HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kerro kerro keskustelupalstasein

Mä oon lievästi ilmaistuna hämmentynyt nykyajan tavasta tukeutua keskustelupalstoihin elämän ongelmakohdissa. Demit ja Vauvapalstat ovat niitä, jotka kertovat milloin sun kannattaa erota, koska ottaa särkylääke ja mitä tehdä illalla ruuaksi. Noo, mitäpä sitä aikuinen ihminen tekisikään maalaisjärjellä tai edes lähdekritiikillä.

Kaikkein eniten jännittää ihmiset, jotka kyselevät mitä lääkkeitä saa ottaa samanaikaisesti sairauteen X tai milloin kannattaa mennä lääkäriin. Mä en ihan ekana kyselis joltain mammapalstalta, että onko ok vuotaa verta korvista ja kouristella keittiön lattialla. Tai että saanko ottaa seitsemää kolmiolääkettä kaljan kanssa. Tai onko okei, jos vauvalla on 42 asteen kuume. Mulla on pieni kutina, että nuo asiat voisi selvittää nopeammin ja turvallisemmin jostain inasen verran laadukkaammasta lähteestä. Esim. ensiavusta tai apteekista. Toki jos haluaa elää extreme-elämää ja mennä oikein viimosen päälle äärirajoille, niin ei muutaku kyseleen lääkeannostuksia nettitrolleilta.

Myös ihmissuhteet laitetaan usein uppo-outojen ihmisten ratkaistaviksi. Että ei osata edes päättää haluaako jonkun kanssa olla vai ei, vaan odotetaan jonkun randomin palstapirkon kertovan sun parisuhteen plussat ja miinukset. Herramuvereni... Mä ymmärrän vertaistuen ja plaaplaa, mutta se että ei tiedä itse kuinka ja koska jättää oma rakas peluripettäjägigolo, on aika pirun hämmentävää. "Mä jätän sut ny kato ku Äitylit käski, ittellänihän ei oikein oo mitään mielipidettä asiaan!!". Ok...

Oon mä joskus törmännyt keskusteluihin, jossa on oikeasti todella kriittinen juttu meneillään, mutta ei osata itse tarttua toimeen. Ongelmia raskaudessa, varkauksia, tapaturmia, onnettomuuksia... Enpäs tiijjä mitä tehdä, naputtelenpa tässä pikapikaa viestin palstalle liekkien parasta aikaa tuhotessa taloani ja sydärikin on justiinsa päällä. Että kaippa sieltä joku HotGirl96^^ sitten neuvoo mihin pitää soittaa ja koska. Kas näin!

Mä ymmärrän sen, että palstojen idea on vaihtaa ideoita ja nimenomaan keskustella, mutta sitä en voi käsittää, että joillakin ei ole mitään elämänhallintataitoja, vaan jotkut anonyymit nettipetterit aikatauluttaa sun päivän. Mitä tehdä ruuaks, millon mun pitää siivota, onko ok vaihtaa lakanat huomenna, saanko kuivata pyykkiä vaikka on Keijon nimipäivä ja onkohan mun lapsella nälkä? Moneltako mun pitää soittaa duuniin että oon mahataudissa, milloin pitäis kastella kukat ja kauanko munien pitää kiehua? Saanko mennä nuhassa kävelylle, onko mulla kyhmy tississä ja voiko joku kertoa odotanko tyttöä vai poikaa? Onko mun mies vihainen mulle, onko mun siskoni tunnevammainen ja miltä musta itsestäni nyt tuntuu, voisko joku määritellä? Miten mä leikkaan tukan, milloin mä leikkautan mun tukan ja kuka leikkaa mun tukan? Saanko ostaa tän paidan?  Mietippä veijo vatipää sitä.

Miksei sitten edes vaivauduta kunnon faktaan pohjautuville sivustoille selvittämään asioita, vaan heti mennään johonkin taaaperopalstalle odottamaan ohjeita? Ja eikö ihmiset osaa itseään kuulostella ja miettiä järjellä? Etkö sä ihan oikeasti tiedä, ootko sä kipeä vai et? Etkö sä oikeasti voi laittaa ruokaa, jollei joku vieras nimimerkki sitä sulle sanele? Etkö sä ihan tosissaan osaa soittaa ensiapuun ja kysyä? Etkö sä itse tiedä, onko sun kannattavaa jatkaa suhdetta, jossa sun mies pylsii myös sun siskoas? Mikä ihmisiä vaivaa!?


4 kommenttia:

  1. Totta! Ja sekin, että kysyt neuvoa vaikka parisuhdekriisissä.. okei sua neuvotaan tavalla x, y ja z mutta mikään niistä ei kuitenkaan käy. "Huonoja ideoita, ei pysty.. mut auttakaa kuitenkin."

    VastaaPoista
  2. "Mun mies petti mua kymmenen eri ihmisen kans, valehteli sen ammatin, nimen ja varalisuuden, on ehdonalaisessa väkivaltarikoksien takia ja veti mua äsken turpaan, mitä mun pitäs tehä?! Ai erota vai, muttaku mä rakastan sitä!!! Se on ainakin 10 min päivässä ihana!! Juteltiin ja se lupas lopettaa sen pahat tavat, mä rakastan sitä<3 Ja älkää vittu tulko haukkumaan mun miestä ja mun elämää, te ette tiedä asiasta mitään nii olkaa hiljaa!!!1"
    t. lähen joka ikinen "pitäisikö jättää mieheni" -keskustelu

    Oikeesti...

    VastaaPoista
  3. Mä luulen että suuressa osassa tapauksia kyselijä on jo jollakin tasolla päättänyt mitä tehdä mutta kaipaa vain lisävahvistusta mielipiteelleen, varsinkin ihmissuhdeasioissa. En usko että kovinkaan moni tekee päätöksiä yksinomaan mammapalstojen neuvojen mukaan.

    Toisaalta, kyllähän sitä kavereiltakin kysellään mielipiteitä kaikenlaisiin asioihin. Sitten kun kaikilla ei niitä kavereita ole niin tullaan palstoille ihan vain jotta saadaan muiden ihmisten näkemyksiä asiaan. Oikeita ihmisiähän ne siellä palstoillakin ovat. "Mitä tekisin tänään ruoaksi" voi olla ihan hauska tapa vähän jutustella joidenkin kanssa ja samalla kerätä ideoita. Uskoisin että se on ihan se sosiaalinen aspekti, mikä noille mamma ym. palstoille vetää, ei se että ihminen olisi oikeasti niin avuton ettei saisi ruokaa tehdyksi ilman palstan neuvoa.

    Oon kans huomannut että kun jostakin asiasta netistä tietoa etsii, aika monesti vastaus löytyy jostakin vanhasta mammapalstojen keskusteluketjusta :)

    Oikeaa asiantuntemusta vaativat, esimerkiksi juuri tuollaiset lääkitykseen liittyvät, kysymykset ovat toki asia erikseen ja jo ihan turvallisuuden vuoksi en lähtisi keskustelupalstoilta niistä aiheista kyselemään.

    VastaaPoista
  4. Toi "mitä tänään ruoaksi" on kyllä oikeesti semmonen, mitä myönnän ite lukevani ja joskus jopa alottavani keskustelupalstoilla... Mikä helvetti siinä on, että kun sinne ravintolaan menee niin tietää tasan ja tarkkaan millasella simpukkapastalla sen kermasen lohikastikkeensa haluaa, tai mitäs mausteita niihin pintapaistettuihin bataattiranuihin sais laittaa quite-well-not-really-pihvin kylkeen. Mut sitten kun pitäs keksiä mitä ruoka rupeis laittamaan, mieleen pamahtaa rucola, raaka kananmuna ja se itävä peruna siellä vihanneslaatikossa. Oikeen tunnen kuinka se mun peukalo siirtyy keskelle kämmentä siinä vaiheessa, ja aivos naksahtaa pois päältä.

    Mutta noi suhdeasiat, niitä mäkään en ihan ymmärrä. Toki nyt jotkut keskustelut on ihan hauskoja ja niistä saa sitä vertaistukea esim. arkeistuvaan suhteeseen, mutta silti.
    Tai etenkin noi tosi räikeet pettämiskeskustelut ynnä muut - eikö ihmisillä ole enää omanarvontuntoa vai pitääkö sekin hyväksyttää jossain? En nyt sano että pettäminen aina johtaisi eroon tai että niin pitäisi edes olla, ei. Mutta jos se äijä pettää sua useemmin kun peuhaa just sun kanssa, lirkuttelee sun bestiksille ja ravaa baarissa kerran viikossa iskemässä opiskelijatyttöjä ja toisen kerran niitä vielä nuorempia; MIKÄ siinä on se valinnanvaikeus?

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!