HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Ei oo aikaa

Nykyaika on kiireistä. Hektinen elämänmeno vaatii tavalliselta tallaajaltakin loistavaa kykyä organisoida kalenteri ja vatsalta vahvuutta nauttia pannutolkulla vahvaa kahvia. Ei ole aikaa nähdä ystäviä, pitää kontaktia, harrastaa, liikkua, syödä hyvin. On niin helvetin kova kiire, ettei ole aikaa pitää huolta terveydestään, voimavaroistaan, psyykeestään. On vaan niin kamala hoppu ja henkisesti loppu, nykypäivä kun on tällainen oravanpyörä. Mutta kyllä on aikaa kaikenmaailman turhaan paskaan.

Esimerkiksi on aikaa roikkua paikkakunnan Facebook-sivustolla vittuilemassa naapureille, tai mankua jossain Mutsit vastaan äitylit naistenhuoneella (SENSUROIMATON KOO 18!)-höpöhöpö-foorumeilla Tinder-deittinsä pienestä pilistä. On aikaa riidellä netissä uppo-outojen ihmisten kanssa tuntitolkulla siitä, saako talvella nilkat näkyä tennareiden varresta vaiko eikö. On aikaa kytätä vauvapalstalla, kuinka kouvolalaisen keski-ikäisen vakuutusvirkailijan aviokriisi etenee. Kyllä on aikaa!

On myös tolkuttomasti aikaa kytätä myös ihan oikeassa elämässä. Kuinka joku komentaa kakaroitaan, kuinka joku kusettaa koiransa kuusenjuurelle, kuinka joku parkkeeraa autonsa, kuinka joku ostaa kaljaa keskellä viikkoa ja kuinka joku ajaa myöhään autolla sivutiellä. On aikaa kirjoittaa lehtien palstoille, mankua kahviloissa, vinkua ja vikistä, juoruta ja kauhistella. On aikaa virkata kukkia hattuunsa, imaista kuution verran  soraa lihalompsaansa ja pahoittaa mielensä

On aikaa maata sohvalla ja selailla Facebookia draamannälässä. On aikaa katsoa Salkkareiden uusintoja ja voivotella, kun ei muutakaan tule. Eikä kukaan soitakaan. Kukaan ei ole päivittänyt varttiin statustaankaan. Huokaus. On aikaa raapia persettään ja huokailla. On aikaa paheksua, kytätä, vittuilla, lietsoa mielipahaa - ja voivotella. Että olispa huominen päivä parempi sitten. Voi kun voittais lotossa, niin sitten olis sitä aikaa ja kaikkea mukavaa. Että kun nyt jotain taianomaista tapahtuisi, että siunaantuisi lisätunteja elämään, niin saisi katsoa sitä Netflixiä vähän enemmän ja tapella netissä. Sitten olis niin mukavaa.

Mä en ole mikään "elämä on tässä ja nyt, tartu hetkeen!!!!"-sykkijä, mutta kyllä mä ihmettelen, kuinka velttoa porukkaa tähän maahan mahtuu. Minä itse mukaan lukien. Minä jaksan kauhistella tuntitolkulla somedraamaa ja selata Iltalehden paskauutisia. Istua ruokapöydän ääressä pää käsiin nojaten ja miettiä, että josko huomenna sitten olis sitä aikaa paremmin.Että jos vaikka sais jotain aikaiseksi. Oikein kauhistuttaa, kuinka ihmisestä tuleekin näin passiivinen voivottelija, sen sijaan että tarttuisi reippaasti ja vikisemättä toimeen. Nyt täytyy tehdä ryhtiliike!

Ei muutaku kaikki hereille talvihorroksesta ja kevättä kohti!

2 kommenttia:

  1. Törmäsin tänne blogiin ihan vahingossa, ja sain ihan hervottoman naurukohtauksen tästä postauksesta! :D Aivan MAHTAVAA että KERRANKIN joku (muukin kuin minä) lataa faktat yhtä suoraan! Ja lisäksi hyvällä kieliopilla, tämä on nykypäivänä TODELLA harvinaista herkkua! Haters gonna hate but I just don't give a fuck. Jään ehdottomasti lukijaksi, nyt rupean lukemaan postauksia vanhimmasta uusimpaan. Respect, Jenni! :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!