HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Voihan kakskytäviis

Mulla on taas vaihteeksi ikäkriisi. Kohta mittariin pamahtaa neljännesvuosisata ja tekosyyt käyttäytyä yläkoululaisen tavoin hupenevat päivä päivältä. Kun on lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä, tulisi varmaan jollain keinolla jo koota itsensä ja alkaa miettimään Henkkamaukan tilauksen sijaan vaikka jotain helvetin veroilmoituksia. Tai vaikka bingoristeilyä.

Mulla oli joskus reipas kymmenen vuotta sitten sellainen mielenkiintoinen ajatusvääristymä, että kaksvitosena mulla olisi jo lapsi ja avioliitto. Farkkuvolvo, raskausarvet ja joku vajaamielinen Bulgarian kaduilta pelastettu piski. Rankalla kädellä enemmän koulutusta ja vähemmän teinimäistä haahuilua. Vähän meinaa pukata allekirjoittaneelle kiirettä, jos nämä asiat pitäis pistää rullailemaan tämän vuoden puolella. 

Kauheinta oli, kun joku aika takaperin eräs vanhempi tuttu totesi mun olevan jo nyt aika vanha ensisynnyttäjä (vaikken ole vielä edes tiineenä....). No okei, hän viittasi omiin nuoruusvuosiinsa ja sen ajan perheenperustamisajankohtiin, eikä varsinaisesti vihjannut mun olevan jumalattoman vanha haahka, jonka synnytyselimet ovat jo muumioituneet. Mutta kuitenkin. Ikätovereiden kakaroilla on kakussa jo vaikka kuinka monta kynttilää ja minä se vaan vieläkin mietin, että mitäs sitä sitten isona.

Joskus pään sisällä pieni ääni pohdiskelee, että pysähtyiköhän mun aivotoiminnan kehitys yläasteella vai minkä ihmeen takia mulle on edelleenkin ykkösprioriteetteina elämässä poikaystävä ja huulipunat, ei mammografia ja stretch-farkut. Toisaalta taas mä olen kuin vanhus ristikkolehtieni ja aikaisten nukkumaanmenojeni kanssa, mutta silti se eräs tietty elämänvaihe uupuu siitä välistä. Ehkä se on just suurin ongelmani: mä olen hypännyt teinistä senioriksi. Tai tehnyt niistä jonkun sairaan sekoituksen. Moni voi olla teiniäiti, mutta harva pystyy olemaan teinimummo. 

Kyse ei ole siitä, etteikö ne asiat - perhe, avioliitto, koulutus - kiinnostaisi mua tälläkin hetkellä. Ongelma on se, että mulla pitäis olla jo ne, ainakin työn alla. Edes ajatuksissa. Vuodet on vaan vierineet niin vauhdikkaasti, ettei mulla ole ollut aikaa edes miettiä kakaroita, hääkelloja tai koulunpenkkiä. Tai ylipäätään aloilleen asettumista ja haihattelun lopettamista. Mä oon tällainen elämänvirrassa kelluva huuhaa, enkä mikään toimeenpanija. Olo on vähän niin kuin ysiluokalla, että jotain pitäis keksiä mutta mitä. Ei tällainen helvetin taitelijasielu pysty keskittymään mihinkään tulevaisuudensuunnitteluun, hyvä kun tietää mitä laittaa huomenna päälleen.








6 kommenttia:

  1. Samaistun, täysin sama homma mulla! Havahduin kans yks päivä siihen et hei, mähän täytän tänä vuonna 25, 5 vuotta kolmeenkymppiin, et tarviskohan niitä lapsia miettiä. Eihän tässä siis kiire ole muuta olishan se hyvä ennen sitä saada. Mut mä aattelen edelleen et hui, mitäköhän äiti siitä sanois ja et koska mulla on vapaa viikonloppu et pääsen ottaan kuppia! :D

    VastaaPoista
  2. Heh, mä olen pian 35. Saan ensi syksynä AMK-opinnot loppuun, kolme vuotta olen siis ollu opiskelijana opintotuella ja tehnyt kesät töitä. Haahuilin päämäärättä ikävuodet 20-30, mikä oli ihan jees sekin. Välillä kyllä harmittaa, että tuli jätettyä aikuistuminen näin myöhäiseksi, mutta eipä ole aikakonettakaan keksitty. Biologinen kello on kuin paraskin katedraali sunnuntaiaamuna, eikä mitään takeita ehdinkö perhettä enää perustaa. Sulla ei ole edes kiire vielä!

    VastaaPoista
  3. a) luin tätä joskus pari vuotta sitten ihan muna huurussa. sit tapahtu jotain ja unohdin. ja nyt löysin sut uudestaan. kiitos että olet edelleen ihana, mulla oli aivan paska päivä ja nyt naurattaa <3
    b) täytin tällä viikolla 20 ja varailen jo vanhainkotipaikkaa. 5 v vähemmän mutta silti, apua.

    VastaaPoista
  4. Samaistun. Muistan varsin hyvin just nuo samat suunnitelmat, että kaksvitosena muksuja. Täytän 24 eikä kyllä kuulu lapset suunnitelmiin ihan lähivuosina. Ja sama juttu kuin ekalla anonyymillä: "Mitähän äiti sanois". Opiskelen kuitenkin, kun sattumalta pääsin yliopistoon sisään. Tänä vuonna kaikki opiskelukaverit hakeneet oman alan töitä kesäksi ja osa jo saanutkin. Musta tuntuu, että en vieläkään osaa mitään, joten haen taas tänäkin vuonna niitä hanttihommia... Ei helvetti.

    VastaaPoista
  5. Siis mähän oon päättänyt, että käyttäydyn aina just ja ihan niin kun mua itseäni miellyttää ja mikä multa parhaiten luonnistuu. Oon aina ollut kiinnostunut epämuodikkaista asioista ja käyttäytynyt "väärin" (=ollut sisäänpäinkääntynyt, varhaisaikuinen, hah). Kun en oo koskaan kovasta yrittämisestä huolimatta sopinut ainakaan täysin mihinkään muottiin en aio 21-vuotiaana yrittääkään olla 21-vuotias muun maailman malliin. Ei jaksa.

    Oon hyväksynyt jo sen että olen minä, joiltain henkisiltä ominaisuuksiltani ikuisesti 15-16-vuotiaan tasolle jäänyt ja toiselta puoleltani mummo 10-vuotiaasta alkaen. Mun maailmassa on sulassa sovussa kasvimaat, aurinkoristikot ja purkkapop. Viljelen noloa teinislangia (lol), puolet mun elämästä kuluu älypuhelimen välittömässä läheisyydessä ja pukeudun as 60-vuotiaan täti-ihmisen ja kadulla asuvan hipin hybridi. Mut se on ihan okei. Jos mua kiinnostaa olla tällanen, niin sitten tasan olenkin ja jos ei kelpaa, seurasta saa poistua.

    En aio sävyttää elämääni kenenkään haavekuviin tai odotuksiin sopivaksi. Alkaisin oireilla alta aikayksikön jos pitäis yhtäkkiä kangistua kaavoihin. Jonkun mielestä mulla on varmasti huono elämä, mutta hän voi sitten pitää positiivisena asiana sitä että se on mun elämä eikä hänen. Hevon----! Annan jokaiselle viherkasvilleni viistoista nimeä jos mua kiinnostaa, käyn martoissa joka toinen viikko ja koristeompelen vaikka suun umpeen jokaiselta, joka sen asiasta lätistäkseen avaa. Vastaavasti katson tv:stä kehittymätöntä shaibaa joka ei kelpais hengenravinnoksi edes kaksivuotiaalle, mulla on tunnukset vähintään kuudelle eri teinifoorumille ja käytän legginssejä vielä 50-vuotiaana jos siltä tuntuu. Eläköön mun oma elämä!

    VastaaPoista
  6. Sofia; Miksi, oi miksi sun kaltaisia ihmisiä ei ole enemmän!

    Mä pystyn niin samaistumaan kirjoittajan pohdintoihin. Tosin itse olen jo kakarasta saakka tiennyt etten halua lapsia. En junnuna, en nyt, en ikinä. Ja ikää on tällä hetkellä 41, joten rohkenen väittää ettei mieleni tästä muutu. Tyyliltäni ja ajatusmaailmaltani mä olen varmaankin just sellanen teinimummo! :'D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!