HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Koheltajat

Mä en mielestäni ole kirjoittanut tästä aiheesta ennen, mikä on sinänsä outoa, koska tämä on mulle sen verran läheinen aihe. Kyseessä on meinaan tapaturma-alttius ja ylimääräisen koheltamisen aiheuttamat vauriot. Tää menee meillä ainakin ihan geeneissä, että saan sukuani syyttää - meidän perheessä meinaan on koko ajan joku pää auki tai perseellään pusikossa.

Nytkin mulla on jalassa liukuestesukat, vai mitkä ne helvetin kakaroille tarkoitetut kohellussukat ny onkaan - tsäänssi vetää ottalohkolleni laminaatilla on liian suuri. Rappuset, liukas lattia, kaapinovet, veitset, kiehuvat nesteet ja jäiset tiet on mulle ne kaikkein vaarallisimmat. En viitti edes ajatella monenako osana palaisin kotiin, jos alkaisin harrastaa jotain kunnon extremelajia. Toisaalta mun elämä on sellaista invaliidiparkouria kaksneljäseitsemän, että ei tähän enää jännitystä tarvita enempää.

Parasta aikaa olen liukuestesukkieni kanssa saikulla aivotärähdyksestä, kun vedin eilen pää edellä kaapinoveen. Viikko sitten taitoin nenäni laittaessani roskia roskikseen. Mä olen pompannut puhelimen laturiin verisin seurauksin, ottanut vahingossa kopin putoavasta puukosta, kaatuillut, liukastellut ja kompastellut. Huvittavinta oli ehkä kun sheivasin itseni ensiapuun. Mua on tikattu ja liimattu. Porukat vetää samalla tyylillä - isipappa hankkiutuu varpaistaan eroon, ottaa osumaa silmämuniinsa kiitettävän usein ja koheltaa nivelsiteitään solmuun. Äiti taas kaatuilee ja kompuroi, kuorii puukolla vahingossa nahkaa sormistaan ja aiheuttaa itselleen turhia vaaratilanteita. Ja sit multa kysytään, että miten sää Jenni voit taas olla mustelmilla/laastareiden peitossa/pää veressä! Kattokaa ny mun sukua herrajee! En voi edes lohduttautua, että iän kanssa tää helpottuu...

Mun suurimmat riskitekijät on kova vauhti ja jäätävä hahmotushäiriö oman kehoni rajoista. Mä aina nauran niille rekoille, jotka jää jumiin siltojen alle "heh heh, etkö sä tajua ettei mahdu niin ei mahdu, heh!"-tyylillä, vaikka itse toteutan samaa elämäntyyliä omalla viattomalla kropallani. Joskus kannattais pysähtyä ja pohtia, että mahdunko mä tosiaan tosta raosta, yletänkö tosiaan tuohon ja kykenenkö tosiaan kiipeämään tuonne. Tai että kannattaako sisällä juosta, onko järkevää käyttää väärää työkalua tai pitäisikö rauhoittua. Silti yhä uudelleen mun toimintamalli on se, että hyppään silmät ummessa kohti tuntematonta tuskaa ja ensiapua...

Petjakin on niin tottunut siihen, että kierin lattialla itku silmässä, kun olen vetänyt polven pöydänkulmaan tai murtanut varpaani kirjahyllynreunaan. Se vaan vilkaisee viileästi kun allekirjoittanut sätkii selällään raaja veressä tai pitelee ulvoen jotain kehonosaa. Jos soitan sille jostain tapaturmasta, ääni on suhteellisen kyllästynyt ja himpun verran sääliä tihkuva. Joko hän on täydellisesti sopeutunut näiden vuosien aikana tai hän on helvetin hyvä peittelemään paniikkiaan. "No mitäs nyt taas on sattunut....huoh....." Myönnettäköön, että hän on ajoittain myös itse aika sankari loukkaamaan itseään. Ehkä tää on tarttuvaa?

Mä saan yleensä haaverini vielä jotenkin niin huvittalla tavalla, ettei mua edes uskota. Jokusen kerran lääkärissä on vihjattu mun olevan väkivallan uhri, tivattu "mitä oikeesti tapahtui"-tyylillä ja virnuiltu selityksille. Ja on kieltämättä välillä ollut noloja hetkiä terveyskeskuksen luukulla, kun mä raukka yritän hiljaisella äänellä kertoa tapahtumarikkaista vaiheista, jotka ovat ruhjeeni aiheuttaneet. "JAA SULLE KÄVI MITÄ?" Joo, kyllä, mä vähän laitoin ruokaa/sisustin/korjasin/urheilin ja sit kävi näin...


Onko täällä muita tapaturma-alttiita urpoja, jotka vetää päänsä joka ovenkarmiin ja varpaansa huonekaluihin? Rappusista putoilevia, pyörällä kaatuvia sormiensa silppuajia? Ja mikä on sun noloin tai huvittavin tapaturmasi? 





13 kommenttia:

  1. Meikäläinen on aivan samanlainen koheltaja, helvetin onnekas vaan! Pahin vamma minkä itselleni oon tuottanut on aivotärähdys, yleisimman vamma on lähinnä mustelmaa ja pieniä haavojaa pitkin kehoa. Aivotärähdystä lukuunottamatta en koskaan ole joutunut ensiavussa käymään.

    Samaa ei tosin voi sanoa ympäristöstä :DD Meikä rikkoo KAIKEN. Kaikki mihin minun käsi koskee, menee säpäleiksi tai lakkaa toimimasta! Tavarat ei yksinkertasesti pysy mun käsissä ja käytän ihan liian suurta voimaa tehdessäni asioita. Istun särkyvien kamppeitteni päälle, onnistun vääntelemään tavarat hajalle, tiputtelen tavaroita ihan uskomattomalla taidolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai saatana mikä sielujen sympatia!!! I feel u! Siis ymmärrän sua niin hyvin t. Toinen tavaroidentuhoaja :Dd

      Poista
  2. Lol miks tä kuulostaa niin multa. :D Nimimerkillä venäytin niskani koululiikan kolmiloikassa, selkäni pituushypyssä ja iskin naamami kylpyammeeseen sillä voimalla et posken sisäpinta kuoriutu. Ihme et hampaat pysy suussa. :'D

    Parasta tässä on et telon itteeni aina arjessa, harrastin judoa kilpatasolla joskus lähemmäs 7 vuotta eikä siellä ikinä mitään käyny. Mun ihan vaan käveleminen on mulle vaarallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahaha, aika mainio! Ilmeisesti sä keskityit judoon tosissas, niin pysyit....kasassa...:D

      Poista
  3. Tuttua. Tässä muutama esimerkki 1) Annoin possuille rautapiikkiä ja tuikkasin sen piikin sit ranteeseeni ja suoraan pienen verisuonen läpi ja sit tuli pien sisäinen verenvuoto ranteeseen. 2) Laitoin asuntoauton oven kiinni ja sen alareuna viilsi polven alapuolle semmosen 7cm pituisen ja 1cm syvyisen haavan. 3) Kaaduin paikoillaan olevalta pyörältä maahan ja polveen 11 tikkiä. 4 ) Kaaduin jäällä seisoessa täysin paikallani suoraan lautana jäähän (täys varustus päällä) ja leuka liimaukseen. Noi on ne oudoimmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kyllä todellinen mestari! :D

      Poista
  4. Näytin pikkuveljelle miten isosisko osaa ja joogasin jumppapallon päällä. Selkä auki kun otti tuntumaa metallisiin kaapin kahvoihin. Yllättävän paljon muuten tulee verta noin niinko selästäkin, vaikka haavat ei kauheen isoja olleetkaan. Kaikkea muutakin pientä on sattunut... nenä murtunut aitaa päin lasketellessa, peukalon pää vedetty siististi viisi teräisellä shaverilla (en suosittele koska jokainen terä vetää oman kerroksen pois) ja ihan perinteisiä ovia päin juoksemisia ja nilkkaralleja ja muita ei niin perinteisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aisaatana....... Menin vilunväreille ku luin tätä!

      Poista
  5. Joo! Mun mies aina vahtii mua varsinkin jos jossain on kaapinovi auki koska kohta mä nousen ja lyön pääni siihen. Näin on käynyt useasti... Myöskin hakkaan varpaitani, päätäni, sormiani...
    Mä kanssa onnistun kaikissa friikkionnettomuuksissa. Olen mm. töissä onnistunut lyömään itteäni maitolaatikolla huuleen niin että huuleen tuli mustelma ja se turpos, samaisessa paikassa olen onnistunut sinkoamaan pienen puuvartisen lapion suoraan otsaani täysillä. Lisäksi tärvelen irtaimistoa. Oon kerran töistä lähtiessäni laskenut metallisankaisen kangasostoskorin maahan ja peruuttanut sen yli niin, että ostokset oli murskana ja jouduin tunkilla nostamaan auton sen korin päältä kun se jäi sinne jumiin. :D

    Kaikkein oudoin tapaus sattui ihan himassa, kun avasin superliimatuubia ja naureskelin että kuka näidenkin kanssa käyttää suojalaseja kun ohjeissa luki niin. No samalla sekunnilla kun painoin sen tuubin korkin siitä läpi se tuubi räjähti ympäriinsä ja mun naamalle ja paniikissa aloin huuhdontaoperaation ja melkeen liimasin sorminikin hanaan. Seuraavaks oltiin päivystyksessä silmähuuhtelussa ja seuraavana päivänä silmäpolilla kun silmään tuli reikä siitä liimasta (onneks meni umpeen kuitenkin). Nykyään käytän niitä suojalaseja!

    Melkeen väitän että mä oon pahin näissä jutuissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä lisäyksenä et kerran mursin varpaan kävelemällä sängynjalkaa päin...

      Poista
    2. Mä en kestä, toi kuulostaa niin tutulta :Dd

      Poista
  6. Palastelin kerran isoja bataatteja kotona keskenäni. Käytin tietty isointa veistä isoon bataattiin ja veitsi lipsahti peukaloon. Panikoin kun verta tuli paljon enkä edes uskaltanut katsoa sormea. Kylppärissä huuhtelin sormea ja pelkäsin joutuvani tikkaamaan sormen ensiavussa. Mietin, että apua mä oon kotona yksin (vanhemmat asui 5 min päässä...) ja puhelin on keittiössä. Kompuroin kylppäristä keittiöön ja löin sääreni pöydän kulmaan. Yhtäkkiä.tajusin unohtaneen hengittää ja olin ehkä kahden sekunnin päässä siitä et olis taju lähtenyt. Päädyin istumaan tuolille missä oli uuninpelli leivinpapereineen odottamassa niitä pirun bataattiranskalaisia. Silmissä sumeni ja tuskanhiki iski niin et leivinpapereineen siirtyi mun takaliston kuva. Lopulta kokosin itseäni lattialla, pidellen sormestani kiinni kunnes lopulta tajusin, että sääressä on mukava reikä siitä kun törmäsin paniikissani pöytään...heh. Hampaat on kokeneet kovia etenkin lapsena mutta myös näin pari vuotta sitten liukastui samaisessa keittiössä ja löin naamani pöytään ja monta kertaa paikattu etuhammas katkesi puolesta välistä. Voi #€@&%!! :DDDD

    VastaaPoista
  7. Täällä kans ilmoittautuu yks koheltaja :D

    Pahin haaveri varmaan omalla kohdalla on ollut yhteenotto kirjahyllyn kanssa, päähän siinä aukesi ja eikun tikkaukseen. Ei ois huoano noi liukuestesukat tännekkään.

    Kuva tänne blogiin tai instagramiin millaset noi sinun on? En ihan äkkiä yhistänyt että mistä kyse :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!