HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Juhlan taikaa

Koska on menossa villein juhlakausi, ajattelin mehustella niitä kesäjuhlien herkullisimpia yksityiskohtia.

Tästä olen maininnut noin sata kertaa, mutta en voi jättää mainitsematta tälläkään kertaa: kahvipöytään kutsuminen. Istutaan hiljaa ku pakanat ripityksessä  ja odotetaan punaposkisen emännän pyytävän kahville. Kun viimein tulee kutsu "kahvi on kaadettu, tervetuloa pöytään", kukaan ei liikahda. Kaikki odottaa suvun vanhimman tekevän ratkaisevan liikkeen, mutta suvun vanhimmalle tulee tämä myös joka kerta suurena yllätyksenä, että hän saisi mennä ensin. Että menkää te parempijalkaiset nyt vaan ensin, mie ja Köpä-Ukki tullaan sitten viimotteena. Toisen kutsun jälkeen porukka alkaa ehkä valua pöytää kohti, nauttimaan kylmää kahvia.

Ja aina ne ihanat kysymykset, että kasvaakos siellä teikäläisen kohdussa mitään ja etkös enempää aio opiskella? Eikö vieläkään poikaystävää, ohhoh, noo kyllä sekin aika vielä tulee. Ai et kesätöitä saanut, voihan kurjuus, aktiivisimmathan ne aina nappaa juu. Millos sinun kihlajaisia vietetään ja mahtaako Kilju-mummi häitäsikään nähdä? Ai sinusta tradenomi tuli, mitäs ne sellaiset nomit ja omit tekeekään, mahtaako olla töitäkään? Kukas sinä oot, kenen tyttöjä, muistakkos mua, olit viikon vanha kun viimeksi nähtiin, hei etkös nyt Kaija-setää muista hei? NO JUU EN! Tavataan ensi kerralla sitten vähän paremmalla ajalla, vaikkapa sun muistotilaisuudessa kurppa. (Tästä rumasta lipsahtaneesta ajatuksesta annan itselleni läpsyt poskelle, hyi minä.)

Ja kun kaikki katselee kelloa, eikä kukaan kehtaa poistua. Että milläs tekosyyllä kadotaan paikalta, sanotaanko että vauvalla on  kurat housuissa vai että leguaani jäi ruokkimatta? Vaikka totuuden nimissä haluat nähdä Salkkarit, on keksittävä vähän parempi pakokeino. Ja kun yksi kehtaa lähteä helvetisti pahoitellen, alkaa muu sakki hävitä autoilleen parin minuutin sykleissä. Yhtä saatanan kehtaamista ja kehtaamattomuutta koko suomalainen juhlakulttuuri. Paitsi kun boolikulhon kansi aukeaa, niin kyllä sitten kehdataan. Ja niin pirusti kehdataankin.

Ensin niin hiljainen juhlaporukka alkaa vapautua kylätalon kulman takana taskumattien äärellä tai kaljakellarin kylmänkosteassa syleilyssä. Ensin ei uskallettu edes toista pippersnakkelia ottaa tsufeepöydästä, mutta parin tunnin päästä uskalletaankin harrastaa nyrkkeilyä ja karaokelaulantaa. Kaadutaan ulkotuleen ja heitetään juhlakalu pihalle. Morsian itkee, sulhanen laulaa, Jatta-Pappa saa sydärin ja lapset tuhoaa bändin solistin itsetunnon laukomalla totuuksia.


Mä toivoisinkin nyt kuulla sen kaikkein järkyttävimmän juhlamuistosi. Oli se sitten traaginen tai nolo, niin anna tulla, vaikka anonyymiyden turvin.

Itse olen kaatanut kirjahyllyn, että jos siitä lähdetään. Omilla synttäreilläni.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Liikunnan iloa(ko?)

Mä olen huomannut tässä parin vuoden aikana, miten liikuntaan suhtaudutaan yllättävän negatiivisella tavalla. Ei niinkään fitnessurheiluun tai kilpaurheiluun, vaan sunnuntaiurheiluun, jota toteuttaa kaltaiseni tavalliset pulliaiset. Liikunta meidän Matti Meikäläisten piireissä tuntuu olevan suorastaan saatanasta, Luciferin lemppariharrastus.

Oli sitten flunssa, allergia, norovirus, raivotauti tai vesikauhu, syy on liikunnassa. "No ei ihme ku liikut niin paljon!", "vähemmästäkin kuntosalilla käymisestä tulee kipeeks!", "kannattaisko vähän himmata tahtia?". Ymmärtäisin jos vetäisin vuorokaudesta 12 tuntia Zumbaa, rumbaa, salsaa, maratonia, maailman vahvin mies -kilpailuja ja aitajuoksua, mutta kun puhutaan normaalista suositellusta liikuntamäärästä. Tunti päivässä ei pitäisi vielä tappaa ketään, kun jäljelle jää kuitenkin 23 makoiluun. Jos jokainen jalkasilsa ja vesirokko johtuu aivan tavallisesta liikuntasuorituksesta, niin kannattaa sitten varmuuden vuoksi rajoittaa myös roskien viemistä ja rappusten kävelyäkin.

Liikuntaan vedetään mukaan toki myös ravinto. Pullaa pitää syödä tuplamäärä, koska puolen tunnin kävelylenkki on olevinaan niin helvetin rasittavaa. Ku eihän liikkuva ihminen liho! Kuihtuu vaan ja voi minä hetkenä tahansa kuolla kupsahtaa! Ja jos satut valitsemaan sen light-tuotteen tai terveydellisistä syistä välttelet leipää, niin alkaa marina "ei sun tarttis kattoo mitä suuhus laitat". Anteeksi nyt vaan, mutta mun mielestä kaikkien kannattais edes joskus vilkaista sitä lautasta, kokoon tai ikään katsomatta. Hirveen tiukassa elää se kuvitelma, että salikortti taskussa jotenkin estää läskin imeytymisen vatsan seudulle, samoin liikunta ilmeisesti karkoittaa myös E-koodeja ja muuta paskaa. 

Myös lääkärissä ei kannata mainita harrastavansa liikuntaa. "Sä vissiin liikut, mitä kaikkee harrastat?"-kysymykseen menin idioottina joskus luettelemaan kaikki lajit joista pidän ja satunnaisesti harrastan. Välittömästi olin saanut jonkun ikiliikkujaraakkileiman otsaani ja siitä lähtien kaikki vaivat ovat vain ja ainoastaan liikunnan syytä. Sitä ennen saamani asiallinen kohtelu muuttui syyttelyksi ja diagnoosit läimästään käteen lukemalla tietokoneelta tiedot. Vaikka mulla olisi aivan selkeä syy miksi paikkaa X kolottaa, niin jotenkin saadaan aina vedettyä siihen mukaan saatanan vaarallinen kuntosali, haitalliset kävelylenkit ja itse pahuus, spinningpyörän polkeminen. Vaikka tippuisin kalliolta karhunpesään raadeltavaksi, niin on se ihan varmasti sen crosstrainerin vika. 

Liikunnassa on myös se ikävä puoli, että keskimääräisesti liikkuvalta ihmiseltä odotetaan helvetisti. Miks sä et kyykkää enemmän, teetkö hei tarpeeks viikossa persettä, kai sä muistat reenata myös silmämunien takaosan lihaksistoa ja venyttää varpaanvälejä?! Eiks sun kannattais syödä vähä vähemmän sokeria ja panostaa puhtaaseen protskuun?? Vedäkkö leukoja, aijjaa mikset?? Ja syyksihän ei kelpaa omat mielihalut ja tai oma motivaatio, vaan sillon ku liikutaan niin sitten liikutaan jumankekka kehonrakentajien oppikirjan mukaan! Ai saatana kun menisit  sohvaperunalta kysymään, että kai sä muistat käydä edes kerran viikossa kusettamassa rakkis että itekki saisit vähän raitista ilmaa, niin helvetti olis irti. Sehän on törkeää ja julmaa ja eikö ihmiset saa elää miten haluaa ja kuka on oikea ihminen arvostelemaan! Kyllä saa tehdä mikä tuntuu mukavalta! Että annetaan kaikkien kukkien kukkia, paitsi meidän väliinputoajien, jotka tykkää vaan jumppailla omaksi ilokseen. 

Mä en käsitä miksi liikunnasta tuleva ilo täytyy yrittää myrkyttää. Mikä saa ihmiset arvostelemaan muiden valintoja tai kiinnostuksen kohteita? Kyse kuitenkaan ei ole asiasta, joka muille edes millään tavalla kuuluisi tai pitäisi kenenkään pyllykkää kutkuttaa. 

Onko joku huomannut saman, vai olenko mä vaan liian herkkis ja vinkuva ämmä?




keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Suomen kesän parhaat puolet

Suomen kesää morkataan usein ja mun mielestä ihan turhan takia. Suomen kesässä on paljon plussia, jotka ilmeisesti jäävät marinan jalkoihin. Nyt vähän asenneremonttia ihmiset!

Ensinnäkin on aivan ihanaa, kun talvivaatteita ei tarvitse lajitella ja viedä varastoon odottamaan kylmiä kelejä. Niitä kun ei tarvitse kauaa odotella. Räntähän on yksi virallinen kesän merkki pääskysten ja pilkkihaalarissa grillaavan naapurin lisäksi. Ja on täysin normaalia saada rakeita niskaan uimarannalla tai laittaa auto piuhan päähän kesäkuussa. Myös juhannus ilman toppatakkia on kuin olisi rantavahtina vuoristossa - aika saatanan absurdia. Pipo on myös ratkaiseva tekijä eloonjäännin kannalta suomalaisina kesäiltoina. Miksi ihmeessä siis erotella vaatteita? 

Tästä mieleeni tulikin, miksei talvitakkivalmistajat ole huomanneet tässä selkeää bisnesrakoa, ja alkaneet tuottamaan Suomen markkinoille kesäisempiä toppavaatteita? Laskettelutakki jossa on simpukan kuvia, pilkkihaalari piknik-kattaus-kuosilla, untuvatakki pitsisomisteilla...? Irrotettavia hihoja, säärille rusketusluukkuja, helmikoristeita, uimapukukangasta....? Nää vinkit on sitten ihan ilmaisia, mä autan mielelläni yrittäjiä. 

Ja se ihana asia, kun ei tarvitse miettiä millainen keli on pihajuhlissa ja kesähäissä - paska keli tietenkin. On aivan satavarma, että kun sä olet taitellut ne silkkipaperijoutsenet pihapöydälle ja kantanut kaikki pehmusteet terassille, vettä tulee kohta ja lujaa. Ei tarvitse morsmaikun miettiä kampausta tai Ulla-enon pohdiskella silmämeikkiään, koska loska lentää joka joka tapauksessa ja ehostus on vartissa pelkkä muisto vain. Että säästä vaan voimia ja hermoja, ja kata suosiolla sisälle. 

Eikä unohdeta sitä, kuinka karaistuja me ollaan. Ei se ole talvi joka sisua kasvattaa, vaan kesä. Kun huhtikuun aurinkoisissa nollakeleissä alkaa näkyä ensimmäisiä minishortseja ja t-paitoja, mä olen tästä kansasta ylpeä. Me pärjätään missä vaan, oli se sitten vuoristo tai vaikka jäätikkö. Hankien läpi puskemme kietaisumekoillamme ja uimme kesät kolmeasteisessa järvivedessä. Istumme tuulisella terassilla seitsemän tuntia shortseissa ja juomme lonkeroa jäillä. Ajamme avoautoilla ensimmäisen (ja viimeisen) auringonsäteen pilkahtaessa kesäiseltä taivaalta, mittarin hipoessa kymmentä astetta. Me olemme terästä!