä otsassa mulkoileva juorulortto ei oikein kuulosta parhaalta ystäväainekselta.
  • Ihmiset, jotka eivät osaa vakavoitua. Vauhtia riittää ja läppä lentää, mutta tosipaikan tullen ollaan ihan pissat housussa ja kadotaan paikalta. TAI heitetään jotain mautonta kommenttia, kun ei aivokapasiteetti riitä olemaan asiallinen. Ai jumalauta tällaiset ihmiset aiheuttaa pieniä verenkiertohäiriöitä mun päässäni.
Ja ennen kuin joku kokee mielipahaa ruudun toisella puolella ("SIIS TOSI TÖRKEÄÄ KIRJOITTAA RAKKAIDEN YSTÄVIEN JULMASTA HYLKÄÄMISESTÄ!!!!!") niin huomauttaisin, että erilaisista ihmissuhteista eroon pääseminen ei tarkoita toisen loukkaamista, vaan asiat toki voi hoitaa asiallisesti ja jopa huomaamattomasti. Pelkästään etäisyyden ottaminen voi viilentää useammankin turhan ystävyyssuhteen.

MOIMOI!

Onko sulla ystävä tai tuttava, josta haluaisit kuumeisesti eroon? Tai oletko onnistunut katkaisemaan epämieluisan ihmissuhteen? Tai millaista ihmistä et missään nimessä elämääsi haluaisi? Kerro kokemuksesi, odotan mielenkiinnolla!


11 kommenttia:

  1. Sukulaisista kun pääsisi eroon... Onneksi tuota hajurakoa ainakin on voinut ottaa niin ei tarvitse jokaikisillä nimppareilla ravata. :D

    Tykkään olla yksin, mutta en ole yksinäinen. Facebook-"ystävistäkin" olen puolen julkaisut piilottanut, pitääkö sitä muiden joutuvan päiväiset asiat muka kiinnostaa? Ja luokkalaiset lähti järjestelmällisesti kun ei tarvinnut enää muodon vuoksikaan olla "kavereita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai kauhee ku kuulostaa tutulta :D

      Poista
    2. Sama täällä! Oli muuten taas niin hyvästä aiheesta tälläkin kertaa, hyvä Jenni :D

      Poista
  2. Itse katkaisen tässä hiljalleen suhteen yhteen ex-ystävään, joka on juuri sellainen isin pikku prinsessa. Kuvittelee ja esittää olevansa muita parempi, loukkaa muita ja samalla kuitenkin lätisee kuinka huono itsetunto on. Hän on yliampuva perfektionisti. Jos joku suuttuu loukkauksista hän ihmettelee, jos taas häntä loukataan, saa hän suuttua verisesti.

    Linkkasin yhden työhakemusjutun hänen fb-sivulle ja kysyin onko hakenut paikkaa. Ihan ajattelin vinkata työpaikasta, joka häntä kiinnostaisi jne. Siitä hän suuttui ja sanoi, ettei halua kaikkien tietävän hänen olevan työtön. Vaikka siitä nyt ei voi päätellä onko työtön vai ei. Okei nyt aatellaan et mitä hittoo mä linkkaan työhakemus-sivuja muitten fb seinille :D . Mut hyvää hyvyyttäni halusin ns auttaa tätä kyseistä ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Siitä hän suuttui ja sanoi, ettei halua kaikkien tietävän hänen olevan työtön".... herrajee kuka ees ajattelee noin monimutkaisesti, mä ainakin kavereiden kanssa katselemme mol.fi:n sivuja jo pelkästään huvin vuoksi, vaikka kaikki olemme töissä :D ei mulle tulis pieneen mieleenkään, että joku ajattelis mun olevan työtön nähdessään mun niitä selailevan - ja mitä sitten vaikka ajattelis :D kuulostaa todella ihanalta tuttavuudelta Niina.....

      Poista
    2. Niimpä, mut pitää näyttää kato olevansa täydellinen paketti. Oishan se ny kauheen noloo jos ei kaikki meniskää niinku strömsössä :D

      Poista
    3. No oishan se ny kamalaa! :D

      Poista
  3. Ihmiset, jotka tietävät täsmälleen miltä susta tuntuu. No et vitussa tiedä! Mun isä kuoli ja olin niin rikki, mutta siltä nämä muutamat keittiöpsykologit ilmaantuivat lääsäämään sillä, kuinka he tarkalleen tietävät miltä musta tuntuu... "mun kultakala kuoli, mut mä vaan ajattelin ilosia asioita ja pääsin yli siitä viikossa" Kuka on niin vitun tampio että voi verrata KULTAKALAA mun isään?!! Ei siitä pääse viikossa yli..
    Olipa taas avautuminen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla veri kiehahti ku luin kommentisi. Kultakala....ei vittu.

      Poista
  4. Omasta kaveripiiristä löytyi kaikenlaista porukkaa ja osa, no olivat vähemmän kivoja kun oppi tuntemaan paremmin. Täydellisyyden tavoittelijaa, oma elämä kiinnosti enemmän kuin muiden, muiden ongelmien vähättelyä ynnä muuta. Yksi kaveri vetosi aina masennukseen jos ei halunnut tehdä jotain itselleen mieluista. Välien katkaisu tuntui hyvälle.

    Yhdelle ihmiselle annoin käytöksen anteeksi ja oltiin kavereita uudestaan jonkin aikaa. Käyttäyi ihan eri tavalla muutaman kuukauden ajan mutta lipsui sitten takaisin. Päätin katkaista välit uudestaan.

    Kyseiset kaverisuhteet söivät liikaa omaa energiaa. Olen mielelläni olkapää kavereille mutta haluan myös että kaveri on olkapää minulle silloin kun tarvitsen tukea.

    VastaaPoista
  5. Itsellä ero exästä herätti miettimään tätä ihan tosisaan. Olen aina ollut vähän taipuvainen ihmissuhteisiin, jossa annan itsestäni kaiken, kuvittelen saavani vastalahjaksi hyväksyntää ja ystäviä, ja paskanmarjat. Exä ryyppäsi mun rahat, petti, valehteli, käytti hyväkseen ja oli loistava harjoittamaan kaikenlaista väkivaltaa. Ja mä idiootti kuvittelin, että ehkä se on vaan normaalia. Kun sain järkeä päähän ja ymmärsin tehdä eron pitkän ajan jälkeen, rupesin elämään omaa elämää ja näkemään sitä uudessa valossa.

    Kun tajusin, kuinka paljon parempi on olla ilman yhtä ihmistä, aloin nähdä muitakin kaverisuhteita erilailla. Pikkuhiljaa tuli otettua etäisyyttä niihin, joiden kanssa olemisesta tuli vain itselle paha maku suuhun kielteisine ajatuksineen. Joo, siellä oli tyyppejä jotka ajatteli tyyliin "näytän paremmalta sen vieressä kaupungilla, ruma tekee kontrastia"..
    Ja kuinka hyvä olo mulla onkaan nykyään<3 Ystäväpiiri ei ole enään lähellekään niin laaja, mutta sitäkin kalliimpi. Ihanaa, kun ihmisten tapaamisesta tulee hyvä fiilis ja saa uutta energiaa arkeen.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!