HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

lietsokaamme pelkoa

Toivepostaus taas kyseessä! Toivottavasti nautitte.

Mä en tiedä onko tämä joku suomalaisten juttu vai ihan maailmanlaajuinen ilmiö, mutta sen kerran kun jossain päin kotimaata tapahtuu jotain hurjaa, alkaa hillitön hysteria - varsinkin naisten keskuudessa. Hysterian lähde on tietenkin iltapäivälehdet, joista se solisevina virtoina valuu ympäri internettiä ja tätä kautta syöpyy ihmisten korvien väliin:
Imatralla puukkohippaa - "EN ENÄÄ IKINÄ MENE IMATRALLE!".
Kuopiossa hukkui nainen - "APUA EI TÄSSÄ ENÄÄ USKALLA EDES VETTEN ÄÄRELLE MENNÄ!".
Rovaniemen elintarvikekioskilla rähinä - "AI KAUHEE MÄÄ EN ENÄÄ IKINÄ OSTA LOTTOA SIELTÄ!"
...Jep. Tuo kyseinen tapahtumahan varmasti uusiutuu lukemattomia kertoja, että sietääkin olla varuillaan.

Kyllähän se on helvetin pelottavaa, jos kotinurkilla pyörii jotain hämärähemmoja tai joku iso onnettomuus sattuu lähitienoilla. Ja kyllähän se puistattaa, jos lähikauppa ryöstetään tai lenkkipoluilta on napattu pippelinvilauttelija. Mutta kamoon! Jos jokainen rikos- tai onnettomuuspaikka tulee kiertää kaukaa suurin piirtein koko loppuelämän ajan, on aika nihkeesti tilaa elää ja olla.

Ja sitten kun ne tapahtuvat tuppaavat paisumaan onnistuneen pullataikinan lailla varsinkin somessa. Facebookit ja keskustelupalstat ovat täysin verrattavissa rikkinäinen puhelin -leikkiin, jossa tarina muuttuu matkan varrella leviten lopulta täydellisesti käsiin. Keijo ajaa pakulla päiväkodin ohitse ja morjestaa keinussa killuvalle siskonpojalle - voipi olla että Keijo on tunnissa parissa kylmäverinen tappajapedari, mikäli paikalliset tantat kirppariryhmissään pääsevät tästä hurjasta episodista vihille. "Mä niin arvasin että se on sellanen, siis oksettavaa, nyt kyllä kierrän sen Keijon kaukaa!"

Tai illanhämärässä puolisokeaa Penaa kävelee lenkillä vastaan iso koira. Se on kolme tuntia ja susi/karhu/leijona-jahti on käynnissä koko kylän raavaiden miesten voimin. Ja tokihan tätä kyseistä lenkkipolkua tulee välttää viimeiseen asti, koska siellä asustelee varmasti verenhimoinen susilauma, joka syö pääsääntöisesti hysteerisiä keski-ikäisiä naisia ja viattomia lapsia.

Ja entäs kun sattuu isompaa ja maailmanlaajuista! Ai jumankauta, pidelkäämme niin folio- kuin kukkahatuistammekin kiinni! Kaiken maailman eläin-liitteellä muodostetut influenssat ovat moneen kertaan tappaneet koko Suomen väestön pelkoa lietsovien tätien mielissä. Ebolakin lähes tulkoon rantautui meille, ei ihan mutta melkein! Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat odottaneet erilaisia sotia ja luonnonkatastrofeja suu vaahdossa vuosikymmeniä. Onhan se varsin kunnioitettavaa, että elämälleen saa sisältöä lietsomalla pelkoa ja kauhistelemalla silmät mollollaan uutisia.

Mä en oikeastaan osaa sanoa pelkäävätkö vai toivovatko ihmiset näitä ikäviä tapahtumia. Saako siitä jotain uutta poweria, kun pääsee raivon vimmalla julistamaan, kuinka nyt kierretään se Roposten kioski, Penttilänpolku ja koko Länsi-Suomi kaukaa, koska siellä niin kamalia asioita tapahtuu? Onko se jotenkin voimaannuttavaa lietsoa jotain hysteriaa sosiaalisessa mediassa - joka on kuin tehty tähän kyseiseen harrastukseen. Vai pelottaako ihmisiä todella kaikki? Koko maailmansivun on tapahtunut kamalia asioita, eikä niitä voi kokonaan välttää - kannattaako siis linnoittautua sisälle pesäpallomailan kanssa vai astua ihan rohkeasti ulos?

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Facebook-suomi -sanakirja vol. 2

Törmäsin sattuman kautta vanhaan postaukseen (http://letsfake-it.blogspot.fi/2013/05/facebook-suomi-sanakirja.html) joka ehdottomasti vaati saada kakkososan!

"Miljakaarina oppi ensimmäisen sanan ja se oli tietenkin "mamma", ihanaa olla äiti!!"
= Miljakaarinan kolme ensimmäistä sanaa tosin olivat kakka, pissi ja perse, mutta neljäs sana oli ensimmäinen, joka ei liittynyt eritteisiin... Jes.You go girl.

"Mun lapset on vaan niin ihania, ei voi parempia ollakaan! Tänäänkin ne olivat äiskälle tehneet itse aamupalan. <3"
= Kiitti tuhannesti äpärät, koko keittiö on munakokkelissa ja hella liekeissä. Ja nyt täytyis sitten olla jotenkin niin kiitollinen noista vahinkolaukauksista. Voi perse!!!

"Mun poikkis on ihanin ikinä, järkkäs pikkuyllärin mulle!" + kuva kuohuviinipullosta ja kahdesta lasista.
= Ja tän halpiskuoharin kiskastuaan huiviinsa se älykääpiö pelas kaks tuntia kuulokkeet päässä Battlefieldia ja lähti joukkueen saunailtaan. Varsinainen ylläri tuli vasta viideltä, kun se oksensi sänkyyn.

"Meidän Rekku on niin fiksu, osaa niin hyvin emäntänsä rutiinit - Rekkupoika se meinaan toi mamille Hesarin sänkyyn!"
= Hesarin, jonka se otti nyt tikattavana olevan posteljoonin kädestä (plus kaksi sormea), jonka se kuolasi ja järsi ja jonka se tiputti nukkuvan emäntänsä naamalle kello 4:30 repien mennessään untuvatäkin paskaksi.

"Kuvassa minä tuikitavallisessa asussa lähdössä leffaan :)" + kuva
= Huomauttakaa ny joku jotain ylitse pursuavasta kauneudestani ja samanlailla pursuavasta tissivaostani! Tahdon päästä sanomaan maagiset "enkä, ite oot!"- ja "höps, ite oot nättimys"-lätinät.

"Yhen kivan kaa tänään vähä pidetty hauskaa... ;)"
= Se yks kiva oli isoäiti jonka kanssa pidimme hauskaa poimimalla marjoja, mutta olis jees jos joku (varsinkin exä) sais sellaisen kuvan että olen harrastanut esimerkiksi lemmenleikkejä jonkun kuuman uroksen kanssa. Toivon myös runsasta tekstiviestitulvaa ystäviltäni, jotka kuvittelevat jääneensä mun uuden miesseikkailun pimentoon.

"Aivan mahtava lenkkisää!"
= Aivan mahtava lenkkisää...niille jotka käy lenkillä...

"Hullu shoppailupäivä Tintsun ja Claudiaonervan kaa!!" - paikassa jäätävänkallisshoppailuparatiisi.
= Ostettiin tossa sukat ja hiuspinnejä, mut olis tosi kiva jos muut sais sellasen käsityksen, että meillä pettää olkapäät kuvitteellisten Louis Vuittonien ja Burberryjen kantamisesta.

"Kaikki loppuu aikanaan..."
= Säätö ei tykänny Instas mun uudesta kuvasta... EIKÄ vastannu viestiin, vaik on lukenu sen!! Tai siis seittemään viestiin. No okei, kolmeentoista.

pöpökammo ja bakteeripelko

Multa toivottiin postausta ylihygieenisyydestä ja överiksi menneestä pöpökammosta - tiedättehän ne tyypit jotka kammoavat kaikkea kotinsa ulkopuolella ja odottavat saavansa vatsataudit ja flunssat pelkästä ajatuksesta. Mä voin vannoa, että olen varsin loistava ihminen kirjoittamaan tästä aiheesta, koska mä lähes nuolen ja laapin jokaisen bussinapin ja kädensijan mitä vastaan tulee pelkäämättä saavani ebolaa tai visvasyylää. On se helvetti kumma, jos täytyy pelätä vesihanoja ja kassahihnoja, ja odottaa saavansa jonkun tappavan bakteerin elokuvateatterin penkistä tai pankin ovenkahvasta.

Toki nyt kädet pestään ennen kuin ruokaa laitetaan ja töissähän mulla on tietenkin aivan eri hygieniakäytännöt kuin kotona, mutta nyt kun puhutaan tällaisesta perusarjesta ja kotihygieniasta, niin mä olen todella suurpiirteinen. Vähän tippuu keittiön lattialle ruokaa, niin aivan varmasti syön sen ja jos tekee mieli kaatua toppatakki päällä sänkyyn niin aivan varmasti kaadun. Jos mä siitä lattian kautta käyneestä porkkananpalasesta saan jonkun tappajaviruksen tai Petjaan tarttuu petivaatteista ulkoilmapöpöjä ja sille tulee hinkuyskä, niin se on sitten luonnonvalinta ja kertoo aika paljon meidän terveydentilasta.

Mä tunnen paljon ihmisiä, jotka desinfioivat itseään kotonakin ja eivät voi koskea toisten ihmisten koristetyynyihin erilaisten tautien pelossa. En mäkään nyt itseäni hinkkaisi laivan hytin lattialla tai kauhean mielelläni nuolisi lentokentän vessanpyttyä, mutta eihän jumalauta elämästä tule yhtään mitään kun jokaista tautia pitää pelätä sydän pelosta pamppaillen. Kohta varmaan täytyy hankkia hengityssuoja ja kulkea kaupoilla pitkävartiset astutushanskat kädessä, ettei vaan saa jotain kiinankuumetta tai ilmassa salaperäisesti leviävää limakuppaihottumaa.

En mä nyt tarkoita sitä, että hei lopetataan käsien pesu ja ryhdytään tartuttamaan kaikki rokkoripulit ympärillä oleviin ihmisiin ja kannetaan kaikkia mahdollisia pöpöjä välittämättä seurauksista. Että mulla nyt on tää noro, mutta kyllä mä nyt silti käyn piipahtamassa katsomassa ystävän uutta vauvaa. Ei ei ei. Normaalit käytöstavat ja maalaisjärki ovat tässäKIN asiassa aika käypää tavaraa, joita saa käyttää pelkäämättä kesken loppumista. Mutta ei sitä kaupan vihannesvaakaa tai bussinpenkkiä tarvitse paniikin siivittämänä paeta ja lopettaa kaikkea sosiaalista elämää.


Tunnetko sinä bakteerikammoisen ihmisen? Vai oletko itse sellainen? Millaiset ovat omat hygieniakäytäntösi? Missä menee mielestäsi bakteerikammon ja pakkoneuroosin raja?

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

toiveboksi

Onko mielessäsi kuuma aihe, joka vaatisi päästä blogissani ruodittavaksi? Pyöriikö päässäsi toivepostaus tai teema, josta toivoisit kirjoitettavan? Nyt mennään taas eteenpäin teidän toiveillanne, mikäli niitä mieleen juolahtaa ja haluatte ne minulle jakaa! 
Ei muuta ku sormet tulessa naputtelemaan toivetta kommenttipoksiin!

Riemukasta pakkaspäivää kaikille
toivotteleepi Jenni


ps. jätän kuitenkin poliittiset ja uskonnolliset kannanotot väliin mielipahan välttämiseksi.


tiistai 20. tammikuuta 2015

avutonta touhua

Eräs lukija pisti mulle pari päivää sitten erään iltapäivälehden linkin, jonka takaa löytyi artikkeli uusavuttomuudesta ja siitä, kuinka nuoret eivät yksinkertaisesti vain osaa hoitaa asioitaan. Onhan se toki ihan silkkaa faktaa, että kaikki ei voi osata kaikkea, mutta joku roti tässäkin maailmassa pitäisi olla.

Okei, nykyaikana on paljon asioita jotka täytyy hoitaa, joita ei edes ollut 50-100 vuotta sitten;  tuolloin tuskin nuorten täytyi katsastaa autonsa, kilpailuttaa vakuutusyhtiöitä ja kikkailla Kelan kanssa opintojensa ohella. Mutta kun ne perusasiatkaan eivät meinaa luonnistua monilta teineiltä ja nuorilta aikuisilta! Loistetaan koulussa ja tehdään mahtavia projekteja, osataan kieliä ja ollaan sivistyneitä - mutta mites tää tiskikone menikään päälle? Ai mikä nukkasihti? Ja lamppu vaihdetaan miten...?

Ja perustelut omalle peukalolleen siinä kämmenen keskellä ovat "no ku äiskäliini on aina tehy tän...", "isi aina sano et tää ei oo lasten juttu....", "ei mun oo koskaan niinku tarvinnu...". Mä en tiedä onko se surullista vai huvittavaa, että kakarat on vuorattu jollain vanulla ja kaikki normaali arkipäiväinen toiminta piiloitettu kultapalleroiden silmistä. "Lasten täytyy saada olla lapsia!" Onhan se helvetin traagista, jos mukula osaa 12-vuotiaana tyhjentää tiskikoneen tai 15-vuotiaana auttaa iskää sytyttämään saunan pesään tulen. Ja voihan sitä jo työleiriksi kutsua, jos teini-ikäiset siivoavat huoneensa ja keittävät perunat päivälliselle.

Ei lapsi siitä rikki mene, että hakee puita sisälle, keittää munat tai katsoo kuinka lamppu vaihdetaan. Se ensimmäinen kuukausi yksin 18-vuotiaana omassa pienessä luukussa voi olla aika mielenkiintoinen, jos ei osaa muuta kuin ostaa lähikaupasta pitsan ja lämmittää sen mikrossa. Sitten kun pitäisi soittaa vuokraisännälle, hankkia kotivakuutus, tehdä lasagne, vaihtaa lamppu, pestä ikkunat ja vaihtaa imuriin pölypussi, voi olla aika jännät hetket. Varsinkin jos kotityöt ovat vielä kotona asuessa tarkoittaneet oman takin laittamista naulakkoon ja likaisten vaatteiden heittämistä kodinhoitohuoneen pyykkikoriin.

Kyllä siinä meinaa vierähtää kyynel poskelle, kun täysi-ikäisyyttä lähenevä ihminen ei tiedä pitääkö kananmuna rikkoa ennen keittämistä vai ei. Tai että minne lokeroon se pesuaine pistetään pyykkikoneessa. Varsinkin kun ei vaivauduta ottaamaan selvää - Google ja ohjekirjat ovat vallan mainioita apuja, kun meinaa lipsahtaa se sormi suuhun. Mutta ei. Seistään kuin tampiot kaikki sormet suussa ja kirjoitetaan Facebookiin että voi kun mää oon niin tyhmä. Ihan pienellä vaivannäöllä täysi älykääpiökin osaa leipoa kakun ja ommella irronneen napin, jos vaan olisi motivaatiota tarttua toimeen. Sitä osataan kyllä etsiä netistä kansioittain tissikuvia ja tilata kenkiä toiselta puolelta maapalloa, mutta ennemmin ollaan pilkkopimeässä, kuin otetaan selvää kuinka se lamppu vaihtuu uuteen.




Mikä on hauskin, noloin tai huvittavin avuttomuus tai osaamattomuus, jota olet päässyt todistamaan? Eikö itseltä luonnistunut kahvin keittäminen? Pesikö kaveri leivänpaahtimen astianpesukoneessa? Vai menikö siskon kuivakakku reisille? 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Kevyemmät herkut ja muuta kuraa lautasella

Mistä tietää että on tammikuu? No, toki asian voi todeta joko kalenterista tai vilkaisemalla ulos ikkunasta, mutta selville sen saa myös lukaisemalla naistenlehtien otsikot läpi: "KEVYEMMIN KOHTI KESÄÄ!!!", "SEKSYT PAKARAT MOCOJACATSOKO-UUTTEELLA!!!", "VIISITOISTA KILOA KOLMESSA VIIKOSSA POIS HIRMU HELPOLLA!!". Jep, on tää varmasti tammikuu.

Jumppaohjeita ja kevyitä ruokavinkkejä vastaan mulla ei ole mitään - oikeastaan päinvastoin, mä selaan innolla liikunta-aiheiset artikkelit läpi ja kokeilen joka toinen päivä väsätä jotain omia lähes kalorittomia sössöjäni. Mutta mun mielestä jossain välissä tämäkin hypetys on mennyt korkealta ja kovaa yli -  siinä vaiheessa kun tavallisen akkalehden ruokaohjeista puolet ovat jostain Indokiinasta ja Afrikan sademetsistä rahdattuja juuriuutteita ja heimopäälliköiden suosikkisiemensekoituksia sisältäviä epämääräisiä sössöjä, alkaa epätoivo hiipiä keittiöön. Minne mä nää sokerit, voit ja suklaarouheet tungen, kun kakkuohje sisältää vain uutteita, juuri ja versoja!?

Tuntuu kuin mitään hyvää ei saisi enää syödä. "Lue, kuinka Sini-Tuulia-Auroora-Matilda blogissaan/artikkelissaan/keittokirjassaan teki sammakonkudusta sorbettia!" "Kokeile sinäkin paistaa anorektinen kana kalorittomasti!!" "Keijon kakkuvinkit - näin leivot hyönteisistä protskupitoisen unelmatortun ilman unelmaa ja torttua!" Ai että, melkein herahtaa vesi kielelle. Kyllä se mun mielestä niin on, että jos suklaakakku leivotaan, niin siihen tulee myöskin sitä suklaata. Ei jotain ruskeaa puuhaketta Amazonilta. Ja miksi ylipäätään pitäisi? Eikö olisi himpun verran enemmän tolkkua touhussa, jos keskityttäisiin niihin arkipäiväisiin valintoihin sen sijaan, että se kerran kuukaudessa nautittu kakunpala vaihdetaan johonkin helvetin raakapuurohyydykkeeseen?

Ehkä sellainen totaalikieltäytyminen ja oman kurinalaisuuden esille tuominen on se tämän päivän juttu: "Mepäs herkutellaan porkkana-avokado-raasteella, jossa on vähän Steviaa päällä, että vetäkää te läskit vaan jätskiä!". Ennen kevyemmän ruuan tai leivonnaisen väsäämiseen riittikun vähensi sokeria ja voita ja vähän katsoi mitä jauhoa sekaan tunkee, mutta tämän hetken pointti on tehdä mahdollisimman vähäkalorista mutta ravintorikasta ruokaa, joka etäisesti näyttää piirakalta. Maku ja koostumus voi olla sitten ihan mitä vaan paskaa, kunhan siinä nyt vaan on tsikitsikijauhoja ja locopocosiemeniä.

Hyvähän se on, että ihmiset pyrkii syömään terveellisesti, mutta joku helvetin järki tohonkin touhuun olisi ihan suotavaa saada. Tai sanotaanko näin, että jokainen saa syödä mitä kaarnaa ja jäkälää mieli tekee, mutta antakaa ny muiden ihmisten edes nautiskella ilman huonoa omatuntoa. Ei se teidän perse leviä, jos allekirjoittanut syö ihan venhäjauhoon, voihin ja sokeriin leivotun kanelipullan.



torstai 15. tammikuuta 2015

Vähän huumoria hei

Tämä postaus on omistettu ensisijaisesti opettajille, mutta myös oppilaille, oppilaiden vanhemmille ja kaikille niille, jotka haluavat tehdä työnsä rauhassa.

Luin pari päivää takaperin eräästä kotimaisesta iltapäivälehdestä uutisen opettajasta, jota älykääpiöoppilaat olivat kiusanneet. Opettajan takapuolesta oli Whatsapp-ryhmässä jaettu otos, kuvatekstinä "huoran perse" ja ymmärrettävästi opettajalta oli palaneet päreet. Melkein enemmän kuin kakaroiden älytöntä käytöstä, ihmettelin uutista kommentoivien ihmisten älykkyysosamäärää: "kyl ny opettajalla pitäis olla huumorintajua", "ite on alansa valinnu", "kai ny opettaja tajuaa että lapset voi tehä tollee"... Taisi olla näiden päin persettä kasvatettujen mukuloiden äiskät ja iskät kommentoimassa, vai onko tällainen heikompilaatuinen ajatuksenjuoksu yleistäkin?

Se, että omassa ammatissa voi käydä jotain paskamaista, ei oikeuta muita ihmisiä toteuttamaan sitä paskamaisuutta toimimalla ainutlaatuisen typerästi. En mäkään koe, että mua saa lyödä, koska mun ammatissa voi ja joskus käykin niin. En mä silti ole mikään tunnoton säkki, jota voi kiskaista nyrkillä ihan vain siksi, kun mun ja muiden hoitohenkilökuntaan kuuluvien ihmisten täytyy ymmärtää sen olevan tällä alalla mahdollista. Tai että mä saisin käyttäytyä esimerkiksi virastossa, kaupassa, luokassa tai ravintolassa asiattomasti, koska varmasti joku muukin on joskus käyttäytynyt. Että iteppä alasi valitsit, tällaista saattaa käydä, heh heh!

Uskon, että monille opettajille se luokkahuone voi pahimpina päivinä olla verrattavissa helvetin esikartanoon näsäviisastelevine, ilkeämielisine, röyhkeine ja välillä jopa arveluttavine oppilaineen. Päänaukomista, leukojen turhanpäiväistä louskuttamista, tunnin häiritsemistä ja suoranaista vittuilua saa varmasti kuunnella jokainen opettaja aivan tarpeeksi. Onko se silti oikeutettua? Pitääkö opettajan ikuisesti vain pää kallellaan kuunnella näiden pikkupaskiaisten "itsensä toteuttamista" ja "luovaa kielenkäyttöä"? Onko joku tosiaan sitä mieltä, että se ehdottomasti kuuluu kyseiseen ammattiin?

Ja tää "vähän huumorintajua pitäis olla"-fraasi. Kyllä siinä itsekullakin alkaa huumori ja hauskuus loppua, kun huoritellaan, levitellään noloja kuvia ja tehdään systemaattisesti kiusaa. Nykyajan kakaroillakin on niin paljon valtaa ja nykyajan kakarat myös tietävät erittäin hyvin oikeutensa, joten opettaja on minimaalisten kurinpitokeinojensa kanssa aikalailla näiden apinoiden ja apinavanhempien armoilla. Ja jos joku löytää jotain huumoriin viittaavaa pilakuvien levittelystä, tuntien häiritsemisestä, nettisabotaasista tai jatkuvasta kunnianloukkauksen ylittävästä toiminnasta, niin suosittelen käymään päätohtorilla tekemässä pienen kartoituksen omasta psyykkisestä tilastaan.

Opettaja opettaa, se on opettajan työtä. Tykkäisiköhän näiden lapsikultien supermutsit ja mahtifaijat siitä, kun heidän työpisteelleen tultaisiin vittuilemaan? Villi veikkaus, että voisi olla siinä kohtaa huumori vähissä kun yrittäisi painaa duunia ja kahdeksan tuntia joku rääpisi naamaansa siinä vieressä. Mut kato hei, iteppä oot duunis valinnu, olis vissiinkin kannattanut miettiä etukäteen!


Mitä mieltä sinä olet, pitääkö opettajien sietää oppilaiden asiatonta käytöstä ja häirintää - ja ottaa se huumorilla ?

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

kielletty hupi

Koska Suomessa on nykyään sellainen trendi, että kaikki vähääkään riskialtis toiminta tulee kieltää (joulukuussa luin lehdestä mm. päiväkodeista, joissa kiellettiin kaneli riisipuurosta mahdollisen kanelimyrkytyksen vuoksi.... jep, tokihan sitä kanelia syödään riisipuuron kanssa kilotolkulla itsensä hengiltä), mä olen nyt tässä pohdiskellut asioita, jotka tulee ensitilassa kieltää tai lakkauttaa.

Liian nopea kävely ja varsinkin juoksuaskeleet. Juostessa tai nopeasti kävellessä ihminen altistuu moniin - jopa kuolemaan johtaviin - riskitilanteisiin. Ajatteleppa tätä: juokset vauhdikkaasti vaikkapa auton alle tai seinää päin! Kävellessä ehdit tarkistaa tilanteen ja varmistaa turvallisen ympäristön, mutta juostessa harkintakyky heikkenee kovan vauhdin takia. Tai jos vaikka kaatuu - hitaasti askeltaessa askel on varmempi kuin nopeassa vauhdissa. Sitten voi vaikka lyödä päänsä ja kuolla. Nopeuskamerat myös kävelyteille, kiitos!!

Vapaana istuminen tuoleilla - toisin sanottuna tuoleihin on asennettava turvavyö. On todella suuri mahdollisuus, että tuolilta tipahtaa ja loukkaa itsensä. Pahimmassa tapauksessa voi jopa saada kuolemaan johtavia vammoja. Olisi myös suotavaa, että tuolien maksimikorkeus olisi 25 senttiä, että jos tuoli jostain syystä (esim. maanjäristys, holtiton seura...) kaatuu huolimatta maltillisesta käytöksestä ja turvavyöstä, ei matka maahan ole pitkä.

Tuli. Tuli polttaa, satuttaa ja tappaa, senhän nyt tietää jokainen. Talot palaa, ihmiset saa vammoja, tuli levittää vaarallista savua... Tarviiko tätä edes perustella? Tulisijat, takat, leivinuunit ja nuotiot ovat ensitilassa vaihdettava sähköpattereihin ja muihin turvallisempiin lämmityskeinoihin (esim. villa-alusvaatteet). Tulitikut ja sytyttimet tulee viedä lähimmälle palolaitokselle, jossa ne hävitetään turvallisesti. Kynttilät saa hävittää kotioloissa heittämällä molokkiin. Tulitarkastaja tekee sitten lopputarkastuksen kuukausi tulikiellon aloittamispäivämäärän jälkeen ja katsoo, ettei kiellettyjä välineitä löydy kodeista ja mökeiltä.

Viinanhuuruiset juhlapyhät. Juhannus ja vappu lähtee ensimmäisenä kalentereista, uuden vuoden juhlintakin täytyy rajoittaa raketittomaksi ja alkoholittomaksi. Näinä kirottuina päivinä tapahtuu paljon rikoksia, tapaturmia ja ennen kaikkea pahaa mieltä, joten on kaikkien edun mukaista poistattaa ne kokonaan kalenterista. Myös joka toinen perjantai lakkautetaan varmuuden vuoksi.

Nesteen nauttiminen. On todella suuri riski vetää mehua väärään kurkkuun tai pahimmassa tapauksessa HUKKUA aamukahviin. Olisi kaikkien edun mukaista, että kaikkiin ihmisiin kytkettäisiin tippaletku ja kehon vaativa nesteytys tapahtuisi ihmisen huomaamatta, suoraan kehoon ilman tukehtumis- tai hukkumisriskiä.

Myös liikuntatunnit, makeiset, liian isot koirat ja yhdyntä ennen avioliittoa tulee kieltää sakkojen - tai jopa vankeuden - uhalla. Mitä sun mielestä pitäisi kieltää/lakkauttaa/lopettaa ihan ensitilassa?

tiistai 6. tammikuuta 2015

(teko)syistä parhaimmat

Ihminen on äärimmäisen taitava perustelemaan tekemiään (paskoja) valintoja ja keksimään mitä ihmeellisimpiä tekosyitä saadakseen käyttäytyä kuin älyvapaa oranki. Hyvä me ihmiset!

Ehdottomasti "paras" syy toimia miten toimii, on "kun kaikki muutkin". Täytyyhän sun hankkia asia X, luopua periaatteestaan Y, karttaa henkilöä Z ja käyttäytyä tavalla Ö, koska kaikki muutkin tekee niin! Kaikki kaverit, kaikki luokkalaiset,kaikki samanikäiset ja kaikki samanoloiset ihmiset käyttää piriä, ajaa kännissä, ottaa tatuoinnin otsaan ja polttaa jouluaattona saunansa, joten hyvähän se on sinunkin toimia näin - ettei vaan vaikka erotu porukasta oman järkensä vuoksi.

Mainioita ovat myös geeneihin tai kansallisuuteen vetoavat tekosyyt. No kyllähän täytyy ryypätä, kun suomalaisia kerran ollaan, kohtalon koura se taas kaataapi kirkasta kurkkuun, heh heh! Ja kyllähän sitä tulee akka hakattua ja koulu keskeytettyä, kun isäpappakin toimi näin, menee kato verissä! Me ollaan tällasia me suomalaiset Mänttilä-Ropposet, että me nyt vaan toimitaan näin, se kun on meillä vähän niinku geeneissä! Vankilassa istutaan kolmessa polvessa ja päässä vippaa kaikilla, mut hei geenit ja tää maa! Itsehän ei voida vaikuttaa käytökseemme tai valintoihimme.

"No kyllä Pertsakin/Lissumaariakin/Tsygekin teki näin!" toimii myös aina - totta kai yksittäisen henkilön aivoton tempaus täytyy kokea ihan henkilökohtaisestikin! Jos best friend Tsyge jätti muijansa päästäkseen Thaikkuihin toteuttamaan seksuaalisia aktiviteetteja tai jos Lissumaaria imppasi liimaa ja maaleja rautakaupan hämyisillä kujilla, niin onhan se lähes pakollista kokeilla itsekin. Kato ku joku muukin on ollut saatanan tyhmä, niin tätä tyhmyyden taakkaa on kivempi ja kevyempi kantaa.

Elämän lyhyyteen ja ainutkertaisuuteen perustuvat tekosyyt ovat myös aika hauskoja. Koska me eletään vain kerran ja elämä on lyhyt, kannattaa syödä itsensä kolmesataakiloiseksi, hankkiutua tahallisesti työttömäksi, pelata rahansa ja ryhtyä sukupuolitautien kantajaksi - ehdottomasti. Koska on sit kiva muistella (hävetä) vanhainkodissa omaa villiä luontoaan ja vauhdikasta nuoruuttaan.

On se ilmeisesti vaan helvetin hankalaa ajatella asioita vähän eteenpäin ja toimia itselleen edullisesti ja omaa tulevaisuuttaan ajatellen. Jokainen hullu mielihalu täytyy toteuttaa ja seurata kavereita/julkkiksia/trendejä kuin joku mykkä lammas vailla omaa tahtoa. Hohhoijjaa, missä ihmisten puhdas maalaisjärki, selkäranka ja todellisuudentaju?


Mikä on paras tekosyy, jonka sä olet kuullut? Onko ystäväsi hankkiutunut paksuksi naurettavin syin, onko kumppanisi tehnyt ääliömäisiä ratkaisuja surkuhupaisien tekosyiden varjolla vai oletko kenties itse toiminut tyhmästi mitättömän perustelun varjolla?

lauantai 3. tammikuuta 2015

Ei tippa tapa?

Tipaton tammikuu on lähtenyt käyntiin osalla suomalaisista. Omat ajatukset tipattoman pitämisestä ovat aika ristiriitaiset - ainahan viinattomuus on hyvästä, mutta aiheuttaako kuukauden satunnainen tauko muuta kuin suuremmat himot kyseiseen nautintoaineeseen? Onko tipaton tarpeellinen hengähdyshetki joulun syöpöttelyn ja juopottelun jälkeen, vai turhaa kärvistelyä? Miksi tipaton aiheuttaa niin paljon äärimielipiteitä puolesta ja vastaan?

Monesti tipattoman lyttääjät ovat  niitä, joille kalja totisesti maistuu ja omaa reilulla kädellä kaatamista vähätellään. Vakuutellaan, että kyllä minäkin kykenisin, mutta eipä nyt vaan huvita. Että ihan kivassa kontrollissa on nytkin tää meikäpojan läträäminen. Toisaalta tipatonta mollaavat myös ne, jotka eivät yleensä viinaa edes juo - ah sitä ylemmyyden tunnetta, kun voi sanoa olleensa jo yli vuoden tipattomalla eikä tunnu missään!

Mun mielestä tipaton on hirveän kiva idea siinä vaiheessa, kun pikkujouluilut raastaa maksaa, silmäpussit roikkuu samalla tasolla kuin pikkumustan kaula-aukko ja viikonloput ovat menneet ennemmin baarien hämyssä, kuin omassa osoitteessa. Silloin on varsin hyvä hetki ottaa juhlataukoa ja käyttää aikaa itseensä ja läheisiinsä joissakin muissa merkeissä, kuin kaljahanojen ääressä. Eipä se pahaakaan voi tehdä, jos viettää aikaa jossain muussa kuin kännissä.

Mutta sitten kun idea on ensin kiristää hermoja kuukauden verran ja tämän jälkeen räjäyttää potti helmikuussa vetämällä käsittämättömät lärvit palkitakseen itsensä tästä huimasta suorituksesta, homma on kussut reisille. Se, että on neljä vaivaista viikonloppua ryyppäämättä/tissuttelematta/siemailematta, ei ole niin huisi tempaus, että kannattaisi hirveästi juhlia. Jos siltä tuntuu, kannattaa kasvattaa selkäranka ja vetää toinen ja kenties kolmaskin tipaton kuukausi putkeen. Joskos alkaisi elämänarvot löytää paikoilleen.

Kuukausi on niin jumalattoman lyhyt aika, että veikkaan siinä ennemminkin ajattelevan sitä helmikuun ensimmäistä viikonloppua ja vaahtoavaa olusta, kuin nauttivan siitä hetkellisestä raittiuskärpäsen puraisusta. Tai sitten käykin päinvastoin; ehkäpä viina ei maistukaan kuukauden jälkeen ollenkaan, ja edessä on täysraitis loppuelämä. Siihenhän nyt vaikuttaa moni tekijä - omat fiilikset, motivaatio, kaverit, ilmapiiri....  Mutta sitä mieltä olen sataprosenttisesti, että jos et kuukautta pysty olemaan ilman alkoholia, niin on aivan turha selittää kontrollista tai kohtuukäytöstä. Juoppo ei ole pelkästään se resuisissa verkkareissa kyljellään puistossa makaava epäsiisti henkilö Lasol kainalossaan, vaan se voi olla myös se pirtsakka pimu pippalomekossa juomassa kaksin käsin shotteja. Se, että sua taas ei kiinnosta olla ilman viinaa kuukautta, on taas toinen asia ja omaa asennevammailua.

Tipattoman sijaan kannustaisin kaikkia vilkaisemaan niitä omia juomatottumuksiaan ja pohtimaan, voisikos viikonloppuisin tehdä kenties jotain muuta, kuin vetää ristiaskelta yökerhon rappusissa sidukat rinnuksilla ja häpäistä itsensä nuokkumalla narikkajonossa pilkun jälkeen. Näin säästetään aimo annos itsekunnioitusta, rahaa, maksaa ja läheisten hermoja!



torstai 1. tammikuuta 2015

viime vuosi pakettiin

Facebook ja muu some tulvii tällä hetkellä osittain humalanhuuruisia päivityksiä, joissa summataan mennyt vuosi ja suunnitellaan tulevaa. Ensimmäisen tällaisen luettuani ajattelin, että vau, olipas ihana tekstinpätkä - aidon rehellinen, täynnä toivoa ja elämäniloa, mutta myös tilkka puhdasta nöyryyttä. Sitten kun silmiini oli osunut 10+ väkisinväännettyä ja yltiöteennäistä lässynlää-tekstiä, multa meni maku.

Se on ihan kiva, että mennyt vuosi pistetään pakettiin ja jaetaan ajatuksia, ollaan itselle rehellisiä. Se on myös kiva, että tehdään positiivisessa hengessä lupauksia ja lähdetään kohti tulevaa intoa puhkuen. Mutta kun se sun lirkunlärkynlässytys on pääpiirteittäin sadan muunkin ihmisen tilapäivityksenä kliseisin korulausein höystettynä, alkaa maistua oksennus suussa.

"Vuosi 2014 oli mahtava, vaikka menetin rakkaita, löysin uusia, sillat paloivat takanani roihuten, kun tein vaikeita päätöksiä - satutin myös sieluni mutta toisaalta nousin kuin itse Feeniks-lintu tuhkasta kohti tulevaa. Nyt toivotan sokerinhuuruiset onnentoivotukset kaikille rakkailleni vuodelle 2015, ilman teitä en olisi tässä, näin vahvana ja voimakkaana. Ensi vuonna aion mennä kohti uusia haasteita, rakastaa, olla ystävä ja ihminen toiselle ihmiselle ja avoin uusille haasteille! Ystäviä, hemmotteluhetkiä, kovaa työtä, rakastamista, elämänvoimaa, uusia kenkiä ja paljon kaikkea ihanaa on täynnä tuleva vuosi!!"

...on mun silmissä yhtä kuin:

"Öö, no niinku vuonna 2014 tappelin ystävieni kanssa kännissä x 50 (sovittiin sit niinku aina seuraavana päivänä selvänä), meni välit mutsiin (varastin siltä satasen piriin) ja mun poikkis jätti mut ku petin sitä sen salibandyjoukkueen kanssa. Silti löysin uusia lorttokavereita ja säätöjä ku oon niin sosiaalinen tsirbula. Mut ny ku mullon tää kuohari tässä kädessä ja naputtelen tätä lätinää humalaisin sormin baarin vessassa (meikit poskilla, koska tuli riitaa bestiksen kaa), mullon tosi voittamaton olo ja tiiän et musta tulee viä jotai suurta! Ens vuonna alan maksaan niit röökivelkoja ja aion suorittaa viis kertaa keskeytetyn catering-linjan loppuun. Täältä tullaan uudet haasteet! Ps. kiitti Lissu ku aina pidät mun tukasta kii ku oksennan, oot ihanin ever <3"

Ihan kuin noiden päivitysten ainoa tarkoitus olisi kertoa, että "MULLA OLI SALEE RANKEMPI (mutta myös kokemusrikkaampi) VUOSI KU SULLA, MUTTA MINÄ SE VAIN JAKSOIN!!!". Että eipä kukaan muu olisi selvinnyt niistä pettymyksistä, joita kylmä maailma heitteli kasvoilleni. Mutta kun minä oon vaan niin vahva ja valmis kaikkeen, tästä alkaa uusi aikakausi ja lässynlää. Onneksi tällainenkin juhlapyhä on, niin pääsee ihmiset latelemaan kliseitä ja värittämään harmaata elämäänsä oikein glitterkynin.

Ai että kun ihmiset tosielämässäkin olisivat yhtä elämäniloisia ja ihania, kuin nuo keinotekoisesti makeutetut päivityksensä.



Mukavaa vuotta 2015 kaikille lukijoille! 

PS. Oma lupaukseni on olla ahkerampi bloggaaja tänä vuonna - lätinääni on siis luvassa tänä vuonna entistä enemmän!