HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 10. helmikuuta 2015

mitäs me hylkiöt

Koska ystävänpäivä on jo ovella, pyörimmekin niissä tunnelmissa tämän viikon.

Itse en ole järin sosiaalinen ihminen, joka kaipaa valtavaa pissisystäväjoukkoa ympärilleen pohtimaan horoskooppejaan ja vaatekriisejään - joskus teininä sekin on koettu ja eletty, eikä se varsinaisesti ollut mitenkään niin hillittömän upeaa, että nykypäivänäkin tarvitsisi kasata sellaista valtavaa sakkia ympärilleen. Mä henkilökohtaisesti en koe ihmisen jolla on kaksikymmentä ystävää, olevan millään tavalla parempi - sellainen empaattinen ja sympaattinen superihminen - verrattuna meihin yhden, kahden, kolmen ystävän ihmisiin. Ei ihmisarvo ainakaan mun saamieni tietojen mukaan ole kiinni ystäväjengin koosta.

Mä itse läkähdyn, jos mulla on yli kolme läheistä ystävää, joille pitäisi kertoa kaikki - ja jotka itse kertoisivat kaiken mulle. Jos koko ajan joku WhatsApp laulaisi kaikenmaailman panojuttuja ja ihmissuhdekoukeroita kymmeneltä ihmiseltä, mä todennäköisesti ostaisin lipun Inariin eikä allekirjoittanutta sen koommin enää nähtäisi. Ystävyyshän on joltain kantilta katsottuna huolehtimista, enkä mä ainakaan ole niin huikee tyyppi, että jaksaisin huolehtia puolen kylän ämmien tunneskaaloista. Mä haluan itse henkilökohtaisesti olla ystävyydessä mukana kunnolla ja vaalia niitä paria hyvää ihmissuhdetta sen sijaan, että olisin mukana puoliteholla kymmenessä eri ihmissuhdesopassa.

Jotkut toisethan taas kykenevät pitämään yllä valtavia ystäväporukoita ja nauttivat siitä, eikä siinä tietenkään mitään vikaa. Mutta tuntuu nykyajan ihanteen olevan se, että sulla on sata bilekaveria, kahdeksan läheistä bestistä, viisitoista hyvää ystävää ja kolmetuhatta Facebook-kaveria, joiden kanssa pidetään yhteyttä tykkäilemällä kaikenmaailman paskasta, mitä seinille jaetaan. Meitä omasta tahdostaan pieniä piirejä ylläpitäviä ihmisiä pidetään lähinnä hylkiöinä tai epäkelpoina ihmisinä, jotka eivät edes osaa tai kykene olemaan hyviä ystäviä. Katsotaan, että me ressukat ollaan nyt jääty ihan jalkoihin, istutaan perjantai-illat tuijottaen olohuoneen seinää ja kuollaan yksinäisinä kolmestoista kissan kanssa.

Mä en vaan ymmärrä mistä perseestä ihmiset edes repivät sen ajan, jolla pyöritetään niitä kymmentä-viittätoista ystävyyssuhdetta. Olisi sekin aikamoinen helvetin esikartano, jos joutuisi olemaan viiden ystävän kaaso, osallistumaan kolmen ystävän synnytykseen, lähettämään vuorokaudessa kaksisataa mitäkuuluu-tekstaria, istumaan viikossa 17 tuntia kahvilla ja puhumaan 30 tuntia puhelimessa laiskoista poikaystävistä, rankoista työpäivistä ja sen kahdeksannen ystävättären jalkasilsasta. Ja siihen päälle vielä selostamaan näille kaikille mitäs omaan päivään tai viikkoon kuuluu. Tossahan tarvitsee ihminen vuorotellen rauhoittavia ja piristäviä aineita, että tuollaista kestää hengissä.

Kerropas nyt sinä, millainen on sun ystäväporukka tai paras kaveri - vai oletko tietoisesti tehnyt päätöksen pitää etäisyyttä kaikkiin? Tuntuuko joskus, että kaipaisit enemmän yksityisyyttä ja omaa aikaa, vai haluaisitko vielä enemmän viettää aikaa ystävien kanssa?


Mukavaa tiistaita kaikille! Huomenna jatketaan taas ystäväaiheisella postauksella...

20 kommenttia:

  1. Multakaan ei kovinkaan montaa hyvää ystävää löydy (alle 10), enkä kaipaakaan isoa ystäväpiiriä ympärilleni. :D Oon enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin läheisten määrä elämässä on varmaan aika täydellinen, kun lisää ei koe tarvitsevansa eikä kenestäkään halua luopua. :)

      Poista
    2. Näin uskon myös itse ! :) vanhetessahan sitä tulee varmaankin se tilanne, että laatu korvaa määrän tai jotain vastaavaa. :D

      Poista
  2. Parhaat ystäväni on valehtelematta omat perheenjäseneni. Perheen kesken jaetaan lähes kaikki asiat, mutta sekin on helppoa koska asun vielä vanhemmillani. Ainoa ihminen johon pidän päivittäin yhteyttä on poikaystävä, jonka kanssa luonnollisestikin tulee käytyä läpi suunnilleen kaikki vähääkään mainitsemisen arvoiset asiat...
    Oikeastaan minulla on hyviä ystäviä vain yksi, jonka kanssa tulee säännöllisen epäsäännöllisesti käytyä kahvilla ja juoruiltua puhelimessa. Ja meidän ystävyytemme salaisuus lieneekin siinä, että ei ole kummallekaan mikään ongelma, jos ollaan viikkokin ihan hiljaa, osataan kyllä jatkaa aina siitä mihin jäätiin eikä katkeroiduta jos toisesta ei kuulu joka päivä. Kavereita sitten on enemmänkin, mutta eipä niiden kanssa tule kovinkaan usein enää juteltua kun juuri nyt kaikilla on ihan omat kuvionsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta! Mulla on joitain vanhoja koulukavereita, jotka on juuri sellaisia että voi vierähtää vaikka kuukaisua ja sitten tavatessa taas jatketaan kuin ei olis välissä ollut kuin päivä tai pari :)

      Poista
  3. Itse haluan, että omistan monta hyvää ystävää sen sijaan, että olis muutama paras ystävä. En ymmärrä, miksi jonkun pitäisi olla paras, ihan ku ystävyys olisi joku kilpailu. Ystäväpiiri kuitenkin voi muuttua, niin siksikään en halua pitää parhaita ystäviä. Nyt kun sain 3kk sit vauvan, niin kerran kaks ystävät kävi katsomassa ja sen jälkeen unohti. No nyt mennään ystävänpäivänä syömään porukalla, mutta puihin meinasi luistaa sekin ajatus. Eli mieluummin monta hyvää ystävää, kuin muutama paras tai todella läheinen. Eipä minul sen kummemmin mitään salaisuuksia ole, joita haluaisin kertoa vain jollekkin tietylle ihmiselle enkä kenellekkään muulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on just niin makuasia :) mä koen että jos mulla on paljon ihmisiä ympärillä, niin ne ennemminkin vie multa voimia kuin antaa :D toiset taas saa energiaa ja iloa useista tärkeistä ystävistä.

      Poista
    2. Ja onnea vauvasta ja ihanaa vauva-aikaa!<3

      Poista
    3. Nyt oon kyllä aatellut, että poimin joukosta ne tyypit, joiden kanssa haluaa olla yhteyksissä enemmän ja jättää sit ne ketkä ei itsekään pidä usein yhteyttä, niin vähän taka-alalle :D

      Poista
    4. Nyt oon kyllä aatellut, että poimin joukosta ne tyypit, joiden kanssa haluaa olla yhteyksissä enemmän ja jättää sit ne ketkä ei itsekään pidä usein yhteyttä, niin vähän taka-alalle :D

      Poista
  4. No thank god etten oo ainoa, ketä ei pidä/halua pitää miljoonaa tuttua. Mä jo luulin, että oon jotenkin epänormaali kun en oo facessa (eikä oo ees mitään järkeä liittyä koska se on yks vitun suuri "kenellä on eniten turhia kavereita"-kilpailu jossa mä olisin jo VUOSIA jäljessä) ja muutenkin mulla on 1 bff ja joku 3 hyvää kaveria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et oo! Meitä on ainakin... Me kaksi... ;D

      Poista
  5. Sanoisin, että mulla on aika paljon kavereita, mutta niitä ihan läheisimpii ystäviä on ehkä viis. Ja välillä on vaikeeta ehtiä pitään yhteyttä kaikkiin, kun yliopisto vie paljon aikaa ja siihen päälle on vielä työt, ja tällä hetkellä muuttokin. Mä niin mielelläni pitäisin enemmän yhteyttä isompaan määrään kavereita, mutta valitettavasti ei vaan riitä aika. Mutta mun ei edes pitänyt tulla selittään tähän omista kaverijutuista, vaan tarkotus oli kommentoida että jestas ootte kauniita tossa kuvassa! Susta oon nähny kuvia aikasemminkin, mutta toi sun kaveri pisti silmään, en tiedä mutta jotenkin hän näyttää niiiin tutulta, mutta en saa päähäni että keneltä :D Toisaalta asun Tampereella, eli on varmaan mahdollista että joskus jossain nähnyt. Mutta heh, kuitenkin pakko sanoa että ihana kuva ja kauniita naisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on veemäsitä kun ystäville ei riitä aika niin paljon kuin itse haluais, vaikka se olis ystäville ihan ok niin itseä vituttaa :/

      Ja kiitos vaan kovasti, tossa kuvassa me oltiin nuoria ja nättejä :D juuri eilen kyseisen ystäväni kanssa istuimme tuulihousuissa ja pohdimme mikä meni vikaan kun me ollaan jo niin rupsahtaneita :Ddd

      Poista
  6. Seurusteletko vielä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuu ja saman miehen kanssa jopa ;) <3

      Poista
  7. Vitsit mäki ajattelin olevani ainoa! Mulla on itelläni suhteellisen suppea ystäväpiiri, ja oon aika huono ylläpitämään ystäväsuhteita. Tai sanotaanko että oon laiska, enkä viikottain edes jaksa laitella viestiä tai sopia näkemisestä. Mutta sitten kun nähdään niiden ystävien kanssa, niin tuntuu ettei päivääkään olisi erossa kulunut. :) se on musta kaikista puhtainta ystävyyttä, kun voi mennä jopa monta kuukautta ettei nähdä tai puhuta, mutta siltikään se kohtaaminen ei tunnu oudolta kun se viimein koittaa.

    Kyllä aina välillä Frendejä katsoessa tulee sellanen olo "oispa mullakin" ja vähän jopa joskus kadehdin niitä ihmisiä, jotka pystyy ja jaksaa ylläpitää isoa kaveriporukkaa, mutta sitten taas toisaalta, siihenkin varmasti ajoittain väsyy. Ja silloin onkin vaikeampi olla yksinään, kun ne kaikki ihmiset alkaa kyselemään "ootko sä vihanen vai mikä sulla on" :D puolensa siis kummassakin. Mä oon kumminkin hirmu tyytyväinen just näin :)

    haha pakko vielä mainita siitä, että yhteen aikaan pidin itseäni erittäin epänormaalina kun jotain hääohjelmaa katsoessani tajusin ettei mulla ole ketää kaasoehdokasta! :'D Mullehan tulee sitten joskus bestman ja meinasin kuolla loppujen lopuks nauruun sen bestmanin kanssa kun asiasta hänelle ilmotin :D No hard feelings, mutta ystävien suhteen oon kallistunut enempi miehiin, muutamaa tyttöä lukuunotamatta :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!