HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Lätinää laihoista

Mua oikeasti ottaa jumalattomasti päähän, kuinka hoikkia ja laihoja ihmisiä pidetään joinain yleisinä vitseinä ja koetaan, että on hyväksyttävää arvostella suureen ääneen heidän vartaloitaan. Usein saman kohtalon jakavat myös hyväkuntoiset ja normaalipainoiset ihmiset, jotka pitävät huolta itsestään ja linjoistaan. Mutta sanoppas jotakuta lihavaksi, niin voit kuulla, kuinka ympärillä haukotaan henkeä silkasta raivosta.

Mä en ole itse edes erityisen pienikokoinen ihminen, mutta saan silti usein kuulla "söisit sääkin jotain" (kakkuako tässä saatana pitäis alkaa vetään lapiolla naamaansa?), "sut varmaan punnitaan neuvolassa" (ja sut varmaan autovaa'alla...) tai "vähän ku saisit lihaa lisää ympärilles" (harmi vaan, kun just oon saanu sen pois). Mä en halua edes ajatella sitä paskaa, jota syystä tai toisesta todella laihat ihmiset saavat kuunnella. Ymmärrän huolen laihasta ihmisestä, mutta mun mielestä katkera vittuilu on vähän eri asia kuin vilpitön huolenpito.

Huvittavinta on "sä saat syödä niin ja niin paljon"-lätinät, joita pullaa nurkassa natustaville hoikille suunnataan. Että isompien ihmisten tulee seurata suupalojaan ja hoikat voi vaan pistää donitsia toisensa perään vailla huolen häivää? Samanlailla se läski tarttuu jokaiseen ihmiseen, ei hoikat ja pienikokoiset ihmiset ole mitenkään suojassa ihralta ja kiloilta!? Itse onnistuisin helposti saamaan viisi kiloa kuukaudessa tohon vatsanseudulle jos vaan haluaisin. Mutta anteeksi vaan, kun kaikki eivät vaan halua kasvattaa vararengasta ja roikkoperää.

Isoimman tatin mun otsaani kuitenkin kasvattaa "jos pari kiloo saisit"-puheet. Minkä takia ihminen ei saa olla sen kokoinen kun on? Onko se väärin, jos ihminen on tyytyväinen itseensä ja vartaloaan rakastaa? Minkä takia ihmisen itsetuntoa täytyisi murentaa tuollaisilla kommenteilla? Tuohan tarkoittaa "et ole ihan vielä tarpeeksi hyvä". Ja toisaalta mietitään sitä haloota, joka nousisi kun sattuisi jollekin sanomaan, että ihan olisit nätti jos viis kiloa saisit pois. Huh, se paskamyrskyn, mielipahan ja loukkaantuneen hengenhaukkomisen määrä...

Eihän kenenkään painoa tai vartaloa saa arvostella negatiiviseen sävyyn, ei myöskään kampauksia, vaatevalintoja tai muutenkaan ihmisen ulkonäköä. Toki jos joku kysyy ja rehellistä mielipidettä toivoo, niin siinä tapauksessa saa mielipiteensä sanoa, mutta jokainen apinasta vähänkin välkympi osaa valita sanansa asiallisesti. Mutta kesken kahvihetken, shoppailun tai koulutunnin lauotut ilkeämieliset kommentit niin yli- kuin alipainostakin ovat jotain niin raivostuttavaa, että mä näen punaista jo pelkästä ajatuksesta.

Ja mikä siinä on, että hoikkien voimia aina vähätellään? Voin vannoa olevani huomattavasti voimakkaampi ja hyväkuntoisempi kuin 15 kiloa sitten - jolloin kukaan ei sanallakaan epäillyt jaksanko kantaa raskaan esineen tai pystynkö siirtämään painavan huonekalun. Vaikka olin rapakunnossa ja täysin voimaton lössykkä. Mutta ilmeisesti siinä löysässä läskissä kasvoi joku mystinen voima.

Eikä unohdeta mautonta "jos mies haluaa naida luurankoa, se menee hautausmaalle, heh heh"-läppää ja "oikeassa naisessa on muotoja!"-julistusta. Ainakaan itse en ole niin laihassa mallissa, että Petjan olisi täytynyt poiketa hautausmaan kautta, mutta täytyykin kysellä laihemmilta tuttavilta tästä asiasta. Enkä myöskään ole näillä näkymin joutumassa vaihtamaan väestörekisteriin sukupuoltani, vaikka tissit ei roikukaan polvissa ja toistaiseksi näen vielä varpaani. Tästäkin täytynee kysäistä laihemmilta.

Että mieti kahdesti, kun alat jonkun lonkkaluita, lounassoppaa tai housukokoa arvostelemaan, se voi olla kyseiselle ihmiselle se viimeinen niitti -oli ihminen minkä kokoinen tahansa. Kyseessä voi olla sairaus, syömishäiriö tai ihan puhtaasti vain oma halu olla sen kokoinen kuin on. Jokaisella on oikeus olla ihan minkäkokoinen tahansa, eikä se millään tavalla vaikuta ihmisen persoonaan tai älyyn. Kauniita, älykkäitä ja ihania ihmisiä on jokaisessa kokoluokassa  - ja huomauttaisin vielä, että moni ihminen elämänsä aikana läpi käy useammankin painon ja vaatekoon, luonnollisestikin. Mielessään saa ajatella vaikka mitä, mutta kaikkea paskaa ei tarvitse tuoda ilmi. Ihminen on vaan niin paljon enemmän kuin numerot vaa'assa.

20 kommenttia:

  1. Aamen! Olen ollut aina pieniruokainen ja lisäksi vielä viimeset lähemmäs kymmenen vuotta kärsinyt kahvikuppineuroosista, minkä takia olen laihtunut vielä entisestä. Tiedän olevani alipainoinen, tiedän syöväni liian vähän jne. Yritän koko ajan tsempata, olen saanut jo pari kiloa lisää painoa ja etenkin julkisilla paikoilla syöminen on mulle joka ikinen kerta taistelua. Ei se hirveesti nostata itsetuntoa tän asian suhteen, kun itse saatan juhlia mielessäni, kuinka sain puolikkaan lasillisen juotua ja samalla nostettua annoskokoa tai kokeiltua uutta ruokaa tärinöideni kanssa, niin joku lyttää tämän kaiken toteamalla juurikin jotain annoskoostani tai vähäisestä juomamäärästäni. Ikään kuin itse en tietäisi syöväni liian vähän, mutta kiitos, kun toit asian esille vielä kaikkien kuullenkin! Kaiken tämän ohella saan tietysti kummastelevia katseita, jos totean ääneen yrittäväni saada lisää painoa. Samaan aikaan, kun kuulen olevani liian laiha, saan kuitenkin ihailua laihuudestani. Ja kyllä, olen toki myös niin heikko, etten itse jaksa kantaa kauppakassia tai vaikkapa siirtää tuolia.. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ymmärrä tota julkista nöyryytystä ja kauhistelua. Mä en ikinä kehtais mainita mitään kenenkään ruuasta tai annoksista, paitsi "ai ku tuoksuu hyvältä-tyylisiä positiivisia kommentteja. Tuntuu hullulta miten jotkut kuvittelee sen olevan ihan ok.

      Poista
  2. Niin no, jos vaikka saisikin sitä lihaa luiden ympärille... Syön kuin possu, ja silti olen ihmisten mielestä kuin heinäseiväs ja siitähän saa kuulla vaikka kuinka. Tätä on jatkunut ala-asteelta asti, jopa koulun terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että olen täysin epänormaali. Joten ihmiset hei, mieti haluisitko sä kuulla kuinka sun selkäranka törröttää niin kauhean näköisesti tai kuinka tarvitsisit lisää tissejä kun et sellaisia omista (kun eihän ne miehet minkään pojan kanssa halua olla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi tissittömyys.... Mä saan kans ihan tarpeeks kuulla "hehe ku oot lauta"-juttuja. Ihan helvetin törkeetä, ei voi muuta sanoa.

      Poista
  3. Tämä! En ymmärrä kanssa sitä, että laihoja/pienikokoisia saa kauhistella ja heistä saa huomautella. Mitä tapahtuisi, jos sanoisi lihavalle/isokokoisemmalle "Kannattais varmaan laihduttaa!" "HERRAJUMALA KU OOT ISO!" "Ei muutaman kilon pudotus tekis pahaa..." HALUAN VASTAUKSEN!!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Olen ollut laiha ja lihava. Tällä hetkellä lievästi ylipainoinen. Voin kertoa, että sitä painovittuilua tulee minkä kokoisille vain, kun vain sattuu olemaan oikeassa seurassa. Milloin haukutaan amatsoniksi, milloin sanotaan "musta on kiva kun sä kannat noi sun kaikki kilot ylpeydellä" tai "oothan sä kyllä aika iso naiseksi" tai "oho, susta on tullut vielä isompi". Näitä löytyy!

      Poista
    2. Sais varmaan jonkun kunnianloukkaussyytteen. :D

      Poista
    3. Anonyymi klo 17:17 JÄRKYTTÄVÄÄ. "kiva kun sä kannat kilot ylpeydellä" ?! Hei kamoon, onko mauttomampaa!

      MIKSI oi MIKSI ihmisten painoista huomautellaan!?

      Poista
    4. Voin myös kertoa. Minusta kannattaisi lähteä siitä, ettei kenellekään saisi huomautella painosta. Itse saan nyt läsönä kuulla enemmän kommenttia, kuin mitä sain laiheliinina. Esim. lähikaupan kassa uteli, etä onko mua laitettu ravitsemusterapeutille ylipainon vuoksi, hehe. Ärsyttää kaikki kommentaattorit suuntaan tahi toiseen, saisivat pitää huolen omista asioistaan.

      Ei-nyt-niin-aiheeseen-liittyen, itse salaa loukkaannuin anorektisena, kun mua sanottiin Ihanan Laihaksi. Hymistelin vain, olisi pitänyt sanoa, että olo on toki loistokas, kannattaa kokeilla sinunkin kitudieettiä.

      Poista
  4. AAMEN !! Et ois paremmin voinu mun ajatuksia pukee sanoiksi. Oon koko ikäni kuullu tota laihuuslätinää, ja kyllä se aika ajoin ärsyttää kun pitää huomauttaa jokaikinen kerta. :D Kun en itse tälle voi mitään, vaikka syönkin ihan jumalattomasti niin ei se paino nouse, tää on puhtaasti geeneissä ja kolmenkympin jälkeen kuulemma saattaa jokainen herkku alkaa näkyä vartalossa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kans hauska, että pitäis tavallaan tuntea huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä siitä, että ei liho. Mä kyllä lihon, mutta tiedän paljon porukkaa jotka voivat syödä hevoskuormallisia saamatta grammaakaan.

      Poista
  5. Se on kyllä vähän kiintoisaa, että laihuus ja lihavuus koetaan ihan eri tavalla, vaikka sinällään painon nostaminen voi olla ihan yhtä hankalaa kuin laihduttaminenkin. Kiinnostavin on juuri tuo käsitys, että "sä oot niin laiha niin sä voit syödä mitä vaan". Mä kyllä voinkin, mutta se johtuu ihan siitä, että myös liikun. Varmasti lihoisin jos vaan istuisin perseelläni ja söisin karkkia. Kyllä mä nytkin syön mutta teen välillä muutakin niin sitten voin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kun kumpikin liittyy saumattomasti ihmisen itsetuntoon! Tuntuu, että samalla pitäisi olla kiitollinen hoikasta rungosta, mutta pääasiassa hävetä ja hankkiutua siitä eroon.

      Poista
    2. Siis mikä sun blogilla on mua vastaan?!? Ties kuin monesti oon jorissu kommentteja ja ei ne vaan tänne tule!! :(

      Otetaanpa sitte uusiksi. Itse teininä pystin syömään ihan mitä tahansa ilman että se näkyi missään. Nyt kun ikää on tullut lisää, on aineenvaihduntakin hidastunut, ja oon saanut sitä kovin kaivattua "lihaa anorektisten luiden ympärilleni" (näin siteeratakseni teini-iän kaveriania. Kyllä, näin se on kommentoinut. Lisättäköön etten ikänäni ole syömishäiriöistä kärsinyt.) Joillakin aineenvaihdunta vaan pysyy supernopeana myöhemmälläkin iällä ja nämä sitten pysyy laihana, vaikka miten paljon söisivät ja olisivat liikkumatta. :D

      Tavallaan oon iloinen, että nykysin olen normaalipainoinen painoindeksin mukaan, kun sinne pariinkymmenen ikään asti olin kovasti alipainoinen, mutta arvaapas onko kommentointi loppunut? Ehei! Nykyään en sentään saa anoreksiakyselyitä ja "söisit joskus jotaki" kommentteja, mutta edelleen saan kuulla miten heiveröinen olen ja "et sää tätä kauppakassia jaksa kantaa." Kait sitä pitäs painon heilua siellä ylipainon puolella, ettei saisi päin naamaa arvosteluja kehosta.

      Mulle oikeesti on ihan sama vaikka mitä ihmiset miettii mun kehosta ja miten paljon ne mun seläntakana haukkuu olemustani, mutta ei kiitos tarvitse tulla mulle kauhistelemaan miten laiha olen.

      Poista
  6. Enemmänkin kyllä lihavat ihmiset on yleisen vitsailun kohteena. Ymmärrän kyllä sun pointin, mutta minkä takia pitää loukkaantua siitä että sua kutsutaan laihaksi. Laihuus ja jopa anorektinen hoikkuus on nykyajan kauneusihanne, ja mun on ainakin vaikea kuvitella että kukaan tosissaan loukkaantuisi siitä että joku käskee sun syödä enemmän? :D Omg, ihmiset heittävät huulta koska kroppani on yleisiä kauneusihanteita vastaava.

    Anorektikoista puheen ollen. Anoreksiaa sairastavista suurinosa haluaa nimenomaan olla laiha, joten minkä takia se on loukkaavaa jos joku kutsuu sua laihaksi? Harva lihava taas tuskin haluaa olla lihava, joten läskiksi haukkumista ja laihaksi haukkumista on absurdia verrata keskenään.

    Tällä en todellakaan tarkota että minkään kokoisia olisi reilua nimitellä miksikään tai huomautella painosta. Mutta jokainen täysjärkinen ihminen varmasti tajuaa minkä takia lihavan ja laihan haukkuminen on hieman eri asia.

    Peace (Y)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla ei selkeesti oo omakohtaista kokemusta anoreksiasta tai laihuudesta, silloin kun ei itse halua olla laiha. Siinä ei paljoa yleiset kauneusihanteet kiinnosta. Kyllä, laihan ja lihavan haukkuminen ovat täysin verrattavissa keskenään. Ketään ei haukuta ja painosta tai ruokamääristä huomautella. Jokainen täysjärkinen varmaan tämän tajuaa. Peace.

      Poista
    2. "Vau, ootpa sä laiha, oisimpa mäkin! Näytät upealta!" vs. "Herrajumala kun oot laiha, söisit joskus! Kyllä naisella pitää olla jotakin josta ottaa kiinni!"
      "Vau ku sä olet upean muotonen, tosi kaunis!" vs. "Hyi helkkari miten läski oot, kannattaisko laihduttaa!"

      Kehumisella ja ivaavalla kauhistelulla on suuri ero. Oli kohteena sitte laiha tai lihava. Surullista jos et pysty käsittämään, että myös laihoilla ihmisillä on tunteet ja ikävä kommentointi omasta kropasta sattuu.

      Ja muuten, miltä tuntuis jos joku epäilis sulla olevan skotsofrenia tai joku muu vakava mielenterveyden häiriö? "Kauheeta ku oot harhanen, pitäskö sun hommata jotku lääkkeet, sullahan on skitsofrenia?" Tuntuis hyvältä? Eikö? Miksi meidän laihojen sitten pitäs tykätä siitä, että meillä epäillään olevan syömishäiriö?

      Poista
    3. "Laihuus ja jopa anorektinen hoikkuus on nykyajan kauneusihanne" - No tätä aina toitotetaan, mutta onko se oikeesti niin? Joo, on totta että varsinkin naiset haluavat olla hoikkia, jopa laihoja. MUTTA. Samalla pitää olla isot tissit ja hyvä perse. Ja sopivan muodokas muutenkin. Auta armias jos eksyt vaikkapa catwalk-kuviin ja niiden alla on kommentointimahdollisuus. Siellä 99% kommenteista on luokkaa "sairasta, en ikinä haluais näyttää tuolta, kyllä pitäis NORMAALEJA naisia saada lavalle!" - naiset, ja miehet taas kommentoi jotain aina niin hauskaa pikkupojan näköisistä naisista, pulkannaruista tai siitä kuinka luut on koirille.
      Ja varsinkin kun miesten kommentteja tai mielipiteitä netistä lukee, niin kyllä suurin osa hokee että oikea nainen on sellainen jossa on vähän pehmeyttä. Näkeehän sen jo näissä fitnessjutuissa, kun aina joku Esa 60v. tulee arvostelemaan lihaksikasta naista kuinka tämä ennen treeniä oli NIIIIN paljon paremman näköinen.
      Eli mun mielestä tuo laihuuskäsite ihanteena on vähän ristiriitainen.
      Ja Jenni. komppaan sua niin paljon tässä, terveisin laiheliini!

      Poista
  7. Ah miten tuttua puhetta. Oon koko elämäni ollut pienikokoinen ja pienikiloinen ihminen, ihan sama mitä teen. Teininä kiloja oli hivenen enemmän, mutta olin silti laiha. Aina olen kuullut sitä samaa paskaa siitä, että ei sillä ole väliä mitä mä syön kun ei se muhun kuitenkaan kerry. Faktahan on se ettei se roskaruuan mättö ole laihallekaan hyväksi. Kilojen kertyminen ei ole se ainoa syy miksi pitäisi syödä hyvin. Itse en mitenkään hirveän terveellisesti syö, mutta koitan olla menemättä mättölinjalle muuta kun herkuttelumielessä enkä päivittäisenä ruokavalionani. Toinen juttu on se, että kyllä laihempikin lihoo jos vaikka elintavat muuttuu. Olen tähän mennessä pysynyt samassa painossa vuosia, koska asuin Suomess missä päivittäistä liikuntaa saa jo bussipysäkille kulkemisesta (omani ei ollut talon nurkalla), kaupoissa ravaamisesta ja ostosten käsin kantamisesta kotiin. Sen lisäksi oon aina töitä saadessani ollut raskaissa ulkotöissä. En ole siis koskaan urheillut kun ei ole "tarvinnut" kun sitä liikuntaa sai jo ihan arjesta ja töistäkin.

    Mutta kappas. Muutin joulukuussa USA:han ja koska mulla ei ole vielä työlupaa, töitä, ajokorttia eikä autoa ja ei asuta missään kaupungin kulmilla ja julkista liikennettä ei ole....Arki muuttui aikalailla kotona olemiseksi. Totta kai mä pääsen ovesta ulos ja vaikka kävelemään katua päästä päähän, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Laiska kun oon ja vasta pari päivää sitten sain edes avaimen nykyiseen kotiin niin jotenkin ei houkuttanut lähteä ulos, sillä sinne olisin jäänyt kunnes mies tulee töistä kotiin :D Mutta jos tässä nyt pikkuhiljaa ryhdistäytyisi... Anyway, pointtini tässä oli se, että vaikka yritän tehdä järkeviä ruokaratkaisuja, on pelkästään sillä päivittäisen liikunnan poisjäämisellä painoa tullut 3kg lisää tänä aikana. Joo onhan se vähän eikä se mua haittaa kun laiha olen muutenkin eikä ne kilot missään näy, mutta en todella halua, että tämä meno jatkuu. Suomessa en juuri katsellut mitä mikäkin ruoka sisältää, täällä sitä tulee tehtyä koko ajan. Sokerimäärät varsinkin... Mutta tosiaan eka kerta elämässäni kun kiloja on tullut lisää eli kyllä se laiha, joka "saa syödä koko elämänsä mitä lystää" osaa myös kerätä kiloja. En välttämättä haluaisi lisäkiloja kun vasta sitten kun olen jonain päivänä raskaana....:D

    VastaaPoista
  8. argh! :D Mä niin allekirjoitan tämän sun tekstin! Olen itsekin saanut lähes koko ikäni kuulla tuota laihuusjuttua. Lähinnä kaikki varmaan johtuu siitä, että olen 7-8 luokilla sairastanut jonkinasteista syömishäiriötä. Enpä tuosta ajasta nykyään edes hirveästi muista, mutta siitä onkin jo yli 10 vuotta aikaa ja samallaisia ajatuksia ei ole ollut sen jälkeen. Silti olen edelleen hoikka, mutta en kuitenkaan sanoisi olevani KAMALAN LAIHA! :D Silti edelleen muutama sukulainen ainakin jaksaa vieläkin, muka "huomaamatta" mainita :"voi kamala kun sinä oot laiha!" Jos vastaan että samalta näytän kuin ennenkin, niin vastauksena saan vain säälivän katseen ja se on niiiiin ärsyttävää! Ihan kuin nämä tietyt ihmiset ajattelisivat vain kokoajan sellaista, että voisin sairastua uudelleen milloin vaan. Vähät siitä vaikka itse tiedän etten koskaan palaisi samaan. Samojen ihmisten seurassa saa myös stressiä siitä, jos en jaksakaan syödä sitä toista pullaa..siitä nimittäin saa kuulla sitten,että "kyllä sä nyt toisenki otat..pitää syödä, kun on leivottu" (sitten eivät itse kuitenkaan ota toista tai ollenkaan) Eikä minulla ole mitään herkkuja vastaan. Tulee oikeastaan useammin kuin kerran viikossa nautittua pullaa,karkkia ym ja mielestäni olen ihan normaali. Poikaystävänikin ihmettelee noita juttuja, koska pitää itsekin minua ihan normaalina, vaikka hoikka olenkin. Olisi kai se mut pois vaihtanut, jos en kelpaisi :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!