HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 20. tammikuuta 2015

avutonta touhua

Eräs lukija pisti mulle pari päivää sitten erään iltapäivälehden linkin, jonka takaa löytyi artikkeli uusavuttomuudesta ja siitä, kuinka nuoret eivät yksinkertaisesti vain osaa hoitaa asioitaan. Onhan se toki ihan silkkaa faktaa, että kaikki ei voi osata kaikkea, mutta joku roti tässäkin maailmassa pitäisi olla.

Okei, nykyaikana on paljon asioita jotka täytyy hoitaa, joita ei edes ollut 50-100 vuotta sitten;  tuolloin tuskin nuorten täytyi katsastaa autonsa, kilpailuttaa vakuutusyhtiöitä ja kikkailla Kelan kanssa opintojensa ohella. Mutta kun ne perusasiatkaan eivät meinaa luonnistua monilta teineiltä ja nuorilta aikuisilta! Loistetaan koulussa ja tehdään mahtavia projekteja, osataan kieliä ja ollaan sivistyneitä - mutta mites tää tiskikone menikään päälle? Ai mikä nukkasihti? Ja lamppu vaihdetaan miten...?

Ja perustelut omalle peukalolleen siinä kämmenen keskellä ovat "no ku äiskäliini on aina tehy tän...", "isi aina sano et tää ei oo lasten juttu....", "ei mun oo koskaan niinku tarvinnu...". Mä en tiedä onko se surullista vai huvittavaa, että kakarat on vuorattu jollain vanulla ja kaikki normaali arkipäiväinen toiminta piiloitettu kultapalleroiden silmistä. "Lasten täytyy saada olla lapsia!" Onhan se helvetin traagista, jos mukula osaa 12-vuotiaana tyhjentää tiskikoneen tai 15-vuotiaana auttaa iskää sytyttämään saunan pesään tulen. Ja voihan sitä jo työleiriksi kutsua, jos teini-ikäiset siivoavat huoneensa ja keittävät perunat päivälliselle.

Ei lapsi siitä rikki mene, että hakee puita sisälle, keittää munat tai katsoo kuinka lamppu vaihdetaan. Se ensimmäinen kuukausi yksin 18-vuotiaana omassa pienessä luukussa voi olla aika mielenkiintoinen, jos ei osaa muuta kuin ostaa lähikaupasta pitsan ja lämmittää sen mikrossa. Sitten kun pitäisi soittaa vuokraisännälle, hankkia kotivakuutus, tehdä lasagne, vaihtaa lamppu, pestä ikkunat ja vaihtaa imuriin pölypussi, voi olla aika jännät hetket. Varsinkin jos kotityöt ovat vielä kotona asuessa tarkoittaneet oman takin laittamista naulakkoon ja likaisten vaatteiden heittämistä kodinhoitohuoneen pyykkikoriin.

Kyllä siinä meinaa vierähtää kyynel poskelle, kun täysi-ikäisyyttä lähenevä ihminen ei tiedä pitääkö kananmuna rikkoa ennen keittämistä vai ei. Tai että minne lokeroon se pesuaine pistetään pyykkikoneessa. Varsinkin kun ei vaivauduta ottaamaan selvää - Google ja ohjekirjat ovat vallan mainioita apuja, kun meinaa lipsahtaa se sormi suuhun. Mutta ei. Seistään kuin tampiot kaikki sormet suussa ja kirjoitetaan Facebookiin että voi kun mää oon niin tyhmä. Ihan pienellä vaivannäöllä täysi älykääpiökin osaa leipoa kakun ja ommella irronneen napin, jos vaan olisi motivaatiota tarttua toimeen. Sitä osataan kyllä etsiä netistä kansioittain tissikuvia ja tilata kenkiä toiselta puolelta maapalloa, mutta ennemmin ollaan pilkkopimeässä, kuin otetaan selvää kuinka se lamppu vaihtuu uuteen.




Mikä on hauskin, noloin tai huvittavin avuttomuus tai osaamattomuus, jota olet päässyt todistamaan? Eikö itseltä luonnistunut kahvin keittäminen? Pesikö kaveri leivänpaahtimen astianpesukoneessa? Vai menikö siskon kuivakakku reisille? 

35 kommenttia:

  1. Ei nyt onneksi tule muuta mieleen kuin eräs sukulainen, joka oli kerran keittänyt kalapuikkoja kun ei oikein tiennyt mitä niille olisi pitänyt tehdä. -____-

    Nyt kun tällainen uusavuttomien nuorien rintama kerran on valloillaan, niin aivan hyvin voisi lisätä peruskoulun viimeiseen vuoteen tehokursseja siitä, että miten ne lamput vaihdettiinkaan ja makaronit keitettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahahah eikä, jotenki söötti ajatus, että joku heittää kalapuikot kattilaan kiehumaan :DDD
      mutta oon ihan samaa mieltä, että lisää kotitaloustunteja ja niissä pitäis olla muutakin kuin ruuanlaittoa, että nuoret rohkeasti tekemään kotitöitä. ja kotona kans pieni herätys ja kakarat duuniin!

      Poista
  2. Noh, ystäväni onnistui keittämään perunat kiinni kattilan pohjaan, jollain tapaa hyvin huvittavaa.

    VastaaPoista
  3. Itse muutin 17-vuotiaana pois kotoota. En osannut kokata, tai pestä pyykkiä. Siivoamisenkin oli aikanaan opetellut itse, mua ei ole IKINÄ käsketty siivoamaan huonettani, mutta halusin (ekan kerran moppasin eka ja imuroin sitten, ikää tais olla jotain 10v. :D). Useasti pyysin äitiä, että olis opettanut mulle mm. pyykinpesua mutta ei kuulema ollut mun murhe. Ja sillon oli vasta 90-luvun loppu, ei netti ollut lähellekkään niin laaja tietolähde mitä nykyään.

    Osa kavereistani ei ole tiennyt mm. että hellassa on pyörät jotta sen takaakin voi siivota, tai että vessanpytyn kannen voi lähes kakista vessoista nostaa irti että saa pestyä sen pytyn kunnolla. Mutta paras oli eräs ystäväni, joka oli tuskaillut tukossa olevan lavuaarin kanssa, ja kun sille sanottiin et pitää laittaa sinne kodin putkimiestä niin ystäväni oli kysynyt että onks sulla sen numeroa? :D:D

    VastaaPoista
  4. Tässä pääsen aiheeseen, että kouluissa pitäisi kyllä opettaa jotain tulevaisuuden kannalta enemmän tärkeää. Kyllä varmaan historia ja uskontokin on hyviä oppiaineita, mutta kovin paljon ei niillä tiedoilla elämässä pärjää.

    Luin joskus vaan jutun, että nykyään on koulussa monia turhia oppiaineita eikä niistä ole hyötyä, joten opetussuunnitelmaan uudeksi oppiaineeksi joku tälläinen missä opetetaan kotitalousjuttuja laajemmin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä peruskoulussa nimenomaan kuuluu opettaa historiaa ja jopa sitä kiisteltyä uskontoakin, mistä en viitsi tähän alkaa enempää avautumaan. Ne kuuluvat yleis sivistykseen. Mielummin nämä kotityöt opetettaisiin juurikin _kotona_. Ei kaikkea kasvatusta voi heittää koulun ja opettajien harteille.

      Nykyinen ajattelutapa on mielestäni hirmu jännä. Vanhemmat kauhistelee, kun koulupäivät ovat pitkiä ja läksyjä tulee paljon, mutta samalla kirotaan, kuinka siellä koulussa ei opeteta mitään oikeesta elämästä. Se oikea elämä kun ei ole vain siellä koulussa.

      Poista
    2. Komppaan Anniinaa.

      Poista
    3. Mun on pakko avautua tosta uskonnon opettamisesta. Mun mielestä uskonto aineena täytyis ehdottomasti lopettaa ja aloittaa tilalla kulttuurioppi tms jossa käytäisiin läpi niin uskonnot kuin kulttuurisidonnaisetkin asiat. Uskonnon opetus on jotenkin jämähtänyt ja keskittyy pääasiassa valtauskontoomme ja pariin hassun suurimpaan uskontoon. Mun mielestä eri maiden, kansallisuuksien ja uskontojen kulttuurien ja tapojen opettaminen olisi nykymaailmassa paljon hyödyllisempää kuin kertoa mitä missäkin Raamatun pätkässä sanotaan.

      Poista
    4. Ainiin piti vielä kommentoida tuohon koulu/koti-asetelmaan. Mä olen myös sitä mieltä, että kasvatusta yritetään sysätä liikaa koulun harteille ja kotona pinnataan omien lasten kasvattamisesta, mutta en panisi pahakseni jos koulun höpöhöpötunnit korvattaisiin silitysrauta käytöllä ja lampuvaihtohetkillä :D

      Poista
    5. Alakoulun uskonnon opetus on pääasiassa tota luterilaisen uskon pääpointtien opettamista, mutta yläkoulun uskonnon opetuksessa nimenomaan painotetaan vain noita eri kulttuureja ja niiden uskontoja. Joista tottakai käydään ne suurimmat läpi ja jos aikaa jää niin sitten niitä pienempiä.

      Uskonnon opettaminen on anyway musta tosi outoa. Se on uskon asia. Miten sitä voi OPETTAA? Ei ketään voi OPETTAA uskomaan. Se on aivopesua. Kulttuurioppi kuulostaa ihan hyvältä, mutta siitä puuttuu se moraalikasvatus, mikä on olennainen osa luterilaista kirkkoa. Elämänkatsomustieto ja kulttuurioppi yhdessä olisi mun mielestä erinomainen vaihtoehto nykyiselle systeemille. Uskonnon "opetuksen" voi jättää varsin hyvin perheille ja seurakunnille, ei istu enää nykyaikana kouluun.

      Historia kuitenkin täysin eri asia ja se todellakin kuuluu kouluihin. Kodinhoidon opetus taas mun mielestä kuuluu kans kyllä koteihin, kuten Anniina sanoi. Ei kaikkea voi tyrkätä koulun vastuulle.

      Poista
    6. Siis aivan tismalleen samaa mieltä olen täällä, en vois paremmin ajatustani tuoda esille.

      Poista
    7. Ai niin! Se piti vielä sanoa että tokihan uskonnon tunneilla puhutaan myös kulttuureista, mutta se pyörii niin paljon juurikin uskonnon ympärillä - vaikka jossain maassa pääuskonto olisi X niin tapoja uskonnosta poiketen voi olla monenlaisia ja ne jäävät sen uskonnon opetuksen alle. Mutta elämänkatsomustieto ja kulttuurioppi saa multa kannatusta!

      Apua ku menee vähän ohi aiheen :D

      Poista
    8. Samaa mieltä :)

      Tottakai on myös vanhempien tehtävä opettaa lapsille asioita, mutta esim. kun kouluissa on käsityötunteja, niin niissä voi opettaa samalla kertaa myös miten pesukone toimii jne ja yläasteella kotitalous tunnilla taas astianpesukoneen käytön.

      Mää ny vaan vitsillä vähän tonne heitin, en tosissaan :D

      Poista
    9. Uskonnon opetuksesta olen juuri tuota samaa mieltä. Enemmän kulttuuria eikä pelkkää jeesus sitä ja mooses tätä. :D

      Poista
  5. Olen huomannut että tukossa olevat lavuaarit eivät monia kiinnosta. Se, että osaisi ostaa kodin putkimiestä ja käyttää sitä olisi jo edistysaskel. Mutta jos puhdistaa itse altaan hajulukon ja saa sen avulla altaan vetämään, se ei maksa mitään. Itse katsoin YouTubesta puhdistamiseen mallia Remontti-Reiskan hyvästä videosta aiheesta, eipä ollut kukaan opastanut tätä asiaa aiemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvin sanottu! Kyllä sitä youtubea osataan käyttää kaikkien kissavideoiden katsomiseen mutta harvalla tulee mieleen vilkaista järkeviä pätkiä sieltä...

      Poista
  6. Muistan kanssa yläasteaikaisen kaverini, jolle kaikki kotityöt olivat uppo-outoja juurikin tuon vanhempien "lasten kuuluu olla lapsia" - asenteen takia. Hän oli kerran meillä, kun laitoin tiskikonetta päälle ennen ulos lähtöä. Ihmetteli ääneen, että miten sä oikein osaat, kun noita nappuloita on niin kauheesti? Niinpä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua... Onneksi edes toinen ymmärsi pesukoneen päälle :D

      Poista
  7. Mun täytyy myöntää etten todellakaan tiiä mihin likeroon se pyykinpesuaine laitetaan, käytän pesupalloja :D

    En tiiä onko kukaan muu onnistunu keittää vettä niin et se palais pohjaan niin et kattila menee pilalle mut mä oon, vahingossa. Mulla on varmaan joku nuoruusiän dementia. Onneksi ei mitään isompaa vahinkoa siitä tullu kuitenkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan noin hyvin en oo onnistunut, mutta riisit oon polttanu pohjaan ja se oli äidin mielestä todella huvittavaa :D Puolustuksekseni mainitsen, että olin varhaisteini ja asuin silloin vielä kotona.

      Poista
  8. Meillä oli kotona tiukka kuri siinä mielessä, että jokainen sisaruksista joutui tiskaamaan vuoropäivittäin ja oma huone piti pitää siistinä. Pyykkiä ei sentään tarvinnut pestä, mutta kyllä niitä erilaisia töitä teki itse kukin. Pihatöitäkin jouduimme tekemään eli talvella lumet pois ja kesällä ajaa nurmi. Emme ole traumatisoituneet tästä, enkä itse koe, että olisi lapsuus mennyt pilalle :D Kaikkea en usko osaavani, mutta perustaidot on silti hallussa. Se takka syttyy omin käsin, naulat saa seinään, pyykit tulevat puhtaiksi ja tästä kaikesta olen enemmän kuin kiitollinen vanhemmilleni, jotka ovat pitäneet huolen, ettei meistä tule uusavuttomia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja just noi kokemukset ovat niitä onnistumisen elämyksiä joita muistelee mielellään - paremmin muistan miten hienoa oli oppia sytyttämään ja sammuttamaan nuotio oikeaoppisesti kuin millaista oli puuhamaassa. Pisteet sun.porukoille!

      Poista
  9. Itse en osaa sähkötaulun sulakkeita vaihtaa :D Musta on jotenkin kauheen pelottavaa kajota jonnekin sähkölaitteeseen,vaikka tuskimpa se mitenkään vaikeeta edes on.Onneksi niitä ei tartte kovin usein vaihtaa..

    VastaaPoista
  10. Mun yksi ystäväni yritti keittää kananmunia kattilassa ilman vettä. Veti vähän sanattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha nää kommentit on aivan parasta :D en kestä! Miten mitään voi ylipäätään keittää ilman nestettä, se neste on vähän niinku se idea :Ddd

      Poista
  11. Mun kaveri paisto vohveleita sen kojeen kansi auki ja käänsi ne aina välissä niinku letut :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meikä onnistu unohtamaan vohveliraudan nimen...

      Poista
  12. Siinä vaiheessa kun entinen poikaystävä ihmetteli että miksi imuri ei käynnisty, alkoi kyllä vähän itkettämään. Tyyppi kyllä väkersi tietokoneiden kanssa kaiket päivät (no okei lähinnä pelasi) mutta ei sitten tajunnut että imuri ei toimi ilman sähköä, eli se töpseli on vaan pistettävä sinne seinään.
    Ei se imuroiminen muutenkaan luonnistunut, piti vähän opastaa että miten sillä huidotaan. Kieltämättä siinä hetken mietin että eikö mokomalla ole edes piirun vertaa sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

    En voi väittää osaavani kaikkia kotiaskareita mitenkään erityisen hyvin, en ole kamalan usein tekemisissä pyykinpesukoneen kanssa enkä kokkaile viiden tähden luksusaterioita, mutta kyllä minä sen pyykinpesukoneen osaan laittaa päälle ja perusruoat onnistuu ilman että tarvitsee soittaa palokuntaa paikalle.

    Perusteet olen kotona oppinut enkä ole katkera "menetetystä lapsuudesta". Askareisiin ollaan osallistuttu aina, koska yhdessähän me täällä asutaan ja siksi yhdessä myös pidetään paikat edes jotenkuten kuosissa. Koulu on mielestäni vähän muita asioita varten...

    VastaaPoista
  13. Ai perhana, tunnistan osittain itseni x) tosin en hirveästi ole sössinyt, mitä nyt joskus seiskaluokan köksäntunnilla kiisseli muotoutui vaaleanpunaiseksi möykyksi eikä lähtenyt kattilanpohjasta sitten millään. Ja pyykkiä en ole eläessäni joutunut vielä pesemään (ja oon melkein 18), että sekin homma kannattais varmaan vähitellen opetella...

    Hieman hirvittää näitä ajatellessa se, että parin vuoden sisään muutan omilleni :D

    VastaaPoista
  14. Hui hitto :D Mä muutin pois porukoilta kun olin 16v about 200km päähän, sieltä ei pahemmin huudella ettei osaa. Meidän porukat kyllä piti huolta, että osaa kaikki perusasit ja enemmänkin. Etenkin asioimisessa porukat on ollu, et ku nyt oot 10v niin saat alkaa soittaa lääkärii/kampaajalle itse. Oon niin onnellinen siitä! Siitä tulikin sellanen varmuus elämään ja tietää, että kun selvittää asioita niin kyllä selviää. Heti amiksen jälkeen ulkomaille muutto ja nyt oon asustellu täällä melkee 2 vuotta. Täällä käyny vähä köplästi et kaikki perusasiat mitä voi omistaa, niin on varastettu :D Eli paljon asioimista ulkomaan valtion ja kunnan kanssa, mut näistäkin on selvitty ;) Kiitos isin ja äipän..

    VastaaPoista
  15. On pakko tunnustaa olevani semiavuton. Jotenkin aina ristiriitainen olo tästä :D
    Lähipiirissä on näitä, jotka lapsesta saakka ovat osallistuneet kotitöihin moppausvuoroista tiskeihin ja soitelleet itselleen kampaamoaikoja 11-kesäisinä. Sitten on lähipiirissä näitä, joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään. Huone on siivottu puolesta ja kaikki on pedattu valmiiksi eteen. Sitten omilleen muutettaessa osataan ehkä kuumentaa mikrossa roiskeläppäpitsa ja muuten kaikki on hujan hajan kuin pommin jäljiltä ja jääkaappi umpihomeessa.

    Mut mä sijoitun tähän välimaastoon! Iskä opetti kädestä pitäen pihatyöt (ei me ihan maatilalla asuttu mutta...) ja erilaisten työkoneiden rassaukset, kiitos siitä. Mutta sisällä talossa kodinhoito oli Äidin Valtakunta, jossa päti tämä laki: "Anna se luuttu/pesujauhe/kattila/imuri/lomake tänne kun et kuitenkaan tekis sitä kunnolla". Toki kapinamieltä oli, mutta peruslaiska luonteeni taipui viimeistään 9-vuotiaana että jaa, mikäs tässä, kiva kun joku muu sit hoitaa.
    Osasin kyllä imuroida, vaihtaa lamppua (iskä opetti) ja poistaa mustikkatahran marttanikseillä (googletin sen vuonna 2002 omatoimisesti), mutta mun taidoissa oli paradoksaalisesti puutteita siellä täällä. Esimerkiksi pyykkikone oli toimintamalleineen melkoinen mysteeri.

    Viimeistään omaan kämppään muutettaessa juttuja oppi nopeasti. Oli kieltämättä katkera fiilis joistakin asioista, mutta niiden kanssa oppi vähitellen diilaa. Ei äitiä kaikesta semiavuttomuudesta voi syyttää, mutta kyllä siltä puolelta vähenksyntä vaikutti aika paljon. Oon alkanut ymmärtää niitä toimintatapoja ja tunnistanut aikuisena samoja piirteitä itsessäni, mutta viimeistään hoitoalan työskentelyssä olen oppinut tiimityössä luottamaan itseni ja toisten osaamiseen.

    Et oman taustan kautta tavallaan ymmärrän noita "noku mutsi ei koskaan opettanut"-argumentteja :D

    VastaaPoista
  16. Kaveri lämmitti kerran maitoa vedenkeittimessä! :'D

    VastaaPoista
  17. Työkaverilta kuulin tapauksen edellisestä töpaikastaan, jossa n. 17v harjoittelija oli laitettu imuroimaan kahvihuonetta tai jotain vastaavaa, ja jätetty sit omin avuin selviytymäön. Myöhemmin työkaveri oli mennyt takaisin, nii harjoittelija ei ollu osannu laitaa töpseliä seinään, vaan ihmetelly koko sen ajan miten se toimii x)

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!