HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Iällä

27 on erikoinen ikä. Me 27-vuotiaat ollaan vähän väliinputoajia. Ei oikein voi sanoa enää nuoreksi, mutta silti ei olla vielä lähelläkään keski-ikää. Termi "parikymppinen" on harhaanjohtava, oikeastaan voisi puhua jo valheesta. Ollaan aikuisia, lähes kolmekymppisiä, mutta sekin kalskahtaa korvaan vähän epävireisesti. Vielä kun olisi niin kivaa jumputtaa amispoppia jollain Corollan rämällä ja kirjoittaa sydäntä viiltäviä laulunpätkiä Irc-Gallerian ihkuboksiin, eikä katsoa vierestä kun ikätoverit johtavat yrityksiä ja viettävät hääpäiviä.

En tiedä sitten mikä olisi oikea termi meille epämääräisessä, hivenen turhassa iässä kahlaaville ihmisille, mutta se on kuitenkin kylmä fakta, että nuoruus alkaa olla muisto vain. Ajattelinkin siis koota listan, joka kertoo milloin olet saapunut hehkeän nuoruuden päätepysäkille. Jos vaikka on käynyt niin, ettet ole vielä sisäistänyt matkamittariin tulleita kilometrejä.

Ensinnäkin baareissa (mikäli niissä enää kiinnostaa edes käydä) sinua katsotaan sellaisella "onkos täti vähän eksynyt"-ilmeellä. Se on vähän nöyryyttävää huomata, että olet kaatopaikkakamaa nykyhipsterijannujen silmissä, melkein tullaan tarjoamaan kävelykeppiä tai hautaustoimiston puhelinnumeroa. Tulee mieliteko kaivaa lukulasit ja Riitan ratkiriemukkaat ristikot -lehti ja kadota kotiin ottamaan iltalääkkeet. 

Toinen selkeä merkki on se, että on ihan hirveän kivaa käyttää rumia vaatteita, jotka on kotoisin mistä tahansa kaupasta, jonka nimessä on sana "löytö" tai "halpa". Tuulipuvut, paitulit ja kaikenlaiset kaavut löytää kaappiisi sen sijaan, että hyllyistä pursuilisi pippalomekkoja ja Calvin Kleinin stingipöksyjä. Omistat ruohonleikkuukenkiä, koiranulkoilutushousuja ja lumenluontihanskoja enemmän, kuin saapikkaita ja silkkihuiveja. Käytät niitä julkisesti, täysin tietoisesti. Et välitä. Olet luovuttanut.

Se on myös aika raadollista, kun huomaat ikäistesi ihmisten menestyvän, kun itse vielä mietit mikä olis isona kivaa. Kaverit paukuttaa yliopistotutkintoja, kakaroita, yrityksiä ja saavutuksia liukuhihnamaisesti, kun itse istut kotona ja yrität opettaa koiraasi vilkuttamaan - tuloksetta.

Et myöskään muista milloin olet sheivannut sääret, pessyt tukan, ostanut uusia alusvaatteita, käyttänyt kenkiä joissa on yli kahden sentin korko tai itkenyt humalassa aamulla kello viisi pitserian rapulla siksi, kun bff on niin ihana. Sen sijaan olet istunut lauantai-iltasi Löytökeitaan verkkareissa ja katsonut Teemalta dokumentin "Hehkulamppujen vaiheikas historia" syöden jotain järkevää ja aikuismaista, esimerkiksi avokadoa ja greippiä. Olet myös aikasi kuluksi tehnyt laskelmia, että kuinka monta euroa menee vuodessa hukkaan, jos vaihdat tutun pyykinpesuaineen seuraavaksi kalliimpaan tuoteperheeseen.

Merkittävä huomio on myös aikakäsityksen muuttuminen. Ennen kello 21 ei ollut aika eikä mikään mennä Abc:lle kahville kaverien kanssa, nyt se on jo yö. Tunnet paniikin hiipivän mieleesi, kun jostain syystä nukkumaanmeno viivästyy ja olet vielä kello 20.56 jossain aivan muualla, kuin lätkimässä yövoidetta naamaasi ja kurlaamassa suuvedellä. Kello 22 valveillaolo on jo aivan hulluttelua, joka säästetään viikonloppuhurjasteluun. Aamu taas alkaa kello 5, eikä ole lainkaan epänormaalia lukea siihen aikaan aamulehteä kahvia litkien. Ja päivitellä, kun ikkunasta näet NYKYNUORISON palaavan baarista huojuvin askelin. 


Tätä listaa voisin jatkaa huomattavasti pidempään, mutta koska kello on noin (00:16!!!) ja mää oon näin, pitää laittaa pää tyynyyn ja nukkua terveelliset 7,5 tunnin unet! Oikein hyvää yötä!  

4 kommenttia:

  1. Näinhän se menee, tässä vähän alle kolmikymppisenä on kyllä todella ristiriitaiset tunteet. Tavallaan tuntee ettei ole vielä aikuinen ollenkaan, mutta silti henkistä kasvua on tapahtunut sitten kahdenkympin alkuvuosista. Enää ei ota niin paljon paineita ja hae suuntaa elämälleen yhtä paljon, kuin nyt. Toki en ole valmis vielä 26 vuotiaanakaan, mutta olen huomattavasti tasapainoisempi ja itsevarmempi kuin 20-vuotiaana. Toisaalta välillä on ikävä sitä aikaa kun ei mistään mitään tiennyt, toisaalta taas ei. Tulevaisuutta odotellessa ;-)

    VastaaPoista
  2. Oon samanikänen (täytän tpsin vasta heinäkuussa) ja kuulostaa niin tutulta. Kuvittelin joskus että mulla on 25-vuotiaana tutkinto, aviomies ja lapsia. Aviomies löytyy, mutta lapsia ei oo ja en oo edes kandintutkintoa(vielä) tehnyt.

    VastaaPoista
  3. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  4. Sun koirajuttuun:

    "Alkoholi on hieno harrastus.
    Itse käytän termiä "alkoholi-ihminen", toiset on ulkoilmaihmisiä tai koiraihmisiä, minä olen alkoholi-ihminen. Viihdyn alkoholin seurassa.

    Ei saa sekoittaa alkoholistiin, ero vähän sama kuin kodittomalla ja ulkoilmaihmisellä."

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!