HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Mukaluovat ja tekotaiteelliset

Mä kuulun tällaiseen kasvavaan ihmisryhmään, joka koostuu muka niin helvetin luovista ja tekotaiteellisista urpoista, jotka kuvittelevat järkkärin omistamisen olevan joku symboli taiteellisesta silmästä. Tai suht iisisti lähtevien riimiparien ja synttärikorttien askartelun kertovan jostain suuremmasta luovuudesta. Että nyt kun mä istun tässä sutien ja Ikean sormivärien ympäröimänä, mä olen taiteilijasielu isolla T:llä, jota kukaan muu ei vaan yksinkertaisesti ymmärrä.

No siinä mielessä mä olen tässä asiassa aika taitava, että olen saanut vahingossa uskoteltua muillekin ihmisille olevani jotenkin taiteelliseslta kantilta katsottuna etevä kaveri. Silti kylmä fakta on se, että vaikka mua kiinnostaa piirtäminen, maalaaminen, valokuvaaminen ja niin eespäinpois, ei se kyllä musta taitavaa sutiniekkaa tee. Jopa oma rakas mieheni elää tällaisessa harhakuvitelmassa oman muijansa taiteellisesta silmästä, vaikka yksinkertaisesti olen värimaailmoista ja kontrasteista päsmäröivä vittupää.

Ymmärtänette varmaan, että taiteesta tai ylipäätään jonkun järkevän teoksen luomisesta puhuminen jonkun alan ihmisen kanssa ei sovi tekotaiteilijoille. Onhan se ihan jumalattoman nöyryyttävää, kun baskeri täristen puhuu puutaheinää ja joku asiasta oikeasti jotain tietävä yllättäen valottaakin tosiasioita. Yritäppä siinä sitten korjailla suustasi päässeitä höpöhöpöjuttuja valotusajoista, varjostamisista, akryylimaalin plussista ja ylistyspuheita Instagrammin filttereistä. Se on se hetki kun tajuat kolmessa sekunnissa, että ainoa jota voit onnistuneesti luoda on lumi.

Vaikka jotkut ovat sitä mieltä ettei ole olemassa termiä "tekotaiteellisuus", niin mä olen taas aivan eri mieltä. Kun jumankekka muistelee niitä Irc-Galleriaan ladattuja seepianvärisiä kuvia, joissa katse on luotuna kauas kaukaisuuteen ja sivussa on Comic sansilla kirjoitetut Jonna Tervomaan biisin sanat, niin siinä on sitä itteensä ja paljon. Tai kun eksyi johonkin runosivustolle lukemaan "sydän verinen eteisessä odottaa ja mut sun katsees sieluus kadottaa"-lätinää, niin ei sitäkään kyllä voi taiteeksi sanoa. Luomisen tuskaa ehkä ja jotain luovuuden rippeitä, mutta siinä se.

Tähän mukaluovien tekotaiteellisten ryhmään kuuluu myös "sisustajat". Huom. ennen kuin joku vetää italianpadan nenäänsä, huomautan itse kuuluvani tähän alajaostoon  myös. "Sisustajat" on sitä sakkia, joka voi iskeä minkä vaan pihavarastosta löydetyn rälläkän laikan kuormalavoista tehdyn sohvapöydän päälle ja sanoa sen olevan maalaisriomanttinen lasinalunen. Sisustajat myös yleensä jakavat näistä asunnoistaan huomattavia määriä kuvia, joissa Kelohongat roikkuvat ikkunoissa ja Lack-hyllyillä lepää ihan itse kynsilakasta ja pyykkipojista tehdyt valokuvakehykset. Että #DIY vaan sullekin.


Joten liity sinäkin meidän tekotaiteellisten baskeripäiden seuraan ja jaa (joko sanallisesti tai kuvan kera) luovuuden huippusi. Plussaa tuo mauttomuus, mutta kyllähän sitä olisi mukava nähdä/kuulla myös onnistumisia...

6 kommenttia:

  1. Tuli elävästi mieleen kun luin mun vanhaa päiväkirjaa varhaisilta teinivuosilta äskettäin. Olin ihan punanen kun näin mitä kaikkea tekotaiteellista paskaa (sori) oon kirjottanut :D Oon vissiin kuvitellut olevani suunnilleen joku maailman sielukkain ja älykkäin nuori tai jotain. Maailmantuskat ja vihan valkohehkut on koettu ja elämän tarkotusta jahkattu sivukaupalla. Oon myös mm. harrastanut aktiivisesti runoutta. Kyllä teki mieli vetää pää täyteen kun luin mun "tuotantoa" läpi. Osa (n. 1%) oli oikeesti hyvää ja loput sit tasoltaan sellasta et hiljaseks pistää kun muistelee. Helkutti, oon ollut todella harhanen neljätoistavuotiaana :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin jäätävää :Dd mun pitäis tyhjentää yks varasto joka koostuu mun ajatelmista ja päiväkirjoista ja en vaan oikeesti pysty ku hävettää jo valmiiksi ne sielukkaan dramaattiset tuotokset.... Ja ne viä pitäis tuoda päivänvaloon ja käydä läpi, yeah right...

      Poista
  2. "Kun jumankekka muistelee niitä Irc-Galleriaan ladattuja seepianvärisiä kuvia, joissa katse on luotuna kauas kaukaisuuteen ja sivussa on Comic sansilla kirjoitetut Jonna Tervomaan biisin sanat, niin siinä on sitä itteensä ja paljon."

    Ei. Ei mää en kestä! :'D Mielestäni hautasin kyseiset kuvani IRC-galleriaprofiilini mukana, mutta jos sattuu niin, että ne tulee vastaan kun joskus jaksan selailla mun vanhoja kuvia, niin saatan ehkä kuolla häpeään.

    Ainoo asia, joka tässä kohtaa lohduttaa, on se, että ei oo ollut todellakaan ainut, joka on tehnyt tätä. Vois kysyä niin päin, että kuka ei tehnyt näin? :D

    VastaaPoista
  3. Aaa mikä flashback; rakeinen kuva 12-vuotiaana tekemästä ~sielukkaasta asetelmasta~ jostain huulipunasta, appelsiinista ja ässä-kortista pyykkikorin päällä?? Ja seepiaksi muokattu kaupanpäälliskameran omalla toiminnolla, tietenkin :--D
    mietinpähä vaan et WHY OH WHY!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!