HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Hyvällä tuurilla

Eilisessä postauksessa tosiaan mainitsin perinteeksi muodostuneesta Tuurin reissusta ja täytyy sanoa, että se paikka on kyllä jotain uskomatonta.

Mun mielestä toisten vaatevalintojen arvostelu on aika mautonta - ja varsinkin kun en itsekään ole mikään muotiguru. Mutta silti mä en voi olla ihmettelemättä miten yhdessä paikassa voi olla niin jumalattomasti Crocseja, feikkicrocseja, tuulitakkeja, huonosti istuvia caprihousuja ja huumoritekstein koristeltuja lippalakkeja. Niin asiakaskunnan päällä, kuin hyllyissäkin... Vaikka olen maalta ja tottunut jos jonkinlaiseen Valmetti-Mattiin ja Lypsy-Lailaan, niin se käsinkosketeltavissa oleva junttius yllättää joka kerta. Täytyy kyllä sanoa, että se ei aiheuta mussa myötähäpeää tai saa mua mulkoilemaan nenänvartta pitkin, vaan se rentouttaa. Mikäs sen saatanan hianompaa, ku lähteä shoppailemaan verkkapuvussa ja kahden euron muovikengissä? Jakkupuvussa vois olla aika hankalaa rahdata niitä puoli-ilmaisia uimapatjoja ja porakoneita pitkin kyläkaupan käytäviä! 

Ihmisten ihanan välitön pukeutumistyyli ja rento meininki kylläkin ovat niitä harvoja hauskoja asioita, joita löytää, kun tuollaiselle reissulle lähtee (ja silti on pakko joka vuosi mennä ja tuhlata monta sataa euroa...). Ensinnäkin se ihmisten massasekoaminen joka tapahtuu jo parkkipaikalla. Kaikkien on päästävä oven eteen, ja varsinkin jos sen oman kiesin pituus asuntovaunuineen ja kärryineen muistuttaa täyspitkää rekkaa. Mennään vähän muiden eteen, unohdetaan vilkuttaa ja tehdään Koff-lippis päässä heiluen mitä hervottomampia ratkaisuja ratin takana. Koska meirän perhe on tän puljun ainoot asiakkaat!

Sekoilu jatkuu autosta ulostautuessa. Kun autonovet aukeaa, takapenkin villipedot säntäävät kuolemaa uhmaten parkkipaikan tungokseen, liian lyhyissä beigensävyisissä tuulihousuissaan karjuvan äiti-ihmisen ohitse. Isäukkeli raapii mahaansa ja pohtii, että montako mukulaa hänellä nyt olikaan ja moniko niistä palautuu tältä reissulta. Tämän kolmen sekunnin aikana lapset ovat kaataneet kolme mummoa, mansikanmyyntikojun ja toisensa. Veri lentää ja kaikkia vähän itkettää. 

Sisällä sitten tapellaan niistä viimeisestä kahdestasadasta halpavaasista ja tönitään kärryillä heikompia alta pois. Kun alkaa shoppailu väsyttää ja vastaan tulee naapurin Arhippa ja Rämesuon Esteri, niin ei muutaku kärryt parkkiin keskelle käytävää ja keskustelut jalkasilsasta ja huonosti kasvavista perunoista pystyyn! Tällä välin lapset kiipeilee Vallilan näyteverhoissa ja kaataa viisitoista kaasugrilliä kuin dominostailiin ("hei lapset, vähä rauhallisemmin, no hupsista, se peili kaatui sitten siihen, no hei ei se mitään, kyllähän lapset saa leikkiä, voi kullat kun te ootte niin innokkaita!!"). Kun silsakuulumiset on vaihdettu, matka jatkuu ja sama meininki alkaa alusta. Se on vähän niinku sellainen Tuuri-kuntopiiri. 

Kolmevuotias ohjaa ostoskärryjä autolle, kaksoset pudottaa jäätelönsä syliin aiheuttaen valtavan ulvonnan, isältä tipahtaa ikävästi uusi grilli asfalttiin, äiti ottaa rauhoittavia, mummo on unohtunut autoon ja saanu lämpöhalvauksen ja yksi kakaroista on eksynyt tivolin puolelle. Kaikilla on päällä sokerishokki, kaiuttimissa kuulutetaan tivoliin eksynyttä Tintti-Ulriikkaa (joka ei muista nimeään useiden maailmanpyöräkierrosten jälkeen) ja puolet ostoksista jäi kassalle. Vieraan ja äreän sedän Mersussa on lommo, koska pikkumussukan voimat ei ihan riittäneet hevosenkokoisen kärryn kuljettamiseen sotatannerta muistuttavalla parkkialueella.

Kotimatkalla riittää juttua: "Kyl toi Keskisen kyläkauppa vaan kuuluu kesään, ihana paikka - siis ihan mieletön, pakko päästä ens vuonna uudestaan! Vai tullaanko jo syssymällä?"


Miten ihminen voi unohtaa niin äkkiä? 

5 kommenttia:

  1. Ahhh, pakko päästä joskus Tuuriin todistamaan tätä kaikkea upeutta! :'D

    VastaaPoista
  2. Kyseisessä paikassa mun päältä on yritetty ajaa kärryillä useaan kertaan... Seison nätisti jossain hyllyn vieressä, niin eiköhän joku mummo törmää mua päin ja jatka sit vaan matkaa kuin ei ois mitään käynytkään. Enkä edes oo mikään pieni ja näkymätön, kun pituuttakin on päälle 170 cm. Missään muualla ei näin käy :D

    Ah... pitäiskin päästä sinne jo uudestaan.

    VastaaPoista
  3. Pahinta tässä on, että haluaisin sinne mahd pian uudestaan... Jäi niin paljon ostamatta ja näkemättä ja kokematta!! Se paikka koukuttaa. Vesa Keskinen on viisas mies.

    VastaaPoista
  4. Nauroin ääneen koko ajan ku luin tätä!!! :DDD Mut Tuuri on kyl mahti paikka!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!