HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

kevät ja hulluus

Mä en tiedä olenko jotenkin ripauksen verran maaninen, rehellisesti latvasta laho vai aiheuttaako horoskooppimerkkini Kalat tän mun jokakeväisen päävikani. Päästään niukinnaukin maaliskuun puolelle, niin mulla sekoo kuuppa: tulee valtava himo maalata, kirjoittaa, valokuvata, sisustaa, leipoa... Sellainen sairas pesänrakennusvietti taiteellisella lisäbonuksella. Sitten kun siihen plussataan päälle univaikeudet (yöllä ne parhaat ideat tulee!) ja hätiköidyt päätökset, niin on aika mielenkiintoinen kevät edessä.

Pahinta tässä on, että mun täytyy saada ja ennen kaikkea osata kaikki mahdollisimman heti pian nyt. Mulle on aivan turha sanoa, että kattellaan Jenni parin kuukauden päästä, tai että ehkä joskus sitten vuoden kuluttua. KUUKAUDEN? VUODEN? Ja mikä helvetin EHKÄ? Mä voin aivan hyvin yöllä saada ajatuksen, että tää asunto on myytävä äkkiä pois, haluan toisen. Tai että minäpäs tomerana plikkana opettelen huomenna saatana rakentamaan valtamerilaivan. Ja leivon viissataa pullaa, perustan tehtaan ja adoptoin kaikki aasialaiset orpolapset. HETI. Ei siinä paljoa venailla, kun taiteellinen koura musertaa mun sielua nyrkkiinsä. Ja toisaalta taas kuukauden kuluttua mulla on jo aivan uudet kujeet ja suunnitelmat, enkä edes muista niitä kaikkia viikkojen takaisia yöllisiä päähänpistojani.

Ainoa henkilökohtaiselta konkurssilta pelastava tekijä on se, että toimeen tarttuminen on mulle suhteellisen vaisua sellaisissa isommissa jutuissa. Mä en lähde yhtäkkiä ostamaan Helsingistä sohvaa tai polta terassia, koska yksinkertaisesti olen niin laiska, että Kodin Ykkösestä uuden maljakonkin hakeminen väsyttää tarpeeksi. Näin se menee aina: pyörin yön tai pari tuskanhiessä ajatellen massiivista remonttia tai taidenäyttelyä, mutta kun tarpeeksi kärsin, alkaa vimma laimeta ja tämä yllättävä kevätsekoilu häviää perustylsään luonteeseeni. (Plus, että mä olen todennäköisesti pihein ihminen omassa ikäryhmässäni tällä vuosikymmenellä, eipä tuu hirveesti osteltua ruokailyryhmiä ja merkkilaukkuja....) Sitten onkin toisen idean vuoro ja sama kaava toistuu, kunnes ollaan kesässä, eikä mua enää huvita mikään (ehkä kesä on sitten se depressiovaihe........).

Onko täällä muita kevätsekoilijoita, joilla päässä alkaa napsua samalla hetkellä, kun ensimmäinen pilkkijä hukkuu? Alkaako kylvövimma, massiivinen kevätsiivous, vaihtuuko kampaus, lentääkö ukko pihalle vai lähteekö auto vaihtoon?



8 kommenttia:

  1. oi kyllä! kevätsiivous, uus sisustus, uus tukka, elämäntaparemontti, hurjat haaveet ja mahottomat ideat, kaikki niiiin tuttua. Ratkaiseva aika on tää hiihtolomien seutu kun tajuaa, että hitto kohta muuten tulee kevät :D

    VastaaPoista
  2. Viimiset pari vuotta on vaan lähinnä vituttanut koko kevät. Tänäkään vuonna mitään talvea edes ollut ja helmikuussa alko jo lumet sulaa pois. Oon aina ollut kesäihminen, mutta näköjään sitä ihminen tajuaa kaipaavansa jotain vasta kun sitä ei enää ole. TAHDON 10 asteen pakkasen ja metriset nietokset, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle riittäisi sellanen kolme viikkoa kuvailemaan talvea, mutta täytyy sanoa että toi lumien sulaminen lähinnä aiheuttaa mussa halun tuulettaa, vaikka talvi on ihan jees :D

      Poista
  3. Mä rupean kylvämään! Tai siis "kylvämään". Näen tukkujen jokakeväiset siemenvalikoimat, istutusruukut ja kastelukannut ja ryntään hamstraamaan. Sitten syyskuussa löydän samat kamat kaapin perältä jonne ne on jäänyt ja totean, että hehe, ei tullut tänäkään vuonna perustettua kurpitsatarhaa takapihalle... :D Olen siis lähinnä epärealistinen haaveilija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti viime kesänä kasvattaa mansikoita..

      Poista
  4. Joo. Sama juttu. Pahinta on, että tämän viikon olen ollut sairaslomalla ja sairasloma neljän seinän sisällähän on tunnetusti hullujen päähänpistojen riemujuhlaa. Pari päivää sitten päätin, että haluan työn ohessa opiskella toisen tutkinnon...nyt jo naurattaa kyseinen ajatus. Eilen illalla linnoittauduin alakerran kahvilaan ajatuksena jatkaa aloittamani kirjan kirjoittamista. Sikäli kevät ja sen tuoma luova hulluus osuu tänä vuonna ihan yksiin elämäntilanteen kanssa, sillä olen juuri ostanut ekan oman asunnon jota pääsee pian laittamaan... Mutta joo, huvittavinta on että kerron aina miehelleni kaikista näistä päähänpistoista. Se sitten muistuttelee myöhemmin, että hei, mites se sun omien vaatteiden ompeluprojekti/kissan tikapuiden nikkarointi/sinfonian sävellys sujuu... :D Mukavaa ja hullunhauskaa kevättä Keski-Euroopasta! -Heljä

    VastaaPoista
  5. Siivoilen keväisin ja kampaus vaihtuu. Ei juuri muuta.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!