HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 12. elokuuta 2016

Jumalainen netti

Nykypäivänä on hienoa, kun ei  tarvitse ottaa vastuuta elostaan ja olostaan, kun syy on aina jonkun mutkan kautta netti, some tai televisiotarjonta. Toisaalta netti myös hoitaa monet asiat puolestasi, ja voit heittää pitkät morot monille arkielämän pakkopullalta tuntuville velvotteille. Media kasvattaa kakarasi, on syy pahaan oloosi ja ohjaa elämääsi. Ah, mikä vastuu vapaudesta, velvollisuuden kuristavasta kourasta ja päätöksenteosta! 

Ennen muinoin ihmiset harmittelivat perseelleen mennyttä kaurasatoa ja liian laihoja porsaita, ja pohtivat miksi Ukko Ylijumala, Ahti, Tapio ja kumppanit olivat kääntäneet selkänsä ihmispoloille. Nykyään meininki on sama, tosin jumalien asemasta syytetään nettiä ja mediaa, kun ihmetellään omaa vyötäröllä hyllyvää läskimakkaraa, vittuilevaa mukulaa ja sään takia pilalle mennyttä piknikiä. Koska mammapalstan pilttidieetti kusi, ekaluokkalainen oppi Demin sivuilta v-sanan ja Ilmantieteenlaitoksen sadetutkakin valehteli. Että ei oo helppoa nykyihmisilläkään.

Omasta kropasta ollaan epävarmoja kun Instassa tulee vastaan leikeltyjä ja botoxissa pyöriteltyjä mannekiineja, fitnessihmisiä ja meikkitutoriaaleja. Että jos iskee masis päälle,  niin ei muuta kuin suu vaahdossa sylki roiskuen meuhkaamaan nettimaailman vaaroista itsetunnolle. Ja jos lapsikatraan suusta alkaa tulla uusia sanoja, esim. narkkarihuora, tyhmä lehmä tai runkkari, on täysin aiheellista tilittää Whatsappin pilanneen nykynuorison. Ja kun sokeasti luottamasi flunssavinkki ÄiTyLeistä paljastuu trolliksi kun kuumeinen lapsesi kouristelee kahta kauheammin, on ilmiselvää haukkua koko Facebook, koska omalle maalaisjärjellä ei ollut sijaa.

Toki nykyaika myös mahdollistaa myös hyvät teot ja sädekehän kiillotuksen poistumatta kotoa. Miksi luovuttaa verta, kun voi jakaa Facebookissa SPR:n tiedoituslehtisen? Miksi opettaa lapsilleen tapoja, kun voi tykätä "luova lapsi tykkää rikkoa rajoja"-tyylisistä artikkeleista? Miksi vaalia livenä (livellä en tarkoita mitään videopuhelua tai web-kameraa, ihan vinkkinä) perhesuhteitaan, kun voi lisätä hashtageja kuviinsa tyyliin "perfectfamily", "täydellinenelämä" ja "kiitollinensiunattuonnellinen"? Miksi auttaa konkreettisesti ketään, kun voi muutamassa sekunnissa jakaa puolitutun kuopiolaisen mammapalstalaisen "missä on meidän Maikku-kissa???"-päivityksen? 

Pahinta on, että liian moni suustani putkahtava lause alkaa sanoilla "mä luin netistä". Ei, että "havaitsin eilen ympäristöä tarkkailemalla", "pitkän pohdinnan jälkeen" tai "oma kokemukseni aiheesta on".  Ei sitten saatana millään. Vaan Vauva.fi-paskaa, Minfo-sekoilua ja Iltalehden klikkiotsikoita. Joskus myös lipsautan "mut se yks tyyppi siellä palstalla sano niin", "mutta ku ylilaudalla" tai "joo mä oon nähny ton meemin jo". Järkyttävää, miten vähän omaa kapasiteettia tulee käytettyä (ja mihin sitä vähääkin käyttää) ja kuinka paljon odotuksia meillä on esimerkiksi tekniikan suhteen. Yks päivä harmittelin miten vaivalloista tekstiviestin kirjoittaminen muka on. Huhhuh.