HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Päivitystä tv-kanaville!

Koska televisiosta tulee nykyään niin tajunnanräjäyttäviä ohjelmia, uskoisin että nää mun parit ehdotukset läpäisis tv-seulan myös!


Satuhäät alasti.
Ohjelman nimi kertoo jo olennaisen - porukka viilettää kirkosta hääpaikalle Aatamin asussa pappia myöten. Morsiamen ryöstö, kakun leikkaaminen, häävalssi... Kaikki nakkena. Suhlanen tanssittaa anoppia rusetti hepissä ja suvun vanhat rouvat nautiskelee kahvia posliiniastiastosta (tässä ohjelmassa posliinia saattaapi näkyä muissakin asiayhteyksissä!) ilman rihmankiertämää. Kuka voi vastustaa tätä kohusarjaa?!

Salapoliisit.
Poliisit on so last season, täältä tulee Salapoliisit. Amatöörisalapoliisit ja vapaa-ajan pro-stalkkaajat ratkaisevat joka jaksossa erilaisen ongelman: ensimmäisessä jaksossa yritetään saada selville kenelle Jämsäläisen Kaija-Maarinan avokki tekstailee, toisessa jaksossa rikospalstan porukka pyrkii ratkaisemaan äärettömän terävän älynsä avulla viisikymmentä vuotta sitten tapahtuneen katoamisen ja kolmannessa taas stalkataan Rovaniemeläisessä lukiossa opiskelevaa tyttöä ja pyritään selvittämään onko hänellä oikeasti suhde yhen jääkiekkoilijan kanssa, vai onko se pelkkää juoruilua. Ohjelmaa sponsoroi Demi.fi, ÄiTyLit, minfolaiset ja muut sekavat netissä esiintyvät ihmisryhmät. 

Viljelysten saari.
Ihmiset luulevat hakevansa romanttiseen deittailuohjelmaan paratiisisaarelle, mutta totuus on jotain aivan toista! Todellisuudessa heidät tiputetaan Turun saaristoon ja ainoa tapa saada ravintoa, on viljellä maata itse omin pikkukätösin. Voiko kivikkoista ja kallioista saarta ylipäätään viljellä? Varsinkaan marraskuussa?  Onko pakeneminen mahdotonta? Kuka selviää, kuka ei? Montako on jäljellä kauden lopun häämöttäessä? 

Pilaa meidän häät.
Perinteinen hääohjelma? Ei sinne päinkään. Kaikki alkaa varsin tavanomaisesti, sanotaan 'tahdon' ja suudellaan morsianta. MUTTA sitten tapahtuu shokkikäänne, jota kukaan ei odottanut: paikalle saapuu jomman kumman päävikainen raivohullu exä ja laittaa juhlat uuteen uskoon. Joka jakso on erilainen, mutta draamaa, verta ja epäonnistuneita hääjuhlia on luvassa kauden alusta loppuun asti! Ja herää paljon, paljon kysymyksiä... Syttyykö sulhanen exälleen? Vetääkö morsmaikun entinen heila nykyistä kuuppaan? Tuleeko ensin lanssi vai poliisit? Kuka on juhlien isoin white trash? 

Ketä tänään lyötäisiin?
Kameramiehet laitteistoineen kiertävät suomalaisia grillijonoja pikkutunneilla ja ottavat selvää millä perusteella humalainen lyöjä valitsee uhrinsa ja millaisia erilaisia lyöntitekniikoita jonoissa käytetään. Myös erilaiset kommunikointimenetelmät ja itsensäilmaisutavat pääsevät valokeilaan. Supisuomalainen dokumenttiprojekti!


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

kakaralle kekkerit

Oon ollu viime aikoiha vähän laiska kirjoittelemaan. Tai sanotaanko, että kiireinen. On tullu ostettua talonpalasta ja hankkiuduttua näin jonkinasteiseen velkahelvettiin, painettu duunia (tilille vilkaistaessa kylläkin epäilyttää tämä väittämä), yritetty urheilla (karkkien voimalla pyöristyvästä vatsakummusta ei myöskään uskoisi) ja jonkinlaista sosiaalista elämääkin on tullut kokeiltua. Kohta edessä on remppahelvetti, että ainakaan kiirus ei ole ainakaan kesken loppumassa. Kuitenkin nyt sain viimeinkin raahattua perseeni tähän koneen ääreen ja suattaapi olla että jonkinlaista tekstiäkin irtoaa!
Mä olen ehkä vähän paha ihminen, mutta viime aikoina mä olen jonnin verran katsonut kieroon näitä Facebookissa pyöriviä synttärikemukerjuu-ilmoituksia, joissa ei perheparalla ole rahaa, mutta pileet olisi saatava. Katokku meitin Mauno-raukka kuitenkin niiiiiin tahtoisi Spiderman-kakun, seitsemänvaihteisen maastopyörän ja illallisen Näsinneulassa! Ikinä Mauno ei oo mitään ihmeellistä saanu, koiraki vietiin lopetettavaksi kuus vuotta sitten ja siskolta murtui varvas toissakesänä, että on tässä ollut vaikeat ajat! Että voi voi kun meillä ei nyt ole Maunolle antaa mitään, voisiko ihana somekansa nyt kustantaa nää meidän perheen pirskeet? Ja ihmiset laittaa rahaa tilille ja kyselee minkäsvärisen fillarin Mauno nyt sitten tahtoisikaan.

Joo, kaikilla ei ole rahaa Hoplop-bileisiin, pomppulinnaan ja kolmentunnin sirkusspektaakkeliin. Ja juu, kaikilla ei ole varaa ostella Maunoille ja Maisoille pyöriä ja poneja. Mutta kysymys kuuluukin: tarvitseeko kakaran saada aina kaikki? Ei mulla tai mun ystävillä ollut mukulana mitään helvetillisiä liukumäki-huvipuisto-prinsessa-partyja jossain vuokratussa messuhallissa, vaan oltiin juhlakalun takapihalla, leikittiin hippaa ja syötiin jätskiä. Kustannukset olivat parin euron luokkaa, jos juhlakalun äiskän hermoja ei lasketa. Kukaan ei koskaan ajatellut, että mitäs paskaa, littaako tässä täytyy leikkiä, missä meidän taikuri ja uima-allas viipyy! Eikä päivänsankarin naama venähtänyt, vaikka paketista paljastuikin käytetyt hokkarit upouusien sijaan.

Ymmärrän, että lapsella pitää olla kunnon harrastusvälineet - pyörä, sukset ja luistimet. Mutta tartteeko niidenkään olla tuliteriä merkkivehkeitä, varsinkin jos niitä käytetään noin yksi talvi tai kaksi kesää? Esimerkiksi Facebookin kirpputoreilta saa priimaa pikkurahalla, jos vaan viitsii etsiä ja kuulutella (itse juuri talvella ostin merkkisuksipaketin aivan naurettavalla pilkkahinnalla ja huomasin samalla, miten mm. talviurheilukamat vaihtaa omistajaa nopeasti ja edullisesti). Kavereilta, sukulaisilta ja työtovereilta voi myös kysäistä "hei, ei kellään sattuis oleen koon 30 kaunoluistimia edukkaasti myynnissä?" sen sijaan että vinkuu bränikkää tavaraa jossain kerjuuryhmässä. Ihan kuin muiden tehtävä olisi pitää toisten kakarat hienoissa tamineissa. Ärsyttää!

Siis laittakoon porukka rahansa mihin lystää ja ostelkoon vieraille kersoille vaikka matkan Australiaan, aivan yksi lysti mulle. Mutta ihmetyttää mua se, miten lapset opetetaan tuollaiseen; jos sulla ei itsellä oo, kyllä muut antaa! Jos ei ole varaa ruokkia kahtakytä kaveria, kutsutaan vieraita vähemmän tai pidetään nyyttärit. Hyvin yksinkertaista. En mäkään aio pitää vaikka häitä jossain palatsissa ja olettaa, että koska olen pienipalkkainen lähihoitaja, kyllä joku nekin kestit maksaa. Hohhoijjaa! Kai ny ihmisten täytyy ymmärtää, että eletään omien varojen mukaan. Aina voi tulla yllätyksiä ja taloudellisia tappioita, mutta sitten yksinkertaisesti kekkereitä siirretään parempaan ajankohtaan, eikä maksatuteta muilla.

Mun järkeen menee paljon paremmin joulupakettikeräykset tai erilaiset kampanjat vaikkapa tulipalossa kotinsa menettäneelle perheelle. Mutta jotkut helvetin lastenkaverisynttärit! Niitä mukuloita jotka painaa jalkapallon perässä pihalla ei vois vähempää kiinnostaa, onko pöydässä mittatilauskakku vai keksiboksi. Tai että onko se mehu kertismukissa vai isovaarin kristallilaseissa.

Pari pakettia jäätelöä, mehukannu ja tilkka mielikuvitusta eivät maksa juuri mitään, ja eivätkä ne kaveriensa kanssa leikkimään tulleet lapset edes enempää vaadikaan. Ellei niitä siihen opeteta.


torstai 9. huhtikuuta 2015

Siitä puhe mistä tissit

Koska nyt on käynyt koko netti ja somekansa kuumana Torpan plikan tissijulistuksesta (joka kylläkin on vain tv-ohjelmansa provosoiva mainos, veikkaisin), niin täytyyhän munkin iskeä lusikkani soppaan. Tai vaikka tissini, whatever.

Musta on aika erikoista, että rintojen koko on jotenkin niin jännittävä aihe, että siitä oikein saadaan keskustelua. Ukrainan kriisi ja maailman tämänhetkinen tilanne eivät avaa yhtäkään suuta, mutta kun joku puhuu tisseistä, vedetään kunnon soravaginaraget ja seotaan sukissa ja rintsikoissa. Varsinkin kun kyse on kahdesta läskipallosta. Ihan oikeesti ihmiset...

Ehkä huvittavinta tässä tissihommassa on se, että kukaan ei synny tietynkokoisilla tisseillä  ja elä koko loppuelämää niiden kanssa (tai no, mä olen tällainen kakkosnelosen pätkä, että mulla on todennäköisesti syntymästä kuolemaan sama kuppi. Hyvin hyvin pieni teekuppi). Ne ihrapussit kun muuttuvat koko ihmisen eliniän ajan, halusi tai ei. Ellei täytä niitä silikonilla, uretaanilla tai vaikka asbestilla, sitten ne voi vaikka pysyäkin. On yksinkertaisesti vain luonnollista, että tissien koko vaihtelee painon noustessa ja laskiessa, raskaana, imettäessä, vanhana, nuorena... Joillain poistetaan rinta tai molemmat syövän takia, joillakin on kimmoisat tissit hautaan asti. Aaltoileeko naisen seksikkyys siis kuppikoon vaihdellessa? Ajatteleeko joku tosiaan, että se on niistä kahdesta laardilätystä kiinni, kuinka hehkeä ja haluttava on? "Nyt sä oot hot ja miehes arvoinen, nyt et,  no nyt taas oot iha seksikäs, okei taas ne lurpsahti...."

Eniten kuitenkin tässä tissisössötyksessä aliarvioidaan miehiä. Ihan kuin kaikki miehet olisivat aivokuolleita läähättäviä mieshormoneja uhkuvia panokoneita, joille merkkaa eniten tissit. Kyllä mä ymmärrän, että mieluummin katsoo hyviä kimmoisia tissejä, kuin kahta patalappua, mutta onko sillä oikeasti niin suuri merkitys? Kun on ollut 15 vuotta naimisissa, on varmaan muut asiat elämässä etusijalla, kuin vaimon rintavarustus tai se kumppanin terhakka kikkeli. Toivottavasti. Mä en ainakaan tunne ketään, joka olisi laittanut avioeron tulille kun beiben ennen niin terhakat teinitissit lurpsahtivat maan vetovoimasta kohti lattiaa mukulat imetettyään.

Mutta kaikkein enitenhän tisseistä meuhkaa naiset. Epävarmat naiset, kateelliset naiset, provosoituneet naiset, tyytyväiset tavalliset naiset, myötähäpeää Torpan tekstiä kohtaan tuntevat naiset, omiin pieniin rintoihinsa tuskastuneet naiset, omiin isoihin rintoihinsa tuskastuneet naiset ja ne naiset, joita oikeastaan ei edes kiinnosta, mutta naisena kuitenkin kokee tarpeelliseksi puuttua asiaan. Kukaan mies ei ole antanut lausuntoa, että kyllä, asiaa puhut, kyllähän muijan tissien täytyy näyttää kahdelta öljytyltä pakaralta ennemmin kuin sämpylänpuolikkailta. Koska miehiä ei pääsääntöisesti kiinnosta. Mutta miksi helvetissä meitä kiinnostaa? Miksi meitä naisia kiinnostaa vieraan naiset rinnat, tai edes vieraan naisen mielipide rinnoista? Mä en ole varmaan ikinä kuullut oman mieheni kertovan unelmiensa tisseistä, mutta ystävieni suusta sitä tissisoopaa senkin edestä.

Itse olen pienehköjen tissien kannalla, siis itseäni ajatellen. Mulle se on aivan yksi lysti millaiset tissit kenelläkin on ja mistä materiaalista ne on tehty. Laittakoon porukka vaikka sementtiä sinne. Mulle on myös aivan yksi lysti se, mitä kukakin ajattelee kenenkin tisseistä. Vaikka jonkun mielestä tällainen kaltaiseni lättärinta olisi ehkä tuomittu joko olemaan yksin tai hankkitumaan Viroon leikkausjonoon, niin koen itse oloni ihan tarpeeksi hyväksi ilman mainittavaa varustusta. En yksinkertaisesti koe tissieni olevan osa identiteettiäni niin vahvasti, että ne merkitsisivät mulle jotain suurta ja mahtavaa. Mä saan paljon enemmän nautintoa terveydestä, jaksamisesta ja omista henkisistä voimavaroista, kuin rasvasta ja silikonista.

Jospa ihmiset tissivaoista ja silikoneista raivoamisen sijaan vaikka kävisivät tutkituttamassa ne rakkaat rintansa, niin tässä hinkkihelvetissä olisi jotain järkeä. Kun joillekin elämä yksirintaisena on pelastus ja ihme, toisille ei kelpaa kaksikaan.