HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Sairas nainen

Yleisesti ottaen terveenä ja hyvinvoivana ihmisenä tämän syksyn kolme (KOLME!!!) eri sairastelujaksoa, joista meneillään nyt siis kolmas, alkaa pikkuhiljaa verottaa mun hermoja. Siis onko mitään yhtä paskamaista, kuin olla kipeänä? Syksyn aikana on ollut kuumetta, yskitty keuhkoja pihalle, laatta lentänyt ja yleisesti vietetty aikaa pedin pohjalla (tokikin lähes poikkeuksetta pitkät vapaat, eihän sitä nyt hyvä työntekijä sairasta kesken töiden....). Mulla alkaa pikkuhiljaa suoraan sanottuna kikkeli kasvamaan otsaan. Eikä totisesti mikään pieni kikkeli.

Mulla, tekevällä ihmisellä, olisi vähän muutakin puuhaa kuin maata sängyssä kuumemittarien, pillimehujen ja erilaisten lääkevalmisteiden ympäröimänä. Varsinkin näin joulun alla. Jumppatrikoot huutaa kaapissa yksinäisyyttään, tää sairastupaa muistuttava läävä pitäisi siivota, lantut ja porkkanatkin venailee jääkaapissa pääsyä laatikkoon ja ennen kaikkea mun kroppa kaipaa jotain jotain muuta kuin vaakatasoa. Tai sitten se on just sitä, mitä kroppa kaipaa.

No, nyt kun on ollut vähän heikommassa hapessa, ei kieltämättä ihan hirveästi ole tehnyt mieli tehdä mitään sen erikoisempaa kuin tuijottaa televisiota torkahdellen, mutta vähänkin kun särkylääke puree tai olo hetkellisesti virkistyy, tekisi mieli ottaa imurinletkusta kiinni tai ujuttaa trikoot jalkaan ja ryhtyä toimeen. Siinä vaiheessa täytyy yrittää muistaa se pieni järjen ääni, joka kiljahtelee jossain synkässä nurkassa aivojen takaosassa veemäisistä jälkitaudeista ja entistä huonommasta kunnosta, mikä seuraa aivan satavarmasti jos lähtee liian ajoissa sekoilemaan. Täytyy myös miettiä mitä sanoisi itse toiselle ihmiselle joka olisi samassa tilanteessa: "Hei kamoon, kannattaisko nyt ihan suosiolla vaan maata ja parantua kunnolla!". Jep jep... Helpommin sanottu kuin tehty...

Siis aivan paskaahan tämä sairastelu on, jos aivan suoraan saan sanoa. Tai jos aivan suoraan sanotaan, keksin huomattavasti rumempiakin ilmasuja kuvailemaan kipeänä oloa, mutta jätän ne mielipahan välttämiseksi kirjoittamatta. Jotkut sanoo, että sairaana on hyvää aikaa lukea kirjoja ja katsella elokuvia, mutta kuka jumalauta jaksaa tehdä pelkästään noita kahta asiaa ristiinrastiin viikon tai peräti kaksi? Mä lähetän kaiken sympatian ja tsempin tylsistyneille potilaille sairaaloihin, tää kotona pari päivää makaaminenkin on jo sen verran tuskallista, että en osaa edes kuvitella miltä tuntuu maata sairaalan lakanoissa viikkoja tai peräti kuukausia tekemättä juuri mitään.


Jotta tämä lätinä ei menisi pelkäksi valittamiseksi, kokosin listan sairastelun positiivisista puolista:

-Keho ja elimistö kertoo, että nyt, siis NYT, on tullut stoppi ja tulee levätä. Ja se on kuitenkin se oma kroppa, jolta ainakin kannattaa ne käskyt tässä maailmassa ottaa vastaan, jos muiden käskyistä ei niin välitä. 

-On sitä aikaa. Nukkua vaikka univelat, lukea kesken jääneet kirjat, katsoa ne pakko-nähdä-elokuvat, tai opetella katsomaan itselle uutta sarjaa (esimerkiksi Yle Areenasta löytyy useita jaksoja omia henkilökohtaisia lemppareitani, mm. Kimmoa, Solsidania ja Sykettä, puhumattakaan muista kymmenistä sarjoista mitä erilaiset nettipalvelut pursuavat). Tai on aikaa vaikka kirjoittaa paska postaus, jonka pointti on vikistä sairauksistaan. 

-Saa syödä vähän epämääräisesti. Tai siis pitää syödä. Oma menu on kolme-neljä päivää ollut pillimehu ja vanukkaat, koska yksinkertaisesti  mikään muu ei mene alas. Paluu lapsuuteen...

-Ei tarvitse tehdä niitä paskahommia, kuten siivota. Onhan se vähän ahdistavaa, kun vielä hetki sitten niin asialliselta näyttänyt asunto muuttuu parissa päivässä täydelliseksi helvetin esikartanoksi, mutta on siinä omat hyvät puolensa. Voi sanoa että "voi harmin paikka" ja heittää lisää törkyä kämppää koristaviin roskakasoihin puhtaalla omallatunnolla. 

Ikävä kyllä en millään keksinyt enempää iloa ja valoa sairasteluun liittyen, mutta jos sä keksit, niin jaappa ihmeessä se kanssani. Tsemppiä tässä osoitteessa totisesti kaivataan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, terveydentilasta huolimatta!


Sori kaverit, teitä ei tarvita.

3 kommenttia:

  1. Hei lisään sun listaan yhden vielä: et oo suinkaan ainut, joka on kipeenä tällä hetkellä :D Eikö yhdessä jaettu kärsimys/ketutus ookin paras kärsimys/ketutus? ;)

    T. Kohtalotoveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten hyvä pointti. Mikähän meitä ihmisiä vaivaa, kun tullaan niin hyvälle tuulelle jos joku toinenkin kärsii?:D Yritä parantua!:)

      Poista
  2. Semmonen ravintolisä kun osterivinokasjauhe pitäs olla hyvä vastustuskyvyn nostamiseen. Osterivinokas on siis sieni, ja kuivattuna jauheena sitä käytetään virus- ja bakteeritauteja vastaan vastustuskykyä lisäämään. Mun sisko söi sitä kun oli syylä jalkapohjassa, ja se tosiaan parani tolla :) Kannattaa varmaan ainakin kokeilla, ei siitä haittaakaan ole, jos ei oo allerginen.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!