HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

kakaralle kekkerit

Oon ollu viime aikoiha vähän laiska kirjoittelemaan. Tai sanotaanko, että kiireinen. On tullu ostettua talonpalasta ja hankkiuduttua näin jonkinasteiseen velkahelvettiin, painettu duunia (tilille vilkaistaessa kylläkin epäilyttää tämä väittämä), yritetty urheilla (karkkien voimalla pyöristyvästä vatsakummusta ei myöskään uskoisi) ja jonkinlaista sosiaalista elämääkin on tullut kokeiltua. Kohta edessä on remppahelvetti, että ainakaan kiirus ei ole ainakaan kesken loppumassa. Kuitenkin nyt sain viimeinkin raahattua perseeni tähän koneen ääreen ja suattaapi olla että jonkinlaista tekstiäkin irtoaa!
Mä olen ehkä vähän paha ihminen, mutta viime aikoina mä olen jonnin verran katsonut kieroon näitä Facebookissa pyöriviä synttärikemukerjuu-ilmoituksia, joissa ei perheparalla ole rahaa, mutta pileet olisi saatava. Katokku meitin Mauno-raukka kuitenkin niiiiiin tahtoisi Spiderman-kakun, seitsemänvaihteisen maastopyörän ja illallisen Näsinneulassa! Ikinä Mauno ei oo mitään ihmeellistä saanu, koiraki vietiin lopetettavaksi kuus vuotta sitten ja siskolta murtui varvas toissakesänä, että on tässä ollut vaikeat ajat! Että voi voi kun meillä ei nyt ole Maunolle antaa mitään, voisiko ihana somekansa nyt kustantaa nää meidän perheen pirskeet? Ja ihmiset laittaa rahaa tilille ja kyselee minkäsvärisen fillarin Mauno nyt sitten tahtoisikaan.

Joo, kaikilla ei ole rahaa Hoplop-bileisiin, pomppulinnaan ja kolmentunnin sirkusspektaakkeliin. Ja juu, kaikilla ei ole varaa ostella Maunoille ja Maisoille pyöriä ja poneja. Mutta kysymys kuuluukin: tarvitseeko kakaran saada aina kaikki? Ei mulla tai mun ystävillä ollut mukulana mitään helvetillisiä liukumäki-huvipuisto-prinsessa-partyja jossain vuokratussa messuhallissa, vaan oltiin juhlakalun takapihalla, leikittiin hippaa ja syötiin jätskiä. Kustannukset olivat parin euron luokkaa, jos juhlakalun äiskän hermoja ei lasketa. Kukaan ei koskaan ajatellut, että mitäs paskaa, littaako tässä täytyy leikkiä, missä meidän taikuri ja uima-allas viipyy! Eikä päivänsankarin naama venähtänyt, vaikka paketista paljastuikin käytetyt hokkarit upouusien sijaan.

Ymmärrän, että lapsella pitää olla kunnon harrastusvälineet - pyörä, sukset ja luistimet. Mutta tartteeko niidenkään olla tuliteriä merkkivehkeitä, varsinkin jos niitä käytetään noin yksi talvi tai kaksi kesää? Esimerkiksi Facebookin kirpputoreilta saa priimaa pikkurahalla, jos vaan viitsii etsiä ja kuulutella (itse juuri talvella ostin merkkisuksipaketin aivan naurettavalla pilkkahinnalla ja huomasin samalla, miten mm. talviurheilukamat vaihtaa omistajaa nopeasti ja edullisesti). Kavereilta, sukulaisilta ja työtovereilta voi myös kysäistä "hei, ei kellään sattuis oleen koon 30 kaunoluistimia edukkaasti myynnissä?" sen sijaan että vinkuu bränikkää tavaraa jossain kerjuuryhmässä. Ihan kuin muiden tehtävä olisi pitää toisten kakarat hienoissa tamineissa. Ärsyttää!

Siis laittakoon porukka rahansa mihin lystää ja ostelkoon vieraille kersoille vaikka matkan Australiaan, aivan yksi lysti mulle. Mutta ihmetyttää mua se, miten lapset opetetaan tuollaiseen; jos sulla ei itsellä oo, kyllä muut antaa! Jos ei ole varaa ruokkia kahtakytä kaveria, kutsutaan vieraita vähemmän tai pidetään nyyttärit. Hyvin yksinkertaista. En mäkään aio pitää vaikka häitä jossain palatsissa ja olettaa, että koska olen pienipalkkainen lähihoitaja, kyllä joku nekin kestit maksaa. Hohhoijjaa! Kai ny ihmisten täytyy ymmärtää, että eletään omien varojen mukaan. Aina voi tulla yllätyksiä ja taloudellisia tappioita, mutta sitten yksinkertaisesti kekkereitä siirretään parempaan ajankohtaan, eikä maksatuteta muilla.

Mun järkeen menee paljon paremmin joulupakettikeräykset tai erilaiset kampanjat vaikkapa tulipalossa kotinsa menettäneelle perheelle. Mutta jotkut helvetin lastenkaverisynttärit! Niitä mukuloita jotka painaa jalkapallon perässä pihalla ei vois vähempää kiinnostaa, onko pöydässä mittatilauskakku vai keksiboksi. Tai että onko se mehu kertismukissa vai isovaarin kristallilaseissa.

Pari pakettia jäätelöä, mehukannu ja tilkka mielikuvitusta eivät maksa juuri mitään, ja eivätkä ne kaveriensa kanssa leikkimään tulleet lapset edes enempää vaadikaan. Ellei niitä siihen opeteta.


24 kommenttia:

  1. Oma leukani loksahti noin lattiaan asti, kun facebookin jouluapu-ryhmässä näin tämänkaltaisen ilmoituksen: "hei ja kiitos kaikkien antamasta avustuksest meidän perheelle! Ihana nähdä kuinka hyväsydämisiä ihmiset ovat. Vielä meiltä kuitenkin puuttuu viisi vuotiaan pojan joululahja ja kuten edellisessä viestissä kerroin hän toivoo tablettia eli jos jollakulla on ylimääräinen nurkissa pyörimässä tai haluaa sellaisen muuten vain lahjoittaa niin otan lahjoituksen mielelläni vastaan" niinku mitä helvettiä?? Ei ole varaa järjestää itse minkäänlaist joulua mutta tabletti on saatava. Apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jumankauta.... Nyt menin sanattomaksi.

      Poista
    2. Mun mielestä joku vielä lahjotti tolle pojalle tabletin... hyvä, että haluaa auttaa, mutta meniköhän se todella tarpeeseen.. :)

      Poista
  2. Täyttä asiaa, oon niin samaa mieltä sun kanssa. Mulla oli lapsena rajoitus, että sain kutsua maksimissaan 10 kaveria juhliini, jotka pidettiin muuten ihan omassa kodissa :) Sitten mentiin äidin kanssa ostamaan tarjottavat, joita sain valita 100 markalla (:D). Eli sillä sai just halvemman merkkisen sipsipussin, karkkia, poppareita, jäätelöä ja jotain keksejä yleensä. Ja ne riitti vallan mainiosti ja olin ikionnellinen :D Ja lahjat oli tyyliä karkkipussi ja tarra-arkki ja hyvin kelpasi :)

    Muistan kun yhden kaverin synttäreille ostettiin äidin kanssa kalliimpi, yli 10 euroa maksanut lahja (silloin oli jo tullut eurot käyttöön ja toi oli meidän lahja-asteikolla ihan hirveän kallis siihen aikaan :D) ja olin siitä niin ylpeä. Kyseessä oli joku kirja, mutta sitten kun päivänsankari avasi paketin, tuli harvinaisen selväksi ettei hän pitänyt lukemisesta eikä arvostanut lahjaa ollenkaan. Muiden tuomat 2-3 euron lahjat olivat tietenkin hänen ja kaikkien muiden vieraiden mielestä ihan huikeita. Harmitti myös sen takia, että äitihän sen lahjan osti, mutta kukaan ei edes tajunnut sen olleen kallis, vaan kaikki varmaan ajattelivat sen olleen jostain poistolaarista. Vaikea selittää tätä tilannetta nyt, kun rahaa on enemmän käytettävissä ja muutenkin oletetaan, että synttärilahjat ovat aina kalliita, mutta luulen että ymmärrät pointin :D Silloin ysärillä oli vähän erilaista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se menee, että lapset tulevat iloiseksi paljon pienemmistä asioista. Suurimmaksi osaksi tavara- ja aktiviteettipaljous on aikuisten vouhotusta. Toki jos lapsen opettaa siihen niin alkaahan niitä kalliita tavaroita kaivata, mutta itselle ei tullut lapsena edes mieleen, että kavereilta voisi mitään erityistä toivoa.

      Ainoa mistä hieman nousee karvat pystyyn on tuo "max 10 kaveria". Ehkä johtuu siitä kun oma äitini on luokanopettaja ja hän aina tasaiseen tahtiin selittää surullisena kuinka taas on yksi lapsi tullut itkien kouluun johtuen siitä, että luokalla on 12 tyttöä, yksi piti synttärit ja kutsui 10 tyttöä luokaltaan. Yksi lapsi siis jää kutsumatta. Tämä taas on niitä asioita, jotka oikeasti tuntuu maailmanlopulta 8-vuotiaalle. Oma äitini piti tästä johtuen aina huolta että jos minulla oli lapsena synttärit niin omalta luokalta kutsutaan joko kaikki tytöt tai sitten vain muutama. Hän on joutunut liian monta kertaa selvittämään näitä juttuja.

      Poista
    2. Toi oli just lapsena kamalaa, jos ja kun joutui kutsumaan niitäkin joista ei tykännyt ihan vaan ettei tulis paha mieli :D apua, olen paha.

      Poista
  3. Vallan hyvin näin köyhänä opiskelijana ymmärrän ettei rahaa ole, mutta mää vaan en ikinä tuu tajuamaan tuota FB roskalavatouhua ja sitä minkälaiseksi se on menny :| Ja jos ei ole rahaa niin ehkä sitten ei hommata sitä ikean expedithyllyä nurkkaan seisomaan, ilmankin pärvää vallan hyvin.
    "Hei, minä nuori opiskelija muutan ekaan omaan asuntoon ja tarttisin seuraavat asiat:
    - telkkari (taulu)
    - 160cm sänky
    - ruokaryhmä (min 4hlö)
    - maastopyörä
    - Iittalan astiasto
    - divaanisohva
    - kymmenen mattoa
    - rotukoira
    - auto
    Kiitti hei kaikki jotka auttaa<33333333"

    Ja vallan hyvin äidittömänä tyttönä ymmärrän ettei välttämättä aina ole vanhempia jotka tavaroita voi antaa mutta MISSÄ NÄÄ REPPANAT ON ENNEN NUKKUNEET kun pitää sänkykin kerjätä roskalavalta?! Monesti nimittäin "ekaan omaan kämppään" muuttavat sänkyjä kerjää. Ja monesti törmää sellasiin "ero tuli ja nyt tartten koko kämpän sisustukset, antakaas mulle" ilmeisesti yleistä nykyään että eron sattuessa toinen haalii kaiken omaisuuden itselleen ja jättää toisen tyhjän päälle. :/

    Ja olettekos huomanneet miten kirpparilla myytävät telkkarit ja sohvat ja muut ei näytä menevän ollenkaan kaupaksi kun ihmiset tietää että kyllä roskalavalta saa uuden ilmaiseksi :(

    Onhan se ihanaa että ihmiset haluaa auttaa toisia mutta mää en vaan ikinä pystyin alentumaan tommoselle kerjuulinjalle, ne ihmiset kuitenki aikanaan ovat itse tavaroistaan maksaneen niin miksi mun pitäs saada kaikki heti nyt ilmaiseksi >_< Hrrrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä. Kaiken täytyy olla viimeisen päälle upeeta ja hienoo - ja ilmaista.

      Poista
  4. !!! Niin ja kerran joku kerjäsi roskalavalla pyykkikonetta, ja vaatimuksena oli että se on TÄMÄN VUOSIKYMMENEN mallia :D Koska kuusi vuotta vanha pyykkikone on jo ihan loppuunpesty :--D

    Mulla itellä on viime vuosituhannelta pyykkikone ja se on mun mielestä kuin uusi eikä mitään ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei oo jumalauta varaa ite ostaa ni sitte saa tyytyä vanhempaan! Emmäkä odota saavani uutta Mersua ihan vaan ku oon köyhä ja jollain muulla kuiteski on :D

      Poista
  5. Puhut jälleen asiaa :D !
    Mistä näitä "säälikää nyt ja antakaa" ihmisiä oikeen löytyy? Tuntuu kurjalta miettiä,et miten vaikk joku mummeli pienestä eläkkeestään kustantaisi tuntemattomalle kersalle uuden pyörän, vain koska lapsi nyt sitä lahjaksi toivoo. Mummolle siitä saattaa tulla hyvä mieli, mutta toisella suunnalla mietitäänkin jo toista lahjaa ja kuka sen maksaisi, ettei vain ite tarttis OMALLE lapselle ostaa mitään !! On kyllä kummallista tämä nykypäivän lasten touhu. Itse kun olin ala-asteella niin barbit,ponit leikeissä mukana,ellei oltu ulkona hyppimässä kivillä :D nykyään senikäset räplää uusia älypuhelimia eikä mitä tahansa puhelinta vaan just markkinoiden uusimpia malleja.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Niiltä kaluiltahan menee tunnearvo jos ne on hankkinut jotkut tuikituntemattomat?
    "Hei Pete makee pyörä mist ostit?"
    "No öö siis sillon kaks vuotta sit kerjättiin säälittävästi facebookis mulle synde lahjoi ni yks Tinja-Tauno osti :)) emmä tiiä kuka se on mut ainaki sain synttärilahjan!!"
    Mut tää on taas tätä et parin vuoden päästä penskat olettaa (nykystä pahemmin) et kaikki vaan putoo eteen ku kovasti toivoo ja vähän tihrustaa mammalle kyyneltä.
    (ps ihana blogger kun poistelet mun kommentteja <3 )

    VastaaPoista
  8. Oonko oikeasti liian vanha ja ulkona nykykuvioista, mutta onko nykyisin penskoilla enemmän sääntö kuin poikkeus saada mahd. isot synttärit? Muistan kun 90-luvun loppupuoliskolla porukka piti noita kotipihan jäätelösynttäreitä. Parin vuoden sisällä yksi, korkeintaan kaksi tyyppiä saattoivat pitää Mäkkärissä tms. syntymäpäivänsä koska vanhemmilla riitti fyffeä. Silti niissä kotisynttäreissä oli enempi oma tunnelmansa, kun sai pyöriä sokerihumalassa muiden sukkiksissa olevien luokkatoverien kanssa pitkin olohuoneen mattoa, päivänsankarin luukuttaessa uutta Hits For Kids-levyään :D

    Se siitä tunnelmoinnista. Mutta niin. Mä komppaan täysin kyllä tuota, että jouluavustus tms nyt menee järkeen huomattavasti paremmin.
    Onko se sitten väärin leikitellä silläkin ajatuksella, että tulevaisuudessa tää tuntemattomilta tabletin lahjaksi saanut lapsi keksii uuden asian, mitä haluta ja kyselee sitä äidiltä. "Voi Taneli, äidillä ei oo rahaa." "Mutku mä tarviiiiin senjasen" "No pyydetään tuntemattomilta :)" "JEE JOO!" ja tällä kaavalla asennoidutaan koko loppuelämääns. Onko liian kaukaa haettu lopputulema?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, aivan samaa mieltä olen! Opitaan, että minkään eteen ei tarvi pyllyään nostaa, vaan kyllä joku kolmas taho hoitaa.

      Poista
  9. Asiaa! En myöskään ymmärrä synttäreillä vieraille jaettavia lahjoja. Työskentelen lasten kanssa ja kyllä siellä huomaa sellasta 'en mee sen synttäreille kun sieltä ei saa mitään' ja 'ai ne synttärit on sen kotona vaan? no sit en mee'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä! Vieraalle lahja on jotain niin outoa. Miksi?! Emmäkä jaa ystäville jotka tulee synttärikahveelle mitään pikkulahjasia ihan vaan siks, että ne tykkäis musta :D

      Poista
  10. Toi menee ja kategoriaan en vaan tajua. Miten ihmiset kehtaa? Sama kun jokuhan jossain valitti, että haluaa ilmaiseksi lastenvaatteita kakrulleen, mutta mitkään KÄYTETYT lumput ei kelpaa.

    Sama touhu jatkuu eläinpuolella. Yhdessä vaiheessa jollekkin oli aivan ylivoimaista kun koiran lääkäri olis maksanu huimat 200 euroa niin piti kertoa jotain nyyhkytarinaa kun koira kärsii ja ei oo rahaa. Jumalauta 200! Voin useamman lemmikin omistajana kertoa, että hyvä jos sieltä lääkäristä selviät sillä 200 eurolla. Esim. kissan nenäontelon tähystys maksoi vajaat 500, samoin suolistotukosleikkaus. Yhdessä kuussa koira sairasteli kierteessä ja meni 1000€, ja en mä todellakaan ole mikään vitun kroisos vaan sit tingitään muusta ja otetaan säästöjä. Toi buumi alko joskus muutama vuosi takaperin kun oli se tapaus jossa jonkun muijan psykomies oli heittänyt naisen 2 koiraa partsilta ja ne olivat lääkärissä josta pätkähti 10000€ lasku, ja siinäkin kohtaa eläinsuojeluyhdistys järjesti keräyksen eikä että tuo nainen itse olis vinkunut rahaa.
    Jos se lemmikki otetaan, niin niillä ei oo mitään julkista terveydenhuoltoa vaan sitä rahaa on oltava itsellä eikä et sitä mangutaan facen ja iltapulun kautta.Jos tätä ei sisäistetä niin kannattaa ottaa vaikkapa pehmoeläin niin ei tarvi lemmikkien kärsiä ihmisten persaukisuudesta. (Toinen ääripää taas on nää "ostetaan sit vaan uus jos toi kuolee"-ihmiset ja annetaan eläimen kärsiä hitaasti kuolemaan asti. Näitä vois kanssa ampua haulikolla.)

    VastaaPoista
  11. Tää sun kirjoitus olis niiiin täyttä asiaa! Tänä aamuna tuli sellainen mitä vittua-fiilis kun fb-seinälle pomppasi yksi synttärikerjuuilmoitus. Kyseessä 16-vuotias jolle pitäs nyt saada mopo ym synttärilahjaksi. Siis mitä helkkaria. Minä olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta ja kun halusin uuden fillarin, siihen säästin itse rahat. Vanhemmat taisi hiukan avustaa tyyliin 20€:lla. Mut kyllähän nyky es-jonnejen pitää vähintään mopo saada synttärilahjaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo katoin samaa!! eka kesätyö oli mulla 13-veenä, että luulis pian 16-vuotiaankin reippain mielin vaikka jakavan mainoksia tai ulkoiluttavan naapurin rouvan koiraa pienestä palkkiosta.

      Poista
  12. Aivan mahtava postaus, täyttä asiaa! :D

    VastaaPoista
  13. Joo toi on niin totta. Yksillä tyttäreni synttäreillä meille kutsutut kaverit valitti että "kun ei nää oo ees HopLopissa tai missään, ei me viittitä jäädä". Minä olin viimeisillä rahoillani ostanut ja vääntänyt hiki hatussa pötyä pöytään ja hemmotellut primadonnakakarat päättää häippäistä! Tokaisin siihen aika tömäkästi, että ei tänne kenenkään ole pakko jäädä ja että kaikilla ei ole varaa niihin 15 000 euroa maksaviin kylpylöihin ja varsinkaan kustantaa kahtakymmentä kiittämätöntä äpärää sinne. Sitten ärsyttää tuttavani, joka tuhlaa kaikki työttömyyskorvauksensa joihinkin v*tun kirpputorituotteisiin, valittelee kun kaupat tehtyään se ja se pitää maksaa ja sitten ruinaa äidiltään syyllistäen tätä eikä kasvata kakaraansa yhtään. Sillekin piti olla yybersynttärit eikä sitten kuitenkaan ollut rahaa maksaa niistä, ja taas kaikki oli äitinsä syytä. V***U!!! Tänä vuonna maksan tyttäreni ja kaksi kaveria leffaan. Budjetti saa olla korkeintaan 50 euroa. Minä en ala vähiä rahojani tuhlaamaan kenenkään kestitsemiseen. Jos ei vaatimattomat juhlat kelpaa, suksikoot perseeseen.

    VastaaPoista
  14. Tai siis... tokaisin vaan, että ei kenenkään tänne ole pakko jäädä.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!