HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Entisen jänishousun kuulumiset

En ole koskaan erityisesti pitänyt itseäni rohkeana ihmisenä tai minkäänlaisena heittäytyjänä - itse asiassa mun elämäni rohkeimmat tempaukset liittyy kahvimerkin vaihtamiseen tai siipikastikkeen maistamiseen. Mutta nyt jumankekka musta on tullut suorastaan hulluttelija. Ehkä jopa inan verran maaninen. Leikkasin tukkani, jota olin hartaasti kasvattanut useamman vuoden. Vaihdoin autoni (tosin se ei ollut helppo homma, olin kuulemma autokauppiaan ensimmäinen itkevä asiakas). Loppusyksystä ostettiin valtava remonttikohde, joka on aiheutti lähipiirissä aikamoisia "mitä vittua"-reaktioita. Mutta tähänastisen elämäni hulluin, rohkein, erikoisin veto tapahtui loppuvuodesta, kun irtisanoin itseni.

Olin jo pidemmän aikaa käynyt "tätäkö koko loppuelämäni on"-tyylistä sisäistä kamppailua, kokenut tunteita turhautumisesta suoranaiseen motivaatipulaan. Työ oli pääsääntöisesti mukavaa, työporukka oli mahtava, kaikki rullasi, vakipesti ja kaikki. Silti joku ajatus kutkutteli takaraivossa, että tässäkö tämä nyt on. Että täältäkö jään joskus eläkkeelle? Että enkö koskaan tee mitään muuta? Eikö musta ole muuhun? Onko tämä sitä mitä haluan? Toisaalta päässä pyöri myös faktat - vakityö kilometrin päässä kotoa, mahdollisuus suunnitella itse työvuoroni, tiivis työjengi ja mielestäni myös olin hyvä työssäni. Silti iltaisin nukkumaan mennessä tuntui, kun joku puuttuisi.

Sitten näin työpaikkailmoituksen. Täysin päinvastaista työtä. Kauempana. Ei vakityö. Ei aiempaa kokemusta. Ei osaamista. Silti hain - ja sain. Irtisanoutuessani tuntui kuin taakka olisi lähtenyt harteilta. Uskalsin saatana. Mussa on vielä munaa. Samalla pelkäsin kuollakseni, että mitähän helvettiä menin tekemään, teinkö massiivisen virheliikkeen. Mutta en totisesti tehnyt.

Sain elämälleni joltain kantilta katsottuna uuden suunnan, uusia ajatuksia, ideoita. Vaikka työssani en todellakaan ole mikään mestari parin kuukauden jälkeen, hädintuskin voitaisiin puhua edes kohtalaisesta työntekijästä, mä olen kokenut jonkinlaisen uudestisyntymisen. Että jumankekka, maailma on auki. Että minä voin tavoitella eri asioita, kokeilla eri asioita, opetella eri asioita. Musta on tullut paljon rohkeampi ja positiivisempi. Vaikka synnyin ja kuolen pessimistinä ja introverttinä, mun persoonani ja ajatusmaailmani on saanut uusia sävyjä, kirkkaampia ja valoisampia. Entinen "jokainen päivä on erilailla perseestä"-ajatusmaailma on saanut väistyä "jokaisessa päivässä on jotain uutta ja ihmeellistä"-moodin alta. Vaikka aika moni asia on edelleen lähtökohtaisesti aika perseestä, niin huomattavasti vähemmän.

Tarkoituksenani on herätellä ihmisiä ajattelemaan omaa elämäänsä ja tyytyväisyyttään - tai ennemminkin tyytymättömyyttään. Jos joka ilta menee nukkumaan kyrpä otsassa ja vielä herääkin se sama jötkö edelleenkin koristamassa otsaa, silloin pitää toimia. Mä en sano, että kaiken saa tai että edes pitäisi saada. Elämä ei pyöri niin, että jokainen unelma toteutuu. Musta ei koskaan voi tulla huippumallia, palomiestä tai Nobelin rauhanpalkinnon saajaa - mutta musta voi tulla paljon muuta. Vaikka ensiviikolla pamahtaa matkamittariin 27 vuotta, mulla on edelleen koko loppuelämä aikaa miettiä mikä musta tulee isona. Ja se on ihan helvetin jees!


8 kommenttia:

  1. Hei, mulla myös tulee ensi viikolla 27 täyteen! Onnea meille! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhäiset onnet, jatkakaamme edelleen nuorina ja vetreinä!

      Poista
  2. Mahtavaa että uskalsit! Onnea myös tulevasta syntymäpäivästä :)

    Etkös sinä ollut ennen hoitoalalla? Mitä sinä nyt teet, jos työ on päinvastaista? :---D Ehhehheh, anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tosiaan, en ole ryhtynyt viikatemieheksi tai sairastuttajaksi, mutta olen siirtynyt ihmisläheisestä työstä teollisuuden puolelle 😁

      Poista
  3. Hei huippua!! Sun kirjotuksia on ollut ikävä! Kiva kuulla että elämällä on se kuuluisa uusi suunta ja kaikki on mallillaan :-) Hyvää jatkoa myöskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis herrajumala, stalkkasin sun instaa ja näin ton remppakohteen. Ihan älyttömän siisti ja upea!! Onko sulla jotaki remppablogia jossa vois seurata tota?! Jos ei niin TEEEEEE! :D

      Poista
    2. Kiva kuulla! Tarkoitus olis kirjoitella taas, mutta kovasti vie tuo remontti aikaa työn ohella😁😁... Haudata en vielä blogia aio! Remppablogia vähän suunnittelin aiemmin, mutta olen todennut että lapioiminen ja maalin lätkiminen ei varmaan ole kovinkaan kiinnostavaa luettavaa 😂 pyrin kyllä nyt kun alkaa olemaan vähän valmiimpaa laittamaan kuvia enemmän ja mahdollisesti postaamaan aiheesta jos kiinnostaa jotakuta 😚

      Poista
  4. Kiva kuulla susta taas! Täytin itse juuri 26 ja ensimmäistä kertaa pamahti tajuntaan että apua, pian se 30 lähestyy...mutta no stress, nuoria me ollaan!

    Hyvää pääsiäistä sekä tulevaa synttäriä ja onnea irtiotosta! :)

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!