HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Ysärin skidi

Mä olen tällä hetkellä jossain nostalgiahuuruissa ja ajattelinkin yhdessä teidän kanssa muistella kultaista 90-lukua.

Muistan esimerkiksi sen, kun sain ekan puhelimen ja se oli tietenkin Nokian 3210. Tekstareita mahtui hurjat seitsemän kipaletta muistiin, koska tallennetuissa viesteissä oli pari tosi ihanaa kuvaviestiä. Ai että, miten sellainen ylihinnoiteltu pikselimössö jollain mauttomalla "99% angel"-tekstillä pystyikin olemaan jotain niin siistiä! Ja se iänikuinen matopeli... Olo oli ku olis jonkun huipputietotekniikan korkeimmalla askelmalla, vähintäänkin verrattavissa johonkin astronauttiin. Nykyään puhelimella voi melkein paistaa kananmunia ja suoristaa tukan, eikä se oikeastaan hetkauta ketään.

Ja ysärivaatteet! Mä en henkisesti kestä yhtäkään trumpettihousukuvaa tai mitään muutakaan otosta niistä helvetin Spice Girls -vaatteista, joita tää läski kakara päällensä änkesi kuvitellen olevansa vähintäänkin Mel C nappiverkkareissaan ja kimaltelevissa napapaidoissaan. Oli paksupohjaisia kenkiä, pörröneuleita ja kaikista vaatteista roikkui kaikenmaailman vetoketjuja ja rihmoja. Kietaisuhameet tais olla myös niihin aikoihin joku juttu, jos en ihan väärin muista. Eikä unohdeta niitä jumalattoman pitkiä talvimyssyjä ja niitä perkeleen virkattuj antennipipoja, joita joka kakara joutui vuodenajasta riippuen päähänsä pistämään! Varsinkin huvipuistot, jäätelökioskit ja eläintarhat olivat otollisia paikkoja antennipipoporukan kokoontumiselle.

Telkkarissa pyöri silloin myös huippusarjat kuten Blondi tuli taloon, Hynttyyt yhteen, Puhtaat valkeat lakanat ja Metsolat. Ja tietenkin Kummeli, Kyllä isä osaa ja Fakta homma. Näin esimerkiksi. Sitten alkoi se pahamainen Salatut elämät, joka koukutti puolimaata hetkessä, ja Ismon mukuloiden hakkaaminen ja Siljan tuittuilut tulivat tutuksi melkein jokaisessa olohuoneessa. (Onneksi kylläkin vain television välityksellä, mä en välttämättä haluaisi Salineja tai Laiteloita kotiini sekoilemaan, vaikka Saku ihan herkkupala olikin alakouluikäisen minäni mielestä... ) Se oli kattokaas sitä villiä aikaa, kun ohjelmissa oli vielä käsikirjoitus, näyttelijät ja juoni, eikä pelkästään mukaan kusetettuja isotissisiä tosi-tv-urpoja!

Kaikki kodinkoneet, autot ja oikeastaan kaikki vähääkään jotenkin muuten kuin manuaalisesti käsin toimivat tavarat olivat silloin omissa silmissä niin hienoja, että morjes! Nyt kun niitä arkkupakastimenkokoisia leivänpaahtimia ja karhunmentäviä vhs-nauhureita katsoo, miettii vain mielessään, että mihin helvettiin nuo kaikki on joskus mahtunut ja miten ikinä ne on saatu mätsäämään sisustukseen?! 

Kasettien katselu ja kuuntelu oli myös parasta, vaikkakin nykytekniikkaa ajattelen suorastaan vaivalloista. Esimerkiksi kerran mukulana en saanut selvää lukiko kasettikotelossa isin käsialalla Kaukametsän pakolaiset, Babar vai joku muu minulle tarkoitettu ohjelma ja pahaa-aavistamattomana iskin sen sitten kasettipesään. Aika pian mulle selvisi, että kasetissa taisikin lukea "Talvisota". Ei tarvittu kuin yksi pommituskohtaus ja lentäviä ruumiinosia ja ohjelman nimi oli hyvinkin kirkkaana mielessäni. Nykyään vastaanvanlaisia erheitä on lähes mahdotonta sattua ja ylipäätään koko katselu- tai kuunteluprosessi on äärimmäisen helppoa: voi hypätä seuraavaan kappaleeseen tai mieleiseen jaksoon nappia painamalla, kun ennen kelattiin eestaas kasettia, että oikea kohta läytyi. Eikä silloin edes vituttanut, päinvastoin. Nykyjampalle kun iskis Parhaat Suomi-iskelmät -kasetin käteen ja käskis ettiä biisin numero kahdeksan, olis varmaan tarvetta terapeutille. 

Ja miten ihanaa oli olla tavoittamattomissa! Jos kaverille soitti ja kukaan ei vastannut, oli eka ajatus että okei, se on varmaan pihalla, soitan illalla tai huomenna uudestaan. Nythän lähtee tukka päästä, jos oma kakara ei vastaa kännyklään kolmessa sekunnissa tai jos oma haniperse ei lue sitä Whatsappia tarpeaksi ripeään tahtiin. Ennen vaan oltiin, että ok, Keijo tai Marjukka tai Sirpaleena ei nyt vaan jouda puhelimeen ja piste. 

Mitä sä kaipaat eniten ysäriltä tai vaikka 2000-luvun alusta? Skeittikenkiä, värinäytöttömiä puhelimia oikeilla näppäimillä, faksia, tv-mainoksia, Nylon Beatia vai kenties konsolipelejä? Sana on vapaa ja ehkä hivenen pakollinen!





30 kommenttia:

  1. 3310!! Se oli vaan NIIIN siistiä vaihtaa niihin kuoria.. tai mikä parasta, silikoniset näppäimet. Oli myös niin kuumottavaa tilata logoja/soittoääniä (ihanat tititiiitititidiiidipiippiip-melodia) jonku seuran takakannesta porukoilta salaa. Entäs saldoraja? Itellä ja monella kaverilla oli 20e ja se saatto mennä päivässä. Sit lainailtiin kaverin puhelinta "Heeeiii, saanks lainaa puhelinta nopee, ku mulla salkkis kii!!!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vilkkuvat tarrat niihin puhelimiin, joita sai samanlaisesta koneesta ku purkkapalloja !!

      Poista
    2. Parhaat soittarit oli joku Nylon Beatin Viimeinen ja Daruden Sandstorm :D unohtamatta puhelimen valmiita soittoääni.... Ja se hetki kun tuli MELODISET äänet!

      Poista
    3. Oi vitsi, olin jo unohtanu ne tarrat!! *__* Nimenomaan noi soittarit!! :D Ja se puhelimen oma työkalu millä pysty ite tekeen omia piippiip soittoääniä! :D Se oli kyl hieno hetki, samaten ku värinäytöt tuli!! Sillon myös aina uusi ilmestyvä puhelin oli jotenkin erilainen ku vanhat, nykyään kaikki on samanlaisia.

      Poista
    4. Olin jo unohtanu ne tarrat, ne oli niin siistejä!! Ja noi oli nimenomaan ne parhaat soittarit! :D Oli myös hienoo tehä puhelimella itte omia piippiip- sävellyksiä! :D Ja se hetki oli samanlainen ku värinäytöt tuli!!! Tollon myös uudet ilmestyvät puhelimet oli erilaisia, nykyään kaikki on samanlaisia.

      Poista
  2. Backstreet boys!! Olikos habbo hotel jo 2000 lukua? Kuinkahan paljon rahaa sinnekin tuli tuhlattua ja sitä vanhempien älämölöä aina kun puhelinlasku tuli...

    Ja juuri tuo edellisenkin mainitsema kuinka kaikkien lehtien takasivuilta aina pysty tilaileen näitä kuvaviestejä, soittoääniä tai taustakuvia, voi sitä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan ku meille ylipäätäön tuli netti :D en IKINÄ unohda sitä ääntä ku tietsikka yhdistettiin nettiin :D sellasta kurinaa ja ppiipitystä. Ja aisaatana se oli kallista lystiä!

      Poista
  3. Damn mun kommentti tais hävitä jonnekki bittiavaruuteen :/

    Recap: 90-luvun karkit! Spaissari ja Pokemon-tikkarit josta sai mukana tarroja, oli poprockseja, ring popseja, tikkaripillejä ja kielen värjääviä tikkareita. Sit oli Rio Colaa, 50 pennin Mr. Freeze mehujäitä, sellasta ihme mehujää-mätipalleroita purkissa ja -95 EM tai MM-kisojen virallisen hikinauha-pilvi-maskotin kinuski-vanilja jädetuutti!

    Oli "väkivaltasia" telkkariohjelmia, esim Power Rangers, Prätkähiiret, Viemärihait (en oo varma nimestä, sellasia steroidi-hai-ihmis-mutaatioita) kun taas nykyään on Wotwotit ja Dora the Explorer ja muita nössöohjelmia...

    Sitten oli neonvärisiä pyöräilyshortseja ja sellasia puhelinlanka-avainperiä! Ja kaikki ne ihme koulutarvikeromut! Oli sellasia penaaleja jossa oli kaiken maailman piilolokeroita, oli digitaalisia päiväkirjoja ja kalentereita jossa oli salasanat jne, oli sellasia piirrustuskansioita jonne sai tungettua vaikka mitä kyniä ja vihkoja jne!

    Muutenkin kaikki digitaaliset vempaimet oli cooleja, oli spy kiteja jolla pystyi salakuuntelee siskoa, oli hälytysnappi joka alkoi huutaa jos joku käveli liian lähelle, oli salakuuntelutötteröitä ja muuta krääsää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli sellane päiväkirja joka alko huutaa jos siihen koski väärä ihminen :Dddd en.olis ees muistanu sitä ilman sun kommenttia :Dd

      Poista
    2. Eikä, siis noi karkit ja jätskit :'D Parasta!

      Poista
  4. Ei hitto muistan ku sellanen pitkä maahan asti ulottuva pipo oli PAKKO saada sillon. :'D mut Pokemon -kortit ! Niitä on varmaan vieläki jossain vino pino. Ja sit ne värikkäät pienet muoviset önkkimönkit mitä sai ostaa R-kioskilta tai jostain ja niillä pelattiin toisia vastaan ja vaihdeltiin, nimee en muista tarkkaan mut joku gogo joku.. Tosin nää tais olla vasta 2000-luvun puolla. :D

    VastaaPoista
  5. Ei unohdeta kengännauhoja jotka oli nopeita ja värikkäitä :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mites hamehousut? :DDD Olin katkera ku mulla ei ikinä ollu semmosii! :(

      Poista
    2. Mulla oli ja ne ostettiin torilta, vittu TORILTA :Dddd

      Poista
    3. Hamehousut ja kietasuhameet! Äiti miksi ostit niitä mulle D:

      Poista
  6. En voi väittää muistavani paljoakaan 1990-luvun juttuja koska olin viisvee kun vuosituhat vaihtui, mutta älkää nyt jumalauta muistuttako mua siitä miten mun mielestä tyylikäs pukeutuminen oli yhtä kuin neonvihreät kireät shortsit, T-paita varustettuna coolilla hevoskuvalla ja punaiset tarrasandaalit. ::):)):)::))):))

    Öääärrgh ja se taistelu siitä, kumpi oli parempi, Gimmel vai vitun Las Ketchup, ala-asteella tosin olin jo tämän vuosituhannen puolella mutta kai sekin lasketaan? Ainakin melkein? Oli se vaan niin rankkaa aikaa kun me fanitytöt tanssittiin näiden ihkubändien koreografioita kilpaa osoittaaksemme että se oma suosikki on parempi. Ihan kun jotakin katugangsterien streetdancefighteja vai mitä ne on?

    VastaaPoista
  7. Ah ne puhelimet <3 itellä oli vielä siinä puhelimen takana sellainen vilkkuva tarra, joka oli niiiiiiiin upee ja siisti. :D Ja ne skeittikengät, just äitin kanssa siivottiin varastoa ja löydettiin sellaiset sieltä laatikoiden pohjalta ja naureskeltiin oikeen ääneen kun näyttivät niin huvittavilta. :D mulla oli vielä pinkit sellaiset.... Ja Spice Girls oli must <3 mä muistan kans kun nauhotettiin mun veljen kanssa skideinä sellasille kaseteille meiän "radio-ohjelmaa" ja pölötettiin ties mitä. Olis varmaa hauska kuunnella niitä nyt. :D JA SE PIPO, voi luoja se kaksmetrii pitkä pipo jonka tupsu laahas maata. :DDD plus Pokemon-kortit ;)

    VastaaPoista
  8. Tv ohjelma Älä Katso, Sega pelikonsoli, tarravihkot, ystäväkirjat, micmacin tuulihousut, kannettava cd-soitin tai kasettisoitin, pinnit ja ponnarit joissa mukana joku hiuslisäkeletti tms, tatuointikaulakorut, sabrinan salat lehti, josta sai mukana meikkejä, britney, ja sit ne jäätelöt missä oli kiinnikkäin kaks mehujäätä samassa, aarrearkku jäätelö, omenapommi karkit, ja kaikki pokemon krääsä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Sisters-lehti ja purkkatikkari! :D

      Poista
  9. Ja se, jos käytit puhelinta/pidit ees kädessä koulussa.. SAIT JÄLKKÄÄ! Miettikää sitä jonnet!

    VastaaPoista
  10. Tamagotchit (tai miten ne nyt kirjotetaankaan :))Muistan,kun niitä oli myytävänä siwassa ja sellanen piti tietty saada.Niissähän oli joku eläin,jota ruokittiin,leikitettiin jne.Sitten aina vertailtiin kaveredein kanssa,kellä on paras tamagotchi. :D

    VastaaPoista
  11. Mun lemppareita oli ysärillä kaikki pikku ripellykset, mm. Star Castlet eli ne hilelinnat mis on pikkusia hahmoja ja Teeny Weenyt :D äiti nauhotti mulle aina kaikki Hugo-jaksot telkkarista (en ikinä saanu ite soittaa sinne, yhyy) ja meidän ala-asteelle tuli jossain vaiheessa superpallo-kielto ku talkkari joutu koko ajan olla koulun katolla noukkimassa niitä perkeleen palloja sieltä!

    VastaaPoista
  12. Ja Nintendo 8bit ja peleihin puhaltaminen, kun ne lagi <3 Sitten tuli Nintendo 64 ja Supermario 64 ja kaikki maholliset Pokemon-pelit (joissa huom. VAIN ne ekat 150 Pokemonia!), joissa vedettiin harva se päivä veljen kanssa skabaa, että kumpi on parempi, Pikachu vai Alakazam? Alakazamin Psy beam veti kyllä vahvimmankin Pokemonin aika nopeesti maihin... Tarravihot ja tarrojen vaihtelu luokan tyttöjen kesken joka välkkä - mitä isompi ja kimaltavampi tarra, sitä parempi. Syövä ja potalla käyvä Baby Born oli pakko saada ja ne määenmuistamitähittojaneoli, mut sellasia Legon tapasia ukkeleita, joille voitiin rakentaa puistoo tai kotia ym. Mun serkulla oli sellaset tyttö ja poika, jokka leikki puistossa, ja mää halusin leikkiä sillä aina, ku käytiin serkuilla. Hennakorut ja hennatatuoinnit, joita sai aina millon minkäkin pikkupurkan tai tikkarin mukana (joku mainitsi yllä Spaissari-tikkarit, ne oli jotain niin parasta!). Pokemon-pallot Ärrältä, ja niiden mukana tuli joku edelleenkin niistä ekasta 150:stä Pokemonista ja jotain kirpeitä karkkeja. Leveelahkeiset housut ja niihin oli aina pakko ostaa joku ketju roikkuun vyölenkistä. Napapaidat ja ne hiton nappiverkkarit. Gimmel ja Tiktak. Sisters-lehti ja Sisters Club, josta sai niitä pikkuteinien lempparikirjoja ja välillä jonkun leffan (Perjantai on Pahin ja 13 ja risat ainakin tipahti postiluukusta!). Ja ne ketkä luki Goosebumpseja, nostaa käden ylös! Ne oli kyl jo 2000-lukua, mut sen alkua kuitenkin :'D

    VastaaPoista
  13. Huikeeta settiä! Mä nauran ääneen noille skeittikengille, SoWhatit vai mitkä ne oli?? Pakko saada ja sit oltiin kovaa kamaa. En nyt kuollaksenikaan muista että milloin KissFm-radiokanava loppu, mutta muistan, kun sain kerran soittaa kuudennella luokalla sinne ja osallistua johki kilpailuun! Ja kuulin viel itte oman ääneni keittiöradiosta! Huhheijaa! Ja tarravihot - Tiimarista viikkorahalla uusia tarroja ja sitten kouluun vaihtelemaan. Pokemonkortit, ahh, ne kortit. Meiltä kiellettiin ne ala-asteella kun tuli riitaa niiden vaihdosta :'D

    Kun ei vielä ollut kännyköitä, oli huisin jännää soittaa kaverille lankapuhelimella! "Voitsä olla?" oli se perinteinen. "Emmä nyt kun me syyään." :D Ja sit kun kännykät tuli kuvioihin, niin ne tekstarit! Ja kavereiden kateus. Ja meillä oli sit siinä varhaisteini-iässä ala-asteen lopulla tosi kuuma juttu tää "Alatsä olee?"-kyssäri, ja kun luokan suosituin tyttö oli seukannu kaikkien viiden kaa, ei kukaan pitäny sitä mitenkään outona ;D Oltiin vaan kateellisia!

    Muistaaks joku sen ihmeen Girls-lehden, vai mikä se oli? Mä ostin sen joskus salaa ja luin piilossa porukoilta. Ja ii2 tais olla jo 2000-luvun parempaa puolta, mutta se oli jännää kans! Salaa tehtiin profiili ja pelättiin et jäätäis porukoille kii!

    Ennen vanhaan kaikki oli paremmin.. :D

    VastaaPoista
  14. Sisters club ja Pollux hevoskerho. Kuuluin molempiin ehkä 2-3 vuotta ja sain vain 1-3 kuukauden pakettia molemmista jäsenoloaikanani. :D

    Jäätelöauto, kielenvärjäävät tikkarit, jojot.

    90-luvulla tehtiin Klaani-televisiosarja jota muistan nähneeni ekan kerran ihan 2000-luvun alussa. Onnenpyörä, Speden spelit, Passi ja hammasharja ja tietenkin The joulukalenteri. Kunnon lastenohjelmia unohtamatta.
    Muistan sellasen kilpailuohjelman kuin Nettietsivät. Siinä oli ehkä kolme kilpailijaa ja kaikki istu tosi makeen väristen tietokoneiden edessä ja kilpailijoille annettiin jokin kysymys johon niiden piti etsiä vastaus netistä.Nykyisin tuota ohjelmaa on hauska muistella kun silloin tiedon etsiminen oli paljon vaivalloisempaa ja kovin montaa kysymystä siinä ei muistaakseni kysytty. Voittaja sai muistaakseni hienon värisen koneen palkinnoksi.

    Muistan kun 90-luvulla Tiimari oli kallis krääsää myyvä kauppa jonka tuotteet hajosi melkein heti. Tai sitten lapsena tuli vain katseltua sitä krääsää siellä eikä ole jäänyt muu mieleen.

    2000-luvun alussa parasta oli Sormusten herra-buumi.
    Tuli Popstars ja Gimmel. Muistan katsoneeni Farout-ohjelmaa joka oli hyvä.

    Ennen oli myös nuortenlehtiä. Käsittääkseni Demi on ainut nuorten lehti Suomessa nykyään?

    Niin ja lastenohjelmista, ennen ei ollut hirveitä tietokonemitälie animaatioita. Olikohan Toy story ja Ötökänelämää ekoja tietokoneanimaatioita? Niistä tulikin mieleen Disney-aiheiset lelut MCdonaldsin lastenaterioissa. Itselleni on jäänyt päälimmäisenä mieleen piirretyt 90-luvulta.

    VastaaPoista
  15. Ihana aihe. :D Repesin myös tuolle "karhunmentävälle vhs-nauhurille".

    Oli Tao Tao, Alfred J. Kwak, Ankronikka, Varjoankka ja Matka Maailman Ympäri, Pilipalipilotit... Bumtsibum ja Me Kastelijat jossa Marco Bjurström veti jotain kisailuohjelmaa vesipuisto Serenassa.
    Fubun ym. yli-isot hupparit ja MicMacin lökähousut joista piti roikottaa niitä henkseleitä sivuilla, ja jos halusit olla tosi cool sinulla piti olla myös Dakinen yksivärinen reppu jota piti roikottaa selässä niin matalalla kuin mahdollista.

    Tamagotchin piraattiversio "Hitorikko", Sky Dancers (Keijunuket jotka nousivat lentoon kun jalustassa olevaa narua vedettiin), Pikkuruiset Polly Pocket-lelut joista hävisi osia jatkuvasti. :D

    The Rasmuksen F-f-f-falling ja glitteriin, krepattuihin hiuksiin ja hopeisiin trikoisiin sonnustautuneet eurodance-yhtyeet (Captain Jack, Mr. President...) joita huudatettiin koulun limudiscoissa.

    Lisäksi intensiivinen kirjeenvaihto mm. omien luokkalaisten kanssa, ja Doomin pelaaminen salaa koulun ATK-luokassa, vaikka olisi pitänyt tehdä jotakin englanninkielen sanaristikkoa tietokoneella. Jossain vaiheessa kirjaston tietokoneella oli ainoa "nopasti" toimiva internet, ja siellä istuttiin kavereiden kanssa etsimässä Altavistan tai Yahoon kautta jotakin yksisarvisten kuvia tai pelaamassa Jippii Games-sivulla piirustuspeliä. Sitten oli myös Kiss FM -chatti, ja oli huikeaa päästä juttelemaan internetin välityksellä tuntemattomien kanssa. :D

    VastaaPoista
  16. Ja sillon kun käytiin kirjastossa niin haettiin kirjoja luettavaksi, ja joskus jopa lehtiä, kuten Sinä&Minä (ja varmaan jokainen on lukenut myös Reginaa ja ollut vähän wtf-fiiliksellä kun löytyi niitä naisten unelmia lehden lopusta), ja kirjastoista löytyi ehkä 3 hyvää vhs:llä olevaa elokuvaa. Nyt kun yks päivä kävin vuosien tauon jälkeen kirjastossa, niin olin kyllä ihan suu ammollani koska eipä ollut tullut ees mieleen, että kirjastoissa on kaikenmaailman pleikkari- ja xbox-pelejä mitä voi lainata ja kauheet kokoelmat bluray:tä ja dvd:tä.

    Ja Kissin chat oli kyllä ihan legendaarinen. Ja muutenkin koko KissFM. Sit aina odoteltiin top20-kuuntelijalistaa kasetti valmiina pesässä kun se sen hetken THE biisi alkoi soimaan että saatiin se nauhalle koska äiti ei antanu rahaa että olis saanu ostettua kyseisen bändin levyn vaikka olis miten halunnut (ja sillon niitä biisejä ei saanu mistään netistä ladattua ilmatteeks, jos halusit varastaa musaa niin piti kävellä kauppaan ja varastaa ihan ite tai vaihtoehtoisesti toivoa, että levy tuli musiikkikirjastoon jolloin siihen oli 30 ihmistä jonossa), ja sillonkin oli vähän riskinä, että juontaja puhu biisin alkuun tai loppuun ja pilas sen. Ja myös ne pilapuhelut. :) Paajanen, Sumilainen ja Alman Maleh naurattivat jengiä kommelluksillaan ja sillon Timpekään ei ollut pedofiili vaan helvetin hyvä radiojuontaja.

    Mun eka puhelin oli nokian 5100 ja siihen oli VAIHDETTAVAT KUORET. Se oli jotain niin megahienoa, ja sehän olikin ihan eka puhelin missä ees oli matopeli ja se onkin paras mobiilipeli edelleen.

    VastaaPoista
  17. Markan rahoja !

    Aina kävi lähikiskalla hakemassa viidellä markalla kirpeitä omenanauhoja :)
    Ja Spice Girls tikkarit, nam nam, ne oli hyviä.

    Videonauhureita ja kasettisoittimia myös kaipaan, vaikka ne oli vaivalloisia, niin moni elokuva ja muu ohjelma on videonauhalla ja parhaimmat sadut ja laulut kasetissa. Esim. vanhemmat on nauhoittanut meidän lasten lauluja ja tarinoita yms hauskaa kasetille :).

    VastaaPoista
  18. Markan rahoja !

    Aina kävi lähikiskalla hakemassa viidellä markalla kirpeitä omenanauhoja :)
    Ja Spice Girls tikkarit, nam nam, ne oli hyviä.

    Videonauhureita ja kasettisoittimia myös kaipaan, vaikka ne oli vaivalloisia, niin moni elokuva ja muu ohjelma on videonauhalla ja parhaimmat sadut ja laulut kasetissa. Esim. vanhemmat on nauhoittanut meidän lasten lauluja ja tarinoita yms hauskaa kasetille :).

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!