HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 14. lokakuuta 2017

pitkä synkkä syksy

Vaikka nykyään kaikki neljä vuodenaikaa enemmän tai vähemmän muistuttavat toisiaan, saa syksykin aikaan tiettyjen piirteiden, persoonien ja kokonaisten ihmisryhmien esiin astumisen. Jokainen meistä varmaan tuntee marja- ja sienigurun, Hulluilla päivillä luottonsa tappiin vinguttavan himoshoppailijan tai vaikka säästä alati napisevan mökkihöperön?


Syksy on siitä hauska vuodenaika, että se ei ainakaan yleensä yllätä negatiivisesti. Tai ainakaan sen ei pitäisi, luulisi jokaisen suomalaisen tietävän syksyn olevan vain peitenimi sille, että puolen maailman vedet valuu pienen Suomiparan päälle. Silti löytyy aina se sakki, joka kummastelee jatkuvaa vesisadetta. Yleensä tämä porukka on se sama porukka, joka vihaa kuumaa kesää, pilvisyyttä, poutaa, talvea, pakkasta, plussakelejä ja tuulta. Se porukka, joka ei yleensäkään käy ulkona muuta kuin pakolliset siirtymän ovelta autoon ja autosta pois. "Mites nyt taas sataa jo toista viikkoa, kauhee ku kastuu kaikki vaatteet!" Jos multa kysytään, niin mun nähdäkseni on satanut joku kolme vuotta putkeen, että suosittelen lämpimästi sadetakkia... Me kun ei asuta Ibizalla.

Joulunodottajilla alkaa kanssa pikkuhiljaa päässä suonet sykkiä, kun kauppoihin rantautuu joulukalenterit, kuusenkoristeet ja konvehtirasiat. Hyllyt notkuu valosarjoista ja led-kynttilöistä. Itsekin kusetan itseäni laittamalla jo elokuussa "tunnelma"- ja "kausivaloja", kun sana "jouluvalot" tuntuu vielä vähän nololta (sitä toki voidaan analysoida, ovatko ne mahdollisesti sama asia). Tuttavaporukassa kiertää jo parhaat joulusinappireseptit ja tokihan sitä kannattaisi ruveta pikkuhiljaa laatikoita vääntämään pakastimeen. Joulusisustukseen siirtyminenkin alkaa olla monessa kodissa jo ajankohtainen asia ja kuusen paikkakin on jo mietitty. Jouluvastaiset henkilöt alkavat myös näihin aikoihin kerätä tarmoa joulun boikotoimista varten.

Sitten on tosiaankin tämä Hullut päivät -sakki. Sakki, joka seisoo aamulla 6:24 Stockmannin oven edessä jonottamassa 56 euron kynttilänjalkaa (jota myytiin edellisellä viikolla Sokoksella 29,90 euron hintaan). Sakki, joka on ilmeisesti laittanut jonkin sortin kovikkeita kyynärpäihinsä (tai ne ovat vuosien varrella kovettuneet reippaan tökkimisen seurauksena) ja joka ei pelkää käyttää "isku kylkiluiden väliin ja tunika ostoskoriin"-taktiikkaansa. Hirveen on aggressiivista poppoota tämä. Melkein kädestä revitään huivit ja sukkapaketit. Kotona hymistään tyytyväisinä, että säästinpä taas 7 euroa ja 25 senttiä tuhlatessani 400 euroa vaaseihin ja sukkahousuihin.

Niin ja toki ne sienigurut, jotka ovat hankkineet vankkumattoman tietotaidon maistelemalla vääriä vahveroita väärillä valmistustavoilla. Sieni-ihmiset heräävät syksyllä. Oikeastaan he heräävät loppukesästä marjastuksen aikoihin, mutta voimissaan he ovat kun korvarouskurauskut ja keltaheppitatit puskevat maasta. "Tykkäätsä sienistä, kai sä sieniä syöt hei, sun täytyy sieniä maistaa, siis sienikirjan ostat kato, voissa paistat sitten sen limavahveron, kato hei totta kai sienestää pitää, niin hyvää oli kun ryöppäsin ja ruoppasin niitä syanidisieniä, ai että, siis mikset syö, kyllä niin paljosta paitsi jäät!" . Sieni-ihmiselle ei sanota ei.

Eikä unohdeta kerrospukeutujia, jotka alkavat syyskuun alusta asti pitää untuvatakkia ja ihmettelevät sitten pakkasilla, kun mikään ei oikein riitä. Näillä on kylmä sisällä ja ulkona, verenkierto olematota ja patterit täysillä. Mistä tämän porukan tunnistaa? No, annan pari vihjettä: Villasukat, pitkätkalsarit, kolme pitkähihaista, fleece-takki, Kuomat, tumput, pipo, kolmen metrin huivi ja asteita ulkona +12 ja sisällä +28.

Edellä mainittu jengi on syyspukeutujien toinen ääripää, mutta mikäpä on se toinen? No tietenkin me kehnoissa ja puutteellisissa varusteissa kulkevat ihmiset, jotka eivät ymmärrä mitä eroa on plussalla ja miinuksella. Minä olen juuri niitä ääliöitä, jotka kulkee nilkat paljaina ilman hanskoja kesät talvet, koska päässä ei vaan meinaa tapahtua sillä aivoalueella, joka kertoo mulle mitä kannattaisi pukea. "Öööö siä on lunta, myrsky, ukkonen,  hurrikaani ja tulva, jaa no mää laitan nää bellarinat jalkaan, kyllä mää ton piänen matkan pärjään!". Muilla ihmisillä alkaa jo pakkasasteet havaitessa tapahtua jonkinlaista etenemistä talvivaatteiden luo, meikäläinen hipsii trikoissa jääkylmään autoon (joka ei tokikaan ole ollut lämppärissä, kun ei vaan vittu tajua!) ja miettii kun sormissa ei ole tuntoa.

Mukavaa syskyistä (=jäätävä tihkusade, kuraa, mädäntyneiden lehtien haju, viiltävä tuuli) viikonloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Hahah pakko myöntää, että kuulun säästävalittajien sakkiin. Tosin kohdistan valitukset pääasiassa tuuleen ja sateeseen, koska kuljen pyörällä. Kyllähän se nyt vituttaa kun sataa joka jumalan päivä eikä siltä voi suojata ainakaan naamaa ja sadetakin huppukin on näköeste jos pitää katsoa sivulle ja ja... En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka romantisoivat sadetta. "Some people feel the rain, other people just get wet" joo joo paskanmarjat, kyllä sinuakin vituttaa kun jäätävä tihkusade tulee vaakatasossa päin naamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kans noi koiralenkit on aika tuskaa, ei kans sade nappaa :D ei koiraa eikä ämmää.. 😂

      Poista

Ei muutaku kommenttia tiskii!