HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 19. syyskuuta 2016

kirppuja torilta

Mä olen tässä kuluvan vuoden aikana pariin otteeseen kaupannut rompettani kirpparilla ja muiden pöytiä tutkaillessani on mieleeni hiipinyt kysymys "mitähän vittua".

Ensinnäkin esillepano on monessa pöydässä vähintääkin mielenkiintoinen, ehkäpä voisin käyttää myös sanaa absurdi. Sitä sun tätä romua ja roinaa on pidottu päällekäin niin paljon kuin puoli metriä kertaa metri - kokoiseen pöytään nyt vaan voi mahtua. Ja jos ei meinaa mahtua niin sitten jumankekka survotaan mahtumaan! On yksinäistä lusikkaa, pyöränkelloa, baarista varastettua tuoppia, nukkaantunutta vauvan bodya ja puolikasta kumisaapasta. Koiransyömät legot (kiitos ÄiTyLit, tämä episodi pelmahti mieleeni), kirppuja kuhiseva huivi ja Keijolle nimikoidut puhkimarssitut Reinot, kaikki sievässä kaaoksessa. Kaikki saatana samaan kasaan vaan, kyllä varmaan joku penkoo ja löytää ihan aarteita sieltä metrin syvyydestä. Ja samalla kun sitä epämääräistä roinapesää penkoo, voi saada täitä, löytää Atlantiksen ja hukata kätensä.

Entäpä se tavaran laatu? Joopa joo. Avattu meikkituote, puolikas tamponirasia, shampoon tilkka, reikäinen huppari tai nivusista kellertyneet kesähousut eivät yksinkertaisesti kuulu hyvään kirpputoripöytään eikä varsinkaan mun ostoskoriini. Ne kuuluu kaatopaikalle. Hei hyi perse, kuka ihan oikeasti haluaa lutata jonkun vieraan Irma-Ottiilian puoliksi syödyllä ja viisitoista vuotta vanhalla huulipunalla naamaansa? Mä ennemmin nuolen bussinpenkkejä, kuin laitan jonkun herpespunaa huuliini tai  puen jonkun eritekalsarit jalkaani.

Hinnoittelussa moni myös tarvitsisi vähän apua. Vaikka sillä kipolla, puserolla tai kenkäparilla olisi sulle  jumalattomasti tunnearvoa (miksi myyt jos on!?), niin ikävä kyllä tunnearvoa ei voi muuttaa suoraan rahaksi. Trikoopaita on trikoopaita, pöytäliina on pöytäliina ja kulahtaneet sandaalit on kulahtaneet sandaalit. Vaikka se olisi sulle tärkeä tai vaikka niskalapussa lukisi mikä tahansa Lyii Vytoon, niin kainaloista reikäinen toppi ei maksa kahtakymppiä. Ja kakaroiden puhkikulutetut haalarit eivät maksa viisikymppiä vaikka olisit ite maksanut satasen tai vaikka olisi merkiltään mikä tahansa Miukumouku-Tillintallin-Tirlittan-Design.

Ite iskin käyttämättömät reenivaatteet, Guessin topit ja muut rytkyt ihan vaan parilla eurolla menemään, koska pointti on päästä niistä eroon. Musta on koomista ajatella, että joku haluaisi maksaa kirpputorilla topista yli viisi euroa, koska se on jumalauta pelkkä toppi! Saat Seppälän alekopasta upouutta samaan hintaan, niin miksi ihmeessä joku laittaisi tuppotolkulla fyffee johonkin mukamerkkipaitaan? Kymppi on ehdoton kipuraja mulla, mutta silloin puhutaan jo jostain bränikästä teknistä kangasta olevasta huipputreenipaidasta tai vaikka laadukkaasta kauluspaidasta, jossa roikkuu vielä hintalappu. Ei henkkamaukan puhkinussitusta yöasusetistä.


Nyt niitä parhaita kirppislöytöjä kertomaan! Onko vastaan tullut legendaarisia käytettyjä Geishakuulia ja ylihinnoiteltuja Piltti-purkkeja? Pikkukalsareita, wannabeantiikkia ja mukaretroa?

7 kommenttia:

  1. Hinnoittelu naurattaa! "0.10snt" eikö voi antaa ilmaseks tai heittää roskiin? "5.50e" eikö voi pyöristää jompaan kumpaan suuntaan? -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tätäkin vähemmän en ymmärrä, kun jotkut myy FB-kirpuilla tavaraa 5 tai 10 sentillä. Huvittaa ajatuskin että joku tulee sun kotiovelle asti ostaa jotain lumppua ja ojentaa siitä 5 sentin kolikon :D

      Poista
  2. Mä oon kierrellyt viime aikoina ahkerasti kirpputoreja ja vastaan on tullut mm.

    - paskakaupalla tyhjiä Dronningholmin hillopurkkeja à 3 euroa
    - Oriflamen puuterikuulia ja deodorantteja viime vuosituhannen vaihteesta
    - ne geishakuulat (tuli tässä yhtenä päivänä just vastaan, möllöttivät hyllyssä paraatipaikalla)
    - käytettyjä reikäisiä 20 denierin sukkahousuja 1,50 pari
    - kauluspaitoja joissa kaikissa auringonkeltaset kainalot (hyi helvata)
    - itse leikeltyä paperihilettä "askarteluun" 50 snt pussi
    - vaahtokarkeista pujoteltu ovikranssi
    - pesemätön kakkuvuoka

    En ymmärrä miten jollain ihmisill riittää pokka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä vittua :D toi vaahtokarkkikranssi olis aika mielenkiintoinen.

      Poista
  3. Ei se pahin löytyö tietenkään, mutta yhtä vähän riittää ymmärrys "vintagelle". Se, että laittaa 80-lukulaisen, vyötärölinjattoman, kaapinmallisen harmaan ja puolittain rusehtavanhomeisen ruman kotimekon myyntiin hintaan 30 euroa nimikkeellä VINTAGE, niin ei mahdu mun ymmärrykseen. Eikä ole edes mitään Marimekkoa. Enkä maksaisi risaisesta marimekostakaan tollaista summaa. Wtf.

    VastaaPoista
  4. Lisäksi yksi minua aina ihmetyttänyt aihe on kirpparipöydän hinta suhteessa kirpparitavaran hintaan.

    Jos pöytä on täynnä niitä euron tuotteita, ei niitä saa viikossa edes tarpeeksi kaupaksi pöydän maksua varten (voitosta puhumattakaan).

    Olisi esim. helpompi viedä tavarat ilmaiseksi kierrätyskeskukseen, jossa joku ystävällinen laatusilmällä varustettu henkilö noukkisi joukosta huonot tavarat pois, eivätkä hyvät menisi hukkaan.

    VastaaPoista
  5. Aaaah, taas olisi teksti voinut olla omasta näppiksestäni. Terminologia on todella monilla TÄYSIN hakusessa, juurikin "vintage" ja "retro"-termejä tungetaan aivan käsittämättömiin tuotteisiin ilman, että myytävällä romulla on mitään tekemistä kummankaan termin kanssa. Paras mihin olen törmännyt oli muovinen valaisin, jossa hintalapussa teksti "retro vintage valaisin". Olisi tehnyt mieli juosta hakemaan tarralappu ja kirjoittaa siihen informaatio; "Mikäli olisit yhtään vaivautunut perehtymään asiaan niin tietäisit, että nämä kaksi termiä sulkevat toisensa pois, eivätkä siten pysty yhdistymään yhdessä tuotteessa". Sitäpaitsi Ikeasta 2000-luvun puolella ostettu muovivalaisin ei ole edes etäisesti lähellä kumpaakaan termiä, ei vaikka miten päin asian yrität vääntää.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!