HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Suhdesoppa

Mä en ilmiselvästikään ole mikään ihmissuhdeguru, kun jotkut suhdesäännöt ja käyttäytymismallit eivät vain aukea mulle...

Kavereiden eksiin ei saa kuulemma koskaan ikinä milloinkaan koskea. Nojaa. Ei se nyt kauhean korrektia ole jyystää bestiksen eksää kolme tuntia erosta, jätetyn ja satutetun bestiksen vielä toipuessa ensijärkytyksestä. Mutta kai sekin sääntö vanhenee jossain välissä, vai onko sen surullisenkuuluisan exän lämmittely kielletty vielä vanhainkodissakin? Siksi, ettei vaan kenellekään menneissä roikkuvalle märehtijälle tulis paha mieli? Joo, kyllä mä varmaan skitsoisin jos Petja jättäis mut ja muuttais seuraavana päivänä jollekin mun ystävälle leikkimään kotia, mutta ei sitä oikein voi toisten haaveiden ja mielitekojen edessä seistä hautaan asti. Varsinkin jos kyse on kuukauden deittailusta lukiossa tai viikon fwb-suhteesta, eikä mistään kahdenkymmenen vuoden avioliitosta.

Sama juttu on "ihastusten" ja hoitojen suhteen. "Mää olin salaa ihan sikamega ihastunu yhtee Tsygee, mut mun bestis Lillu meni ja puhu sille ensin! Huora!!!! Itsehän olen ollut tekemättä mitään asian eteen viisi vuotta, mutta se oli kaikesta huolimatta MUN ihastus!" Voi harminpaikka, kun nykymaailmassa ketään ei voi omistaa, ei vaikka kuinka joulupukilta pyytäisi ja kädet ristissä istuisi. Jos nyt kuitenkin pääsee käymään näin ikävästi ja alkaa harmittaa, suosittelen keräämään itsensä ja olemaan ensi kerralla ripeämpi ja rohkeampi. Eikä kantaa kaunaa viatonta ystävää kohtaan, estää häntä Facebookissa ja mököttää kuukaisukaupalla. 

Ja sitten on tää legendaarinen paskassa suhteessa roikkuminen. Joo, mä ymmärrän, että jos joku narsistimulkku on tuhonnut sun itsetunnon ja oman tahdon useiden vuosien mittaisessa suhteessa, niin ei vaan kykene lähtemään henkisen väkivallan aiheuttamien ongelmien vuoksi. Mutta kun on näitä raukkoja, jotka lykkää itsensä täysin tietoisesti epämieluisaan suhteeseen ja ruikuttaa. Uuno-Pontus on paska sängyssä, ei osaa imuroida, valehtelee, nai naapuria, käyttää kamaa, varastelee stereoita, MUTTA SEN KANSSA ON PAKKO OLLA! Se on niin kuuma/sillä on makee Bemari/se on ainoo kuka huolii munkaltaisen harakan/se on ainoo jäbä tässä kylässä!!

Entä kun ei roikuta vain paskoissa parisuhteissa, vaan myös ystävyys- ja sukulaissuhteissa? Että istutaan Millamaaritin kanssa väkisin kahvilla, annetaan raukan olettaa liikoja ja laitetaan samalla kolmannelle frendille viestiä "ei vittuuuh, mä en jaksa tota Miltsumartsuaaah -.-!!!". Lääsätään paskaa selän takana, juoruillaan ja tavatessa vedetään viiden miljoonan dollarin hymy ja perseennuolenta-mood päälle. Mitä helvetin järkeä? Kuka tosta hyötyy? Ainiin, ei kukaan! 

Henkilökohtainen inhokkini on vauvan hankkiminen epävarmaan suhteeseen. Että mun äijä ei kestä mun motkotusta, mustasukkaisuutta ja erilaisia asennevammoja, ja mä en kestä sen kaljottelua, valehtelua ja laiskottelua - hankitaan lapsi!! Se varmasti pelastaa tilanteen! Kyllä paras kasvuympäristö lapselle on läpimätä white trash-parisuhde! Kyllä se rakkaus puhkeaa kukaan, kun kaiken muiden ongelmien ja epäkohtien kylkeen isketään hormonimyrskyt, kakkavaipat, yöheräämiset ja jumalaton vastuu! MIKÄ LOGIIKKA? 


Mikä on ollut käsittämättömin ihmissuhdesoppa, jossa olet ollut mukana tai jota olet seurannut sivusta? Onko joillain mennyt välit poikki ihastuksen takia, onko sulla epämieluisa ystävä jossa roikut vai onko kaverisi ikivinkuja, joka pysyy huonossa suhteessa vuodesta toiseen? 

11 kommenttia:

  1. Itse oon ollu tuollasessa huonossa suhteessa, koska en vaan tajunnu, että a) suhde on OIKEESTI aivan paska ja b) suhteen voi lopettaa. Niinku että voi erota. Sen sijaan muutettiin yhteen jne yms. todella fiksua ja kunnes lopulta tajusin että ei jeesus, meikä häipyy. Lisättäköön näihin huonoissa suhteisssa olijoihin ilmiö, jota kutsun ensimmäisen parisuhteen syndroomaksi. Vaikka eka suhde olis kuinka huono ja kuinka kauan, niin ekoissa suhteissa ihmisten usko ikuiseen rakkauteen saattaa olla järisyttävän vankkumaton, että niillä kestää aivan hiton kauan tajuta tilanne.

    Ja oon sitä mieltä, että eksään koskemattomuussänntö ei päde ikuisesti missään nimessä! Mun hyvä ystävä seurusteli mun eksän kanssa aika nopeesti meiän eron jälkeen, no mä sit odotin et koska tää ystävä tajuaa et se mies on ihan hiton outo ja lopulta kun se tajus, sanoin että HAH. Siinä muuten kesti aika kauan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks kuitenkin pääsit siitä suhteesta eroon, etkä jäänyt paikalleen junnaa. Niitä näkee ihan liikaa, jotka on vaan alistuneet siihen ja ei edes välitä -mutta valittaa kyllä. :D

      Ja kyl mä ihmettelen myös miks joku haluaa ystävänsä "jämät" :D luulis kumppaneita löytävän muualtakin, kun ystävän sängystä :D

      Poista
  2. Mulle ehkä suurimman henkilökohtaisen järkytyksen tuotti se, kun kaverini sääti jätkän kanssa ja tää jätkä sitten jätti hänet todella hienotunteisesti, vaikkei mitään kunnon suhdetta koskaan ehtinyt tulla. No tää mun ystävä sit alko stalkkaa tätä jätkää joka paikassa, ja soitti kunnon ragepuhelun joka kerta kun näki hänet jossain muijan kanssa tai kun hän oli kommentoinut jonkun tytön ig-kuvaan jne:'D Saatiin sitten hänet lopettamaan tää puhumalla tälle melko kovasanaisesti tollasesta takertumisesta, ja ikäähän tosiaan oli 17v.
    Mä oon muuten samaa mieltä tosta että sun ihastus ei oo mitenkään "sun" ja muut ei saa puhua sille, mutta jos mun hyvä ystävä kertois mulle että miten on jo jonku aikaa katellu tyypin X perään, en mä ehkä heti hyökkäisi sen kanssa juttusille, tosin jos en tietäisi asiasta ja menisin ottamaan kontaktia ja kaveri flippais, en kokis toimineeni väärin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua...... Kaveris vähän siis kevyesti katkeroitui :D...

      Poista
  3. Yläasteella mut potkittiin kaveriporukasta kun "vein kaverin jätkän" (=mulla oli juttua jätkän kanssa johon se oli ihastunut mutta mitään ei ollut tapahtunut niiden välillä...) Kyllä oli hienoa aikaa yläaste, ei todellakaan oo ikävä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai apuaaa.... Ja ihan ku se jätkä ei sais päättää kestä kiinnostuu ja kestä ei :D

      Poista
  4. Seurasin sivusta monta vuotta eräitä tuttujani (tyttö ja poika), jossa poika sattui ihastumaan tähän tyttöön saamatta vastakaikua. Tosin tämä tyttö ei koskaan suoraan tehnyt tarpeeksi selvästi kantaansa pojalle, tavallaan nautti siitä, että joku palvoo maata jalkojen alla. Vuodet vierivät, tytöllä ihastuksia ja suhteita tuli ja meni, mutta silti tämä uskollinen ihailija roikkui perässä. Vaikka tyttö seurusteli, saattoi jätkä ilmestyä harrastuspaikalle/kouluun/jne. suklaarasioitten ja kukkakimpun kanssa. En vaan voinu käsittää, että jos ei kerta oo mitään tunteita, niin miksei vaan sano suoraan? Todella ilkeää poikaa kohtaan, joka on omistaunut reilusti yli 11 vuotta tälle tapaukselle. Jos yritti hienovaraisesti vihjata et kannattasko jommankumman vihdoin lopettaa ja jatkaa elämäänsä, suuttuivat ja pisti välit poikki. Nykyisin en tiiä mikä niiden välinen tilanne on, mutta ainakin opin sen etten omissa rakkaussuhteissa anna koskaan turhaa toivoa, vaan teen selväksi heti jos ei kiinnosta. Säästyypä monelta mielipahalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai saatana miten julmaa.... Poikaparka.... Toisaalta poika olis kyllä kans jossai välissä voinu myöntää itelleen, että ei tästä tuu mitöön, adios :D mut pisteet sinnikkyydestä!

      Poista
  5. Peukku Uuno-Pontukselle :D

    VastaaPoista
  6. Eräs tuntemani pariskunta, joka aloitti seukkaamisen yläasteella. Klassinen asetelma, että likka oli seiskalla ja poika ysillä (kuten aika moni muukin silloinen pariskunta). Poika sitten lukioon mentäessä kasvoi ihmisenä ja tyttö oli edelleen yläastemaailmassa - monessa mielessä auttamattoman lapsellisesti (tunsin siis hänet). Tää pariskunta oli monta vuotta yhdessä, vaikka ongelmia oli ihan mielettömästi. Tyttö dissasi poikaa jatkuvasti ja poika tyttöä ja sitten oli sitä juupas-eipäs-menoa seurustelun suhteen, välillä Irc-Galleriassa molemmilla oli sinkku-status ja välillä taas käväistiin kihloissa ja sitten taas välit poikki ja sit taas sovittiin...

    NIIIIN. Tämä suhde tuli vähän turhan myöhään päätökseen. Hommalle tuli totaalinen stoppi siinä kohdin, kun poika petti tyttöä. Ja tyttö sitten rupesi seurustelemaan tämän pojan pikkuveljen kanssa :D

    Kuohuvin vaihe on jo monta vuotta sitten käyty, mutta kai tää pariskunta vieläkin jotain välillä säätää keskesä. Mä en siis tiedä, onko tää enää paska suhde vaiko sellainen äärimmäisen romanttinen, vaikean polun käyvä sielunkumppaneiden taivallus?

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!