HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Juhlan taikaa

Koska on menossa villein juhlakausi, ajattelin mehustella niitä kesäjuhlien herkullisimpia yksityiskohtia.

Tästä olen maininnut noin sata kertaa, mutta en voi jättää mainitsematta tälläkään kertaa: kahvipöytään kutsuminen. Istutaan hiljaa ku pakanat ripityksessä  ja odotetaan punaposkisen emännän pyytävän kahville. Kun viimein tulee kutsu "kahvi on kaadettu, tervetuloa pöytään", kukaan ei liikahda. Kaikki odottaa suvun vanhimman tekevän ratkaisevan liikkeen, mutta suvun vanhimmalle tulee tämä myös joka kerta suurena yllätyksenä, että hän saisi mennä ensin. Että menkää te parempijalkaiset nyt vaan ensin, mie ja Köpä-Ukki tullaan sitten viimotteena. Toisen kutsun jälkeen porukka alkaa ehkä valua pöytää kohti, nauttimaan kylmää kahvia.

Ja aina ne ihanat kysymykset, että kasvaakos siellä teikäläisen kohdussa mitään ja etkös enempää aio opiskella? Eikö vieläkään poikaystävää, ohhoh, noo kyllä sekin aika vielä tulee. Ai et kesätöitä saanut, voihan kurjuus, aktiivisimmathan ne aina nappaa juu. Millos sinun kihlajaisia vietetään ja mahtaako Kilju-mummi häitäsikään nähdä? Ai sinusta tradenomi tuli, mitäs ne sellaiset nomit ja omit tekeekään, mahtaako olla töitäkään? Kukas sinä oot, kenen tyttöjä, muistakkos mua, olit viikon vanha kun viimeksi nähtiin, hei etkös nyt Kaija-setää muista hei? NO JUU EN! Tavataan ensi kerralla sitten vähän paremmalla ajalla, vaikkapa sun muistotilaisuudessa kurppa. (Tästä rumasta lipsahtaneesta ajatuksesta annan itselleni läpsyt poskelle, hyi minä.)

Ja kun kaikki katselee kelloa, eikä kukaan kehtaa poistua. Että milläs tekosyyllä kadotaan paikalta, sanotaanko että vauvalla on  kurat housuissa vai että leguaani jäi ruokkimatta? Vaikka totuuden nimissä haluat nähdä Salkkarit, on keksittävä vähän parempi pakokeino. Ja kun yksi kehtaa lähteä helvetisti pahoitellen, alkaa muu sakki hävitä autoilleen parin minuutin sykleissä. Yhtä saatanan kehtaamista ja kehtaamattomuutta koko suomalainen juhlakulttuuri. Paitsi kun boolikulhon kansi aukeaa, niin kyllä sitten kehdataan. Ja niin pirusti kehdataankin.

Ensin niin hiljainen juhlaporukka alkaa vapautua kylätalon kulman takana taskumattien äärellä tai kaljakellarin kylmänkosteassa syleilyssä. Ensin ei uskallettu edes toista pippersnakkelia ottaa tsufeepöydästä, mutta parin tunnin päästä uskalletaankin harrastaa nyrkkeilyä ja karaokelaulantaa. Kaadutaan ulkotuleen ja heitetään juhlakalu pihalle. Morsian itkee, sulhanen laulaa, Jatta-Pappa saa sydärin ja lapset tuhoaa bändin solistin itsetunnon laukomalla totuuksia.


Mä toivoisinkin nyt kuulla sen kaikkein järkyttävimmän juhlamuistosi. Oli se sitten traaginen tai nolo, niin anna tulla, vaikka anonyymiyden turvin.

Itse olen kaatanut kirjahyllyn, että jos siitä lähdetään. Omilla synttäreilläni.

7 kommenttia:

  1. No ei helvetti. Luin sun blogia joskus vuosia sitten ja nyt vuosien jälkeen tulit sattumalta vastaan googlessa. Avasin jonkun sun vanhan postauksen (tyyliin v. 2011) ja olin ihan varma että oot lopettanut bloggauksen tähän päivään mennessä.

    No et ollu. Paras päivä koko viikolla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua ihana kuulla!! Tervetuloa takaisin...? ;) <3

      Poista
    2. Tulipa ällö kommentti :D mut tiät mitä tarkotan :D

      Poista
  2. Kilju-mummi ja Jatta-pappa <3 Tää on ehkä tähänastisista suomalaisten juhlakäyttäytymiskulttuureita pohtivista postauksista jne. kaikista paras! :D Oon näistä nähny vlogeja Youtubessa ja mielestäni lukenut muualtakin, mut tälle tyrskähtelin ääneen :'D

    VastaaPoista
  3. Mä sain joskus 7-vuotiaana päähäni päästää isopapan 80-vuotissynttäreillä suustani jonkun näsäviisaan "nää on iskä papan synttärit, älä näytä noin kärttyseltä vaikka et oliskaan halunnut tulla" -möläyksen keskellä isän sukua joka jonotti noutopöytään. Olin muistaakseni vihanen koska en saanut ottaa toista kakkupalaa tai jotain ja koska olin paha lapsi halusin kostaa. Isopappa kuuli ja veti hirveet kilarit ja faija joutu kiskoo meidän porukat hiiteen sieltä. Ei käyty pahemmin isän puolen sukujuhlissa sen jälkeen. Pappa suostu puhuu isälle seuraavan kerran kuolinvuoteellaan seitsemän vuotta myöhemmin. Tuhosin siis isäni & isoisoisäni välit sukujuhlissa. Mikä hieno muisto.

    VastaaPoista
  4. Tää oli niin hauska kirjoitus, että nauroin ääneen:-D Just näin se homma menee!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!