HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Kiitos hei - vai ei?

Nyt alan kunnostautua taas blogin pidon suhteen, viime kuukausien (vuosien?) puute inspiraatiosta on alkanut pikkuhiljaa syksyn aikana vaihtua "hei tästä täytyy kirjoittaa blogiin!"-intoon ja sormet syyhyää päästä tanssahtelemaan näppäimistölle. Joten te harvat jotka vielä killutte langoilla, varovaisesti uskoen paluuseeni blogin ääreen - kiitos. Mukava "palata" takaisin kirjoittelun ääreen. En tokikaan kuvittele olevani blogitaivaan tähti, jonka kuulumisia ihmiset ovat kuumeisesti odottaneet pitkän tovin, mutta kuitenkin toivon joillekin vielä iloa tuottavani teksteilläni. Nyt pidemmittä läpätyksittä eteenpäin, päivän aiheeseen. 

Ylen Facebook-sivuilla on parasta aikaa käynnissä keskustelu aiheesta "tarvitseeko jalankulkijan kiittää autoilijaa, joka hänet päästää tien yli". Siis mitä helvettiä? Jotenkin absurdia, että nyt oikein porukalla pohditaan milloin on tarpeellista kiittää ja olla ystävällinen. Että saataisiin vaan minimiin turhanpäiväiset kohteliaisuudet. Ettei vaan nyt kuluisi kenenkään kallisarvoista aikaa ylimääräisiin hymyihin ja vilkutuksiin. 

Ymmärrän sen pointin, että autoilijan kuuluu päästää jalankulkija ja plaaplaa ja lässynlää. Mutta mitä sitten? Se ei kai vie pois mahdollisuutta olla mukava ihminen? Täytyykö asiasta olla mustaa valkoisella, että voidaan toimia tietyllä tavalla, esimerkiksi juurikin kohteliaasti? Jos totta puhutaan, päivä päivältä tulen varmemmaksi siitä, että ihmisistä tulee koko ajan kylmempiä, vittumaisempia, nihkeämpiä, tunteettomampia ja epäkohteliaampia. Että näin hienosti kehitys vie eteenpäin. Osataan saatana jo 3-vuotiaana koodata naapurin modeemi, muttei osata 50-vuotiaina kiittää ja tervehtiä. Ei osata tehdä sitä päätöstä, että missä tilanteessa olisi suotavaa olla oma-aloitteisen kohtelias. "LAISSA EI SANOTA ETTÄ PITÄÄ SANOA MOI NIIN EN SANO!!!"

Mä en ole vielä ainakaan kokenut suuria tappioita rahassa tai ajassa, kun olen jollekin pitänyt ovea auki, hymyillyt tai toivottanut hyvät päivänjatkot. En mieti iltaisin sängyssä unettomuuteen asti aivonystyröitä vereslihalle, että ei perkele, olikohan se "kiitos hei"-huikkaus nyt liikaa, ja olisikohan kannattanut sittenkin olla morjestamatta sille kuljettajalle, joka suojatien eteen pysähtyi. Että olikos nyt aivan tarpeellista pitää sitä ovea auki äidille, jolla oli kaksosrattaat ja kauppakassit. Kun olis voinut vaan vaikka huokailla kuuluvasti ja rynniä ohi veemäinen ilme naamalla.

Onko jotenkin hankalaa olla kohtelias, neutraali ja miellyttävä, ihan sillai oma-aloitteisesti? 

Nyt toivoisinkin, että iskisitte kommenttikenttään ne pöyristyttävimmät epäkohteliaisuuden muodot, joihin olette törmänneet. Itselle tulee mieleen usein toistuva tilanne, kun olen menossa samasta ovesta paikkaan X vaikkapa kahden  muun kanssa, ja edellä menevä iskee oven perässään huolellisesti kiinni. Sillai, että tehän ette jumankekka samalla avauksella pääse! Että joopajoo.

2 kommenttia:

  1. Täällä ikifani joka odottanut kuulumisia o/ tervetuloa takaisin<3

    Mua loukkaa syvästi ja verisesti se kun mun edellä on kassaihmisen tuttava, jonka kanssa kassaihminen pälättää myös mun ostoksia piippaillessaan, eikä voi etes tervehtiä mua. Hyvä jos hinnan huikkaa terkkujenvaihdon välistä. Onneksi nykyään on itsepalvelukassat saatana.

    VastaaPoista
  2. Täällä kanssa yksi joka on odottanut paljon että palaat tänne kertomaan kuulumisia! :) Tuo oven avaus menee samaan kastiin kuin että jos joku huomaa että oon tulossa samaan hissiin ja äkkkiä pitää painaa ovi kiinni etten varmastikkaan kerkeä :DDD Tää on aika huvittava.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!