HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

näkymättömät

Mä en ymmärrä mikä siinä heijastimen käytössä on niin helvetin hankalaa. Sellanen maksaa varmaan euron, sen kiinnittämiseen ei tarvita ydinfyysikon papereita, se ei haittaa liikkumista (se ei ole mikään 70 vuotta vanha pelastusliivi tai savusukeltajan puku), niitä on saatavilla joka paikassa ja ennen kaikkea, se saattaa pelastaa henkesi.

Siis eräskin synkkä syysilta joku taliaivo polkupyörineen seisoi suojatiellä juttelemassa (!!!) toverilleen, joka taasen seisoi kävelytiellä. Ei heijastimen heijastinta koko kaverissa, mustat ulkoiluvaatteet päällä. Pyörän renkaassa oli joku anuksen kokoinen heijastin, mutta eihän sitä näkynyt, kun tämä sankari lepäsi osittain pyöränsä päällä, jättäen tämän heijastimen taakseen. Sanotaanko näin, että ei ihan hirveästi liikkunut sillä kaverilla päässä mitään, tai sitten pointtina oli halu tehdä itsari. Kaikkein koomisinta on, että tämä kuolemaa uhmaava jäbä jatkoi pyörään nojailua huolimatta siitä, että autot odottivat mahdollisuutta jatkaa matkaansa - keskellä ajokaistaa, pilkkopimeässä.

Muutenkin tuntuu tuolla kylillä liikkumisen olevan aika ghostbusters-touhua, kun jotain tummia hahmoja vaan vilahtelee sivusta, takaa, nokkapellin edestä... Että kappas saatana, tuosta taisi joku mennä, ehkä pyörä, koira, ihminen, peura tai kummitus, okei. Tai sitten ihminen vetää ittensä päälle joulukuusimaisen valoshown, mutta se völjyssä oleva rakki tai lastenvaunut on vailla heijastimen heijastinta. Mä en edes näkisi omaa piskiä pimeässä pusikossa, ellei se vilkkuisi kuin strippibaarin mainoskyltti.

Mun mielestä siinä vaiheessa kun sinkoilee liikenteen seassa marraskuisena iltana mustassa juoksupuvussa, ja sivuille katsomatta hyppää auton alle, on aivan helvetin turha vinkua. Ei autoilijat tai ylipäätään muut liikkeelläolijat voi säkkipimeässä nähdä mitään, tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Varsinkin kun liukastakin on. Vai onko nämä heijastinkielteiset ihmiset niitä, jotka kuvittelee omaavansa jokun sortin supervoimia, joilla selviävät tilanteesta kuin tilanteesta? Tosin yksi supervoima heillä kyllä on, meinaan täydellinen näkymättömyyden taito.

Nyt ne heijastimet hihoihin ja mielellään vilkkuvalot kans! Unohtamatta mukuloita ja elukoita, pyöriä, potkulautoja ja rattaita!

2 kommenttia:

  1. Ite välillä unohdan meidän heijastinliivit ja rattaiden heijastinhupun kotiin :/

    Mutta meinasin kyllä joku kerta kotipihaan kääntyessä ajaa mustiinpukeutuneen sällin päälle, kun seisoi pilkkopimeässä pyöränsä kanssa ja just ja just tihrustaen näin hänet siinä

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!