HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulu saa tulla

...ja mennä.









Jumalattomalla vitutuksella askarreltu pari porkkana-, pari punajuuri- ja pari lanttulaatikkoa, jynssätty ihmesienellä tätä helvetillistä sekasortoa ja läävää, potkittu suurimpia sotkuja kaappien perimmäisiin nurkkiin ja poltettu piparkakkuja oikein urakalla! Tämän lisäksi nautiskeltu saunan jäisestä laattalattiasta lauteilta selkään tippuvan kylmän paskaveden siivittämänä (saunan pesuksikin kutsutaan tätä toimenpidettä), sotkettu sillä ah-niin-mainiolla punajuurella koko keittiö noin kolmeen otteeseen, tuhlattu aivan liikaa rahaa aivan turhiin jouluostoksiin epäkelvoista lahjoista rumiin koristeisiin ja ennen aattoa kuoleviin hyasintteihin.

Ja suklaa se vaan maistuu ja farkut kiristää! En edes tiedä monesko konvehtirasia on menossa, ja paskimmatkin namiskuukkelit täytyy syödä sitten vaikka kyyneleet silmissä. Mä en oikeastaan edes halua tietää paljonko sitä Herra Fazerin tuoteperhettä on tullut tässä parin viikon aikana naamaansa lapioitua.

Kuusikin on raijattu sisälle tuskan viitta selässä ja koristeltu samanlailla kuin rampa apina sen voisi koristella. Noita helvetin lattialla pakoon pyöriviä joulupalloja löytyy nurkista varmaan vielä vappunakin. Ja erityisen suurella mielenkiinnolla odotan seuraavaa sähkölaskua, että paljonkohan Jennin kuusmiljoonaa erilaista jouluvalohässäkkää kustantaa tänä vuonna...

On tää joulu vaan niin ihanaa aikaa, oispa meil' joulu ainainen ja sillee. 

Näin meillä, mitenkäs teillä?

torstai 18. joulukuuta 2014

Lehdistä luettu

Koska nykymaailmassa ei ilmeisesti tapahdu enää mitään mielenkiintoista, iltapäivälehdet ovat ottaneet uuden suunnan : itsestäänselvyyksiä, alakoululaisen kapasiteettiin sopivia juoruja, toisista lehdistä päin helvettiä kopioituja jutunpätkiä ja Wikipediatietoiskuja. Kuulostaako tutulta?

"Pesetkö korvasi väärin? Entä mitkä ovatkaan  viisi tapaa mokata tärykalvojen puhdistus ja siistien korvien ylläpito? 
1. Laitat korvaasi multaa, roskia, leivänmuruja ja munkkirasvaa. Älä tee niin, se sotkee korvasi. 
2. Laitat korvaasi tiskikonetabletin. Ei, se ei auta. 
3. Peset korvasi lattiamopilla. Se on liian iso. 
4. Uitat korviasi akvaariossa. Kala voi uida sisään ja sotkea. 
5. Korvissasi on tulpat pesun aikana. Usko tai älä, et voi pestä niitä tulpat korvissa. 
Entä mikä onkaan huikea kikka korvien puhdistukseen? Tätä et varmasti ole kokeillut: pumpulipuikko!!!!!"

Joka toinen artikkeli koskee täydellisiä itsestäänselvyyksiä ja arjen perusasioita negatiivisessa muodossa - mitä teet väärin, miten mokaat, millä tavalla asioita ei tule hoitaa. Lukemisen jälkeen mietin vain "missä se uutinen oli?! Tähänkö paskaan tuhlasin kolmelymmentä sekuntia elämästäni?!". Pieneksi hetkeksi uskoni älylliseen elämään katoaa. 


"Tutustu ihanaan Pariisiin - näitä faktoja et ole kuullut! 
Pariisi on Ranskan pääkaupunki. Se sijaitsee Euroopassa. Siellä on viiniä ja patonkia. Ihmisillä on baskerit. Lähde sinäkin siis ihanaan Pariisiin! 
Lähde: Wikipedia (suora lainaus)
Toim.huom.: korjattu virheellinen kohta "Pariisi sijaitsee Egyptissä"."

Ai että, tällaista alakoulutyylistä mantsan esitelmää tässä kaivattiinkin. Tästä saa niin matkailijat kuin asiasta kiinnostuneet helvetisti irti! Kyllä on taas niin sivistynyt fiilis, että oikein tärisyttää tää tiedon tulva!


"Idols-Lillikaija vakavassa vaaratilanteessa!!!
Lillikaija Keimonen Kemistä joutui hurjaan ja vauhdin siivittämään tilanteeseen kotona paistaessaan munakasta: - Mä siinä rikoin munia ja yks niist niinku hajos pöydälle. Sitä keltuaista oli joka paikassa, meni ainaskii vartti siivoo se sotku, Lillikaija summaa tapahtumat. -Siin rytäkäs viel löin mopilla varpaaseen, mut se alkaa oleen jo ihan fine, Lillikaija kertoo vielä. Facebookissa runsas fanijoukko toivottaa pikaisia paranemisia tragedian kohtaamalle Keimolalle. Sivulla kolme Lillikaijan tissikuvat munakenno perseessä."

OLETKO TOSISSASI? SANO ETTÄ ET!


"Nepalilainen tutkimus muuttaa käsityksen miehen ajatuksenkulusta!
Nepalissa tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa miehistä pitää naisista, joilla on pää. Tutkimukseen osallistui viisi miestä, kolme naista ja koira, ja tutkimuspäivän päätteeksi papereihin oli kirjattava ehdoton fakta: miehistä suurin osa tosiaan vierastaa päättömiä naisia. Koira sen sijaan ei välittänyt, onko henkilöllä päätä vai ei."

Kappas kappas saatana, onpa yllättävää. Että piti ihan tutkimus tehdä? Ja piti ihan julkaista se? Mitä seuraavaksi? "Tutkimustulos osoittaa, että Keijo on miehen nimi!", "Viisi vuotta kestänyt koe osoittaa: tuli on kuumaa" vaiko "Tutkitusti totta - ihmiset osaavat puhua, kalat eivät!"



Mitähän sitä enää viitsii nykyään edes lukea? Matematiikankirjaa ja tietosanaopuksia?


tiistai 9. joulukuuta 2014

Pahanmielenosoittajat

Mä olen seurannut mielenkiinnolla tässä pari päivää tätä itsenäisyyspäivän jälkipuintia - enkä nyt puhu valloittavista mekkokankaista ja graafisista leikkauksista - ja ihmettelen edelleen, että mikä kumma laittaa aikuisen ihmisen omaa asuinympäristöään sotkemaan.

Sisälläni joku pieni paha ihminen purskahtaa nauruun aina, kun luen tähän sotkemiseen ja paikkojen rikkomiseen liittyvää uutisointia ja varsikin sen uutisoinnin kommentointia. Kommentoinnissa lähes poikkeuksetta toistuu sama kaava:

Henkilö X: On se saatana kumma kun täytyy tolla tavalla paikkoja töhriä, pitäis kyllä noille kakaroille vähän opettaa käytöstapoja!
Henkilö Y: AHA! SELVÄ! HYVÄKSY SINÄ VAIN TÄMÄ SUOMESSA VALLITSEVA ERIARVOISUUS JA KAIKKI PASKA MITÄ VALTIO SULLE SYÖTÄÄ! OKEI, ole lammas! JOTKUT sentään yrittää, eikä vain vingu täällä!!
Henkilö Z: OLI JOTKUT IHAN RAUHASSAKIN, EI KAIKKI RIKKONU!!
Henkilö X: Puhunkin nyt näistä, jotka rikkoivat.
Henkilö Z: JOO IHAN SAMA MÄ EN PUHU TOLLASTEN KANSSA VITU SAMA.
Henkilö Y: Joo iha turha noitten kaa puhuu mitää me sentää tiedetää kui tää valtio kusee meitä silmää...

Tässä  vaiheessa mielessäni lähtee aina rullailemaan vanha kuuluisa sananlasku kalikasta ja älähtämisestä...

Kyllä munkin mielestä tässä kaupungissa, maassa ja ylipäätään koko maailmassa olisi ihan hirveän paljon parannettavaa. Kaikki ei vaan ole kivaa ja fantsua ja oikeidenmukaista mun silmääni. Sehän on selvä asia, että aina on ja tulee olemaan erilaisia puutteita, eteenpäin kehitettävää, kokonaan muutettavaa, päiväjärjestyksestä poistettavaa ja täten toki myös lisättävää. Enkä mä silti vedä huppua päähän ja lähde tuhoamaan muiden ihmisten omaisuutta itkupotkuraivarihysteriassa, koska mulla nyt vaan on niin painavaa sanottavaa.

Jos joku tosissaan ja ihan pokkana kokee että tuollainen (pahan)mielenosoittaminen kaikkine sivutoimineen sotkemisesta rikkomiseen tosissaan auttaa tai vie tätä yhteiskuntaa eteenpäin, niin mä totisesti haluan kuulla perustelut! Mulle tulee väkisinkin mieleen sellainen hädin tuskin 15-vuotias roikkohousuinen kovisimagonsa takaa pelokkaasti pälyilevä ressukka, joka kokee että äiskä, iskä, kuraattori ja kaverit huomaavat hänet paremmin, jos hän kirjoittaa koulun seinään "huora" ja kaataa roskiksen. Kun ei muuten kukaan huomaa tai välitä.

Mun mielestä ei paljoa vaadi munaa lähteä tonne kylille sekoilemaan (päivänä jolloin veteraanit ynnä muut maallemme merkittävät henkilöt viettävät juhlapäivää...), se vaatii vain ja ainoastaan äärimmäistä puutetta kommunikointikyvyssä. Tuollainen häiriintyneen eläimen lailla käyttäytyminen viestii ainoastaan siitä, että ei oikein tiedetä mitä halutaan ja miksi halutaan, eikä ole käsityksen häivää siitä, kuinka tämä oma halu saadaan tuotua esille. Ja kun sitä mieltä voi osoittaa myös rauhallisin menoin, ilman että se tulee maksamaan maltaita. Unohtamatta sitä faktaa, että asioihin voi toki myös vaikuttaa muillakin tavoin kuin hihhuloimalla kylillä kiljuen. Osallistukaa itse politiikkaan, äänestäkää, olkaa mukana, aktivoitukaa. Ja lopettajaa se itsenne häpäiseminen.

Toisaalta mä en halua nähdä päättäjien joukossa ihmisiä, jotka kuvittelevat muuttavansa tätä yhteiskuntaa ryömimällä koloistaan kerran vuodessa huput silmillä viskomaan pyörätelineitä yritysten ikkunoista.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Sairas nainen

Yleisesti ottaen terveenä ja hyvinvoivana ihmisenä tämän syksyn kolme (KOLME!!!) eri sairastelujaksoa, joista meneillään nyt siis kolmas, alkaa pikkuhiljaa verottaa mun hermoja. Siis onko mitään yhtä paskamaista, kuin olla kipeänä? Syksyn aikana on ollut kuumetta, yskitty keuhkoja pihalle, laatta lentänyt ja yleisesti vietetty aikaa pedin pohjalla (tokikin lähes poikkeuksetta pitkät vapaat, eihän sitä nyt hyvä työntekijä sairasta kesken töiden....). Mulla alkaa pikkuhiljaa suoraan sanottuna kikkeli kasvamaan otsaan. Eikä totisesti mikään pieni kikkeli.

Mulla, tekevällä ihmisellä, olisi vähän muutakin puuhaa kuin maata sängyssä kuumemittarien, pillimehujen ja erilaisten lääkevalmisteiden ympäröimänä. Varsinkin näin joulun alla. Jumppatrikoot huutaa kaapissa yksinäisyyttään, tää sairastupaa muistuttava läävä pitäisi siivota, lantut ja porkkanatkin venailee jääkaapissa pääsyä laatikkoon ja ennen kaikkea mun kroppa kaipaa jotain jotain muuta kuin vaakatasoa. Tai sitten se on just sitä, mitä kroppa kaipaa.

No, nyt kun on ollut vähän heikommassa hapessa, ei kieltämättä ihan hirveästi ole tehnyt mieli tehdä mitään sen erikoisempaa kuin tuijottaa televisiota torkahdellen, mutta vähänkin kun särkylääke puree tai olo hetkellisesti virkistyy, tekisi mieli ottaa imurinletkusta kiinni tai ujuttaa trikoot jalkaan ja ryhtyä toimeen. Siinä vaiheessa täytyy yrittää muistaa se pieni järjen ääni, joka kiljahtelee jossain synkässä nurkassa aivojen takaosassa veemäisistä jälkitaudeista ja entistä huonommasta kunnosta, mikä seuraa aivan satavarmasti jos lähtee liian ajoissa sekoilemaan. Täytyy myös miettiä mitä sanoisi itse toiselle ihmiselle joka olisi samassa tilanteessa: "Hei kamoon, kannattaisko nyt ihan suosiolla vaan maata ja parantua kunnolla!". Jep jep... Helpommin sanottu kuin tehty...

Siis aivan paskaahan tämä sairastelu on, jos aivan suoraan saan sanoa. Tai jos aivan suoraan sanotaan, keksin huomattavasti rumempiakin ilmasuja kuvailemaan kipeänä oloa, mutta jätän ne mielipahan välttämiseksi kirjoittamatta. Jotkut sanoo, että sairaana on hyvää aikaa lukea kirjoja ja katsella elokuvia, mutta kuka jumalauta jaksaa tehdä pelkästään noita kahta asiaa ristiinrastiin viikon tai peräti kaksi? Mä lähetän kaiken sympatian ja tsempin tylsistyneille potilaille sairaaloihin, tää kotona pari päivää makaaminenkin on jo sen verran tuskallista, että en osaa edes kuvitella miltä tuntuu maata sairaalan lakanoissa viikkoja tai peräti kuukausia tekemättä juuri mitään.


Jotta tämä lätinä ei menisi pelkäksi valittamiseksi, kokosin listan sairastelun positiivisista puolista:

-Keho ja elimistö kertoo, että nyt, siis NYT, on tullut stoppi ja tulee levätä. Ja se on kuitenkin se oma kroppa, jolta ainakin kannattaa ne käskyt tässä maailmassa ottaa vastaan, jos muiden käskyistä ei niin välitä. 

-On sitä aikaa. Nukkua vaikka univelat, lukea kesken jääneet kirjat, katsoa ne pakko-nähdä-elokuvat, tai opetella katsomaan itselle uutta sarjaa (esimerkiksi Yle Areenasta löytyy useita jaksoja omia henkilökohtaisia lemppareitani, mm. Kimmoa, Solsidania ja Sykettä, puhumattakaan muista kymmenistä sarjoista mitä erilaiset nettipalvelut pursuavat). Tai on aikaa vaikka kirjoittaa paska postaus, jonka pointti on vikistä sairauksistaan. 

-Saa syödä vähän epämääräisesti. Tai siis pitää syödä. Oma menu on kolme-neljä päivää ollut pillimehu ja vanukkaat, koska yksinkertaisesti  mikään muu ei mene alas. Paluu lapsuuteen...

-Ei tarvitse tehdä niitä paskahommia, kuten siivota. Onhan se vähän ahdistavaa, kun vielä hetki sitten niin asialliselta näyttänyt asunto muuttuu parissa päivässä täydelliseksi helvetin esikartanoksi, mutta on siinä omat hyvät puolensa. Voi sanoa että "voi harmin paikka" ja heittää lisää törkyä kämppää koristaviin roskakasoihin puhtaalla omallatunnolla. 

Ikävä kyllä en millään keksinyt enempää iloa ja valoa sairasteluun liittyen, mutta jos sä keksit, niin jaappa ihmeessä se kanssani. Tsemppiä tässä osoitteessa totisesti kaivataan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, terveydentilasta huolimatta!


Sori kaverit, teitä ei tarvita.

perjantai 5. joulukuuta 2014

kadonneen jäljillä

Joku hukkaa avaimet, joku puhelimen. Joku ei vaan löydä kadonnutta sukkaansa, toinen taas ei tiedä missä plussakortti piileskelee. Jokainen varmasti hukkaa joskus jotain, se harvemmin on vaarallista tai aiheuttaa valtavia jäkiseurauksia. Mutta yhden asian hukkaaminen voi pilata paljon - meinaan kun  hukkaa oman ammattiylpeytensä, ollaan jo matkalla kohti jonkin sortin henkilökohtaista fiaskoa.

Miksi ihmeessä ihmiset tekevät töitä, joita häpeävät tai joista eivät nauti? Ja taas toisaalta, mikä työ on sellainen, jota tulisi hävetä? Jokaisella ammatilla ja työtehtävällä on tekijänsä oltava ja jokainen on omassa kategoriassaan arvokas pesti. Miksi sitten joissain tapauksissa oman työnsä tai tehtävänsä ääneen lausuminen aiheuttaa punaa poskilla ja muovailee kurkkuun nyrkinkokoisen palan?

Itse hoitajana saan kuulla usein "Siis ootsä sairaanhoitaja? Ai siis vaan lähihoitaja, okei... No, onhan sekin sillee tärkeetä... Kai sä silti aiot kouluttautua lisää..."-mutkutusta ja olisi aika helppoa ryhtyä omaa ammatinvalintaansa punastelemaan. Koska mähän olen laiska, empatiakyvytön, kahvia litkivä läskiperse, jonka suurin osa päivästä kuluu kahvihuoneen sohvalla vikisemässä palkasta tai kansliassa juoruilemassa työtoverien kanssa munkki kädessä samalla kun asiakkaat voivat huonosti - näin niin kuin tiivistettyvä oman ammattini ympärillä vellovat ajatusmallit ja mielikuvat. Mutta mua helpottaa aika paljon se, että tiedän itse tasan tarkkaan mitä teen, mitä työhöni kuuluu ja ennen kaikkea kuinka merkittävää se on. Jos joku random-Keijo Forssasta ajattelee kuten ylle kirjoitin ja sen ajatuksen jakaa vaikka somessa hoitajia mollaten lähteenä oma mutu-tuntuma, niin voi voi! Eipä paljoa mun hoitajan persettäni kutkuta.

Ammattiylpeyden puutteesta toki voi kärsiä kuka tahansa - niin se kovapalkkainen salkkusetä kuin myös se rappukäytävääsi siivoava rouva. Toki omaa ammatinvalintaansa pääasiassa häpeilevät pienempipalkkaiset tai likaisen työn tekijät, mutta kuten sanottu, tämä pirulainen voi iskeä kehen tahansa. Vaikka se lattian jynssääminen ei olisi se hohdokkain homma, niin jumankauta, työtä sekin on ja perin tärkeää työtä onkin. Samanlailla sen pestin hoitava ihminen on yhteiskunnan merkittävä jäsen ja veronsa maksaa kuin kuka tahansa muukin työssäkäyvä ihminen.

Ei ole vaikea arvuutella mistä moinen ylpeydenpuute johtuu - media roiskii ihmisten kasvoille oman osansa paskanjauhantaa ja vääränlaisia odotuksia, joka syöpyy monien ihmisten mieleen aiheuttaen asennevamman. Joko se asennevamma kohdistuu omaan työhön tai sitten se kohdistetaan jonkun toisen duuniin. Puhutaan alentavaan sävyyn "ootko sä VAAN ammatissa X", "tiekkö et Ullakaarina on töissä paikassa Y, voitko kuvitella, kui noloo!", "No hei kyl säkin joskus pääset vielä parempaan hommaan!" ja sitten ihmetellään miksi ihmiset kokevat oman alansa olevan tasolla nolla. Hei kamoon!

Mulle ei tulis pieneen mieleenikään arvostella jonkun työtä! Ihmisten pitäisi olla iloisia siitä, että töitä ylipäätään on tarjolla itselleen ja läheisilleen - sekään ei ole mikään helvetin itsestäänselvyys. Vai onko se parempi että se kaveri/tytär/kummipoika/sisko/kumppani on ennemmin kotona makaamassa perse sohvaan sulaneena, kuin se että hän on vaikka hoitaja, siivooja, poliisi  tai vaikka Siwan kassa? Ja kas kummaa, kun niihinkin töihin tekijänsä tarvitaan että tämä maailma pyörii - ihan yhtä lailla kuin yrityspomoiksi, professoreiksi ja ylilääkäreiksi.

Nyt leuka pystyyn ja arvostus omaa ammattia kohtaan pari pykälää korkeammalle! Ei kukaan voi arvostaa sun duunia, jos sä et itsekään arvosta.

Älä levitä asennevammaa vaan pistä sille täysstoppi.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kuinka välttää joulunajan kohoava v-käyrä?

Vaikka joulusta kovasti tykkäänkin ja sitä jännityksestä tärisevän kakaran lailla odotankin, on joulussa ne omat v-käyrää nostattavat tekijät! Mutta koska olen fiksu ja filmaattinen nuori nainen, mä olen toki vitutuksen sijaan keksinyt oivat ratkaisut joulunajan ongelmiin.

Ykkönen on joululahjaostosten tekeminen hikisissä loisteputkihelveteissä. Joululaulut raikaa kaiuttimista niin, että parin tunnin shoppailun jälkeen osaa ulkomuistista laulaa noin kolmekymmentä eri kipaletta kahdella eri kielellä. Se ihmisten sekoaminen hajuvesihyllyillä ja kalsarilaareilla on kieltämättä hulvattoman komedian kaltainen näky, mutta mä silti jätän tämän arkielämän komiikan väliin ja hikisen toppatakin sijaan shoppailen lahjat yöpaidassa tietokoneelta käsin. Ai jumankekka kuinka simppeliä. Mä vaan klikkailen "lisää ostoskoriin"-painiketta ja parin päivän päästä haen tavaravuoren kotiin paketoitavaksi. Ei hikeä, kyyneliä, tuskaa, hermoheikkoutta, traumoja tai menetettyjä tunteja, vaan klik, klik ja klik.

Ylimääräinen leipominen ja keittiössä tössöttäminen vie myös järjen varsinkin meiltä vuorotyöläisiltä - kiinnostaa hei aivan jumalattomasti iltavuoron päälle alkaa vääntämään vielä jotain joulupullia ja pipariukkoja, kun on ensin vääntänyt hiki päässä töitä! Varsinkin, kun toi joulupiparien polttaminen on mulle huomattavasti tutumpaa, kuin kytätä väsyneenä uunin edessä oikeaa poisottohetkeä. Meillä joulun tuoksu ei ole neilikka tai pomeranssi, vaan palaneen käry ja uunista kohoava musta pilvi.

No, muahan tässä auttaa Myllyn Paras ja muut kumppanit valmispipareillaan ja jouluherkuillaan. Jos haluaa oikein hifistellä, voi ostaa sen valmistaikinan. Jouluruokaa en valmiina osta vaikka olisi ase ohimolla, mutta tällainen ylimääräinen härpäke tyyliin piparit ja muut jouluherkkuset mä aivan suosiolla haen kaupasta. Näin säästyy ensiapureissulta, palokunnan kutsumiselta ja terapialta.

Joulusiivous nähdään yleensä sellaisena yhden vuorokauden helvetillisenä työleirinä, jolloin tirskuu mäntysuopa, veri ja suomalaisen naisen suolainen hiki. Yksi päivä pyhitetään yläkaappien hinkkaamiselle ja ovenkarmien luttaamiselle kaiken muun perussiivouksen lisäksi - juu ei täällä.

Joulusiivouksesta puhuessani mulle työkaveri vinkkasi joulusiivouslistasta, johon siis listataan kaikki yksinkertaisimmatkin joulusiivouksen vaiheet - rasti ruutuun, kun asia x ja y on tehty. Mulla on jo monta rastia rastitettu, kohta ei varmaan tarvi siivota ollenkaan jouluna! Näin vältetään paniikki ja munkaltainen lapsenomainen pönttö saa laitetta kiherrellen rasteja ruutuun ja tuntea olevansa niin pirun ahkera. Ja kamoon, kuka helvetti niihin yläkaappeihin ja listojen väleihin kurkkii? Joulupukki? Joulun pyhä henki? Aivan, ei kukaan!


Mikä on joulussa ja joulukuussa ylipäätään sellainen asia, joka nostaa sun verenpaineesi huippulukemiin? Ja kuinka olet oppinut sen kiertämään? ;)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Hyvä Joulupukki!

Hei Rakas Joulupukki ja arvon Tontut siellä Korvatunturilla! Täällä kirjoittelee Jenni Pirkanmaalta, se pahasuinen 23-vuotias kakara, muistatte varmaan? Toivottavasti ei ole vielä liian myöhäistä kirjoittaa lahjatoivelistaa, olen vain ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt rustata tätä sinulle aiemmin. Toivottavasti myöhäinen yhteydenottoni ei aiheuta hankaluuksia!

Ennen kuin kerron mitä toivoisin jouluksi, haluaisin muistuttaa olleeni varsin kiltti tänä vuonna. Olen tehnyt ahkerasti töitä ja muutenkin huolehtinut asioistani kiitettävän arvoisesti. Olen ollut kaikin puolin hyväkäytöksinen tyttö - mitä nyt jotain pientä kränää ja eripuraa olen aiheuttanut, mutta sitä nyt sattuu kaikille. En ole kiusannut Petjaakaan, ainakaan kauheasti. Hän tuskin sinulle tai tontuille lavertelee käytöksestäni, koska olen kiristänyt hänet hiljaiseksi.

Tänä vuonna toivoisin siis seuraavia asioita:

1. Toivon, että ensi vuonna suomalaiset kiihkoheterot keskittyvät yhteiskuntamme oikeisiin epäkohtiin, sen sijaan että ovat valmiita vetämään valtimonsa auki siksi, että kaikki suomalaiset seksuaalisuuteen katsomatta saavat astua avioliittoon rakastamansa ihmisen kanssa. Toivon myös, että ihmiset kiinnostuvat ensi vuonna myös enemmän omasta seksielämästään ja seksuaalisuudestaan, kuin joidenkin tuntemattomien ihmisten sänkypuuhista.

2. Toivon, että kuusien alta jokaiselle suomalaiselle löytyisi tänä jouluna paketillinen empatiakykyä ja taitoa katsoa maailmaa eri perspektiiveistä, sekä halua ymmärtää muita ihmisiä ja heidän ratkaisujaan lyttäämisen sijaan.

3. Toivon, että rikollisuus tippuisi ensi vuonna minimiin ja pääsisimme eroon kaikista kauheista, oksettavista ja julmista teoista, varsinkin seksuaali- ja henkirikoksista. Tiedän Pukki, että tämä on vähän vaikea toive toteuttaa, mutta...

4. Toivon, että kaikki koulukiusaajat ja muut paskapäät kasvaisivat joululomalla henkisesti sen verran, että keksisivät ensi vuonna kouluun palattuaan itselleen jotain kehittävämpää tekemistä - esim. opiskelu - itselleen ja kaltaisilleen. Toivon myös, että sinä Joulupukki voisit heille antaa myös peilit, joihin he sitten voisivat katsella ja pohtia, että mikä meni vikaan.

5. Toivon itselleni useita useita useita villasukkia. Värillä ei väliä, kaikki pinkistä oranssiin ja liilasta harmaaseen käyvät vallan mainiosti. Myöskään varren pituudella ei ole väliä. Toki tämän toiveen voisin korvata toiveella "toivon henkilökohtaista käsityöopettajaa", mutta ehkä näin säästymme kaikki mielipahalta.

6. Itsekuria toivoisin myös joulupöytään, mun on vaan niin vaikea ymmärtää että kaikkea jonka edessään näkee EI ole pakko syödä, varsinkaan ennätysvauhdilla.

7. Petjalle toivon käytännönjärkeä ja realistisuutta. Ajoittain sen pojan taivaanrannan maalaaminen alkaa puuduttaa jopa näinkin huuhaata ämmää.

8. Minä toivoisin myös, että ensi vuonna saisin jotain puuhaa päänupille. Vaikka opiskeltavaa tai jotain sellaista? Tai uusi harrastus? Kirjan kirjoittaminen?

9. Toivon, että sinä joulupukki tai kukaan tonttujoukosta EI vilkaise kaappeihini tänä jouluna, koska en aio siivota niitä kovikaan perusteellisesti.

10. Toivon kaikille lukijoille ihanaa aluillaan olevaa viikkoa, rauhallista joulunodotusta ja ennen kaikkea mukavaa tiistaita!