HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Lapset ravintolaan - vai ei?

Käytiinpä tuossa viikonloppuna tuon karvaisemman puolikkaan kanssa ravintolassa syömässä - ei missään fiinissä, muttei missään räkälässäkään. Pantiin heti ravintolaan astuessa merkille pari about alle neljävuotiasta pikkunappulaa, joilla oli vauhti päällä. Siinä minikaksikko pyöri kuumia ruokalautasia kantavien tarjoilijoiden jaloissa, vähän keittiön ja tiskin puolellakin tuli piipahdettua, ja äänenavauksia oli myös mainiota tehdä ruokailevien ihmisten keskellä. Juoksuaskelia ja päätöntä sinkoilua. Välillä tungettiin kädet kukkaruukkuun. Erikoisinta tässä oli se, että täyden ravintolan väestä ei kukaan vaikuttanut olevan muksujen huoltaja, ainakaan kukaan ei ohjannut pirpanoita olemaan rauhallisemmin, asettumaan leikkinurkkaan, saatikka tulemaan ruokapöytään syömään. Välillä kuului laiska "joojoo, hieno on"-kommentti, kun skidit esittelivät äitiliinille jotakin. Varmaan kärrynpyöriä.

Mulla ei ole lapsia vastaan mitään. Päinvastoin, vuosien kuluessa musta on tullut enemmän ja enemmän nuoremman väestön fani. Mutta ääliövanhempia vastaan mulla on paljonkin. Eikö yhtään vanhemmilla liikahda päänupissa, että tuollainen päätön sinkoilu voi koitua kohtaloksi, kun on kersoilla kohta kuuma valurautapannu päässä tai satakiloinen tarjoilija niskassa? Kyllä sitten itketään että kuka korvaa, kun Lauri-Anneli sai palovamman kaataessaan täyttä ruokasatsia kantavan tarjoilijan. Että minun lapseni ei nyt ollut tervetullut ravintolaan syömään, voivoi, kyllä on törkeää. 

Mä en ainakaan uskaltaisi antaa pienten vekaroiden vetää ravintolaa eestaas tietämättä missä ne nappulat painaa rundia. Ravintola on sen verran riskialtis paikka keekoilulle, että itsekään en uskaltaisi ravintolassa lähteä kokeilemaan sokkojuoksua tai lattioilla matelua. Ja hei, se on ravintola, ei mikään HopLop.

Niin, onko juolahtanut vanhemmille mieleen, että ihmiset maksavat siitä, että saavat viettää mukavan illan ravintolassa, ilman että jonkun skidit huutavat ja kiipeilevät pöydän vieressä? Tai kaivavat kukkaruukusta multaa, kun pitkästyttää? Onko niin vaikeaa edes yrittää ohjata lapsia? Yhtäkään kertaa ei isä, äiti, kummi, mummi tai nanny pyytänyt lapsia rauhoittumaan, tulemaan syömään tai menemään leikkinurkkaan piirtelemään. Ei yhden yhtä kertaa. Lapsiraukat tylsistyneinä ja varmaan yliväsyneinä heittivät juoksulenkkiä, kun ei äiskää tms. oikein sillä hetkellä huvittanut tuo kurinpito tai vastuu. 

Ihmisiä on moneen junaan - yksi ei halua ravintolaan yhtäkään lasta kiljumaan, toiselle on ihan sama jos vaan tolkku pysyy ja kolmas on sitä mieltä, että kyllä maailmaan ääntä ja äksöniä mahtuu. Itse kuulun toiseen kastiin - mun puolesta lapsiaan voi joka sorkka kuljettaa missä mitenkin haluaa, jos vaan siinä on joku järki. Toki on ymmärrettävää jos pikkuvauva itkee bussissa vatsavaivaansa tai lapsijoukolta vähän lähtee lapasesta Särkänniemessä sokerihumalan astuessa kuvioihin. Tai jos esimerkiksi ADHD tms. aiheuttaa asteen verran hurjempaa menoa. Mutta jos lähtökohta jo on se, että sitä pershedelmää ei edes viitsi edes ohjata, kieltää, komentaa tai muutenkaan huomioida kierroksien lisääntyessä, niin morjes. Että vaarat ja riskit ei paljoa kiinnosta, antaa muksujen painaa. 

Ja ei, mun ruokailukokemukseni ei mennyt pilalle pienestä vauhtishow'sta. Mutta en mä tuota voi ymmärtääkään. Ehkä jonkun mielestä olen tyhmä lapseton äiti-ihmisiä ymmärtämätön, mutta joku roti pitää olla. 

Mikä on sun kanta - miten lasten tulisi ravintolassa olla ja elää? Ja onko ok, jos joku ravintola kieltäytyy ottamasta asiakkaakseen lapsia?