HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Salille siivoamaan

Salilla kuulemma stressi katoaa ja paineet poistuvat painojen kanssa painiessa. Jos vaan ensin edes löytäisi ne painot.

Käyn pääsääntöisesti punttisalini naisten puolella, jossa täydelliset kotirouvat tekevät täydellistä tuhoa kylväessään koko omaisuutensa pitkin poikin. Teinimimmit levittävät kaikki jumppamatot lattioille tehdäkseen itselleen mahdollisimman miellyttävän viidentoista neliön snäppäily-ja whatsappailualueen. Rautaa raa'alla kädellä rempovat teräsnaiset jättävät levypainot tankoihin, koska he vain voivat. Sekapuolella -jossa käy pääasiassa miehiä- on vastassa harmoninen järjestys ja tavarat paikoillaan. Ei saisi yleistää, mutta miten on mahdollista että naiset, nuo organisoijat ja siisteyden ylläpitäjät, voivat jättää kaiken kuin lehmä paskansa?

Kaikki alkaa oikeastaan jo pukuhuoneesta. Lokeroiden avainnauhat laitetaan solmuun, sen sijaan että käytettäisiin nauhassa olevaa klipsua. Siis vain nainen voi olla niin toope, ettei osaa käyttää yksinkertaisinta kiinnitysmekanismia, vaan vääntää pikkukätösillään solmun toisensa perään yhteen helvetin avainnauhaan. Siis vetäkööt mun puolesta vaikka kaikki osaamansa narutemput merimiessolmusta hirttosilmukkaan, mutta vaivautuisivatpa edes avaamaan sotkunsa.

Ja vessan lattiat. Jumalauta vettä on niin paljon pienen huussin laatoituksella, että itse Nooakin laittaisi arkin suunnitteluun vauhtia. En tiedä eikö osata sihdata hanasta siihen sheikkeriin vai perseitäänkö pesevät, mutta kuivaamiseen ei kykene kukaan. En tajua miten kukaan voi vahingossa lotrata lattialle pienen ammeen verran vodaa, mutta ilmeisesti kaikki on mahdollista kun yhdistetään naiset ja punttisali.

Salin puolella unohtuu sitten täysin kaikki matemaattinen oppi. Tai sitten mä vain olen helvetin vajaa, kun en ymmärrä käsipainojen oikean kilojärjestyksen olevan 2, 5, solmuinen avainnauha, 10, juomapullo, 6, 3 ja 1. Loput löytyvät luonnollisesti jostain kuntopyörän ja jalkaprässin välimaastosta. Osaa kannattaa etsiä myös steppilautapinon takaa ja putkirullalaatikosta. 

Millään ei tunnu olevan mitään väliä, kaikki vaan jää siihen mihin treenikin loppuu. Pointti on ilmeisesti se, että lähdempä lapikoimaan vettä vessan lattialle, niin en nyt ole kykenevä viemään tätä tavarapaljoutta paikoilleen, jonka tähän raahasin. Tai että mä rasituin tuolla joogassa sen verran, että olen täysin kyvytön siivoamaan lorahtanutta protskusheikkiäni tästä laminaatilta. Kyllähän sen hei joku siivoaa tai ainakin liukastuu jos ei muuta. Onhan hei täällä henkilökuntaa ja innokkaita urheilijoita.

Kaiken huippu oli eräs kaunis päivä, kun joku aivokääpiö oli fiksuna kaverina irrottanut erään merkittävän osan penkistä, mutta ei ollut vaivautunut laittamaan sitä paikalleen, vaan oli piilottanut sen epämääräisesti penkin alle. Sehän ei sitten ole kuin vähän vaarallista touhua! Jos joku irtoaa tai itse irrotat, etkä ole tarpeeksi nokkela tähän haastavaan toimenpiteeseen nimeltään takaisin laittaminen, ole hyvä ja ilmoita asiasta henkilökunnalle. Tai laita edes osa näkyville, niin porukka tietää sen olevan toistaiseksi epäkunnossa. Nimimerkillä "itsehän en tiennyt". 

En mäkään mene ruokakauppaan kusemaan lihatiskille ja viskomaan kananmunia lattioille, koska kyllä joku siivoaa ja onhan täällä hei henkilökuntaa. Että minä maksan tästä, minulla on oikeus olla ihan jäätävä sika. En myöskään kotonani tuhoa ja sotke ihan vain siksi, kun olen niin helvetin laiska ja itsekeskeinen apina. Enkä tee erinäisistä päivän aikana käyttämistäni esineistä esteitä ja ansoja asuinkumppanilleni, että kompastuppa siihen mulkvisti. Että tässä on nyt eteisen lattialla kattila, tyyny ja kirja, että pujotteleppa siitä poika. Ja kerää ne. 

Niin mitättömän pienillä teoilla pystyisi tekemään niin paljon yleisen viihtyvyyden eteen. Vai eikö itsestä ole mukava treenata ympäristössä, jossa kaikki on paikoillaan ja jossa on turvallista? Punttisali on sellainen paikka, että epäkunnossa oleva laite, vettä lattialla tai paino kulkureitillä voi tehdä aika julmetun pahaa  jälkeä. Ihan pienenpienellä korjausliikkeellä pystyttäisiin ehkäisemään paljon erilaisia haavereita ja kenekään ei tarvitsisi tuhlata treenistään varttia muiden vastuuttomien urpojen sotkujen korjailuun. 

Ihmisiä me kaikki ollaan ja aivan varmasti jokainen joskus sotkee huomaamattaan tai jättää painon väärään paikkaan. Mutta jumalauta sä et vahingossa huomaamatta kaada kannullista vettä lattialle tai levitä koko keskuksen välinetarjontaa keskelle lattiaa. Haluaisin niin nähdä, millaista näiden kuntosalien sotkuperseiden kotona on.


lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kerro kerro keskustelupalstasein

Mä oon lievästi ilmaistuna hämmentynyt nykyajan tavasta tukeutua keskustelupalstoihin elämän ongelmakohdissa. Demit ja Vauvapalstat ovat niitä, jotka kertovat milloin sun kannattaa erota, koska ottaa särkylääke ja mitä tehdä illalla ruuaksi. Noo, mitäpä sitä aikuinen ihminen tekisikään maalaisjärjellä tai edes lähdekritiikillä.

Kaikkein eniten jännittää ihmiset, jotka kyselevät mitä lääkkeitä saa ottaa samanaikaisesti sairauteen X tai milloin kannattaa mennä lääkäriin. Mä en ihan ekana kyselis joltain mammapalstalta, että onko ok vuotaa verta korvista ja kouristella keittiön lattialla. Tai että saanko ottaa seitsemää kolmiolääkettä kaljan kanssa. Tai onko okei, jos vauvalla on 42 asteen kuume. Mulla on pieni kutina, että nuo asiat voisi selvittää nopeammin ja turvallisemmin jostain inasen verran laadukkaammasta lähteestä. Esim. ensiavusta tai apteekista. Toki jos haluaa elää extreme-elämää ja mennä oikein viimosen päälle äärirajoille, niin ei muutaku kyseleen lääkeannostuksia nettitrolleilta.

Myös ihmissuhteet laitetaan usein uppo-outojen ihmisten ratkaistaviksi. Että ei osata edes päättää haluaako jonkun kanssa olla vai ei, vaan odotetaan jonkun randomin palstapirkon kertovan sun parisuhteen plussat ja miinukset. Herramuvereni... Mä ymmärrän vertaistuen ja plaaplaa, mutta se että ei tiedä itse kuinka ja koska jättää oma rakas peluripettäjägigolo, on aika pirun hämmentävää. "Mä jätän sut ny kato ku Äitylit käski, ittellänihän ei oikein oo mitään mielipidettä asiaan!!". Ok...

Oon mä joskus törmännyt keskusteluihin, jossa on oikeasti todella kriittinen juttu meneillään, mutta ei osata itse tarttua toimeen. Ongelmia raskaudessa, varkauksia, tapaturmia, onnettomuuksia... Enpäs tiijjä mitä tehdä, naputtelenpa tässä pikapikaa viestin palstalle liekkien parasta aikaa tuhotessa taloani ja sydärikin on justiinsa päällä. Että kaippa sieltä joku HotGirl96^^ sitten neuvoo mihin pitää soittaa ja koska. Kas näin!

Mä ymmärrän sen, että palstojen idea on vaihtaa ideoita ja nimenomaan keskustella, mutta sitä en voi käsittää, että joillakin ei ole mitään elämänhallintataitoja, vaan jotkut anonyymit nettipetterit aikatauluttaa sun päivän. Mitä tehdä ruuaks, millon mun pitää siivota, onko ok vaihtaa lakanat huomenna, saanko kuivata pyykkiä vaikka on Keijon nimipäivä ja onkohan mun lapsella nälkä? Moneltako mun pitää soittaa duuniin että oon mahataudissa, milloin pitäis kastella kukat ja kauanko munien pitää kiehua? Saanko mennä nuhassa kävelylle, onko mulla kyhmy tississä ja voiko joku kertoa odotanko tyttöä vai poikaa? Onko mun mies vihainen mulle, onko mun siskoni tunnevammainen ja miltä musta itsestäni nyt tuntuu, voisko joku määritellä? Miten mä leikkaan tukan, milloin mä leikkautan mun tukan ja kuka leikkaa mun tukan? Saanko ostaa tän paidan?  Mietippä veijo vatipää sitä.

Miksei sitten edes vaivauduta kunnon faktaan pohjautuville sivustoille selvittämään asioita, vaan heti mennään johonkin taaaperopalstalle odottamaan ohjeita? Ja eikö ihmiset osaa itseään kuulostella ja miettiä järjellä? Etkö sä ihan oikeasti tiedä, ootko sä kipeä vai et? Etkö sä oikeasti voi laittaa ruokaa, jollei joku vieras nimimerkki sitä sulle sanele? Etkö sä ihan tosissaan osaa soittaa ensiapuun ja kysyä? Etkö sä itse tiedä, onko sun kannattavaa jatkaa suhdetta, jossa sun mies pylsii myös sun siskoas? Mikä ihmisiä vaivaa!?


torstai 3. maaliskuuta 2016

Mikä on kun ei taidot riitä

Aina hoetaan, että harjoitus tekee mestarin ja kuka vaan voi oppia mitä vaan kunhan vähän reenailee. Taputetaan selkään kannustavasti ja lässytetään, että jos määkin opin asian X, ni kyllä sääki. Että kohta se tulee sulta ihan selkärangasta, ku vaan vähän harjoittelet. Minä voin kertoa, että täyttä höpöhöpöpaskaa koko harjoittelulässytys - ja jotta saisin pontta sanoilleni, laadin teille listan asioista joissa olen aivan kädetön. Huolimatta hyvinkin intensiivisestä treenistä.

Ihan ekana tulee mieleen korvapuustit. Ei pelasta suvussa liikkuvat himoleipojageenit, kun meikäläinen pistää vähän puusteja tulemaan. Taikina voi onnistua täydellisesti, mutta sitten kun niistä pitäis tehdä korvapuustin näköisiä... Ei auta reenit, opetusvideot tai yksityiskohtaiset ohjeet. Siis mä sanon ihan suoraan, että mun korvapuustini näyttävät aina auton alle jääneen eläimen ja erityisen runsaan vaginan risteytyksiltä.

Toinen mitä en osaa, on keskittyminen. Luennot, pitkäveteiset elokuvat, tylsät koulutukset, oppitunnit, saman epäkiinnostavan asian tekeminen kauan.... Ei pysy mun aivoni tietoa vastaanottavassa tilassa, ei. Joko mua alkaa yksinkertaisesti nukuttaa , tai päässä alkaa liikkua hallitsemattomia ajatuksia (hei mikä toi on, onpa rumat verhot, miks täällä on tällainen lattia, mitähän söis tänään, tralalallalalaa, onpas mun kengät likaiset, tinttantanttantallalei....) jalkojen heiluessa villisti. "Ootko sä vähän rauhaton?", "Voitko lopettaa ton jalkojen heiluttamisen?" ja "Pysy ees hetki paikallas..." ovat erittäin tutuksi tulleita kommentteja mun keskittymiskyvystäni. 

Vaatehuoneen siistinä pitäminen on mulle myös aikan käsittämätön ongelma. Mä yritän saatana sydän vereslihalla sykkien laittaa lumput oikeisiin paikkohin, mutta kolmen päivän jälkeen vaatehuoneen lattialla on kaulaan ylttävä rättikasa. Hyllyillä on muodon vuoksi joku yksinäinen sukka, ja muut komeassa keossa. Ovi ei mene kiinni kuin käyttämällä silmitöntä väkivaltaa ja jos jotain haluaa löytää, tarvitaan salapoliisin välineet ja navigaattori. Sieltä kopista rytkykasan alta voi löytää vaikka esihistoriallisia fossiileja ja entisiä poikaystäviä, kun tarpeeksi syvälle kaivaa. 

Käsityöt on mulle myös helvettiä. Olen hämmästyttänyt taidottomuudellani useita eri käsityönopettajia kouluvuosieni varrella ja tehnyt varmaan jonkin sortin ennätyksiä epäonnistumisissani. Joku sukan tekeminen tai jonkun vaatekappaleen kyhääminen on aivan absurdia toimintaa mulle. Osaan neuloa oikeaa ja nurjaa, vetää ompelukoneella kiemurtelevan sauman ja ommella napin. Siinä se. Ei ihan luonnistu multa virkatut päiväpeitot, villasukan kantapäät tai kesämekot.

Auton kanssa mä olen myös ihan käsi. Mä helvetin uuno en osaa edes tuulilasinpesunestettä laittaa, saatikka että osaisin tsekata öljyt tai vaihtaa polttimon. Vaikka mä kuinka seisoisin vieressä ja katsoisin, niin kolmen minuutin päästä mulla ei ole harmainta aavistusta mitä laitettiin ja minnekin. Mä varmaan tosipaikan tullen vaan avaisin konepellin ja kaataisin jotain sytytysnestettä sinne iloisesti hymyillen. Onneks mulla on ainakin toistaiseksi mahdollisuus ulkoistaa kaikki Kaarinaan liittyvät asiat, ettei itse tarvi alkaa jarruremonttia tekemään tai vaihtamaan tukivarsia. Mutta kamoon. Jos en osaa muuta kuin tankata ja säätää radiota, niin olisi varmaan suositeltavaa jättää autoilu siitä ymmärtäville.


Onko sulla joku asia, jonka haluaisit oppi, mutta ei vaan mene millään jakeluun? Onko juttu jota joudut päivittäin tekemään, silti asiassa yhtään kehittymättä? Jaa osaamattomuutesi kanssani, ollaan yhdessä tumpeloita.