HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 13. elokuuta 2015

Harmaata

Mä en ole mikään kirja-arvostelija tai muutenkaan pätevä kriitikko, mutta nyt mun täytyy avautua!

50 shades of grey -kohkaaminen aiheutti mussa jonkinlaista ryhmäpainetta ja päätinpä siis suunnata kirjastoon (mikä oli hyvin jännittävää, koska mun kirjastovierailuni yleensä päättyvät muistutuskirjeisiin ja häpeään) ja täyttää tämän aukon sivistyksessäni. Kirja kainaloon ja lainaustiskin kautta kotio selvittämään, mikä sekoittaa tuhansien naisten päät.

Jo parinkymmenen sivun jälkeen mä aloin tosissani pohtia, että onko tämä nyt sitten sitä laatukirjallisuutta - teennäisiä puheenvuoroja, ennalta-arvattavia tilanteita ja turhaa teinikirjamaista lätinää. Pitkästyttävää jaarittelua, mukadramaattisia käänteitä ja ihmeellistä vikinää. Ylipäätään koko juoni tuntui lapselliselta teinin päiväunelta, jossa nuori miljardööri tulee helikopterilla ja valitsee intohimonsa kohteeksi raukan lukutoukan. Lukiessani pyörittelin silmiäni ja painin myötähäpeässä, sen sijaan että olisin kihissyt jännityksestä ja odottanut sydän pamppaillen eroottisia käänteitä.

Sitten tapahtui se "eroottinen" käänne parinsadan sivun jälkeen - alkoi naiminen ja itkeminen. Pantiin ja porattiin, pantiin ja porattiin. Toisteltiin samoja kliseitä ja taas vähän itkettiin sekstailun ohessa. Muija ensin antaa ja jälkeenpäin vinkuu. Jes, mahtavaa luettavaa. Jäbä ostelee siinä sivussa parit överit lahjat pari viikkoa tuntemalleen kokemattomalle näsäviisastelevalle muijalle ja heiluttaa raippaa. Ja TAAS itketään vähän. 

Myös herra Greyn ja Anan, sekä Anan ja kaikkien ystäviensä väliset vuoropuhelut olivat tuskallista luettavaa. Sori nyt, mutta mä en puhu himassa Petjan kanssa "Ottaisitko teetä, Petja?" "Kiitos kyllä vain, Jenni. Hei Jenni, ojentaisitko sokerin, Jenni?" -tyyliin hokemalla nimiä aivan taukoamatta. Myös toisen ihmisen toistuva ihon kehuminen on mun mielestä vähän kyseenalaista ja ällöttävää. Ja se jatkuva kehottaminen orgasmiin oli kyllä hivenen omituista. Se muija tulee jos tulee, siitä tarvi erikseen koko aikaa lätistä!

Ja kyllähän mua ärsyttää tuollaiset naiset, jotka eivät osaa päättää yhtään mitään ja ovat koko ajan jossain ongelmissa yliajattelunsa vuoksi. Herra Grey iski hyvin ajoissa tiskiin faktat, mutta nainen se vaan vinkuu ja tahtoo jotain romanttista lätinää mieheltä, joka ei siihen ole kykenevä. Autoja, elektroniikkaa, luksuselämää - ei kelpaa, hän se haluaa saada miehen sydämen ja lässytystä. Kyllä siinä varmaan aika moni muija ottaa mielellään pari kertaa perseelleen ratsastusraipasta, jos pihassa odottaa uusi auto... 

Kirja oli (loppuratkaisua lukuunottamatta) valtava pettymys - siis tätäkö naimisitkua koko maailma on ylistää ja hekumoi? Mä oikeasti odotin jotain suurta ja mahtavaa, mutta sainkin lukea tasaisentylsää lätinää. Noin paksuun kirjaan olisi mun mielestäni mahtunut jotain vähän jännittävämpääkin kuin pari ruoskaa ja herra miljardöörin mielialojen jatkuva heittely. Toiselta kantilta katsottuna taas kirja oli oikein onnistunut, meinaan se jäi ärsyttämään aivan tajuttoman paljon, että kaippa ne jatko-osatkin on luettava...

Haluan kuitenkin mainita, että kyseinen elokuva oli yllättävän hyvä; pitkästyttävä vikinä oli jätetty pois, näyttelijät olivat osaavia  ja tarina kulki huomattavasti soljuvammin eteenpäin kuin kirjassa. Elokuvassa myös Greyn varallisuus tuotiin esiin tyylikkäämmin, kirjassa esiintyvä "hihihi sillon niinku lentsikka, helikopteri, sikana autoi, se on seksikäs, kaikkial on niinku kultaa ja timanttei hihihi"-kikattelu toi lähinnä häpeän punan poskille. Yleensä elokuva on vain surkea kopio huipputeoksesta, mutta nyt täytyy sanoa kirjan olleen mun mielestä huomattavasti heikompi. 

Mitä mieltä sä olet, kumpi vie voiton - kirja vai leffa? 


torstai 6. elokuuta 2015

Shit music only

Pitäisköhän mun siirtyä vanhoihin vinyylilevyihin tai kääntää radio Nostalgialle, kun mä en vaan kestä nykymusiikkia ja uusia hittejä. Mun korvien ja aivojen välinen alue varmaan halvaantuu, jos kauankin vielä joutuu kuuntelemaan noita radiosta tulevia tekotaiteellisia sanoituksia ja epämääräistä huohottamista. Miksi musiikkimaailma taantuu? 

Missä on sitä paitsi kaikki vahvat naistulkitsijat? Ihmeellistä ininää ja henkäilyä kyllä riittää, mutta kukaan ei loppupeleissä osaa varmaan enää edes laulaa. Siis jos mä haluan kuunnella vikinää ja huokailua, mä voin ryhtyä katsomaan aikuisviihdettä tai vierailla jossain jyrsijätarhassa. Eihän niistä narisijoista saa edes selvää! Biisi soi, basso jumputtaa, mutta ei mitään havaintoa mitä siellä kappaleessa sanotaan. Ja  ihmiset on ihan liekeissä, että vautsi mikä biisi, ihan niinku mun elämä ja sillee. Mitä?!

Sit nää sanoitukset... Sellainen tekotaiteellinen "mä katon sun kuvaa, oot kuin jäätä tuulessa, mullon purkka suussa, sä et tunne mun sisäistä vihaa ja kahvi on jo kylmää, koska mä oon vaan niin yli täst kaikest, voo-o-oo, mä oon yli täst kaikeest, aaah jeah, uu uu uu!"-sönkönsöö ei ainakaan herätä mussa sellaisia fiiliksiä, että nyt on kovaa kamaa. Että pirun syvällistä matskua taas! Bravo! Sit kun tuollaisia "unisieppari heiluu mun sielun kaa yhteen tahtiin ja taivaalta sataa palavia raajoja"-biisejä tulee viistoista putkeen, niin alkaa pikkuhiljaa tehdä mieli hakata itsensä radiolla tajuttomaksi.

Myös nää jokakesäiset wannabe- kesähitit ja viinamaistuu- kappaleet alkaa väsyttää. Mä en ainakaan voi samaistua kappaleeseen, jossa juodaan toista viikkoa kaljaa kuset housuissa festareilla  ja katsellaan tissejä. Räppikään ei ole räppiä, vaan jonkun mallipojan henkäilyä klubeista, pakaroista ja shoteista. Mä haluisin nähdä kun näitä biisejä rakennellaan, et onko siinä joku legginssihousujätkäporukka terassilla aamuröökillä pohtimassa, että rimmaako tissiin paremmin hissi vai sissi? "Joo hei toi oli hyvä! Voidaaks sit jossain välissä myös mainita pakaravako, kossukola ja bitch?" "Joo joo hei, tosi hyvää settii tulee! Voisko joku vielä heittää riimiparin sanalle krapulahiki?"



Mikä on tämän hetken ehdottomasti kaikkein surkein, noloin tai yksinkertaisesti radion huonoin kappale? Mikä sanoitus tuottaa sairasta myötähäpeää? Nyt saa avautua!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Hyvällä tuurilla

Eilisessä postauksessa tosiaan mainitsin perinteeksi muodostuneesta Tuurin reissusta ja täytyy sanoa, että se paikka on kyllä jotain uskomatonta.

Mun mielestä toisten vaatevalintojen arvostelu on aika mautonta - ja varsinkin kun en itsekään ole mikään muotiguru. Mutta silti mä en voi olla ihmettelemättä miten yhdessä paikassa voi olla niin jumalattomasti Crocseja, feikkicrocseja, tuulitakkeja, huonosti istuvia caprihousuja ja huumoritekstein koristeltuja lippalakkeja. Niin asiakaskunnan päällä, kuin hyllyissäkin... Vaikka olen maalta ja tottunut jos jonkinlaiseen Valmetti-Mattiin ja Lypsy-Lailaan, niin se käsinkosketeltavissa oleva junttius yllättää joka kerta. Täytyy kyllä sanoa, että se ei aiheuta mussa myötähäpeää tai saa mua mulkoilemaan nenänvartta pitkin, vaan se rentouttaa. Mikäs sen saatanan hianompaa, ku lähteä shoppailemaan verkkapuvussa ja kahden euron muovikengissä? Jakkupuvussa vois olla aika hankalaa rahdata niitä puoli-ilmaisia uimapatjoja ja porakoneita pitkin kyläkaupan käytäviä! 

Ihmisten ihanan välitön pukeutumistyyli ja rento meininki kylläkin ovat niitä harvoja hauskoja asioita, joita löytää, kun tuollaiselle reissulle lähtee (ja silti on pakko joka vuosi mennä ja tuhlata monta sataa euroa...). Ensinnäkin se ihmisten massasekoaminen joka tapahtuu jo parkkipaikalla. Kaikkien on päästävä oven eteen, ja varsinkin jos sen oman kiesin pituus asuntovaunuineen ja kärryineen muistuttaa täyspitkää rekkaa. Mennään vähän muiden eteen, unohdetaan vilkuttaa ja tehdään Koff-lippis päässä heiluen mitä hervottomampia ratkaisuja ratin takana. Koska meirän perhe on tän puljun ainoot asiakkaat!

Sekoilu jatkuu autosta ulostautuessa. Kun autonovet aukeaa, takapenkin villipedot säntäävät kuolemaa uhmaten parkkipaikan tungokseen, liian lyhyissä beigensävyisissä tuulihousuissaan karjuvan äiti-ihmisen ohitse. Isäukkeli raapii mahaansa ja pohtii, että montako mukulaa hänellä nyt olikaan ja moniko niistä palautuu tältä reissulta. Tämän kolmen sekunnin aikana lapset ovat kaataneet kolme mummoa, mansikanmyyntikojun ja toisensa. Veri lentää ja kaikkia vähän itkettää. 

Sisällä sitten tapellaan niistä viimeisestä kahdestasadasta halpavaasista ja tönitään kärryillä heikompia alta pois. Kun alkaa shoppailu väsyttää ja vastaan tulee naapurin Arhippa ja Rämesuon Esteri, niin ei muutaku kärryt parkkiin keskelle käytävää ja keskustelut jalkasilsasta ja huonosti kasvavista perunoista pystyyn! Tällä välin lapset kiipeilee Vallilan näyteverhoissa ja kaataa viisitoista kaasugrilliä kuin dominostailiin ("hei lapset, vähä rauhallisemmin, no hupsista, se peili kaatui sitten siihen, no hei ei se mitään, kyllähän lapset saa leikkiä, voi kullat kun te ootte niin innokkaita!!"). Kun silsakuulumiset on vaihdettu, matka jatkuu ja sama meininki alkaa alusta. Se on vähän niinku sellainen Tuuri-kuntopiiri. 

Kolmevuotias ohjaa ostoskärryjä autolle, kaksoset pudottaa jäätelönsä syliin aiheuttaen valtavan ulvonnan, isältä tipahtaa ikävästi uusi grilli asfalttiin, äiti ottaa rauhoittavia, mummo on unohtunut autoon ja saanu lämpöhalvauksen ja yksi kakaroista on eksynyt tivolin puolelle. Kaikilla on päällä sokerishokki, kaiuttimissa kuulutetaan tivoliin eksynyttä Tintti-Ulriikkaa (joka ei muista nimeään useiden maailmanpyöräkierrosten jälkeen) ja puolet ostoksista jäi kassalle. Vieraan ja äreän sedän Mersussa on lommo, koska pikkumussukan voimat ei ihan riittäneet hevosenkokoisen kärryn kuljettamiseen sotatannerta muistuttavalla parkkialueella.

Kotimatkalla riittää juttua: "Kyl toi Keskisen kyläkauppa vaan kuuluu kesään, ihana paikka - siis ihan mieletön, pakko päästä ens vuonna uudestaan! Vai tullaanko jo syssymällä?"


Miten ihminen voi unohtaa niin äkkiä? 

tiistai 4. elokuuta 2015

elokuun tuska

Mä en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään vitutusaiheista (anteeksi v-sanan holtiton käyttö heti postauksen alussa!), mutta nyt on vähän sellainen tunne, että täytyy. Tää vuodenaika sivuilmiöineen aiheuttaa mussa erilaisia negatiivisia tuntemuksia joista haluan purkaa teille ainakin puolet.

Eniten mua raastaa nää säästä vikisevät urpot. Ne kun nyt sattuu olemaan niitä samoja, jotka vinkuu niin helteestä kuin kylmästäkin kelistä. Että voi perse kun on taas niin kurjaa keliä kun ei rannallekaan viitti mennä ja joutuu ihan tuulitakki päällä olemaan ja voi harmi ja lässynlää. Mutta heitetäänpä viis astetta lisää, niin voi kun onkin kuuma ja perse ihan hiessä ja ei voi mitään tehdä ja mitä mää tua rannallakin makaisin, ei jaksa edes sisällä olla ja ilmalämpöpumppu puhaltaa kylmää ja jäätelökin saatana sulaa käsille.

Ja sateella kastuu ja tuulessa jäätyy korvat. Tasaisella kelillä harmittaa, kun joku hirmumyrsky olis niin vaikuttava kokemus. Lumi paleltaa ja loskasta tulee paha mieli. Aurinko polttaa olkapäät ja ei näitä läskireisiä viitti shortseissa näyttää, niin joutuu oleen kuumassa pitkät kalsarit jalassa. Voi että kun olis ihan päinvastainen keli, niin olis ihmisen hyvä olla! Ei jumalauta, muuta maan alle, niin ei sääilmiöt haittaa tasaista marisemista.

Elokuun alku on muutenkin ihan tuskaista aikaa. Kouluvillitys on huipussaan, vaikka varmaan yksikään ihminen ei ole astunut vielä yhteenkään koulurakennukseen reppu selässä valmiina oppimaan. "Meidän Kimmo-Kaija aloittaa koulutien 6 vuoden päästä, että varokaa autoilijat, juoksijat, kävelijät, matelijat ja löntystelijät, meidän reppusankari omistaa kylän kaikki kadut!"-päivitykset ja hysteeriset tilitykset täyttää sosiaalisen median. "Varo leikkiviä lapsia!"- ja "LAPSIA KOULUTIELLÄ!"-julisteita tursuaa joka kulman takana, mutta missään ei lue "opettakaa vanhemmat lapsillenne liikennesäännöt" tai vaikka "Älkää juosko yhtäkkiä tielle kuolemaa halveksuen!".

Ihan kuin se olisi koko muun liikenteen vastuulla huolehtia pikkupirjot ja minimaurit turvallisesti perille vetämällä jarruja pohjaan (aiheuttaen lisää vaaratilanteita), kun päätetäänkin pistää leikki pystyyn keskellä risteystä tai potkia palloa tienvarressa. Surkeinta on, että eniten näitä äksidenttejä ei aiheuta yleensä ne pienet ekaluokkalaiset (jotka pääsääntöisesti kulkevat pelko perseessä tien sivussa kauhusta jäykkänä - oppi mennyt siis joillakin kotona perille), vaan ne plus 10-vuotiaat, joilla luulisi olevan jo vähän jotain järkeä päässä ja kokemusta kulkemisesta. Ei kukaan voi oikeasti kuvitella, että muu liikenne lukee jokaisen kadunkäyttäjän ajatuksia, ja on refleksit valmiina painamaan liinat kiinni yhtäkkiä jos joku villi vaisto alitajunnassa näin käskee tekemään.

Mä itse olen äärimmäisen pahoillani, mutta minä en ainakaan tiedä mitä ne kaikki koulusta pääseet mukularyhmät päättävät tehdä seuraavan kolmen sekunnin päästä. En myöskään tiedä mitä liikkuu pyöräilevän rouvan, rollaattoripapan, mopoautoilevan jantterin tai koiraa kusettavan sedän päässä. Mä en pysty muuta kuin ajamaan liikennesääntöjen mukaan ja olemaan astetta tarkkaavaisempi kun lapsia on suuria joukkoja lähettyvillä kikkailemassa. Sen enempään mä en pysty, eikä kyllä pysty moni muukaan kanssakulkija. Mä myös toivon, että siellä kotona opetetaan parit perusasiat ja jos vaikuttaa siltä että se perheen pikkuvillieläin ei pärjää yksin koulumatkaa aiheuttamatta tuhatta vaaratilannetta, täytyy keksiä jotain. Eikä potkaista pientä ihmislasta yksin reppuselässä pihalle ja toivota, että kyllä ne rekat ja junat väistää tätä polvenkorkuista sankaria! Mua säälittää ne pienet, joille ei kerrota mitä siellä liikenteessä ihan oikeasti voi tapahtua.

Mulla olisi mielessä lisääkin kommentoitavaa mm. Tuurin reissulta (läpileikkaus suomalaiseen kansaan on aina vaikuttava kokemus), pihahommista (tää piha on ku jostain kauhukertomuksesta....) ja remontin plus muuton viimeisistä tunnelmista (ihme että en riipu kaulakiikussa, vaan olen mielenterveyden säilyttäneenä tässä näpyttelemässä tätä tekstiä), mutta taidan jättää seuraavaan kertaan... Liikaa tilitystä voi aiheuttaa vaikka pienen sydänkohtauksen tai katkoa päästä verisuonia. Niin kirjoittajalta kuin lukijoiltakin.

Mutta koska mä olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen, haluan päättää tämän postauksen iloisin sanoin ja ajatuksin. Ensinnäkin mun lomalla on ollut ihan hyvä keli, ei ole tullut räntää tai katto ei ole vuotanut sateen seurauksena. Pihatöitä tehdessä ei ole varpaat jäätyneet tai kukkaistutukset eivät ole hukkuneet lumeen. Mustikkametsässä oli kiva olla sateella, kun ei tarvinnut pelätä käärmeitä tai muita noukkijoita. Myös ihanista lapsista liikenteessä on hauska tapaus mielessä, kun pari hurjapäätä painoi täysiä pikkupyörillään ohi ja hymyillen huusivat "ei me tehdä mitään pahaa hei!". <3

Hauskaa viikon alkupuolta kaikille pontsoille!