HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Lömällä

Koska mä jään huomenna lomalle, mä päätinkin postata teille lomailun huonoja puolia - ettei vaan totuus unohdu...

Ihan ensimmäisenä huonona puolena on tää tän hetken sää. Vettä tulee ku saavista kaatais ja muut lohduttelee muka niin helvetin vilpittöminä "No mut hei loma on aina loma, sato tai paisto!". Joo on se hirveen hauskaa seistä sateessa rannalla, eläintarhassa tai terassilla ja nauttia vapauden huumasta. Kato ku tällanen köyhä raukka mihinkään Espanjaan pääse, vaan ottaa nöyränä vastaan sen mitä nää leveyspiirit tarjoaa!

Tokana tulee muiden oletukset. Se että on loma, ei tarkoita että on aikaa tai kiinnostusta kiertää joka sukulaisen kahvipöytä, maalata puolitutun talo ja  vetää kännit joka kesäkarkeloissa. "Hei kiva ku sulla sattuukin oleen loma JUST sillon kun meillä on saunanrakennustalkoot, häät ja lapsenvahtikin sairaana, pääset sit varppina paikanpäälle!! " - Yeah right. Lomalla levätään, ei vedetä itteensä piippuun ja vietetä loppuvuotta lepositeissä.

Kolmas on pitkästymisen mahdollisuus. Jossain välissä suattaapi olla niin, että alkaa kaipaamaan järkevää tekemistä, rutiineja ja vastuuta. Se että pyrkii ylös sängystä ennen kolmea ja juo viidettä päivää viiniä ei varsinaisesti oo ihan niitä mun ykkösjuttuja edes lomalla. Toki onhan siinä vastuuta ja puuhaa, kun pyrkii kasvattamaan kesäkaljamahaa ja leikkaa pikkukännissä nurmikkoa joka toinen päivä, mutta mä jätän silti ne touhut toisille ja pyrin pitämään kiinni normaalielämän syrjästä.

Neljäntenä tulee kauhulla töidenalun odottaminen. Kolmantena lomapäivävä muiden "loma menee niin äkkiä, varo vaan!!"-jankkaus alkaa tuntua uskottavalta ja silität jo työpaitaa valmiiksi kolmen viikon päähän ja teet eväsleipiä. Otappa siinä rennosti, kun muut lomansa jo pitäneet katkeraperseet pelottelee!

Mikä on sun mielestä loman huonoin puoli? Entä paras?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mielipiteesi on meille tärkeä

Me eletään kuulkaas toverit sellaista aikaa, että kaikesta pitää olla mielipide, mielellään vielä hyvin perusteltu ja vahvalla faktapohjalla. Sulla pitää olla jotain sanottavaa Kreikan tilanteesta, Ukrainan tilanteesta, homoliitoista, Itämerestä, vapaana kulkevista kissoista, Vesa Keskisestä, Päivi Räsäsestä, säästä, fitnessurheilusta ja maahanmuutosta. Näin niinku esimerkkinä. Toki siinä sivussa täytyy olla perillä kaikesta höpönlöpöstä, esimerkiksi elokuvista, musiikista ja poptähtien huumevieroituksista. Sanoppa että ei kiinnosta, niin sähän olet naiivi teinijuntti, jonka pieni surkea elämä pyörii vain oman navan ympärillä.

Kuka oikeasti uskaltaa sanoa ääneen kesken kaiken kahvipöydässä, että aivan sama joku ilmastonmuutos? Tai että vittuakos mua joku kriisialue kiinnostaa. Että minulla ei ole asiasta mielipidettä, enkä myöskään sellaista aio hankkia. Mä en ainakaan jaksa toistuvasti aiheuttaa järkytyksen huokauksia ja saada osakseni sääliviä päänpyörittelyitä, vaikka ennemmin murehtisin seuraavan päivän ostoslistaa, kuin pörssiromahdusta Mongoliassa. 

Joillekin on vaan niin jumalattoman tärkeää olla mielipiteittensä kanssa tykittämässä kaikkia FB-kavereista puolituttuihin 24/7 omilla pohdinnoillaan - ja huokailla teatraalisesti, kun ei saa ketään inspiroitumaan kylmästä sodasta, uusimmista tutkimustuloksista ja valuuttakriisistä. Ihan oikeasti, ei kai kukaan ole niin pässi että kuvittelee sivistyksen olevan sitä, että kelaa mielessään jotain syyriaukrainakreikkasyyriaukrainakreikka-mantraa, valmiina sylkemään sen jonkun pahaa-aavistamattoman raukan naamalle?

Ehkä mä olen narsistinen kusipää ja pinnallinen teini, kun mä joskus pohdin sisustustyynyjen värieroja tai  kaadan ruokaa roskiin, sen sijaan että valmistelisin jotain Powerpoint-esitystä maailman tilanteesta tai tekisin jotain ajatuskarttoja Itämerestä. Tai että mietin omia ihmissuhteitani enemmän kuin valtiomme suhteita naapurimaahansa. Plus, että mulla ei ole kaikesta mielipidettä, vaan osa asioista jää mun aivojeni ö-mappiin ilman sen kummempia ajatuksia ja pohdintoja aiheesta. Ihmisen kapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä olemaan kiinnostunut kaikesta. Ei ainakaan mun.

Se että aina ei vaan kiinnosta, ei ole mikään häpeä - jos multa kysytään. Voin kertoa, että kun riitelee kumppanin kanssa tai unohtaa maksaa tärkeän laskun, on joku kuutti tai ilmatilanloukkaus yksi lysti sillä hetkellä. Ihmisillä on omakin elämä, ei koko aikaa vain voi olla helvetin kiinnostunut mitä missäkin tapahtuu. Se että ei jaksa kommentoida kaikkia otsikoissa pyöriviä aiheita sydän syrjällään, vaan ennemmin katsoo valmiiksi naurettuja höpöhöpösarjoja ja pohdiskelee mitä viiniä joisi, on jumaluata normaalia elämää. Etsikööt poliittisesti valveutuneet pätijät väittelykaverinsa muualta, mä käytän aivojani tällä hetkellä mieluummin johonkin kevyempään. 

Eksynyt oon blogiviidakkoon

Morjes ja sori tää turhan pitkäksi venynyt tauko. Voisin kyllä selittää tekosyitä hiljaisuudelle ja kehitellä huimia tarinoita teknisistä ongelmiasta, mutta ennemmin kerron ihan aidon syyn: tämän hetken blogimaailma aivan suoraan sanottuna vituttaa mua. Plus kylkeen vielä kaikki naistenlehdet, joiden sisältö on nykypäivänä enemmän pissisten bloggaamista kuin laatujournalismia. Höttöä, höttöä ja höttöä.

Mä ahdistun jo pelkästään Facebookiin menemisestä, kun joka toinen linkittää joko omiaan tai joidenkin muiden bloggaajien keskenään melkein identtisiä postauksia tykkäyksiä kalastellen. Trikooperseisiä ämmiä nälkäkuurilla kertomassa "hyvinvoinnista" ja "itsensä kuuntelemisesta", Henkkamaukan hellekaavuissa Suomen sateisessa kesässä kulkevia wannabe-uniikkeja mallilistoille pyrkiviä akkoja ja "shokkipaljastuksia"/provosoivia feministitekstejä kirjoittelevia huomioprostutioituja hyppii joka sivulla - ja mä en vaan jaksa. 

Mä olen niin kyllästynyt ja väsynyt tähän touhuun, eikö todellakaan kukaan enää keksi mitä uutta? Samaa läpinää blogista toiseen ja kaikkien pyrkimys on saada tuhansia tykkäyksiä ja päästä Iltalehteen tisseineen/kasvutarinoineen/treenivinkkeineen. Identtiset plotkot identtisten tekstien, perseiden, paljastusten ja hyvinvointivinkkien takana eivät juurikaan nosta mun intoa edes kuulua tähän ylikansoitettuun blogimaailmaan. Mutta kun kaikki on niin saatanan uniikkeja! 

Joo, eihän mun ole pakko lukea yhtäkään postausta tai eksyä kenenkään blogeihin. Mutta kun on. Selaat kaverin aikajanaa, avaat vaaraa aavistamatta naistenlehden linkin tai luet uutisia, on joka paikassa joku tarjoamassa omaa tarinaansa paskasta äidistä, parhaasta alelöydöstä tai pakaratreenistä . Kun samanlaisen lässynlään on lukenut ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten jo, nähnyt sen saman alerääsyn naapurin päällä kukkapenkkiä nyppimässä ja bongannut sen saman treenivinkin kaksisataa kertaa eri urheilulehdistä, niin eipä enää oikein napostele lukea siitä jonkun huippubloggaajaksi pyrkivän tyrkyn omaa versioita. Ja kaikkein vähiten kiinnostaa lukea niiden hännystelijöiden tsemppiviestejä ja hehkutusta omasta silmästä katsottuna aivan nolla-asiasta. 

Tiedän kuulostavani katkeralta lehmältä, joka on tajunnut oman blogimatkansa tulleen tiensä päähän ja ymmärtää seuraavan vaiheen olevan "poista blogi"-painikkeen painaminen täydessä hiljaisuudessa. Että nyt olisi niinku allekirjoittaneen aika siirtyä sivuun ja tehdä tilaa energisimmille tapauksille. Mutta kun mä en ajattele niin. Mä en ajattele, että koska mä en sopeudu nykytrendiin, mä lopetan. Tai että mulla ei ole kymmentätuhatta lukijaa ja faniklubia, hukkaan ovat menneet nämäkin vuodet. Mä en ole mitään muuta kuin pettynyt blogimaailmaan ja sen ikävystyttäviin kopiopostauksiin, mutta idioottihan mä olisin jos lopettaisin miellyttävän ja kehittävän harrastuksen sen takia, että mä en itse sopeudu trendeihin.

Joten kaikki te, joilla heräsi toivonkipinä lopettamispuheiden kohdassa, olen todella pahoillani. Mä jään, enkä lähde mihinkään. Mä jään taistelemaan tusinatavaralätinää vastaan!