HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 27. marraskuuta 2014

kynnysmatoista kilareihin

Luen mielelläni keskusteluja parisuhteista ja ihmissuhteista yleensäkin. Mä olen huomannut -  mikäli on keskustelupalstoja uskominen - että on olemassa vain kahta tyttöystävätyyppiä : hiekkapillutyttöystävät ja naiivit selkärangattomat tyttöystävät.

Ihmiset ovat keskustelupalstoilla äärimmäisen jyrkkiä mielipiteissään, vaikka toinen olisi avautunut elämästään kolmen lauseen verran. Jos joku kertoo kumppaninsa hengailevan exänsä kanssa ja asia on kaikille osapuolille ok, saa tyttöparka heti otsaansa sinisilmäisen idiootin -leiman. Jos taas tyttöressu harmittelee kumppaninsa ystävyyttä exänsä kanssa, tyttö on Yyterin verran hiekkaa vaginaansa imenyt  kusipää, joka pilaa poikaystävänsä ystävyyssuhteet rajoittamalla poikaparan elämää. Keskustelupalstojen pointti ei ole enää kertoa omaa kantaansa asiaan, vaan olla ehdottomasti eri mieltä keskustelun aloittajan kanssa ja lytätä tämä.

Jos mä raottaisin parisuhde-elämääni netin ihmeellisessä maailmassa, saisin varmaan molemmat leimat otsaani. Toisissa asioissa olen aivan varmasti raivohullu elämänpilaaja, toisissa taas tyhmääkin tyhmempi selkärangaton kynnysmatto. Koska välimalliahan ei foorumeilla ole, se on jompi kumpi titteli jonka parisuhteessa oleva nainen saa. Yksinkertaisesti sä joko pilaat kumppanisi elämän olemalla kilaroiva lehmä tai kumppanisi pilaa sinun elämäsi, koska olet vain niin helvetin tyhmä.

Se on jännä, miten paljon ihmisen pitää sietää parisuhteissa, ettei saa näiltä ulkopuolisilta totuudentorvilta sitä kuuluisaa hiekkapimpsatitteliä. Kumppani saa vaikka uittaa piliään kaikissa exissään, kadota kolmeksi viikoksi ilmoittamatta ja tuhlata rahansa kaljaan ja uhkapeleihin, ilman että vaimokkeella on asiaan mitään sanottavaa - pitäähän sen jätkän ny antaa elää! Ihmisellä täytyy olla vapaa-aikaa, täytyyhän miesparan saada irrotella!

Ja sitten taas mennään siihen ääripäähän: tyttö mainitsee ohimennen poikaystävällään olevan exänsä kuva tallessa tai kumppanin sulkevan puhelimen poikien iltojen ajaksi, niin tyttöystävähän on tyhmä ämmä, jota kustaan silmään kympillä ja jonka selkäranka on mehupillin luokkaa. Koska se jäbähän pettää/vihaa/kusettaa/inhoaa sua, etkö sä tyttöparka niinku tajua!? Että kerää kamas ja lähde ennen kuin jätkä tulee vierasta huulipunaa kaauluspaidassaan kotiin! Lähde ennen kuin sinua nöyryytetään!

Silti parisuhteista avaudutaan enemmän ja enemmän netissä. Vaikka eihän kukaan ulkopuolinen pienen tekstinpätkän perusteella VOI mitenkään arvioida uppo-outojen ihmisten parisuhdetta ja heidän henkilökemioitaan. Eikö ihmiset itse osaa pohtia, tuntuuko kumppanin teko hyvältä, pahalta, vaiko ei miltään? Eikö ihmiset enää ymmärrä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei? Mikä helvetin hinku on saada vierailta kanssasurffailijoilta jokin mielipide OMASTA parisuhteestaan?

Mä en edes uskaltaisi naputella nettiin parisuhteemme käänteistä - saisin varmaan kolmesataa kommenttia siitä, kuinka olen samaan aikaan tyhmä, rajoittava, piittaamaton, ilkeä, liian kiltti, kynnysmatto, lortto, tossu ja psykopaatti. Koska netissä ketään ei voi miellyttää - ei edes omaa kumppaniaan, jos anonyymeilta kysytään.



maanantai 24. marraskuuta 2014

vähemmän olkkarii, enemmän kitchenii

Rauhallinen koti-ilta. Aika levittää takalistonsa sohvalle ja kanavasurffailla häntäluu rasitusmurtumille ja persposket makuuhaavoille. Kaukosäädin käteen, eikä muuta kuin selaamaan tarjontaa: Keijon Köökissä, Pirkko Paistaa Pullaa, Povipommin tiramisut, Idols-Esterin osterit, Leikkuulautoijen taisto, Puukkohippaa ja muikkukukkoa... 

Ainoa ajatus on: eikö jumalauta televisiosta tule mitään muuta kuin kuusisataa erilaista ruuanlaitto-ohjelmaa (ja pari kuntokuurisarjaa tyyliin Mirkun ja Markun dieetti ja Laila laihiksella)?

Mikä toi kauhee kokkailumania on? Mä vielä ymmärrän jonkun Master chefin jossa on joku pointti, mutta sitten kun joku entinen radioääni paistaa paistia ja missi pyöräyttää pullat niin mulla loppuu käsityskyky kesken. Voi pyhä äiti, miten ketään voi kiinnostaa jonkun seurapiiriliitäjän muffinssihelvetit tai jonkun randommamman helpot ja herkulliset hernekeitot?

Ja kun ne ruuat ovat tasoltaan "ruskeakastike ja lihapullat valmismuussilla", niin miten kukaan jaksaa sellaista soopaa katsoa? Varsinkin, kun suurin osa ruuista on tehty jo ennen kuin kamera edes käy, ja koko kokkailuohjelman idea on vaan heilua hehkeänä essu päällä ja vatkata kermavaahtoa Pirkan kakkupohjan päälle. Tekisivät edes nyt jotain haastavampaa tai vaihtoehtoisesti jotain, josta saisi bongailla ideoita, mutta jumalauta sitä makkaran pilkkomista ja porkkanan raastamista ei voi kenenkään pää kestää kolmea minuuttia kauempaa.

Onhan syöminen kivaa ja ruuanlaitto hauskaa, mutta ei se nyt niin jumalattoman jännää ole, että jaksaisin katsoa jonkun chat-juontajan vääntävän munakasta sössöttäen ja niinkutotasillee-mantraa toistellen. Tai sitä syömistä... Jos mä haluan katsella jonkun uppo-oudon apinan syövän kuppikakkuja, voin mennä kahvilaan kyttäämään.

Jos tää kokkailuhulluus vielä kauan jatkuu, mä vaadin, että televisiossa alkaa pyöriä seuraavat ohjelmat: Mäkikotkan mikroateriat, Davidin dyykatut dessertit ja Näin teet soppaa omasta jalasta.


Maistuvaa maanantaita!



tiistai 18. marraskuuta 2014

sano suoraan

Ihmiset ne vaan valittaa, kitisee, vinkuu, reklamoi, vaatii, vinkuu vähän lisää ja inisee - mutta ei itse kohteelle.

Nykypäivän malli on se, että esimerkiksi tuotteessa tai palvelussa havaitusta viasta ei kerrota sille taholle joka asiaan voisi vaikuttaa, vaan aivan muille tahoille. Vähän harmittaa pakasteaterian laatu, epäasiallinen kohtelu asiakaspalvelutilanteessa, tiessä oleva monttu tai naapurin parveketupakointi, niin ei muuta kuin  kiivasta naputtelua somessa tai yksinkertaisesti piuhaa paikallislehden toimitukseen! Ehkäpä Facebook-kamut tai roskalehtiä lukevat kansalaiset osaavat auttaa sua pilaantuneen leikkeleen tai myöhässä olevan postinjakajan kanssa!

Eikö ihmisillä ole munaa ottaa sitä telefoonia käteen ja rimpauttaa siihen numeroon, josta oikeasti voitaisiin auttaa? Asiakaspalveluihin, virastoihin, yksityishenkilöille tai firmoille? Herääkö kenellekään sellainen vaihtoehto mieleen? Ei jumalauta se höpöhöpö-lehden shokkitoimittaja sitä sun naapurin koiraa hiljennä tai poista hakanneulaa valmismaksalaatikosta!

Mä en oikein ymmärrä mitä ihmiset luulevat voittavansa sillä, kun haukkuvat sometilillään tai Iltahöpöhöpössä  tuttavansa epäsiistin puutarhan tai nettinsä hitauden. Eikö siinä vaiheessa kannattaisi avata Facebookin sijaan turpa ja osoittaa asiansa sen tahon suuntaan, joka voisi sinua pulmassasi auttaa? Vai ajatteleeko ihmiset, että kyllä se naapuri ruman autotallinsa maalaa tai kyllä se etuajassa pilaantunut kissanruoka menee Mirrille paremmin alas, kun laittaa vähän kiivasta runontynkää lehteen tai nettiin?

Aivan turha vinkua kurjasta kohtelusta kaupan kassalla tai saman kylän Keijon ylinopeudesta, jos se vinkuminen tapahtuu jossain muualla kuin asiallisessa sähköpostissa tai puhelussa itse asianomaiseen! Tuntuu välillä, että porukka oikein etsii shokeeraavia epäkohtia, joita jakaa mediassa jossain edeltäkävijän tai totuudentorven ominaisuudessa. On eri asia tuoda ilmi mielipide, kuin tehdä julkinen reklamaatio liian väkevästä sinapista tai hammashoitolan tädin nyrpeästä ilmeestä.

Jos ei ole edes pokkaa reklamoida/valittaa/huomauttaa asianomaisille tai tehdä asialle ylipäätään mitään mainittavaa, niin kannattaisiko silloin vain laskea hiljaa kymmeneen ja miettiä kuinka pienten ongelmien kanssa sitä tuleekaan painittua.

lauantai 15. marraskuuta 2014

paljastellaan

Blogimaailmassa ja somessa yleensäkin on kova kilpailu tykkäyksistä, lukijoista, seuraajista ja jaoista. Mitä enemmän hälinää, sitä enemmän peukkuja. Ja mitä enemmän peukkuja, sitä enemmän kuuluisuutta. Mutta mitäs sitten tehdään, kun ei ole mitään mainitsemisen arvoista sanottavaa? Kun ketään ei enää kiinnostakaan meikkivinkit, sisustusideat ja päivän asut? No sitten aletaan paljastella - ei kylläkään pintaa, vaan pinnan alta.
Ei tarvita kuin yksi vihjaileva otsikko johon on piiloitettu "MINÄ KERRON TEILLE INTIIMIT ASIANI"-viesti ja mehevä paljastus itsestä, niin bojojoing kun lukijalaskuri alkaa pyöriä ku allekirjottanut tanssilattialla - liian kovaa ja liian isoilla kierroksilla. Mikäs sen mahtavampaa, kuin lukea lempparimuotibloggarin paljastukset pääkopan ongelmista intiimeihin vaivoihin ja huonoista perhesuhteista lapsuuden traumoihin!

Eikö ihmiset ymmärrä, kuinka paljon niitä omia sivuja klikkaillaan? Ihmiset uhraavat itsensä ja oman henkilökohtaisen elämänsä vain saadakseen lisaa seuraajia ja peukuttajia sivupalkkiin. Ihmeellistä kerjäämistä ja huomiohuoraamista. Toiset ihmiset taasen välttelee omien asioidensa puhumista ylimääräisille, mutta nää jotkut järkijarkot sitten pistävät myllyn pyörimään oikein kunnolla kertomalla kaiken mahdollisen lääkityksistään, alapäistään, parisuhteistaan ja ongelmistaan. No kai sitä ny jakaa pari pientä infopakettia itsestään, jos vaikka joku Facebookiin linkittäisi tai saisi lukijakaartiin lisää fanittavia pikkutyttöjä!

Haloo, haloo, kuuleeko järki? Tuntuu hullulta, että jumalata aikuiset ihmiset eivät ymmärrä kaikkia seurauksia mitä sillä voi olla, kun jakaa kaikki sekavimmatkin asiansa netissä sadoilla ja tuhansille ihmisille. Luuleeko nää älynväläykset, että niitä lukee vain ne ihmiset, joilta saa se tsemppiviestit ja "ihanaa ko sää oot noi ihanan niinko avoin!!!"-kommentit? Esimerkiksi lapsen tarhatädit, työtoverit, sukulaiset...? Mä en ainakaan haluaisi kaikenmaailman puolituttujen ja uppo-outojen urpojen tietävän mun ongelmiani ja traagisia elämänhetkiäni. Yhdestä väärästä lauseesta, kuvasta tai paljastuksesta kun voi joutua maksamaan aika ison hinnan.

Ja kiinnostaako tosiaan kaikkia kuinka monta senttiä olit synnärillä auki ja paljonko sitä pissaa ja kakkaa sitten ponnistaessa lensi? Tai että kuinkas kivaa sen poikkiksen kanssa siellä lakanoiden välissä olikaan ja mitäs kaikkea siellä harrastettiinkaan? Kaikki panojutuista peräreiän kutinaan jaetaan, kunhan vain joku nyt tulisi, lukisi ja linkittäisi! Ota minut some, minä annan kaiken itsestäni!



perjantai 7. marraskuuta 2014

jouluhullu

Ei ole edes marraskuun puoliväli ja mulla alkaa flippaamaan päässä: suunnittelen joululahjoja, -ruokia, -koristeita ja -valoja Kulkuset, kulkuset taustalla soiden. Sormet syyhyää joulukorttiaskarteluiden pariin, konvehteja alkaa tekemään mieli heti kun ne kauppoihin mega size -pakkauksissaan rantautuvat ja kaneli pöllyää. Olin vuosia ihminen joka ei juurikaan tästä punasävyisestä ja lantulta haisevasta koko vuoden kaupallisimmasta juhlasta välitä, mutta sitten yhtäkkiä vain napsahti ja musta tuli jouluihminen.
Viimeiset pari-kolme vuotta ovat menneet niin, että lokakuussa alan odottamaan milloin kehtaan kaivaa esille joulupalloja ja -valoja, marraskuussa poltan ensimmäiset tortut ja piparit, ja joulukuussa aloitan salamyhkäisen rapistelun lahjapaperien kanssa. Joululaulut (joita ennen en voinut sietää) pamahtavat soimaan viimeistään joulukuun ensimmäisenä päivänä. Ja hulluus moninkertaistuu joka vuosi. Mitä pirua mulle tapahtuu - joitain vuosia takaperin mä olisin ennemmin viettänyt joulun vaikka Tallinnan risteilyllä, kuin kuusipuun katveessa.

Mä aina kaavailen sellaista ihanaa vanhanajan joulua: aitoja tuoksuja ja makuja, tonttujen sipsutusta ja mäntysuovalta tuoksuvaa saunaa. Mä kaipaan aikaa jota en ole edes elänyt, sellaista maalaisjoulua jossain pienessä metsäpirtissä valtavien hankien ympäröimänä. Sellaista, kuin saduissa: riisipuuro muhii puuhellalla ja leivinuunissa paistuu laatikot. Lapset saavat lahjaksi sukkaparin ja piparkakun ja ovat siitäkin vähästä onnellisia. Aattoillan hämärässä kynttilät loistaa ja lautalattia narisee. Mutta ei,  pyhien jälkeen mä tunnen kevyttä katkeruutta, kun ymmärrän sellaisten aikojen olevan enää pelkkää vanhojen ihmisten muistelua.

Nykyjoulu on led-valojen sykkimistä ostoskeskuksissa, hikinoroja niskassa ja menetettyjä satasia. Kakarat vinkuvat kaikenmaailman tappajarobotteja pukin konttiin ja laatikot paistuu Saarioisten äitien uunissa (PAITSI MEILLÄ!). Kaupan piparkakut maistuvat esanssisille pahvilätysköille, joulun musiikki on imelää iskelmäpoppia ja mainokset huutaa, että "OSTA OSTA OSTA, OSTA NY JUMALAUTA!". Rauhan ja levollisuuden tilalla häilyy paniikki, stressi ja suoranainen vitutus.

Siitäkin huolimatta mä olen jouluihminen, ehkä jopa vähän jouluhullu. Taisteluni materian kyllästämää joulua vastaan on kuitenkin turhaa. Aina sitä löytää itsensä loisteputkien välkkeestä hikisestä ostoskeskuksesta kärryt bokseripaketteja ja ihonhoitosettejä pullollaan ja kauniit ajatukset käsin tehdyistä lahjapaketeista katoavat samalla hetkellä, kun pankkikortti työntyy kortinlukijaan. Televisiosta ei tule Heinähatun ja Vilttitossun Joulukalenteria, vaan Taistelutappajapääkalloninjojen jouluspesiaali "Tapetaan pukki". Joulupöydässä lanttulootan sijaan haisee kebab ja kalja. Kulkusten kilkatuskin on vaihtunut vihaiseen sadatteluun ja hermoheikkojen ihmisten tööttäilyyn jouluruuhkassa.

Mutta silti, joka ikinen vuosi mä aion yrittää taistella Oikean Joulun puolesta. Taidankin heti tsekata löytyykö tästä kämpästä piparkakkutaikina-aineksia...



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

kun lääkärit mielensä pahoittivat

Kakkosella on alkanut pyöriä uusi kotimainen sairaalasarja Syke, josta mediassa onkin jo jonkin verran kohistu. Sarja mainostaa itseään ehkä himpun verran kliseisillä sanoilla "Elämä. Kuolema. Draama.", mutta myönnettäköön niiden kertovan aikalailla kaiken oleellisen sarjasta (tuohon täytyisi kyllä lisätä vielä "Hysteeristä naurua.", koska Jarkko Niemen esittämä Saksikäsi-Holopainen on vaan niin mainio hahmo!). Ensimmäiset kaksi jaksoa Yle Areenasta katsottuani voin myöntää jääneeni kerrasta koukkuun - kerrankin kotimainen sarja, jossa on koko ajan jonkinlaista toimintaa ilman ylimääräistä liibalaabaa! Ja kerrankin kotimainen sarja joka aiheuttaa myötähäpeän sijaan mielekkäämpiä tunnereaktioita naurusta suruun ja inhosta iloon. Niin, ja onhan se hoitoalan ihmisenä hauskaa katsoa ohjelmaa, jonka ammattisanastoa ymmärtää.

Mutta. Nyt on sitten lääkärit ja lääkäriopiskelijat ottaneet nokkiinsa.  Heistä kun annetaan niin ruma kuva tässä ohjelmassa. Että kaikki lääkärit nyt ovat muka tunnekylmiä kusipäitä. Ja niin olevinaan Jumalasta seuraavia. Ja nyyh nyyh. Paha mieli on nyt kaikilla sitten, kun sarjassa on yksi korostetun vittumainen kirurgi ja empatiakyvytön ylilääkäri. Voi hellanlettas!

Pitäisikö munkin hoitajana (vaikkakin "vain" lähihoitajana) vetää hernekeitot hengitysteihin, koska sarjassa on myös huoraava hoitsu, yksi on jonkin tason narkkari ja kaikilla enemmän tai vähemmän epämääräiset parisuhdekuviot. Koska tuntuuhan se pahalta, jos kaikki nyt luulee, että kaikki hoitajat nyt sitten myy itseään ja pistää kamaa suoneen kesken työpäivän, koska kuvitteellisessa draamasarjassakin tehtiin niin! Kyllähän tässä nyt paha mieli tulee väkisinkin!

En tajua miksi tuostakin pitää nähdä vaivaa? Vai tunteeko joku pistoksen sydämessään, kun oma ammatti näytetäänkin synkemmässä valossa? Löytääkö joku omia piirteitään kuvitteellisesta hahmosta ja alkaakin harmittamaan? Se nyt vaan on fakta, että joka ammattiryhmään kuuluu niin kusipäitä kuin loistoyksilöitäkin - sen totuuden kanssa nyt vaan pitää elää. Ja mä en usko, että kovinkaan moni talonmies on vetänyt kilareita laiskanoloisen Seppo Taalasmaan takia, tai että  poliisit tuntevat pahaa mieltä katsoessaan Kyösti Pöystin epämääräisiä touhuja.

Ja miksi kaikki täytyy ottaa niin kirjaimellisesti? Jos ohjelmaa mainostetaan todentuntuisena, se ei tarkoita että kaikki menee niin kuin sairaalassa oikeasti menee. Jos haluaa katsoa silkkaa faktaa ilman turhia hömpötyksiä, voi suunnata dokumenttien pariin ja jättää fiktiiviset draamasarjat niistä tajuaville ihmisille.


  Hauskaa keskiviikkoa kaikille, toivottaapi tämä iloinen hoitsu!



tiistai 4. marraskuuta 2014

ilkeä internet

On tiettyjä aiheita, joiden esille ottaminen netin kiehtovassa maailmassa aiheuttaa lähinnä tolkutonta massaraivoa ja näppäimistön aggressiivista hakkaamista. Joitain asioita ei vaan saa keskustelupalstalle tai statukseensa rustata, ellei halua aiheuttaa totaaliflippaamista, peppukipeyttä ja yleistä pahaa mieltä helposti provosoituvissa kanssasurffailijoissa.

Yksi suurimmista virheistä on harmitella (hyvin lievässäkin mittakaavassa) kumppanin armeija-aikaa ja sen aiheuttamia ongelmia. Se on melkein satavarma, että 75%  tekstiin kommentoivista ihmisistä vetää "AI TEIDÄN SUHDE EI KESTÄ YHTÄ VITUN INTTIÄ!! EROTKAA JOS ON NOIN HANKALAA!!"-kortin. Koska jos ihminen harmistuu siitä ettei näe vaikkapa kolmeen viikkoon kumppaniaan, suhde on todennäköisesti tuomittu tuhoon jo alkumetreillä. Toisen ikävöiminenhän on merkki paskasta parisuhteesta ja niin edelleen. Meidänkin täytyy varmaan Petjan kanssa erota, kun tunnen vienoa kaipausta hänen ollessaan jossain reissulla useamman päivän.

Ja sitten se imettäminen. Avauduppa siitä mammapalstalla, niin morjes mikä tissimaitohelvetti pamahtaa päälle. Sä olet vastuuton horo jos ei mölöö irtoo ja sairas perverssi, jos lapsi on jonkun mittapuulla liian vanha tisulle. Se on oikeastaan jännä, miten vieraan ihmisen maidoneritys voi kuohuttaa niin hillittömästi, mulle on henkilökohtaisesti aivan yksi lysti miten joku Irmareetta mukulansa ruokkii.

Vauvat ja lapset yleensäkin ovat varmaan ykkösaihe, joista netissä tapellaan. Jos et hanki niitä, olet tunnekylmä ja itsekäs kusipää, joka ei ymmärrä elämän tarkoitusta. Jos taas hankit ja kasvattaessasi jälkeläistäsi toimit eri tavalla kuin suurin osa, olet kykenemätön äidiksi ja lastensuojeluilmoitus on viittä vaille valmis. Oli mukulasi sitten puettu väärään väriin tai maistanut kiinteitä kolme päivää ennen kuin olisi suositeltavaa, saat todennäköisesti aikaan vihaisen viestiketjun.

Entäpä kaikki eläimiin liittyvä? Ihmiset ovat lähes hysteerisiä jokaisesta kissanpennusta ja koiraparasta - ja useimmiten ilman mitään syytä. Mä ymmärrän, että eläinten kaltoinkohtelu, pentutehtailu ja muu vastaava toiminta kuohuttaa tunteita, sehän on fakta ettei elävää olentoa saa rääkätä. Mutta välillä kun tuppaa menemään hitusen verran yli näillä eläinfanaatikoilla. "Naapurini joi kaljaa koiran ollessa läsnä, voiko rekku saada tästä jotain traumoja!?"- ja "Tutun kissan nimi on Pertti, voiko tästä aiheutua haittaa kissan psyykeelle!?"-tyylinen panikointi tuntuu olevan joku trendi. Juuri äskettäin luin jonkun kyylän kirjoittaman tekstinpätkän naapureista, jotka kuluttavat alkoholia ja polttavat tupakkaa, ja yllättäen kommentteihin sisältyi myös "MITÄ JOS SITÄ KOIRAA PAHOINPIDELLÄÄN!?"-hysteriaa. No totta kai koiraa hakataan minkä keretään, jos omistaja ottaa joskus ölppöstä tai käy röökillä!

Eikä unohdeta iloisista asioista aiheutuvaa vittuilua. Kerroitpa ostaneesi uudet kengät, kumppanisi kosineen hauskalla tavalla, vaihtaneesi auton uudempaan, lapsesi oppineen uuden sanan tai muuten vaan ihastelet elämän ihanuutta, mitä todennäköisemmin ruudun toisella puolen joku vetää itsensä uskomattomille kierroksille. Varsinkin keskustelupalstoilla joissa saa anonyymina sekoilla kivoista asioista puhumista ei siedetä, vaan vastaanotto on yleensä jotain tämänkaltaista: "VOI LUOJA siis täytyy olla vajaa ja tyhmä ja ruma että tollasista nollajutuista nauttii koska itsehän en nauttisi ja ihan helvetin pitkästyttävää lukee tollasta liibalaabaa jos ei oo kunnolla mitään asiaa ja voin kertoo että sä oot säälittävä ja naiivi teini joka luulee vähä liikaa ittestää ja tiedox vaan mulla menee paljon paremmin kuin sulla MULLA ON KAIKKI IHAN HYVIN SAATANA!!!!". Onkohan vaan?



Teille, jotka harrastatte tätä provosoitumista ja raivoamista ajattelin koota listan kommentointityyleistä, joita ei kannata enää käyttää. Nää on niin nähty, että suosittelen päivittämään vittuiluvarastoa:

  • "...onks tää provo, ei kukaa voi olla noin vitun tyhmä?
  • "Kirjoittamasi kolmen lauseen perusteella sä olet täysin kykenemätön äidiksi, eläimen omistajaksi, ihmiseksi, naiseksi, vaimoksi, siskoksi, työntekijäksi, veronmaksajaksi ja Suomen kansalaiseksi! Soitan sinusta poliisille, Punaiselle ristille, naapurille ja auttavaan puhelimeen!!!"
  • "lol oot nii huora/läski/vammane/ruma xDDD
  • "MINÄ en toimisi noin, koska MINULLA on asiat oletettavasti paremmin kuin SINUNlaisillasi. ;))) Minulla on rakastava mies, ihana työ, kolmesataa kaunista lasta jotka ovat huippuälykkäitä ja koiranikin osaa imuroida, eli elän unelmaa, toisin kuin sinä nimimerkki Pimpulapampula79 ;)))))"
  • "En tiedä onko tarkoituksesi olla viehättävä, mutta profiilikuvassasi maskeerausjälkesi on lähes tulkoon groteskia, joten aiemmin käymämme diskurssi kosmetiikasta oli mitä ilmeisemmin turhaa. Tokikaan en usko että ymmärrät puoliakaan käyttämistäni sanoista, koska vaikutat olevan ns. sitä alempaa kastia, mutta onneksi voit käyttää Googlea."
  • "Opettele kirjottaa vitu apina, otsikos lukee "termimaali" eikä "terminaali",  mee äikäntunnille ennen ku tuut nettii!!!"






Rauhallisia surffailutuokioita teille kaikille!